Sfj:n hallitus toivoo hallituksen vievän eteen päin lainsäädäntömuutosta, joka kohtuullistaisi tekijänoikeuksista sopimista.
Lausunto Riku Neuvosen Opetus- ja kulttuuriministeriölle tekemästä selvitystyöstä jätettiin helmikuun lopussa.
______
Lausunto kohtuullisesta korvauksesta
Suomen freelance-journalistit ry SFJ toivoo OKM:n kuulemistilaisuuden perusteella voivansa esittää joitakin näkökohtia ministeriölle tekeillä olevasta lakimuutokseen kohtuullisesta korvauksesta. Asiahan sisältyy jo Kataisen hallituksen ohjelmaan ja on siksi syytä toteuttaa tällä eduskuntakaudella.
Asia on jäsentemme kannalta erittäin oleellinen. SFJ:ssä on noin 1 150 ammattimaisesti free-journalisteina toimivaa jäsentä. Heidän ainoa kauppatavaransa on tekijänoikeus ja ainoa elinkeinonsa sen luovuttaminen elannon takaavilla ehdoilla.
Tilanne huonontuu nopeasti
Tekijänoikeuksien myynnillä elantonsa hankkiminen on viime vuosina vaikeutunut alallamme huomattavasti. Moni suuri mediayritys on alkanut vaatia toimeksiannon saamisen ennakkoehtona kaikkien nykyisten ja tulevien, olemassaolevien ja vielä keksimättömien oikeuksien sekä tekijänoikeuden kaikkien käyttötapojen luovuttamista koko maapallolla.
Nokkelimmat yhtiöt – kuten Alma Media – vaativat kaiken tekijän aikaisemmin kyseiselle mediakonsernille tekemän työn kaikkien oikeuksien takautuvaa ja korvauksetonta luovutusta, jotta tekijä saa jatkossa edes tarjota työtään mediatalolle. Vaikka se ei työtä ostaisikaan, oikeuksien luovutus on peruuttamaton.
Näitä oikeuksien luovutuksia ei oikeastaan milloinkaan olla valmiita korvaamaan korotetulla palkkiolla. Mediayhtiöiden ehdot ovat alkaneet yhdentyä siinä määrin, että toiminta alkaa tuntua jo kartellisoitumiselta.
Ne tekijät, jotka ovat halunneet neuvotella sopimuksista tai esittää niihin omia toiveitaan, on useissa tapauksissa jätetty tyystin ilman työtä tai heille on ilmoitettu aiempien yhteistyösopimusten rauenneen. Osapuolten epätasapaino tekijänoikeuden luovutuksen hinnoista ja ehdoista neuvoteltaessa on huutavan räikeä.
Tilanne Suomessa on erityisen heikko
Tämä on johtanut siihen, että – ainakin media-alalla – tekijänoikeuden luovuttamisen ehdot ovat muihin pohjoismaihin verrattuina meillä tekijälle heikoimmat. Tilannetta kuvaa se, että moni mediayhtiö noudattaa eri maissa erilaista käytäntöä. Kun Suomen Aller ei edes neuvottele jälleenmyynnin korvaamisesta tekijälle, Norjassa sama yhtiö sitä tekee.
Suomessa Sanoma-konserni ei suostu edes keskustelemaan tekijänoikeuksien jälleenmyynnin korvaamisesta tekijälle, kun se Alankomaissa osin tekee niin. Syynä on sikäläinen oikeuden päätös, joka totesi kuvituksen jälleenmyynnin ilman korvausta tekijälle kohtuuttomaksi. Tekijöitä jo nyt ainakin pieneltä osin suojaavasta oikeuskäytännöstä huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – Alankomaiden hallitus on parhaillaan muovaamassa maan tekijänoikeuslakiin kohtuullisen korvauksen periaatetta.
Näin laaja oikeuksien korvauksetonta pakko-ottoa muistuttava tilanne ei ole hankala vain tekijöiden kannalta. Se estää tai mutkistaa muidenkin luovien alojen liiketoimintaa laajojen oikeuksien päätyessä mediakonsernien haltuun, käyttävät ne niitä tai eivät. Esimerkiksi Sanoma-konserni on esittänyt eräille sen lehtiin tekeville sarjakuvantekijöille sopimusta, jossa konsernille siirtyisivät kaikki mahdolliset oikeudet ilman eri korvausta.
Konserni tuskin aikoo käyttää vaikkapa näin saamiaan sarjakuvaan pohjautuvia muki-, t-paita-, juliste-, näytelmä- tai edes kirjaoikeuksia, mutta ne ovat poissa niiltä toimijoilta, jotka näitä kaipaisivat. Sekä tietysti tekijältä. Tällaisia sopimuksia on luonnollisesti tarjottu vain suomalaisille sarjakuvantekijöille, ei yhdysvaltalaisille.
Sananen selvityksesta
Riku Neuvosen selvitys on uraauurtava ja siksi ansiokas. Se pyrkii etsimään keinoja, joilla taata eri osapuolten legitiimit intressit. Onhan selvää, että tekijät ja kustantajat ovat sidoksissa toisiinsa moni tavoin, molemmat tarvitsevat toisiaan.
Siksi SFJ:n näkökulmasta on erittäin valitettavaa, että aiempi yhteistyöhakuinen henki on alaltamme osin hävinnyt. Vastakkainasettelua on vähennettävä, tavalla tai toisella, kuten selvityksessäkin todetaan: ”Kokonaisuutena vastakkainasettelu ja tunne kohtuuttomuudesta vähentää innovaatioita, yhteishenkeä ja halua etsiä ratkaisuja, jotka olisivat mielekkäitä kaikille osapuolille. Luovan talouden edistämisen ja itsensä työllistäjien aseman parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden kannalta vastakkainasettelu on myös haitallista ja tältä pohjalta lainsäädäntötoimet ovat perusteltuja.”
Selvitys pohtii Saksan mallia, jossa kohtuullisuus on kirjattu lakiin. Menettely on ollut iso askel eteenpäin. Journalistisella alalla on päästy sopuun esimerkiksi sanomalehtien vähimmäispalkkioista ja toimitusehdoista. Palkkioiden taso on niin matala, että ne vaikuttavat käytännössä vain todella pienillä palkkioilla aiemmin työskennelleisiin.
Journalistisen työn alimman palkkiotason määrittely ei ole periaattessa sen vaikeampaa kuin muidenkaan töiden. Jos tekijän tuloksi käytettyä työtuntia kohti jää kulujen huomioimisen jälkeen pari euroa, ei tulon kohtuuttomuuden määrittely voi olla sen vaikeampaa kuin esimerkiksi kiinalaisten kivimiesten palkkatason määrittely oikeudessa oli.
Saksassa sovitut käytännöt on vahvistettu monessa eri oikeudenkäynnissä, jotka ilmeisesti lakia vakiinnutettaessa ovat olleet väistämättömiä. Tärkeä päätös oli kun Liittotasavallan perustuslakituomioistuin päätti 28.11.2013, että tekijälle vahvistetut vähimmäispalkkiot eivät loukkaa kustantajien elinkeinovapautta.
Oleellista on se, että kohtuullisen korvauksen käsite sisältää muitakin tekijänoikeuden luovutuksen ehtoja kuin palkkion. Tällöin esimerkiksi valokuvaajille voi jäädä käyttöoikeus arkistokuviinsa tietyn karenssiajan jälkeen. Oikeuden luovutukseen liittyvät ehdot ovat Suomessakin usein ne, jotka tekevät luovutuksesta erityisen kohtuuttoman. Tällöin kauppa saattaa jäädä tekemättä. Se ei ole kenenkään edun mukaista. Luova ala on tulevaisuudessa yksi Suomen talouden moottoreista.
Sen tietämyksen mukaan, jonka olemme Saksan journalistiliitoilta saaneet, sikäläinen kohtuullisen korvauksen malli on toiminut tyydyttävästi. Tulkintaeroja ja ristiriitoja on ollut, mutta lain perusperiaate on oikea ja oikeudenmukainen sekä osapuolten neuvottelukulttuuria kohentava.
Pohjimmiltaan vastuu on tietysti media-alallakin neuvotteluosapuolilla. Niiden tulisi päästä nykyistä parempaan neuvottelukulttuuriin. Lainsäädäntö pystyy kuitenkin tähän vaikuttamaan: se voi joko kannustaa ja tukea sitä, tai jättää kentän vapaaksi vahvemmalle osapuolelle. Säädös kohtuullisesta korvauksesta tukisi parempaa neuvottelukulttuuria.
Mitä tehdä?
Suomen freelance-journalistit ry näkisi mielellään Neuvosen selvityksen esittämän kolmosmallin toteutuvan. Mikäli tämä ei ole mahdollista, kakkosvaihtoehdosta saisi pohjan asiassa etenemiselle.
Vähintäänkin jonkinlainen erityinen kohtuullistamissäännös on välttämätön. Se antaisi heikommalle osapuolelle selkänojan oikeuksiensa puolustamisessa. Se toivottavasti johtaisi neuvottelukulttuurin paranemiseen eri aloilla – neuvottelut ovat aina pienempi riski kuin työläät oikeudenkäynnit.
Erittäin oleellista olisi se, että järjestöillä olisi oikeus edustaa tuomioistuimessa kohtuullistamisvaatimuksen esittäjää. Yksittäisen tekijän ura tai ainakin toimeksiantosuhde saattaa katketa siihen, että hän lähtee peräämään oikeuksiaan. Tämä tilanne ei ole teoriaa, näin käy todellisuudessakin, Suomessa, koko ajan.
Todellisuuden ymmärrystä osoitti sekin, että selvityksessä pohdittiin oikeudenkäyntikulujen merkitystä tämän tyyppisissä asioissa. Tavanomaisessa oikeusprosessissa ne muodostuvat kohtuuttomiksi kiistaan kohteena oleviin summiin ja tekijöiden taloudellisiin mahdollisuuksiin nähden.
Suomen freelance-journalistit ry
Heikki Jokinen Anna Kähkönen
puheenjohtaja asiamies