Suomen freelance-journalistit ry

Yrittäjien työskentelyn alivakuuttaminen ja siitä johtuva yrittäjän sosiaaliturvan alhainen taso on keskeisin ongelma yrittäjien työeläkevakuuttamisessa, todetaan yrittäjän eläketurvan kehittämistä pohtineen työryhmän loppuraportissa.

Yrittäjän työeläketurvan kehittämistä selvittänyt työryhmä julkaisi raporttinsa 13. maaliskuuta. Työryhmä ei ollut yksimielinen. Suomen Yrittäjät jätti esitykseen erivän mielipiteensä.

STM:n YEL-työryhmän muutosesityksillä tavoitellaan oikeaa vakuuttamisen tasoa ja sitä kautta valtion maksuosuuden hillitsemistä tulevaisuudessa. Esityksen mukaan yrittäjän työtulojen tulisi seurata nykyistä käytäntöä selkeämmin yrittäjän työpanoksen ja työskentelyn taloudellista arvoa. Tällä tavoitellaan sitä, että YEL turvaisi työuran aikaisen toimeentulon tason säilymisen kohtuullisella tasolla, kun yrittäjä jää eläkkeelle.

YEL-työtulo määriteltäisi tarkemmin

Työryhmä ehdottaa, että yrittäjän YEL-työtulon määrittelystä ja sen tason arvioinnista tulisi säätää laissa nykyistä täsmällisemmin. YEL-työtulon vahvistamisen lähtökohtana ja pääsääntönä olisi nykyistä lakia vastaavasti se palkka, joka kohtuudella olisi maksettava, jos yrittäjän yrittäjätoimintaa suorittamaan olisi palkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö. Lisäksi laissa säädettäisiin tarkemmin työpanoksen arvon määrittelyssä huomioon otettavista seikoista.

Työryhmä esittää, että alivakuuttamisen vähentämiseksi laissa säädettyä työtulon määritelmää tulisi muuttaa nykyistä yksityiskohtaisemmaksi. Työtulon perustana käytettävän palkan tai korvauksen tason määrittämisessä apuna käytettäisiin jatkossakin muun muassa tietoja toimialan palkoista, yritystoiminnan laajuudesta ja työntekijöiden määrästä sekä yrittäjän työuran pituudesta. Työpanoksen laajuutta voitaisiin arvioida myös työskentelyn päätoimisuuden tai sivutoimisuuden, yhtiökumppaneiden määrän, yrityksen omistusosuuden sekä kausiluonteisuuden ja käytetyn työajan avulla. YEL-työtulon arvioinnissa otettaisiin lisäksi muiden seikkojen ohella huomioon yritystoiminnan liikevaihto tai muu yritystoiminnan laajuudesta ja taloudesta saatava selvitys sekä yrittäjän itselleen maksama palkka ja yritystoiminnasta saadut verotettavat ansiot. 

Yritystoiminnan moninaisuudesta johtuen työtulon arviointiin liittyvä epävarmuus otettaisiin huomioon mahdollistamalla tietty vaihtelu työtulojen vahvistettavissa määrissä. Koska työtulon oikea taso arvioitaisiin useiden eri tekijöiden avulla, työtulon määrään liittyisi vääjäämättä harkintaa ja tiettyä vaihteluväliä sekä mahdollisuus sille, että eri eläkelaitoksissa päädyttäisiin hieman eri työtuloon. Käytännössä eläkelaitos ilmoittaisi yrittäjälle työtulon mahdollisen vaihteluvälin, johon työtulo tulisi vahvistaa. Jatkossakin eläkelaitos vahvistaisi työtulon valituskelpoisella päätöksellä.

Työtulon arvioiminen tulisi toteuttaa eläkelaitoksissa mahdollisimman yhdenmukaisesti. Lisäksi työtulon arvioimisen tulisi olla yrittäjän kannalta helppoa ja ymmärrettävää. Nämä tavoitteet olisivat työryhmän mukaan toteutettavissa kehittämällä sähköinen työtulon arvioimisen laskuri, jonka avulla pystyttäisiin luotettavasti arvioimaan työtuloja ja niiden vaihteluvälejä.

Jos eläkelaitoksen vahvistama työtulo poikkeaisi työtulon tasoa ohjaavista tiedoista eli käytännössä työtulolaskurin ilmoittamasta työtulon vaihteluvälistä, tulisi tähän olla perustellut syyt, jotka eläkelaitos dokumentoisi työtulon vahvistamisen yhteydessä. Perustelut tulisi ilmaista myös työtulon vahvistamispäätöksessä ainakin silloin, kun eläkelaitoksen arvio työtulon tasosta eroaa yrittäjän omasta näkemyksestä. 

Päätoimisen yrittäjätoiminnalle oma minimi-YEL

Työryhmä esittää, että laissa säädettäisiin päätoimisen yrittäjän minimityötulosta, joka olisi korkeampi kuin YEL:n vakuuttamisvelvollisuuden alaraja. Päätoimisen yrittäjän minimityötulon rajan kohtuullinen taso arvioitaisiin jatkovalmistelussa ja siihen vaikuttaisi keskimääräinen alan työntekijöiden palkkataso. Vakuuttamisvelvollisuuden alarajaa, josta tulisi käytännössä sivutoimisen yrittäjän työtuloa koskeva alaraja, ei muutettaisi. 

Päätoimisen ja sivutoimisen yrittäjän määrittelyssä sivutoimisena yrittäjänä voitaisiin pitää henkilöä, jolla on YEL-vakuutuksen kanssa samaan aikaan muuta työeläkevakuutettua työskentelyä (esimerkiksi TyEL-vakuutettuja ansioita) tai jonka jatkuva toimeentulo ei muun selvityksen perusteella ole yksinomaan vakuutettavan YEL-toiminnan varassa (esimerkiksi päätoiminen opiskelu, osatyökyvyttömyyseläke). Jos yrittäjä pitäisi yritystoimintaansa sivutoimisena, hänen tulisi itse esittää siitä selvitystä. Yritystoiminnan jatkuessa päätoimisena ei voitaisi pitää sellaista yrittäjää, jonka yritystoiminnasta saatavat mm. verotus- ja liikevaihtotiedot jatkuvasti viittaavat sivutoimiseen eli alle päätoimisen työtulominimin jäävään yritystoimintaan. 

Työryhmä esittää siis, että YEL-vakuuttamisvelvollisuuden alaraja ja päätoimisen yrittäjän työtulon alaraja olisivat minimejä. Sivutoimiselle yrittäjälle tulisi siten vahvistaa työtulo, joka ylittää päätoimisen yrittäjän minimityötulon, jos työtulon arvioinnissa huomioon otettavat seikat sitä edellyttävät. Yritystoiminnan jatkuessa työtulon arvioinnissa sivutoimisuuden tai päätoimisuuden arviointia keskeisempää olisi pääsäännön mukaisesti yrittäjän työpanoksen arvo.

YEL:in oikea taso tarkistettaisiin määrävälein

Työryhmä ehdottaa, että yrittäjän YEL-työtulon tasoja seurattaisiin yritystoiminnan jatkuessa nykyistä useammin. Työtulon säännöllinen tarkistaminen varmistaisi sen, että yritystoiminnan alkuvaiheessa mahdollisesti väärälle tasolle arvioitu ja vahvistettu työtulo ei jäisi pysyväksi.

 YEL-työtulon seurannasta ja tarkistamisesta säädettäisiin laissa siten, että eläkelaitos seuraisi voimassa olevien YEL-vakuutusten työtulojen tasoja määräajoin ja tiettyjen impulssien johdosta tehtävillä selvityksillä.  Selvityksen niin osoittaessa eläkelaitoksella olisi velvollisuus tarkistaa työtulon taso ja vahvistaa yrittäjälle uusi työtulo. 

Määrävälein tehtävässä tarkistamisessa eläkelaitos olisi yhteydessä yrittäjään ja pyytäisi selvitystä YEL-työtuloon vaikuttavista seikoista. Jos työtulon taso olisi selvityksen perusteella oikealla tasolla, eläkelaitoksen yhteydenotto yrittäjään voisi olla lähinnä informatiivinen. Jos tiedot viittaisivat työtulon tarkistamistarpeeseen, eläkelaitos arvioisi, tarvitaanko yrittäjän työpanoksesta tarkempaa selvitystä ja onko ääritapauksessa työtuloon tarpeen puuttua, vaikka yrittäjä ei sitä itse pitäisi tarpeellisena. Arvion perus- teella eläkelaitos tekisi tarvittavat johtopäätökset työtulon tasosta. 

Määrävuotisen yhteydenpidon lisäksi eläkelaitos olisi yhteydessä yrittäjään ennalta sovittujen ja kaikkia laitoksia koskevien kriteerien täyttyessä. Työtulon selvittäminen käynnistyisi verotietojen ja työtulon tason vertailusta saatavalla tiedolla. Mikäli näissä tiedoissa olisi havaittavissa epäsuhta, eläkelaitoksen tulisi pyytää yrittäjältä selvitystä työtulon tasoon vaikuttavista seikoista. Työtuloa ei automaattisesti muutettaisi esimerkiksi muuttuneiden vero- ja liikevaihtotietojen perusteella, mutta niiden antaman informaation pohjalta selvitettäisiin ja arvioitaisiin työtulon oikeaa tasoa. YEL-vakuutetulta saadun sekä mahdollisen muun selvityksen perusteella eläkelaitos tekisi lopullisen arvion siitä, onko työtulo lainmukaisella tasolla. 

Yrittäjän tiedonsaantia ehdotetaan turvattavaksi säätämällä laissa YEL-vakuutusten tarjoajan tiedonantovelvollisuudesta. Yrittäjän tulisi saada tarpeelliset tiedot YEL-vakuutuksen sisältämästä vakuutusturvasta, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. 

Tilapäisille yrittäjille tilapäinen YEL?

Työryhmä ehdottaa myös YEL:ssa säädetyn vakuuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle jäävän yrittäjätyön vakuuttamisen kehittämistä ns. tilapäisen työnantajan vakuutusta muistuttavalla vakuuttamistekniikalla. Tässä vapaaehtoisuuteen perustuvassa vakuutuksessa ei vahvistettaisi YEL-työtuloa.

Jatkossakin yrittäjä voisi ottaa myös nykyistä vapaaehtoista YEL-vakuutusta vastaavan vapaaehtoisen YEL-vakuutuksen, jossa yrittäjälle vahvistetaan YEL-työtulo. Jatkovalmistelussa selvitettäisiin, olisiko ehdotettu ns. tilapäisen työnantajan vakuutusta muistuttava YEL-vakuuttaminen mahdollista toteuttaa myös osalle YEL:n vakuuttamisvelvollisuuden piirissä olevista yrittäjistä. Vakuuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle jäävän yrittäjätyön YEL:n vakuuttamista voitaisiin kehittää siten, että vakuuttamismahdollisuus koskisi nykyisin euromääräisen alarajan (7 799,37 euroa vuonna 2019) ja kestorajan (neljä kuukautta) vuoksi YEL:in ulkopuolelle jääviä todellisia tuloja. Muutos parantaisi työryhmän mielestä nykyisin YEL:n vakuuttamisen ulkopuolelle jäävien yrittäjien mahdollisuutta kartuttaa työeläkettä. Muutoksen tarkoituksenmukainen toteuttaminen edellyttäisi sitä, että työtulon vahvistamista ja vakuutukseen liittyvien päätösten määrää kevennettäisiin merkittävästi pakollisen vakuutuksen vastaavasta menettelystä

Seuraavaksi työryhmän loppuraportti laitetaan lausuntokierrokselle.