Terveisiä kirjamessuilta! 1.11.2004

Freelance-osasto osallistui ensimmäisen kerran Helsingin kirjamessuille tänä syksynä omalla standyllään.

Lokakuun viimeisen viikonlopun nelipäiväinen hulabaloo on joka vuosi kokemus, josta toipumiseen menee satunnaiseltakin vierailijalta muutama päivä – saati, että päivystää messuilla kirjaesittelijänä tuntitolkulla.

Tökäisen kantani heti alkuun, tämän kappaleen kolmanteen lauseeseen. Kannattiko osaston osallistua messuille ja maksaa siitä? Kyllä, vastaan kahden päivän kokemuksella.

Yritän vastata, miksi. Kirjamessuilla esitellään omia tuotteita, olkoonkin että live-esiintyjiä oli tänä vuonna 700 ja satunnaisia kävijöitä oli neljäkymmentätuhatta. Kustantajia ja muita painotuotteiden esittelijöitä oli niin, että päätä heikotti. Free-toimittajien standy – tätä sanaa käytetään muutaman neliön tilasta, jolla saa esitellä tuotteitaan – oli ”tontilla”, jolla oli kyltti: Kultti, kulttuuri-, mielipide- ja tiedetoimittajien liitto.

Vaikka joukosta oli vaikeaa erottua, nimi näkyi: Free-osasto. Messuilla parveili juttujen ideoijia ja ostajia pilvin pimein. Kirjoja kirjoittavat usein juuri toimittajat. Siltäkin osin kirjamessut-free-toimittajat –yhteys on mitä luontevin. Free-standyllä oli lupa esitellä ja myydä omia kirjojaan. Niistä monet olivat omakustanteita. Ne olivat kansiin pakattuja unelmia.

Miltä tuntui seistä pöydän takana?

Satakuusikymmentä euroa neljältä päivältä oli osaston hinta pöydästä. Me jotka möimme kirjojamme, maksoimme osastolle ”vuokran pöytätilasta” omalla työajalla. Olin lupautunut torstai-aamupäiväksi valvontavuoroon, mikä tarkoitti, että jaoin osaston esitteitä ja kerroin free-osastosta samalla kun möin paitsi omaani myös muiden kirjoja.

Pöytä oli lähellä Aleksis Kiven aukiota ja edullinen, mutta sijainniltaan hiljainen. Olin sekä torstain että perjantain aamuina, ja harmillisen vähän siellä kävi näinä päivinä ihmisiä.

Silti kokemus oli innoittava. Rohkaisen mukaan. Standyllä esittelijä pysyi paikalla, ja ihmiset virtasivat, ne vähätkin. Tutut pysähtyivät, ja kollegat tulivat juttelemaan kuin lepopaikalle. Esittelyvuorossa oli yleensä kaksi, ja mikä sen rattoisempaa kuin jutella kerrankin kaikessa rauhassa. Ei ollut kiire seuraavaan infoon. Standyllä syntyi oma työkulttuuri. Maalarinteippiä ja ei-kuivuneita tusseja jaettiin kilpailijoiden kesken. Räikeän oranssi kartonki oli paras pohja herättää huomiota mainostekstille.

Henkilökohtainen saldo

Rahankielellä kirjamessut olivat plus miinus nolla, ehkä peräti miinus. Möinköhän kolme vai neljä kirjaa? Nekin tekijänalennuksella eli roimasti alle kustantajan ohjevähittäishinnan. Ostajia piti houkutella ostopäätökseen. Tuntemattoman tekijän kirja ei kiinnosta ketään automaattisesti. Työaikaani kulutin kuutisen tuntia kahtena eri päivänä. Toisen aamupäivän tein vapaaehtoisesti. Tuntipalkkojen näkökulmasta messukeikkaan meni työajassa 6 x 46 euroa on 176 euroa.

Kysymykseni jutun alussa on: kannattiko? Joo. Yrittäjän pitää olla esillä siellä, missä ostajakin. Sitä paitsi messuesittäjänä oli tosi hauskaa, vaikka joutui huutamaan naama punaisena, kun ääni hukkui kokolattiamattoon ja teollisuushallin korkeuksiin. Kirjamessut olivat vaihtelua työhuoneen yksinäisyydelle.



Kuva: Freet Ritva Ijäs ja Antti Lagus kirjamessuilla.

Teksti: Sinikka Luhtasaari
Kuvaaja: Timo Turunen