Etusivu » Vuoden freelancer on sitkeä henkilökuvaaja

Vuoden freelancer on sitkeä henkilökuvaaja

huhti 10, 2021 | Yleinen

Kun valokuvaaja Vesa Tyni sai tiedon valinnastaan vuoden freelance-journalistiksi 2020, hän ei ollut uskoa korviaan.

Palkinto ei suinkaan ollut Tynin ensimmäinen: aikaisemmin hänen voimakkaita henkilökuviaan on palkittu useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa. Pääosan työurastaan hän on tehnyt sanoma- ja aikakauslehdissä, ja hän siirtyi Otavamedialta freelanceriksi vuonna 2017.

Lehti- ja mainoskuvausten ohessa Tyni on myös toteuttanut kuvakerrontaan liittyviä kantaanottavia hankkeita. Sukupuolena ihminen -projektissa on kuvattu transsukupuolisia ihmisiä, ja se palkittiin SETA:n asiallisen tiedon omena -palkinnolla vuonna 2017 ja tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla vuonna 2019. Tällä hetkellä Tynillä on työn alla mielenterveyden tabuja henkilökuvien avulla murtava Mielimaissa -projekti, joka on menestynyt Vuoden mainos -kilpailussa.

Koillismaa opetti

Tynin tie tunnustetuksi kuvaajaksi alkoi Kuusamosta, jossa hän osallistui mielellään erilaisiin kavereiden kanssa kehiteltyihin luoviin hankkeisiin, kuten huumorisarjakuvan tekemiseen. Koulussakin piirteleminen kiinnosti opiskelua enemmän.

”Kuvausharrastus tuli skeittaamisen ja lumilautailun sivussa. Kun tekee temppuja ja vähän uhrautuu niitä tehdessään, niin totta kai niitä haluaa myös taltioida. Aloin kuvata kavereita filmipokkarilla ja lainatuilla videokameroilla. Nälkä kasvoi syödessä, ja koko ajan halusi parempia kuvia. Tämän vuoksi myös filmipokkari meni vaihtoon”, Tyni sanoo.

Kaveriporukan temppuilun ja hengailun ohessa Vesa Tyniä kiinnosti myös Koillismaan luonto.

”Tutustuin Hannes Heikuran töihin ja totesin, että tämä on nyt sitä, mitä haluan tehdä. Hän osasi kertoa tarinoita kuvilla säväyttävästi, heti näki, että mitä kuvilla on haettu. Toivoin, että voisin itse tehdä joskus jotain vastaavaa”.

Ensimmäiset journalistiset kuvat Tyni otti Koillissanomat-lehden nuorten sivulle. Innokas tekijä jäi mieleen, ja häntä pyydettiin kesäksi tuuraamaan lehden vakikuvaajaa.

”Se oli kova juttu.”

Joitakin vuosia myöhemmin Vesa Tyni aloitti lehden vakituisena kuvaajana, ja hän teki kuvaustyön ohessa valokuvaajan tutkinnon oppisopimuskoulutuksena Visuaaliviestinnän instituuttiin Tampereelle. Oppilaitos oli vaativassa maineessa, mikä sopi kunnianhimoiselle kuvaajanalulle paremmin kuin hyvin.

”Palaute oli suoraa, ja kun taidot kehittyivät, myös kritiikki tarkentui. Tämä on aika kuluttavaa mutta tehokasta. Samalla oppi ottamaan huonoakin palautetta vastaan, sitähän kaikki saavat työelämässä. Päätin selättää kritiikin näyttämällä, että osaan nämä hommat, ja näin kuvat paranivat koko ajan”, Tyni muistelee.

Hän viihtyi Koillissanomissa kolme vuotta.

”Lehdessä arvostettiin visuaalista puolta, ja sain hirveästi tukea työyhteisöltä. Olen siinä mielessä todella onnekas”.

Kiiltävä paperi kiinnosti

Paikallislehtivuosien jälkeen isommat ympyrät alkoivat kutsua, ja Tyni muutti Tampereelle ja perusti oman valokuvausyrityksen. Takana oli koulutus ja työkokemusta, mutta tästä huolimatta tie nousi pystyyn.

”Toiveet olivat korkealla, mutta hyvin nopeasti huomasin, että kuvaajia on aika paljon ja keikat ovat tiukassa. Näihin aikoihin tuli koettua myös, että jos olet yrittäjä, eikä tilillä ole rahaa, niin tukea on vaikeaa saada”, Vesa Tyni kertoo.

Tiukimmassa tilanteessa hän harkitsi jopa alan vaihtoa ja varastohommia. Hän päätyi kuitenkin muuttamaan vakituisen työn perässä Helsinkiin, pääkaupunkiin liittyvistä ennakkoluuloistaan huolimatta.

”Pääsin MCI pressillä tekemään asiakaslehtiä ja kuvaamaan kovasti kaipaamalleni kiiltävälle paperille. Kuvia ja konsepteja suunniteltiin etukäteen, ja aiheet vaihtuivat pikkukaupungin pilkkikilpailuista poliitikkoihin ja toimitusjohtajiin. Kun MCI siirtyi Otavamedian omistukseen, pääsin sitä kautta tekemään myös aikakauslehtiä.”

Ennakkoluuloja päin

Asiakaslehtityön ohessa Vesa Tyni alkoi kehittää myös omia projektejaan. Ensimmäisenä syntyi entisen kollegan Maiju Ristkarin ja Nina Sunin kanssa toteutettu Sukupuolena ihminen -hanke, jossa esiteltiin henkilökuvin transsukupuolisia ihmisiä.

”Halusin tehdä jotain ihmisläheistä ja itselleni tärkeää.”

Mielenterveysaiheiden pariin Vesa Tyni päätyi varsin dramaattista reittiä. Hänen mentoroimansa valokuvauksen opiskelija Jussi päätyi itsemurhaan vuonna 2016, ja Tyni auttoi toteuttamaan hänen kuvistaan koottua Minuuteni palasia -näyttelyä.

Seuraavaksi Tyniin otti yhteyttä ennestään tuntematon Jari Nieminen, joka kertoi kokemuksestaan vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksistaan. Vaikeimmat ajat olivat takana, ja Niemisellä oli toiveissaan jonkinlainen muotokuva tämän muistoksi. Tästä syntyi Mielimaissa -projekti, jossa mielenterveyden haasteiden kanssa kamppailevia ihmisiä kuvataan lavastetuissa mielen maisemissa. Kuvissa esiintyvät henkilöt kertovat Tuomo Polon kirjoittamissa teksteissä kokemuksistaan kauniisti mutta kaunistelematta. Henkilökohtaiset tarinat muistuttavat, että mielenterveysongelmat eivät näy päällepäin, ja ne voivat koskettaa ketä tahansa meistä. Projekti jatkuu edelleen.

”Näitä omia kuvioita on ollut vaikeaa yhdistää kokopäiväiseen työhön, ja kun siirryin freeksi, saan itse päättää omasta ajankäytöstäni vapaammin. Omia hankkeita tehdään silloin, kun se on muiden töiden puolesta mahdollista”, Vesa Tyni sanoo.

Hankkeisiin on haettu ja saatu pieniä apurahoja joilla on katettu lähinnä materiaalikustannuksia.

”Näiden projektien tekeminen ei ole rahasta kiinni.”

Tällä hetkellä kantaaottaviin valokuvausprojekteihin menee aikaa noin päivän verran viikosta. Muun ajan Tyni kuvaa pääasiassa henkilökuvia aikakauslehdille. Hän tekee myös jonkin verran tyyliinsä sopivaa mainoskuvaa sekä opettaa valaisua ja valokuvausta. Hän myös jatkaa valokuvaajatuutorina Visuaaliviestinnän instituutissa, josta hän itsekin aikanaan valmistui.

Tyni suunnittelee jo seuraavaa hanketta, jonka aiheena on suhde kehonkuvaan.

”Tällä kertaa tarkoituksena on tuoda kameran eteen useampia ihmisiä kerrallaan. Porukassa on voimaa, ja toivoisin, että myös katsoja voisi tuntea kuuluvansa kuvissa näkyvään joukkoon.”

Toinen yritys onnistui

Freelanceriksi siirtyminen uudestaan ei ollut helppo päätös, vaikka ajan käytön vapaus houkutteli. Aikaisemmat kokemukset painoivat mielessä, ja vaikka kokemusta oli enemmän, vakituisesta toimeentulosta luopuminen tuntui vaikealta.

Tyni ei kuitenkaan kadu päätöstään.

”Kotoa käsin työskenteleminen sopii minulle, sillä olen vähän ujommanpuoleinen. Kun ensin käy sekoilemassa ylisosiaalisena kameran kanssa, on mukavaa palata kotiin rauhoittumaan. Se ehkä harmittaa, että ei voi pallotella ideoita tai etsiä uusia näkökulmia kollegoiden kanssa samaan tapaan kuin työpaikalla.”

Hän toivoo, että freelanceriksi siirtyminen olisi helpompaa.

”Olisi tärkeää, että aloittelevat tekijät eivät jäisi yksin. Freelancerina aloittaminen tyhjästä on vaikeaa, sillä keikkojen sopiminen vaatii uskalluksen lisäksi myös kontakteja”, Vesa Tyni sanoo.

”Opetustyössä yritän kannustaa uusia tekijöitä päättäväisyyteen, sillä uraa voi joutua käynnistelemään jopa muutaman vuoden ajan ennen kuin se alkaa ottaa tuulta alleen. Näin kävi itsellenikin.”

Teksti: Hanna Kaisa Hellsten

Arkisto