Vakituisten ja kokoaikaisten työsuhteiden rinnalla ovat yleistyneet erilaiset uudet tavat tehdä työtä. Yhä useampi suomalainen työskentelee perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden ohella yksinyrittäjänä tai yrittäjämäisesti. Itsensätyöllistäjien määrä on kasvanut tasaisesti viime vuosina, viimeisen 15 vuoden aikana yhteensä noin 37 000 hengellä. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2015 157 000 itsensätyöllistäjää ja se vastaa lähes 7 prosenttia kaikista työllisistä, kertoo Työ- ja elinkeinoministeriön Owal Groupilta tilaama selvitys Itsensätyöllistäminen ja jakamistalous työelämän murroksessa.
Selvitykseen liittyi laaja kysely itsensätyöllistäjille, johon vastasi 2078 pää- ja sivutoimisesti toimivaa itsensätyöllistäjää.
Jakamistalouden uskotaan lisäävän itsensätyöllistämistä, sillä digitaalisten alustojen kautta voi tarjota osaamistaan ilman perinteistä työnantaja-työntekijä-suhdetta. Jakamis- ja alustatalouden ajatellaan muuttavan myös työhakua ja rekrytointia. Alusta- ja jakamistaloudella tarkoitetaan selvityksessä pääasiallisesti Airbnb:n kaltaista digitaalisen alustan kautta toimivaa liiketoimintaa, jossa työn tekijät ja tilaajat kohtaavat. Erityisesti on selvitetty digitaalisia työnvälitykseen tähtääviä mobiilialustoja.
Selvityksen mukaan jakamis- ja alustatalouteen perustuvia digitaalisia työnvälitysalustoja on syntynyt viime vuosina runsaasti. Itsensätyöllistäjät hyödyntävät kuitenkin toistaiseksi vähän muita digitaalisia alustoja kuin sosiaalisen median kanavia. Sosiaalista mediaa käytetään erityisesti työnetsintään, markkinointiin ja tiedotukseen. Lisäksi laskutuspalvelujen hyödyntäminen erityisesti sivutoimiseen työntekoon kasvaa nopeasti.
Lainsäädäntö asettaa haasteita itsensätyöllistämiselle
Selvityksen mukaan lyhytaikaisen työn vastaanottamiseen liittyvät hankaluudet ja kannustinloukut vähentävät itsensätyöllistämistä.
Sosiaali- ja työttömyysturva nousi itsensätyöllistäjien kyselyn vastauksissa selvästi suurimmaksi kehittämiskohteeksi. Työttömyysturvaan liittyvissä yli 200 maininnassa keskeisenä seikkana esiin tuotiin työttömyysturvan joustavuus itsensätyöllistäjien näkökulmasta. Erityisesti kyselyssä nousivat esiin soiaaliturvan taso ja työttömyysturvan mahdollistaminen entistä laajemmalle joukolle itsensätyöllistäjiä.
Sosiaaliturvan kannalta keskeinen näkökulma kyselyn vastauksissa oli sosiaaliturvan kehittäminen palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa toimiville. Erityisesti sairauspäivärahan mahdollistaminen sekä lomaetuuksien kehittäminen erilaisilla maksu- tai vakuutusjärjestelyillä nousivat esiin.
Itsensätyöllistämistä helpottaisi kyselyn mukaan erityisesti arvonlisäverotuksen kehittäminen. Tähän liittyen esitettiin erityisesti arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostoa. Näkemykset kannustavasta alarajasta olivat 40 000 eurosta 80 000 euroon.
YEL-maksujen joustavuuden kehittäminen ja YEL-maksujen kohtuullistaminen olivat myös yksi usein toistuva näkökulma lainsäädännön kehittämisessä.
Haasteista huolimatta yksinyrittäjät ja ammatinharjoittajat ovat Owal Groupin selvityksen mukaan varsin tyytyväisiä nykyiseen työmuotoonsa. Suurin osa heistä ei haluaisi työskennellä palkansaajana. Itsensätyöllistämisen hyötyinä nähdään erityisesti vapaus, joustavuus ja itsenäisyys sekä oman ammattitaidon ja osaamisen kehittäminen. Vastauksissa oli kohtuullisen paljon mainintoja siitä, että saman työn tekeminen palkansaajana ei olisi mahdollista. Monella alalla työtä tehdään tyypillisesti itsensätyöllistäjänä. Tästä kertoo myös se, että yrittäjistä 8 % ja freelancereista noin 16 % raportoi, ettei alalla ole ylipäänsä mahdollista toimia palkansaajana.
Ammattiryhmistä tyytyväisimpiä ovat rakennus- sekä terveys- ja sosiaalialan itsensätyöllistäjät, tyytymättömimpiä taide-, viihde- sekä koulutus- ja viestintäaloilla työskentelevät. Positiivisimmin tulevaisuuteen suhtautuvat yksinyrittäjät ja ammatinharjoittajat, kun taas freelancerit ja apurahansaajat näkevät tulevaisuutensa epävarmempana. Tilanteeseensa erittäin tyytymättömät työskentelevät useimmiten kuvataiteilijoina, valokuvaajina, tutkijoina ja kääntäjinä. Samoin melko tyytymättömissä on paljon ohjaajia, toimittajia, kuvaajia, kielitieteilijöitä, näyttelijöitä, käsikirjoittajia, muusikoita ja taiteilijoita. Informaatio- ja viestintäalalla toimivista itsensätyöllistäjistä keskimäärin viidennes on tyytymättömiä työmuotoonsa. Tyytymättömissä on myös enemmän henkilöitä, jotka ovat päätyneet itsensätyöllistäjiksi olosuhteiden pakosta.
Johtopäätöksiä tehdään, mutta ratkaisevia muutoksia ei esitetä
Selvityksen johtopäätöksissä todetaan, että vaikka itsensätyöllistäjät ovat nykyiseen työmuotoonsa pääosin tyytyväisiä, niin samalla he kokevat nykyisen lainsäädännön kuitenkin epäoikeudenmukaisena. Useimmin esiinnostettuja kehittämiskohteita olivat heikko työttömyys- ja sosiaaliturva sekä työterveyshuollon puute. Lainsäädännölliset muutosehdotukset liittyivät vahvasti arvonlisäverotuksen ja YEL-maksujen joustavoittamiseen ja kehittämiseen. Ehdotuksia tuli myös kannustinloukkujen poistamisesta ja byrokratian keventämisestä. Yhtenä pääteemana selityksessä nousevat esiin itsensätyöllistäjien toiveet perustulomallin käyttöönotosta.
Selvitys päätyykin hyvin samankaltaisiin johtopäätöksiin kuin aiemmin itsensätyöllistäjien asemaa selvittäneet työryhmät:
”On todennäköistä, että työmarkkinoiden muutokset haastavat nykyiseen työn tekemiseen liittyviä ilmiöitä niin merkittävästi, että syntyy tarve työn tekemiseen liittyvän peruslainsäädännön poliittiselle uudelleenarvioimiselle. Tällaisia osa-alueita voivat olla työntekijä-yrittäjä –dikotomian uudelleenmäärittely, eläkevakuutusjärjestelmän kahtiajaon purku, kannustinloukkujen poistaminen, aloittavan yrittäjän verotus tai palkkatulon ja pääomatulon erilaiset verokohtelut.”
Valitettavasti selvityksessä ei esitetä sen radikaalimpia ratkaisuja kuin neuvontaa, tukea, digitaalisten työnvälityspalveluiden potentiaalin hyödyntämistä, edellytysten luomista ja aktiivista vuoropuhelua sekä – jälleen kerran lisäselvityksiä. Itsensätyöllistäjien asemasta on tehty useita selvityksiä ja johtopäätökset ovat hyvin saman suuntaisia. Tarvittavia lainsäädäntömuutoksia ei ole juurikaan nähty. Pieniä paikkauksia tilkkutäkkiin on tehty esimerkiksi työttömyysturvassa, mutta ratkaisevaa askelta ei olla otettu. Se vaatisi poliittista painetta ja sitä ei ilmeisesti ole riittävästi.