Sinulla on tekijänoikeus

• Sinulla on tekijänoikeus ja se on kauppatavarasi.
• Sinulla on työhösi sekä taloudelliset että moraaliset oikeudet.
• Työn käyttöoikeuksia voi myydä eri laajuisina – ja eri hinnoilla.

Freelance-journalistin todellinen ammatti on tekijänoikeuksien myynti. Niistä huolehtiminen ja kohtuullisella kauppahinnalla sekä -ehdoilla myyminen on freen elannon ehto. Luova työ on journalismin tärkein tuotannontekijä; ilman sitä yksikään mediatalo ei menesty.

Arkisessa elämässä free-työn hinta ja ostoehdot ovat niitä harvoja mediatalojen kustannuksia, joihin ne pystyvät suoraan ja tarvittaessa nopeastikin vaikuttamaan. Paperi maksaa sen minkä maksaa, sähkö maksaa sen minkä maksaa ja työsuhteisten journalistien palkat sekä muut työn ehdot on pääpiirteissään sovittu työehtosopimuksessa. Heidän irtisanomisensakin vie aikansa, vaikka sitä ahkerasti käytetäänkin.

Siksi freen saama tekijänoikeuksien hinta ja niiden myynnin ehdot vaihtelevat hyvin suuresti. Tässä todellisuudessa tekijänoikeuksien perusasian tuntemus on enemmän kuin tarpeen, ilman sitä ei ole aina helppo pitää puoliaan. Tekijänoikeuden perusteiden tunteminen auttaa noudattamaan muiden tekijänoikeuksia – en itse voisi kuvitella vaativani muita kunnioittamaan omia tekijänoikeuksiani ja samalla rikkoa riemukkaasti muiden oikeuksia.

Tekijänoikeuslain perusasioiden tunteminen on journalistin ammattitaitoa. Hän siteeraa, tarvitsee kuvia ja graafisia esityksiä sekä kenties muokkaa teoksia toiseen formaattiin. Tekijänoikeus antaa hänelle mahdollisuuden tietyillä ehdoilla hyödyntää muiden tuottamaa tietoa.

Tekijänoikeuslaki koskee kaikkia, myydään työtä sitten kotikaupungin pienelle kustantajalle tai kansainvälisen kustantajan Suomen toimistolle. Mikään ”alan käytäntö” ei sivuuta lakia, ja sopimusten on mahduttava sen puitteisiin. Lait tosin ovat joustavia kuten sopimuksetkin.

Perusasia: teos

Yksikään valokuva, kuvitus, reportaasi tai sarjakuva ei synny ilman sitä, että joku tai jotkut ihmiset sen tekevät. He miettivät, miten haluavat sanottavansa sanoa, mihin muotoon sen pukea. Tätä kutsutaan luovaksi työksi, ja sen tulosta teokseksi.

Luovan työn tekijän oikeus oman työnsä tuloksiin on yhtä luonnollinen asia kuin muidenkin työtään tekevien ihmisten. Tätä oikeutta kutsutaan nimellä tekijänoikeus. Jo Yhdistyneiden kansakuntien yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus listaa tekijänoikeuden perusoikeuksiemme joukkoon artiklassaan 27: “Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.”

Se antaa teoksen tekijälle oikeuden määrätä teoksensa käytöstä, kuten sen levittämisestä ja esittämisestä, muuntelusta ja osittaisestakin kopioinnista. Tärkeä osa tätä käyttöä on oman työn tulosten myyminen. Valokuvaaja antaa kustantajalle oikeuden painaa työnsä tuloksen kirjana ja myydä sitä lukevalle, kuuntelevalle ja katsovalle kansalle. Tästä kustantamo maksaa hänelle sovitun korvauksen. Free-journalisti myy juttunsa lehdelle sovituin ehdoin ja saa siitä sovitun korvauksen.

Tekijänoikeuslain mukaista suojaa saavat muun muassa journalistit, kirjailijat, taidemaalarit, kuvanveistäjät ja säveltäjät. Samoin laki takaa eräitä oikeuksia toisten teoksia esittäville taiteilijoille sekä näitä töitä ja niistä valmistettuja tuotteita rahoittaville kustantajille ja tuottajille, nykyään myös lehtikustantajille. Näitä oikeuksia kutsutaan lähioikeuksiksi.

Tekijänoikeussuojaa saavia tahoja kutsutaan usein yhdessä nimellä oikeudenomistaja tai -haltija. Laeissamme tekijänoikeus muistuttaa omistusoikeutta, ja se nauttii perustuslain mukaista omaisuuden suojaa.

Tekijänoikeuslaki määrittelee, että tekijänoikeus syntyy, kun teos tehdään. Mitkään rekisteröinnit, copyright-merkit tai teoksen julkistaminen eivät ole tarpeen. Tekijänoikeus syntyy aina ihmiselle, ei yritykselle; eihän osakeyhtiö kirjoita haastatteluja tai valokuvaa. Tekijä voi toki myydä yrityksille oikeuksia työnsä monistamiseen, julkaisemiseen, esittämiseen ja levittämiseen.

Tekijänoikeuslain suojaa nauttivat teokset ja teoskappaleet. Teoksena pidetään itsenäistä ja omaperäistä tekijän henkisen luomistyön tulosta. Teos on siis esimerkiksi sellainen kuva tai kirja, jollaista toinen ihminen ei todennäköisesti olisi tehnyt täsmälleen samalla tavalla – sellainen, jossa näkyy tekijän oma panos.

Oleellista suojan synnylle on teoskynnyksen ylittäminen eli tuloksen omaperäisyys. Tarkkaa yleissääntöä tästä ei ole, vaan mahdolliset kiistakysymykset ratkotaan kukin erikseen. Tätä rajanvetoa tekee valtioneuvoston asettama tekijänoikeusneuvosto, joka antaa pyydettäessä lausunnon tekijänoikeuden alaan liittyvistä asioista. Lausunnot ovat luettavissa opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilta tekijänoikeus-otsikon alta.

Joskus nämä riidat menevät oikeuteen asti. Pulmallisia journalismin alan teoskynnyskysymyksiä ovat muun muassa taittajan tekijänoikeudet tai graafisten esitysten teosluonne. Rutiiniluonteisissa uutissähkeissä – kolari Länsiväylällä, ei kuolinuhreja, alkoholilla oli osuutta asiaan – teoskynnyksen ei useimmiten katsota ylittyvän. Yritysten tiedotteetkaan eivät aina teoskynnystä ylitä.

Uutisluonteinen lehtikuva tai rutiinilla napattu maisemakuva ei aina ole automaattisesti teos. Tämä raja on kuin kehitteeseen piirretty viiva, kiistatapauksissa jokaisen kuvan olemus arvioidaan erikseen. Tekijänoikeuslaki suojaa teoskynnyksen alle jäävät valokuvat valokuvina. Ne saavat tällöin tekijänoikeuden lähioikeuden, oikeuden valokuvaan. Valokuvan suoja-aika on 50 vuotta kuvan valmistusvuodesta.

Teoksen laadulla ei ole sinänsä merkitystä tekijänoikeuden synnylle, se kuuluu niin minun piirrokselleni kuin Picasson maalauksellekin. Lapsikin saa piirrokselleen tekijänoikeuden, jos se vain on omaperäinen – ja niitähän lasten piirrokset ovat.

Poikkeuksena tekstin vahvaan tekijänoikeussuojaan ovat tekijänoikeuslain 9. pykälän luettelemat viranomaistekstit, kuten lait, asetukset, valtiosopimukset sekä viranomaisten päätökset ja lausumat. Näitä voi siis käyttää vaikka lehtijutussaan vapaasti.

Teos voi syntyä millä tahansa luovan työn alueella olkoon kyse sitten esimerkiksi maalauksesta, iskelmän sanoittamisesta, tietokoneohjelmista, sarjakuvista, lehtijutuista tai valokuvista. Tekijänoikeuslain ensimmäinen pykälä listaa monia lain piiriin kuuluvia asioita: “kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla.” Listaus antaa ymmärtää, että lainsäätäjä on halunnut teoksen käsitteestä hyvin laajan.

Laki antaa tekijälle yksinoikeuden määrätä teoksensa käytöstä – tähän yksinoikeuteen perustuu teoksen käyttöoikeuksien myyminen. Hänellä on teokseensa taloudelliset ja moraaliset oikeudet.

Suoja muodolle, ei sisällölle

Tekijänoikeus suojaa teoksen muotoa, ei sen aihetta. Suojan saa se ilmaisumuoto, jolla tekijä on ajatuksensa ilmaissut. Suojaa eivät saa teoksen aihe, juoni, idea tai tietosisältö – ne ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. Voit piirtää sarjakuvan, jossa seikkailevat housuttomat ankat, kunhan et jäljittele erästä tunnettua alan lehteä, vaan teet oman teoksesi. “Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen”, lukee laissa.

Julkaistusta kirjasta voi poimia tietoja omaan lehtijuttuunsa, kunhan uusi teos eli lehtijuttu on omaperäinen ja itsenäinen. Avaruuden asukkaiden arvoituksesta saa kirjoittaa halutessaan kirjan tai lehtijutun, vaikka niitä on tehty aiemminkin, ellei kopioi suoraan jonkun muun tekemää työtä.

Teoksen ideaa, tietoja tai aihetta ei voi suojata. Se on perusteltua: yhteiskuntamme perusoikeuksiin kuuluu ilmaisuvapaus. Tekijänoikeus ei estä vapaata keskustelua ja mielipiteenvaihtoa tai taiteen tekoa. Tiedemiehet voivat vapaasti keskustella esitetyistä teorioista ja kehittää niistä omia näkökantojaan.

Tekijänoikeusneuvosto käsitteli lausunnossaan (2007:1) opaskirjan formaatin suojaa. Tekijä oli kehittänyt kirjan, mobiilipalvelut ja internetin yhdistävän kaupunkioppaan formaatin, jolle hän halusi tekijänoikeuden suojan.

Tekijänoikeusneuvosto totesi: ”Tekijänoikeus ei suojaa teoksen ideaa tai aihetta, teoksessa käytetyn aineiston käsittelytapaa, teoksen rakennetta tai jäsentelyä taikka teoksen sisältämiä yksittäisiä tietoja. Kaksi henkilöä voi siten esimerkiksi tehdä kirjan samasta aiheesta tai samalla rakenteella ilman, että kyseessä olisi tekijänoikeuden loukkaus. Näin ollen kirjan sisältönä oleva idea ja konsepti, ’formaatti’, ei nauti tekijänoikeussuojaa.” Itse kirja saa tietysti tekijänoikeussuojan.

Kahdet tekijänoikeudet

• Taloudelliset oikeudet mahdollistavat sen, että tekijä voi elää työllään, muun muassa myymällä sen julkaisu- ja levitysoikeuksia kustantajalle, tuottajalle tai levittäjälle, ja että nämä voivat harjoittaa yritystoimintaa.
• Moraaliset oikeudet takaavat sen, että teosta ei saa käyttää tekijää loukkaavalla tavalla. Tekijällä on oikeus tulla mainituksi teoksen tekijänä.

Kauppatavara: taloudelliset oikeudet

Teoksen käyttämiseen tarvitaan pääsääntöisesti tekijän lupa. Tekijänoikeuslain 2. pykälä sanoo sen näin: ”Tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.”

Ilman tekijän lupaa teoksesta ei saa valmistaa uusia kappaleita. Sitä ei siis saa esimerkiksi painaa, kopioida, muutoin jäljentää tai laittaa internetiin omille sivuille. Ilman lupaa valmistettuja teoksen toisintoja ei myöskään saa levittää yleisölle.

Tekijä voi kaupata taloudellisia oikeuksiaan eli luovuttaa sovittavalla tavalla oikeuden valmistaa kappaleita teoksestaan. Tästä on kyse, kun vapaa journalisti myy työnsä lehdelle, kustantamolle, verkkojulkaisulle tai tv-yhtiölle.

Tämä myyntisopimus voi olla suullinen, kirjallinen tai jopa sanaton, kaikki ovat yhtä päteviä. Jos ei ole sovittu mitään erityistä, silloin riitatapauksissa selvitellään vakiintunut alan tapa ja olosuhteet. Suullisen ja hiljaisen sopimisen kohdalla mahdolliset kiistat ovat hankalia, siksi on järkevää heti työstä sopimisen jälkeen lähettää vaikka sähköpostiviesti tilaajalle varmistaakseen ja kirjatakseen mitä sovittiin. Suulliseen sopimukseen vetoavan on näytettävä sopimus toteen.

Alallamme vallitsee sopimusvapaus, laki ei määrittele mitään mallia tai määrämuotoa, miten ja millaista korvausta vastaan oikeudet luovutetaan. Tekijä voikin kaupata teokseensa monenlaisia oikeuksia: kertajulkaisuoikeuden, jatkuvan julkaisuoikeuden, ensijulkaisuoikeuden, konsernikäyttöoikeuden, syndikointioikeuden, alueellisen yksinoikeuden, kaikki oikeudet…

Korkein oikeus on linjannut (esimerkiksi KKO: 2005:92), että tekijänoikeuden luovutussopimuksia tulee tulkita ahtaasti. Niiden ei voida katsoa sisältävän muuta kuin sen, mikä niistä selvästi käy ilmi. Koska laki antaa tekijälle yksinoikeuden määrätä omasta teoksestaan, on hänen näkökulmallaan tekijänoikeuskysymysten tulkinnassa keskeinen merkitys. Tämä tarkoittaa, että kaikki ne oikeudet, joita tekijä ei ole sopimuksella siirtänyt toiselle, jäävät hänelle.

Tästä on korkeimman oikeuden ennakkopäätös tapauksesta (KKO:1977-II-85), jossa kirjan julkaisuoikeudet hankkinut kustantaja oli antanut siitä osan julkaistavaksi lehdessä. Tekstiä ei voitu pitää mainoksena eikä selostuksena, vaan se täytti itsenäisen artikkelin tunnusmerkit. Korkein oikeus totesi, että kustantajalla ei ollut oikeutta luovuttaa kirjan tekstiä lehteen sopimatta siitä tekijän kanssa.

Yleisradiolle työskentelevillä freelancereilla on oma Yhtyneet-sopimuksensa, joka määrittelee työn hinnan sekä muut kaupan ehdot, mikäli työ tehdään työsuhteessa.

Erityisesti valokuvaajille ja kuvittajille oikeuksien myynnin laajuus on tavattoman tärkeä asia, sillä heidän työnsä liikkuvat kirjoittavien journalistien hengentuotteita rivakammin tiedotusvälineestä tai maasta toiseen. Korvauksen summan lisäksi voidaan kirjata käytön maantieteellinen laajuus eli aiotaanko kuvat julkaista vain Suomessa, Pohjoismaissa vai koko maailmassa.

Samoin kuvituksen sallittu käyttöaika; vuoden vai iankaikkisuuteen? Entä käyttötarkoitus: saako siitä painaa postikortteja ja t-paitoja? Voiko sen myydä mainostoimistolle mainoskäyttöön? Voiko kuvaa käyttää julisteissa ja lentolehtisissä?

Myynnin laajuus ei ole epäoleellista kirjoittavalle journalistillekaan. Jokainen menetetty ansiomahdollisuus saattaa merkitä leivän kaventumista, jos ei itseltä niin ehkä kollegalta. Siksi tarjotut avustajasopimukset kannattaa lukea tarkkaan; niistä enemmän muualla tässä oppaassa.

Maaliskuussa 2023 eduskunta hyväksyi eräitä EU-direktiivin tuomia muutoksia tekijänoikeuslakiimme. Uusi pykälä 28 a sanoo nyt näin: “Jos tekijä luovuttaa yksinoikeuden tai myöntää yksinomaisen käyttöluvan teoksen hyödyntämiseen, hänellä on oikeus saada hyödyntämisestä asianmukainen ja oikeasuhtainen korvaus.”

Direktiivi määrittelee hiukan, mitä tämän tulisi tarkoittaa. Sen mukaan tekijän palkkio tulisi suhteuttaa siihen, miten arvokas teos on tilaajalle taloudellisesti. Tällöin on otettava huomioon tekijän osuus teoksessa sekä se, miten teosta hyödynnetään.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, sitä on vielä liian aikaista sanoa. Tulkinnat ja käytännöt muotoutuvat ajan myötä. Joka tapauksessa kyseessä on lainsäätäjän vahva tahto tekijän oikeudenmukaisesta kohtelusta.

Samalla lakiin lisättiin pykälä 30 a siitä, että alkuperäiselle tekijälle tulee raportoida, miten hänen teostaan hyödynnetään. Tämä raportti on annettava vähintään kerran vuodessa, mikäli ostaja on saanut tuloja teoksen hyödyntämisestä tai korvaus riippuu teoksen käytön laajuudesta.

Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että valokuvaajan tulee saada tieto siitä, miten hänen kuvansa ostanut mediayhtiö on sitä hyödyntänyt. Jos mediayhtiö on myynyt kirjoittavan freen juttua muille ja saanut siitä tuottoa, sen tulee pyynnöstä raportoida tämä tekijälle, vaikka hänellä ei korvausoikeutta olisikaan. Käytännöt ovat vielä tämänkin muutoksen osalta muotoutumatta.

Tämä raportointivelvollisuus liittyy lakiin maaliskuussa 2023 lisättyyn pykälään 30 b. Sen mukaan yksinoikeuden luovuttanut freelancer-tekijä voi vaatia teoksensa oikeuksia takaisin itselleen, mikäli teosta ei ole kohtuullisessa ajassa hyödynnetty. Mikäli teosta ei käytetä kuuden kuukauden kuluessa, tekijä voi joko peruuttaa oikeudenluovutuksen tai päättää, että ostajalla ei enää ole teokseen yksinoikeus. Palkkion tekijä saa tällöin pitää, laki kirjaa. Lakimuutos on tuore, käytännön kokemuksia tältä osin ei vielä ole.

Tekijänoikeus on pitkäikäisempi kuin teosten tekijät. Teokset nauttivat tekijänoikeussuojaa vielä 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, ja tekijänoikeus periytyy.

Oikeuksien myynnin tapoja

• Kaikki oikeudet luovuttaessaan freelancer katkaisee suhteensa teokseen, kaikki taloudelliset oikeudet teokseen siirtyvät ostajalle. Oikeus luovuttaa teos edelleen kolmannelle ei sisälly kaikkiin oikeuksiin ilman erillistä mainintaa siitä, ei myöskään teoksen muuttamisoikeus.
• Edelleenluovutus- ja muuttamisoikeus tarkoittaa ostajan oikeutta luovuttaa työ edelleen jollekulle muulle. Kyse on siis vapaasta myyntioikeudesta kenelle tahansa. Tekijä ei saa korvausta, ellei siitä ole erikseen sovittu. Muuttamisoikeus on sitä, miltä se kuulostaa: oikeus muuttaa teosta ilman tekijän lupaa. Se kulkee käsi kädessä edelleenluovutuksen kanssa, koska laki vaatii niiden luovuttamisesta erillisen maininnan.
• Kertajulkaisuoikeus merkitsee sitä, että toimeksiantaja saa julkaista teoksen yhden kerran. Yleensä tällöin on sovittu se yhteys, missä julkaiseminen tapahtuu, sekä julkaisun laajuus. Kertajulkaisuoikeus on lehdistön free-työn vakiintunut käytäntö, mutta se on alkanut horjua. Monet sopimukset tehdään edelleen kertajulkaisuoikeudella, mutta nykyisin asiasta on erikseen mainittava. Yleistä on sopia julkaisuoikeuksiksi painetussa lehdessä kertajulkaisu ja käyttö lehden sähköisissä versioissa eli verkossa ja tableteissa.
• Yksinoikeudella tarkoitetaan sitä, ettei freelancer voi luovuttaa teosta muille käyttäjille. Omasta käytöstä vaikka kotisivuilla tai näyttelyissä on tällöin sovittava erikseen. Yksinoikeus voidaan määritellä joskus alueelliseksi.
• Jatkuva/vapaa käyttöoikeus antaa oikeuden käyttää teosta tai kuvaa haluttuun tarkoitukseen useampia kertoja. Se ei sisällä edelleenluovutus- eikä muuttamisoikeutta, ellei näiden oikeuksien siirtymisestä ole erillistä mainintaa sopimuksessa. Kun freelancer tarjoaa teostaan toimeksiantajalle, hänen on yleisen tavan mukaisesti kerrottava, onko se jo aikaisemmin julkaistu. Jatkuva käyttöoikeus voidaan määritellä lehden, lehden ja sen liitteiden tai koko konsernin kattavaksi. Huomaa, että moni lehti on ison kotimaisen tai kansainvälisen konsernin omistuksessa.
• Ensijulkaisuoikeus on teoksen ensimmäisen ostajan oikeus julkaista tuoretta tavaraa. Tämä on journalistisen kaupan oletusarvo, ja siitä poikkeamisen on oltava aina ostajan ja myyjän tiedossa.
• Syndikointioikeus viittaa sopimukseen, jonka määrittämillä ehdoilla teosta saa levittää useisiin lehtiin. Maksu määräytyy sovittuna prosenttina aineiston tuotosta. Tyypillisiä syndikoitavia teoksia ovat sanomalehtisarjakuvat, valokuvat, piirrokset ja toisinaan jotkin vakiopalstat sekä kolumnit.

Tiedä mitä myyt

Työtään myydessä tulisi olla tarkkana, mitä myy. Kertajulkaisuoikeudella tulee tietysti olla eri hinta kuin oikeudella kaupata teosta edelleen muille. Kaikki oikeudet tarkoittavat todellakin kaikkia oikeuksia, tekijä sanoo ne luovuttaessaan käytännössä hastalavista baby työlleen ja siitä kertyvälle hyödylle. Vain teoksen edelleenluovutus ja muuttaminen on vielä silloinkin sovittava erikseen.

Siksi yhä useampi lehtikustantaja haluaa sisällyttää nykyään avustajasopimuksiinsa viattoman näköisen kohdan oikeudesta luovuttaa oikeudet edelleen ja muunnella teosta. Se juontuu tekijänoikeuslaista: “Ellei toisin ole sovittu ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle.”(28. pykälä).

Yhdysvaltoihin työtä tekevät joutuvat usein allekirjoittamaan hyvin laajan oikeuksien luovutussopimuksen. Kirjoittaessani Hollywoodissa ilmestyvään lehteen he vaativat “all rights of every kind or character whatsoever, throughout the world”. Nasevasti muotoiltu. Disney-yhtymällä on enemmän kunnianhimoa; sille töitä tehnyt ystäväni kertoi, että sen sopimuksessa ei vaadita oikeuksia ainoastaan koko maailmassa vaan koko universumissa. Pluto, here we come!

Käsityksemme maailmankaikkeudesta on kuitenkin tieteen kehityksen myötä laajenemassa: universumeita saattaakin olla useita. Varovaisimmat mediatalot Yhdysvalloissa kirjoittavat jo sopimuksiinsa teosten käyttöalueena universumit monikossa. Eihän sitä koskaan tiedä.

Samassa hengessä meilläkin moni mediatalo vaatii jo oikeudet sekä nykyään käytössä oleviin että myöhemmin keksittäviin tallennus- ja julkaisumenetelmiin.

Freelancerin etu on, että myynnin ehdot on määritelty yksilöllisesti, ei vedetty yhtiön laajoista yleissopimuksista. Ei ole huono ajatus tehdä itse omaa myynnin mallisopimusta, jota tarjota tarvittaessa ostajalle. Aloitteentekijällä ja pohjapaperin tekijällä on mahdollisuus ohjata keskustelua haluamiinsa uomiin. Suomen freelance-journalistit ry:llä on omia malleja sopimuksiksi.

Lakimiesten ja vahingonkorvausvaatimusten paratiisista Yhdysvalloista meillekin asti levinnyt muoti on se, että tilaaja vaatii avustajaa vastaamaan tilaajan julkaisemaa materiaalia koskevista kolmannen osapuolen vaatimista korvauksista ja oikeuskuluista. Jos free on rikoksen tekijä eli loukkaavan jutun kirjoittaja, hänet tuomitaan aina yhteisvastuullisesti korvaamaan aiheutettu vahinko ja mahdollinen hyvitys.

Tällainen sopimusmuotoilu laajentaa freen vastuuta lehdenkin oikeuskuluihin. Ne liikkuvat kymmenissä tuhansissa euroissa. Rikosoikeudellisesta vastuusta ei voida sopia vaan toimitaan lain mukaan. Vahingon korvaamisesta sen sijaan voidaan sopia, ja tämä on näiden sopimusten vaara. Jos ärtynyt liikemies vaatii korvauksia kunnianloukkauksesta, maksumiehenä olisikin lehden reipas freelancer.

Tämä ajatus on torjuttava täysin. Ensinnäkään se ei ole Suomen lakien mukainen, sillä lehdestä vastaa ensisijaisesti sen päätoimittaja. Toki yksittäinen toimittaja voidaan tuomita  korvauksiin rikoksesta, mutta lehden sisällöstä hän ei vastaa. Toiseksi vaatimus on kohtuuton. Kolmanneksi tekijä ei itse saa päättää – tai ei edes tiedä – missä kaikkialla juttu julkaistaan.

Journalistiliitto on ollut hyvin aktiivinen erityisesti tässä kysymyksessä ja käynnistänyt keskustelun niiden mediatalojen kanssa, jotka ovat vahingonkorvausvaateen sopimuksiinsa kirjanneet.

Liitto onkin saanut linjatuksi Sanoman kanssa, että vahingonkorvausvastuu tarkoittaa vain tapausta, jossa freelancer on loukannut kolmannen osapuolen tekijänoikeutta eli suomeksi sanottuna myynyt omanaan jonkun toisen työtä. Saman tulkinnan Journalistiliitto on saanut työnantajaliitto Medialiitolta. Näistä linjauksista huolimatta jotkin mediatalot voivat yrittää yhä kirjoittaa sopimuksiinsa vastuuasiat mahdollisimman epäselvästi.

Luovuttamattomat moraaliset oikeudet

Moraaliset oikeudet suojaavat tekijää. Teosta ei saa saattaa yleisön saataville tekijän taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla, sitä ei saa muunnella loukkaavaksi. Moraaliset oikeudet eivät ole kaupan, eli niistä ei lain mukaan voi luopua.

Tekijällä on isyysoikeus eli hänen nimensä on mainittava teoksen käytön yhteydessä. “Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii”, määrää lain 3. pykälä. Lehdistössä tätä noudatetaan siten, että kuvaajan, kuvittajan ja kirjoittajan nimi ilmoitetaan työn julkistamisen yhteydessä lyhyimpiä päivän uutistekstejä lukuun ottamatta.

Vaikka laki ei siihen suoraan velvoita, tästä voidaan tekijän ja kustantajan välillä sopia kääntäenkin: jos tekijä ei halua nimeään julki, sitä ei tule teoksessa mainita. Taitelija- ja salanimiä käytetään paljon, Esimerkiksi Toivo Kärki peitti tuotteliaisuuttaan ainakin neljäntoista salanimen suojaan Orvokki Idästä Pedro de Puntaan ja Petri Pykälä kirjoittaa kirjansa Ilkka Remeksenä.

Arjen työssä moraalisten oikeuksien rajanvetoon törmää joskus journalistisen työn editoinnissa eli toimittamisessa. Olen tavannut freelancereita, jotka ovat äärimmäisen tuohtuneita hengentuotteidensa pienestäkin editoinnista. Ehdotin heille hiukan jäitä hattuun, mediassa kaikkien journalistien työn editointi on vakiintunut tapa.

Toki senkin voi tehdä huonosti, mutta ainakin omia juttujani on editointi lähes poikkeuksetta vain parantanut. Toimittajana olen enemmän huolestunut julkaisuista, joihin tekstini menee sellaisenaan kuusisormijärjestelmäni naputteluvirheitä myöten kuin niistä, joissa sitä on toimitettu.

Varsinkin aikakauslehtipuolella on yhä useampia lehtiä, joissa vakituisessa työsuhteessa olevat journalistit ovat pitkälti muualta ostettujen juttujen editoijia; he ovat valtaosaltaan erinomaisia ammattilaisia. He tuntevat lehden kokonaisuuden – joskus saatan tietämättäni jaaritella asiaa, joka on käsitelty kunnolla lehden toisessa jutussa.

Respektioikeuden loukkaamisesta on oikeudessa ja tekijänoikeusneuvostossa käsitellyissä tapauksissa vaadittu vahvaa näyttöä. Pelkkä tekijän hurjakaan loukkaantuminen työnsä kohtelusta ei riitä, vaan aineisto tutkitaan perinpohjaisesti.

Tekijänoikeusneuvosto antoi lausunnon (2007:2) Heinolan lukiokoulutuksen 100-vuotishistoriikin lyhentämisestä. Neuvosto korosti, että mahdollinen loukkaus tulee arvioida ”objektiivista mittapuuta käyttäen”, mutta antaa tekijänkin käsitykselle jossain määrin painoa.

Neuvosto kävi läpi käsikirjoituksen ja valmiin teoksen sivu sivulta ja listasi poistot. Se päätyi siihen, että merkittävätkään lyhennykset eivät rikkoneet tekijän respektioikeutta. Käsikirjoitus oli pidempi kuin tilattu ja siksi sitä lyhennettiin. Neuvoston mielestä tämä vastasi tehtyä sopimusta.

Teoksen muunteluoikeus ja vapaa muuttaminen

Tekijällä on oikeus päättää teoksensa muuntamisesta toiseen formaattiin tai esitysmuotoon. Artikkelia ei saa tehdä sarjakuvaksi ilman tekijän lupaa, samoin muunnelmien, käännösten ja kokoelmien tekeminen edellyttää tekijän suostumusta.

”Sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tahi saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen”, lausuu lain 4. pykälä.

Teoksen muuttamista on sen sisällön muokkaaminen osin tai kokonaan erilaiseksi. Tekijänoikeuslaissa korostetaan, että tekijällä on yksinoikeus teokseensa ”muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen”, kuten lain 2. pykälä kirjaa. Siksi teoksen tekijänoikeudet hankkinut ei saa muuttaa sitä ilman erillistä sopimusta tekijän kanssa, säätää lain 28. pykälä.

Julkistettuja teoksia saa käyttää oman työn lähtökohtana, esikuvana tai tausta-aineistona. Tällöin kyse on vapaasta muuttamisesta eikä oman työn tekijänoikeus riipu alkuperäisteoksen tekijänoikeudesta. Tätä tapahtuu paljon esimerkiksi kuvataiteessa: Pablo Picasson Guernican innoittamana on tehty monta siihen viittaavaa uutta teosta.

Teoksen muunteluoikeus ja vapaa muuttaminen ovat helposti sekaantuvia ja käytössä rajoiltaan liudentuneita käsitteitä. Oleellisinta on, että tekijä tietää itsellään olevan yksinoikeus teoksensa sisäisiin muutoksiin ja sen muuntamiseen toiseen taidelajiin, esimerkiksi kirjasta elokuvaksi.

Kirjojen tai lehtiartikkeleiden editointi on tiukasti ottaen teoksen muuttamista, mutta näissä yhteyksissä alan sallittuun tapaan katsotaan kuuluvan vähäinen toimituksellinen muokkaus.

Valokuvateos ja valokuva

Journalisti kohtaa lähioikeudet valokuvan yhteydessä, sillä laki jakaa kuvat valokuvateoksiin ja valokuviin. Tämä erikoinen ja poikkeuksellinen jako on säilynyt tekijänoikeuslaissa johtuen osin vanhan lain säädöksistä ja valokuvan muita teoksia lyhyemmästä suoja-ajasta.

Jos valokuva ylittää teoskynnyksen, se saa tavanomaisen tekijänoikeussuojan. Tekijä määrää sen käytöstä, ja kuvan oikeuksien suoja-aika jatkuu 70 vuotta tekijän kuolemasta.

Mikäli teoskynnys ei ylitykään, kuvalla on lähioikeuksiin kuuluvat lain 49. pykälässä todetut valokuvan oikeudet. Ne vastaavat tekijän oikeuksia teokseensa, valokuvan tekijä voi määrätä sen valmistamisesta ja levittämisestä.

Laki ei täsmennä, mikä erottaa valokuvateoksen valokuvasta, mutta ero liittyy teoskynnyksen ylittämiseen. Oikeuden päätöksiä erosta on vähän. Turun hovioikeus tulkitsi vuonna 1997, että valokuvaajan maisemakuva ei ollut omaperäisen luovan työn tulos. Siksi sen viinipullon etikettiin painattanut yritys ei joutunut maksamaan hyvitystä kuvan luvattomasta käytöstä.

Lausunnossaan 2011:9 tekijänoikeusneuvosto pohti valokuvan teostasoon vaikuttavia tekijöitä. Se tunnisti ja tunnusti valokuvaamisen koko prosessin eri vaiheiden merkityksen: nekin tulee oivaltaa, kun teostasoa arvioidaan.

“Valokuvan teostason ylittymisen arvioimiseksi on huomioitava yhtäältä valokuvana ilmenevä lopputulos ja toisaalta valokuvaajan tekemät lopputulokseen vaikuttaneet valinnat. Valokuvan teostasoa arvioitaessa on tarkasteltava valokuvaa eri elementtiensä muodostamana kokonaisuutena.”

“Valokuvaaja voi tehdä lopputulokseen vaikuttavia valintoja ennen valokuvan ottamista muun muassa oivaltamalla kuvaushetkeen liittyvät erityispiirteet, sommittelemalla kuvauskohteen, valitsemalla kuvan rajauksen, kontrastin, terävyysalueen, kuvakulman, valotuksen tai kuvauskohteen lisävalaisemisen. Valokuvaaja voi kuvan otettuaan käsitellä valokuvaa.”

Erilaisten valokuvien käytännöllinen ero on suoja-ajan pituus. ”Oikeus valokuvaan on voimassa, kunnes 50 vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona kuva valmistettiin”, laki määrää. Tällä taas on käytännön merkitystä tietoteosten tekijöille, sillä käytettävien valokuvien käyttöoikeudet saattavat poiketa toisistaan.

Valokuvaa koskeviin linjanvetoihin pätee sama kuin muihinkin tekijänoikeusratkaisuihin: jokainen oikeuden päätös on tapauskohtainen.

Yksityinen kopiointi

Tekijän yksinoikeuteen määrätä teoksensa käytöstä on joitakin poikkeuksia. Oleellisin on yksityisen kopioinnin salliminen. Julkistetusta teoksesta on sallittua ottaa muutamia kopioita yksityiseen käyttöön. Esimerkiksi kirjastosta lainatusta cd-levystä saa tehdä muutaman kopion omaan käyttöön tai voin valokopioida Viivi ja Wagner -sarjakuvastripin pojalleni.

Muutamalla kopiolla tarkoitetaan esimerkiksi musiikkikappaleen kopiointia siskolle ja puolisolle ja omaan puhelimeen tai valokopiota kirjan artikkelista. Yksityinen käyttö tarkoittaa omaa perhettä tai aivan läheisintä ystäväpiiriä. Sen sijaan oppikirjojen kopiointi koulun sisäiseen tietoverkkoon ei ole yksityistä käyttöä.

Kopioida voi vain laillisesta lähteestä. Esimerkiksi internetin piraattisivustolle ilman lupaa ladattu musiikki ei muutu lailliseksi, kun sen tallentaa verkosta omalle koneelle. Ei varastettu autokaan muutu lailliseksi, jos sen hankkii varkaalta.

Yksityisestä kopioinnista on säädetty hyvitysmaksu. Se maksetaan nykyään valtion budjetista. Suomessa järjestelmä on Euroopan vanhimpia, mutta nyttemmin sitä edellyttää EU-direktiivikin.

Sitaatti on sallittu

Toinen tärkeä poikkeus on journalistin työssä tärkeä siteeraaminen. Paitsi haastateltavia me siteeraamme julkistettuja teoksia: kirjoja ja lehtijuttuja. Tämä on sallittua, muutoinhan julkinen keskustelu ja tiede olisivat vaarassa pysähtyä paikalleen.

“Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa”, sanoo tekijänoikeuslain 22. pykälä. Lainatusta teoksesta on aina mainittava lähdetiedot. Samoin sitaatin on annettava oikea käsitys siteeratusta teoksesta. Julkaisematonta teosta ei saa lainata.

Joskus journalistit pohtivat kuinka pitkä tai laaja sitaatti saa olla. Laki sanoo kantansa siihenkin: lainata voi “tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa”. Kunhan asiallinen yhteys on olemassa, niin lainaus on oikeutettu. Joskus liian lyhyt lainaus voi jopa antaa väärän kuvan tekijän ajatuksista tai pilkottu kuvasitaatti voi johtaa harhaan.

Julkistetusta taideteoksesta saa selkein edellytyksin lainata tekstiin liittyviä kuvia. Tekijänoikeuslain pykälä 25 sanoo: “1) arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen; sekä 2) sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.”

Lehti saa siis poimia taidenäyttelyn tai Mämmilä-sarjakuvan arvostelun yhteyteen kuvanäytteen julkaistusta teoksesta. Kuvasitaatti ei saa perinteisen tulkinnan mukaan olla jutun pääasia vaan sen on oltava järkevässä suhteessa siihen.

Kuvia saa lain mukaan tekstiin liittyen siteerata “sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.” Muista lehdistä ei siis auta napata päivän pilapiirrosta tai sarjakuvaa saati kuvituskuvaa, sillä ne ovat juuri niitä, jotka on valmistettu lehteen.

Helmikuussa 2023 eduskunta lisäsi tekijänoikeuslakia muuttaessaan lakiin uuden pykälän 23 a: “Julkistettua teosta saa käyttää parodiassa, karikatyyrissä ja pastississa.” Tämä oikeus oli aiemminkin käytännössä olemassa, mutta nyt se on kirjattu lakiin.

Sopimuslisenssillä kerätään korvauksia

Eräs käytännön poikkeus tekijän yksinoikeuteen työstään määräämisessä on sopimuslisenssi. Tekijöitä laajasti edustava järjestö voi tekijänoikeuslain perusteella lisensioida eräillä, tekijän itsensä vaikeasti valvomilla aloilla tekijänoikeuden suojaaman aineiston käyttöä edustamiensa tekijöiden puolesta. Se vastaa järjestön ulkopuolisten tekijöiden esittämiin vaatimuksiin teosten käytöstä.

Journalisteille tutuimpia sopimuslisenssin aloja ovat teosten digitaalinen ja valokopiointi. Koska yksittäinen journalisti tuskin pystyisi perimään muutaman sentin korvausta Mutalan koulun tunneille työstään otetuista kopioista, sopimuslisenssi eli käyttölupa on toimiva menettely.

Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto kerää keskitetysti opetus- ja kulttuuriministeriöltä, kunnilta, valtiokirkoilta, yrityksiltä ja monilta muilta muutaman sentin korvauksia niiden alalla selvitysten mukaan otettua kopiota kohti. Yhdessä niistä kertyy monien miljoonien eurojen potti. Tämä jyvitetään kopioinnin lajin mukaan eri alojen tekijä- ja kustantajajärjestöille. Järjestelmä, jolla raha jaetaan tekijöille, on selvitetty tämän kirjan apuraha-luvussa.

Suomen Journalistiliitto, Radio- ja tv-toimittajien liitto RTTL sekä Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET ovat Kopioston jäseniä. Se edustaa jäsenjärjestöjensä henkilöjäseniä näiden antamien Kopiosto-valtuutusten oikeutuksella. Järjestelmän kattavuuden kannalta on tärkeää, että tekijäjärjestöjen jäsenet luovuttavat Kopiosto-valtakirjan. Journalistiliittoon liittyvät tekevät sen jo täyttäessään jäseneksihakulomakkeen.

Valtakirjan järjestölle luovuttanut tekijä ei anna pois mitään todellisia rahastettavissa olevia tekijänoikeuksiaan; ainakaan minä en lähde sinne Mutalaan vahtimaan, valokopioidaanko siellä tätä kirjaa.

Kopiosto määrittelee kerättyjen, järjestöille tulevan rahan sallitut käyttökohteet. Se on tekijöiden rahaa ja sen on hyödytettävä tekijöitä. Järjestöjen apurahat ja palkinnot rahoitetaan kopioinnista saadulla korvauksella, samoin tekijänoikeusneuvonta jäsenille. Journalistiliitto siirtää kopioinnista kertyvät korvaukset Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö Jokesille, joka jakaa ne apurahoina.

Audiovisuaalisella puolella on omat lisenssijärjestelynsä, jotka tuovat korvauksia journalistiliiton sillä alalla toimiville jäsenille. Kopiosto uudisti jokin vuosi sitten av-tekijänoikeussopimuksensa, ja on tärkeää, että jokainen journalistikin sen uudistettuna allekirjoittaa. Vain näin takaamme korvausten jouhean kulun jatkossakin.

Sopimuslisenssien aloja on toistakymmentä. Niitä ovat muun muassa valokopiointi, opetusnauhoitus, alkuperäinen radio- ja tv-lähetys sekä radio- ja televisiolähetysten edelleen lähettäminen.

Lisäksi sopimuslisenssien kattamia aloja ovat digitaalinen lehdistökatsaus, digitaalinen käyttö opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa, kirjastojen lain rajoitukset ylittävä käyttö, kokoelmissa olevien taideteosten käyttö, lyhytaikainen rajoituksen ylittävä lähetystekninen tallennus sekä arkistoidun tv-ohjelman uudelleen lähettäminen.

Järjestelmä kehittyy tarpeen mukaan. Uusin lisäys helmikuulta 2023 antaa lehtikustantajille lähioikeuden julkaisuihinsa, kun niitä hyödynnetään esimerkiksi mediaseuranta- ja uutiskoostepalveluissa. Vielä ei ole tietoa, kuinka, milloin ja minkä suuruisena lehtikustantajille tulevia korvauksia aletaan kerätä. Tuotosta on tulossa siivu lehtien tekijöillekin, koska uusi laki määrää, että heillä on “oikeus asianmukaiseen osuuteen lehtikustantajan saamista tuloista.” Asianmukaisuuden aste selviää jatkossa.

Lehtitalojen avustajasopimuksiin voi varmuuden vuoksi neuvotella mukaan maininnan, että oikeuksien luovutus ei kata Kopioston lisensioimia oikeuksia.

Entä työsuhteessa?

Työsuhteisen journalistin tekijänoikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti hänelle, Suomessa ei ole työnantajatahojen kaipaamaa työsuhdetekijänoikeutta. Suomen Journalistiliiton työehtosopimukset sallivat kuitenkin tekijänoikeudesta sovittavan paikallisesti eli yhtiön tasolla.

Monessa mediatalossa työsuhteiset journalistit ovatkin myyneet nämä oikeudet työnantajalle osin hyvin vaatimatonta kertakorvausta vastaan – tulevienkin journalistisukupolvien puolesta.

Tästä on seurannut lisäpainetta freelancereille; työnantaja saattaa edellyttää heidänkin luopuvan laajasti tekijänoikeuksistaan – ja yleensä vielä korvauksetta. Työnantajan kannalta on poliittisesti tarkoituksenmukaista ja mahdollisesti tuottavaa, mikäli se hallinnoi yksin kaikkia journalistiensa tekijänoikeuksia.

Plagiaatti

Plagiointi eli teoksen – vaikkapa lehtijutun tai valokuvan – suora kopiointi esimerkiksi omaan työhön on lain vastaista. Mikäli plagiaatti löytyy, on plagioijan maksettava siitä alkuperäisen tekstin tekijälle ”kohtuullinen hyvitys”, kuten tekijänoikeuslain 57. pykälä määrää.

Eräässä läheltä seuraamassani tapauksessa tietokirjaan melko suoraan plagioidun lehtiartikkelin tekijä sai kustantajalta korvauksena kaksinkertaisena sen summan, jonka jutun julkaisuoikeus olisi lehdistön tavanomaisten palkkioiden mukaan maksanut. Kustannusalalla yleinen maksun taso on plagioidun työn käyvän hinnan lisäksi vastaava summa hyvityksenä luvattomasta käytöstä.

”Jos teosta käytetään tahallisesti tai tuottamuksesta, hyvityksen lisäksi on suoritettava korvaus kaikesta muustakin menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta”, sanoo tekijänoikeuslaki. Tällöin on kyse siitä, jos tekijä kärsii taloudellista vahinkoa, esimerkiksi teostensa piraattilevityksessä.

Sudenkuoppana kilpailut

Yksi vaara tekijänoikeuksilla itsenä elättäville ovat erilaiset kilpailut, joihin osallistumalla luovuttaa toisinaan uskomattoman laajat käyttöoikeudet työhönsä. Erityisen paljon tällaisilla säännöillä toimivia kilpailuja näyttää olevan pilapiirrosten alalla.

Helsingin Sanomain Säätiö julisti vuonna 2008 pilapiirroskilpailuun, jossa se edellytti kaikkien osallistujien luovuttavan säätiölle “vapaan ja rajoittamattoman käyttöoikeuden julkaisu- ja toteutustavasta riippumatta” pelkästään osallistumalla kilpaan. Tämä on jokaisen kilpailutyön käytön avoin valtakirja säätiölle, joka on lähellä erästä isoa eurooppalaista mediakonsernia.

Kuva-alan järjestöt ottivat yhteyttä säätiöön, jonka asiamies täsmensi, että se käyttää piirroksia vain kilpailusta tiedottamiseen. Syksyllä 2009 säätiö järjesti Helsingin Sanomien 120-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kirjoituskilpailun Sanoma Newsin entisille ja nykyisille työntekijöille. Tällä kertaa säännöt sanovat näin: “Helsingin Sanomain Säätiöllä on oikeus julkaista kilpailuun lähetettyjä kirjoituksia ja niiden osia julkaisu- ja näyttelytoiminnassaan, painotuotteissa ja muissa medioissa.”

Eräs pieni, nyttemmin jo edesmennyt suomalainen elokuvafestivaali laati kilpailunsa säännöt siten, että tekijä luovuttaa kaikkien kilpailuun lähetettyjen elokuvien julkaisu-, levitys- ja edelleenluovutusoikeudet festivaalin takana olevalle yhdistykselle. Tekijälle ei luvattu mitään korvausta tai osuutta myyntituotoista.

Tämä olisi mahdollistanut esimerkiksi dvd-levyjen valmistamisen elokuvista tai niiden myynnin televisiokanaville sekä verkkolevitykseen. Kyse ei ollut harrastelijoiden puuhasta, säännöt olivat tekijänoikeuslakia hyvin tuntevan ihmisen laatimat. Alan tekijäjärjestöjen ja julkisuuden avulla säännöt saatiin muutetuksi.

Huolestuttavinta on se, että tapa alkaa levitä viranomaisten puolelle. Erikoisin esimerkki lienee EU:n komission yrittäjyyteen kannustava videokilpailu keväällä 2009. Näin sen säännöt: “Osallistuessaan kilpailijat hyväksyvät, että Euroopan komissio voi käyttää videoita omissa tiedotuskampanjoissaan. Euroopan komissiolla on oikeus käyttää, levittää, esittää, muokata ja muuttaa videoita kokonaan tai osittain.” Korvauksetta, bien sûr.

Tekijän tuli silti vakuuttaa, että hän kantaa kaikki videoon liittyvät tekijänoikeuskiistojen vastuut ja että esiintyjien lupa on saatu. Ennen palkinnon vastaanottamista tekijöiden oli allekirjoitettava “kunnian ja omantunnon kautta” vakuutus, etteivät he ole “syyllistyneet ammatillisiin väärinkäytöksiin”.

Yhden lyhyen mainoselokuvan tilaus olisi maksanut EU:lle kymmeniä tuhansia euroja, tämän ehkä satoja elokuvia keräävän kilpailun suurin palkinto oli ruhtinaallinen 3 000 euroa.

Todellinen paradoksi oli kilvan teema: yrittäjyyteen kannustaminen. Komissio kertoi edistävänsä kilvalla yrittäjyyttä ja kehittävänsä yrittäjyyden edellytyksiä. Keinona oli viedä av-alan yrittäjiltä korvauksetta heidän ainoa kauppatavaransa, tekijänoikeus.

Olin tuolloin Euroopan journalistiliitto EFJ:n freelance-asiantuntijaryhmän puheenjohtaja ja laadin yhdessä EFJ:n toimiston kanssa kirjelmän asiasta vastanneelle komissaari Günter Verheugenille. Hän taas piti vastauksessaan menettelyä esikuvallisena. Verheugenin mukaan se on “win-win situation”. Moni tekijä on iloinen, koska hänen elokuvansa saa julkisuutta ja yleisöä, Verheugen vakuutti.

Mikä on tarinan opetus? Jos haluat tietää, mitä oikeuksia työhösi eri kilpailuissa luovutat, lue sen säännöt ja päätä vasta sitten, haluatko osallistua.

Tekijänoikeutta verkossa

• Tekijänoikeuslaki löytyy kokonaisuudessaan verkosta aina ajantasaisena valtion säädöstietopankista www.finlex.fi. Sivuilta löytyy oikeusistuinten ratkaisuja.
• Tekijänoikeusneuvoston lausunnot löytyvät opetusministeriön sivuilta www.minedu.fi. Samoilla sivuilla on laajasti muutakin tietoa tekijänoikeudesta ja sen kehityksestä.
• Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset ovat sivuilla www.kko.fi.
• Tuomioistuinten ratkaisuja löytyy lisää sivuilta www.oikeus.fi.