Arabiaa ja arjen kaaosta Kairossa 18.10.2004
Niilin laineiden äänetön ikiaikaisuus.
”Auringon laskiessa Niilin tummille laineille liukuvat pienet purjeveneet, felukat. Satoja vuosia vanhan kalastajaveneen mallin mukaisessa aluksessa tunnen lipuvani faaraoiden aikaan, jolloin Niili oli elintärkeä kulkureitti ja kaiken elämän antaja vuosittaisine tulvineen. Kaupungin äänet jäävät rannalle ja veneessä on käsittämättömän hiljaista – hiljaisuus on ehkäpä puhtauden lisäksi suurinta ylellisyyttä, mistä olen oppinut tässä kaupungissa nauttimaan.
Vuodenajasta ja säätilasta riippuen laskeva aurinko värjää koko ympäröivän maailman hehkuvilla väreillään, joiden sävyt tummuvat asteittain auringon painuessa horisonttiin. Kullan- tai vaaleanpunaisessa iltahetkessä Niilin laineilla on läsnä käsin kosketeltavaa pyhyyttä, jonka lempeässä syleilyssä soisi ajan pysähtyvän. On helppo ymmärtää, että palvotut balsamoidut faaraot matkasivat jokea pitkin ikuiseen elämään. ”
Hena fi Kaahera kulluh tamaan, il hamdulillah, lääkin fi mäshääkil shwaje asheen bukra auwwil jom fi sahr Ramadan. Eli: ”täällä Kairossa kaikki hyvin, Jumalalle kiitos, mutta pieniä ongelmia aiheuttaa se, että huomenna on Ramadan kuukauden ensimmäinen päivä.”
Kieltä on siis opittu ja kulttuuria sitäkin enemmän! Journalistiliiton Freelancer-osaston hallitus myönsi minulle tammikuussa 2004 apurahan arabian kieliopintoihin Kairossa. Hankettani tuki myös SAL ry, jonka kustannuksella lensin Kairoon toukokuun lopussa ja palaan Suomeen lokakuun 25.päivä.
Alkuperäinen suunnitelmani neljän ja puolen tunnin intensiiviopiskelusta päivittäin toteutui vain oppilaitokseni ILI:n eli International Language Instituutin ensimmäisessä jaksossa touko-kesäkuussa. Sen jälkeen olen keskittynyt kahteen puhekielen intensiivituntiin päivässä.
Saamani rahat on nyt kuitenkin tuhlattu kieliopintoihin viimeistä senttiä myöten. Palaan Kairoon marraskuussa jatkamaan freetöitä sekä kieliopintoja, joista osaa rahoittaa myös Uuden Suomettaren säätiö. Jatkossa keskityn puhekielen lisäksi myös kirjoitettuun kieleen eli ns. foshaan, klassiseen arabiaan, jonka kirjoitusasu on kaikkialla samanlainen. Puhekielen äänneasu vaihtelee maittain ja alueittain, mutta kiitos Egyptin vuosisataisen filmiteollisuuden, Kairon ”murretta” ymmärretään kaikkialla arabiankielisessä maailmassa.
Olin aloittanut arabian alkeisopinnot jo asuessani Kairossa vuonna 2001 ja pitänyt kielitaitoni tasolla, joka mahdollisti arkipäivän peruskohteliaisuuksien vaihtamisen sekä taksien ja kauppiaiden kanssa pärjäämisen. Tämänhetkinen kielitaitoni mahdollistaa jo arjen normaalin kanssakäymisen, mutta syvällisiä asiahaastatteluja en arabiaksi vielä kykene tekemään. Haasteita siis riittää jatkossakin!
Arabian lukutaitoni on tällä hetkellä enemmänkin luetun arvaamista kuin ymmärtämistä, kirjoittaminen sujuu hitaasti mutta varmasti. Kirjainten opiskelu oli hidas prosessi, sillä kirjaimilla on neljä eri kirjoitusasua riippuen siitä, onko kirjain yksin vai sanan alussa, lopussa tai keskellä. Arabian kielessä kirjoitetaan vain konsonantit ja muutama vokaali. Muut vokaalit saatetaan merkitä konsonanttien lomaan heittomerkkeinä, viivoina tai muina koukeroina (fatha, shadda, kasra jne.) Kuitenkin luku- ja kirjoitustaitoni on jo tällä hetkellä parempi kuin noin puolella egyptiläisistä! Lukutaitoisia on noin 60 % miehistä ja vain 45 % naisista.
Opiskelu kansainväliseen ketjuun kuuluvassa ILI:ssä on saksalaisen johtajattaren luotsaamana tehokasta ja nopeatempoista. Yhden päivän poissaolo tipauttaa pahimmassa tapauksessa auttamattomasti kärryiltä. Opettajat ovat koulutettuja ja päteviä, ja puhuvat periaatteessa hyvää englantia, jonka puhuminen tosin on oppitunneilla kielletty. Aluksi kursseilla pärjätään erilaisilla kuvakorteilla ja symboleilla, myöhemmin opiskelijoiden kielitaidon ainakin pitäisi riittää ymmärtämään arabiankieliset ohjeet ja selitykset.
Viisi kuukautta Kairossa on vierähtänyt nopeasti. Olen viihtynyt, vaikka Kairon arki on yllätyksiä ja haasteita täynnä. Kairo on Afrikan suurin kaupunki ja sen asukasluvun on arvioitu olevan noin 20 miljoonaa. Liikenteen melua, pakokaasun käryä, torvien toitotusta ja tukkeutuneita katuja siis riittää. Kesäkuukausina (toukokuusta syyskuuhun) lämpötila on varjossa lähellä neljääkymmentä astetta. Talven päivälämpötila auringossa saattaa kohota 25 asteeseen, eikä lämpötila laske juuri 10-15 asteen alapuolelle. Sadepäiviä Kairossa on vuosittain noin seitsemän. Jokapäiväinen auringonpaiste on ehdottomasti yksi Kairon parhaita puolia. Kakkosena tulee ihmisten sosiaalisuus, avuliaisuus ja ystävällisyys. Myös palvelukulttuuri on voimissaan ja suomalaiseen hintatasoon verrattuna moni arkinen asia on Egyptissä edullista.
Kairon arki opettaa kärsivällisyyttä. Asiat tapahtuvat, jos tapahtuvat, silloin kun tapahtuvat. Tiettyihin asioihin on kivuttomampaa sopeutua. Kuitenkin on tiedettävä, milloin täytyy osata pitää puoliaan ja vaatia. Länsimainen aikakäsitys on Egyptissä syytä unohtaa, ajallaan lähtevät vain junat ja lentokoneet tai kaikuvat moskeijoiden minareettien rukouskutsut.
Esimerkkeinä aikakäsitysten törmäämisestä on remonttimies, joka saapui 26 tuntia myöhässä sovitusta ajasta tai haastateltava, jonka kanssa olin sopinut tapaamisen kello 15 iltapäivällä. Yleensä etukäteen sovittu ajankohta on aina viitteellinen, ja tässäkin tapauksessa haastateltava soitteli useaan kertaan siirtääkseen tapaamisajankohtaa. Tapasimme lopulta kello 19.30 ja erosimme kello 23. Kahdentoista jälkeen yöllä haastateltava vielä soitti ja kiiti ”mukavasta iltapäivästä!”
Yksi vaikeimmista kohtaamistani asioista Egyptissä on eläinten huono kohtelu. Ei ole lainkaan harvinaista, että liian suuren kuormataakan vuoksi luhistunut laiha ja sairas hevonen tai aasi ruoskitaan tainnoksiin sen sijaan että eläimen kuormaa vähennettäisiin tai huolehdittaisiin eläimen nestetasapainosta. Aaseille on nyt kuitenkin perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on rekisteröidä kaikki maan puoli miljoonaa aasia. Poliisit voivat siis jatkossa järjestää myös aasikuskeille rekisterioteratsioita. Eläinkaupat ovat likaisempia ja ahtaampia kuin pahimmissa painajaisissa voisi kuvitella.
Monet ulkomaalaiset hurahtavat Kairossa kymmenpäisen karvakuonoarmeijan ylläpitäjiksi, sillä kaduilta pelastettavia kissoja ja koiria riittäisi. Itselläni on pysynyt järki päässä ja kotonani asustaa vain yksi kissa, alun perin kairolainen katutyttö, jonka tuttavaperheeni on kadulta pelastanut ja hoitanut kuntoon. Satunnaisina eläinvieraina saattaa keskikaupunginkin kerrostalossa olla katkeamaton virta pienenpieniä muurahaisia, jokunen tulitikkuaskin kokoinen torakka tai rapattua seinää ketterästi kiipeävä ja avonaisesta ikkunasta helposti sisään livahtava gekko tai rottaa muistuttava hedelmiä rakastava jyrsijä. Eläinrakkauteni raja on tullut vastaan ainoastaan silloin kun huomasin sisäkköni päässä elinvoimaisen täifarmin.
Journalistisesti Egypti on äärimmäisen kiehtova sekoitus länttä ja itää, kristinuskoa ja islamia, historiaa ja modernia länsimaalaisuutta. Toimittajan ja valokuvaajan arjestani kerron SAL ry:n Lööpissä 04/2004. Arki on arkea töineen, tapaamisineen, iloineen ja murheineen niin Kairossa kuin Kannelmäessäkin. Toistaiseksi iloitsen siitä, että freetyön määrä mahdollistaa arkeni Kairossa.
Kairossa Ramadanin aattona 14.10.2004
Päivi Arvonen
