SFJ:n hallitus lausui tekijänoikeuslain muuttamisesta 4.12.2009

SFJ:n hallitus otti kantaa opetusministeriön esitykseen tekijänoikeuslain muuttamiseksi.

Lausunto opm:n työryhmän esityksestä tekijänoikeuslain muuttamiseksi

Suomen freelance-journalistit ry tiivistää kantansa virkamiestyöryhmän esitykseen kunnioittaen seuraavasti: pidämme työryhmän esitystä tarpeettomana, yksipuolisesti valmisteltuna, työmarkkinoiden todelliseen tilanteeseen sekä tarpeisiin perustumattomana ja joka suhteessa toteuttamiskelvottomana. Toivomme, että tällaista lakiesitystä ei vietäisi missään muodossa eteenpäin.

Ministeriö pyysi kommentoimaan esitystä erityisesti kuudesta eri näkökohdasta. Alla ovat näkemyksemme niihin. Lausunnon lopussa on arvioimme joistakin tärkeistä näkökohdista, joita ministeriö ei pyytänyt arvioimaan.

1. Oikeustila ja oikeusvarmuus

Ehdotus ei millään lailla selkiytä tekijänoikeuden oikeustilaa eikä paranna oikeusvarmuutta. Se merkitsisi selvää heikennystä nykyjärjestelmään. Nykyinen oikeuskäsityksemme - ja kansainvälinen tekijänoikeuden perinne - liittää teoksen oikeudet sen tekijään. Työryhmä liittäisi ne siihen, milloin teos on syntynyt.

Tämän ajattelun läpivieminen vaatisi paljon uusia käytäntöjä, oikeustapauksia ja tulkintoja. Työryhmän esittämä "alan vakiintunut käytäntö" ratkaisun perustana on oikeusvarmuudeltaan äärimmäisen heiveröinen ja ennalta ennustamaton verrattuna nykyjärjestelmään, jossa oikeuksien siirtymisestä on lähes aina sovittu työnantajan ja työntekijän välillä.

2. Sopimusvapaus

Ehdotus hylkää kokonaan sopimusvapauden eurooppalaisen ja pohjoismaisen perinteen. Kun nyt tekijällä on oikeus valita millaisen sopimuksen hän tekee, lakiesitys siirtäisi kaikki nykyiset ja tulevaisuudessa keksittävät taloudelliset hyödyntämis-, muuttamis- ja edelleenluovutusoikeudet automaattisesti ja peruuttamattomasti työnantajalle.

3. Sopimisen tarve ja kaupallinen hyödyntäminen

Työnantajalla ei olisi ehdotuksen mukaan enää minkäänlaista tekijänoikeuksista sopimisen tarvetta. Eikä ilmeisesti halukaan päätellen siitä, kuinka ponnekaasti ja pitkään lähinnä suuret mediayritykset ovat lakimuutosta ajaneet.

Teoksen kaupallisen hyödyntämisen mahdollisuus siirtyisi yksinomaan työnantajalle työntekijää sitovan kilpailevan toiminnan kiellon vuoksi. Esitys antaisi työnantajalle rajattoman hyödyntämismahdollisuuden kaikkiin työ- ja virkasuhteessa tehtyihin teoksiin, myös oikeuden myydä työ mihin tahansa missä muodossa tahansa. Eivätkö tällöin kaikki ne hyödyntämistavat, jotka tekijä voisi teokselleen keksiä, olisi työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa?

4. Teoksen tehokas hyödyntäminen

Esitys estäisi teoksen mahdollisimman tehokkaan hyödyntämisen. Kuten edellä totesimme, koko todellinen päätösvalta teoksen käytöstä siirtyisi työnantajalle. Se voisi halutessaan estää kilpailevan toiminnan kiellon perusteella teoksen käytön missä tahansa yhteydessä, vaikka se ei edes aikoisi ilmaiseksi lailla saamiaan oikeuksia käyttää.

Ainoa tapa saada teos hyödynnetyksi mahdollisimman tehokkaasti on oikeuksista sopiminen siten, että niin tekijä kuin teoksen jakelijakin ovat motivoituneita teoksen käyttöä edistämään. Yksipuolinen pakkoluovutus, jossa toinen osapuoli saa kaiken ja toinen ei mitään, ei edistä luovan työn syntyä, innovaatioita eikä teosten laajaa käyttöä.

Molemmat osapuolet huomioiva sopimus vähentää luonnollisesti suuresti kumman tahansa osapuolen houkutusta estää teoksen käyttö. Molemmille taattu hyöty ja vaikutusmahdollisuus ovat paras houkutin teosten tehokkaaseen hyödyntämiseen.

5. Vakiintuneiden käytäntöjen jatkuminen

Lausuntopyynnön kysymys numero viisi on muotoiltu siten, että sitä on ainakin journalistin vilpittömän vaikea ymmärtää. Mikäli sillä tarkoitetaan nykyistä laajaa työsuhtessa syntyneeseen tekijänoikeuteen liittyvää sopimuskäytäntöä, lausumme seuraavaa:

Vakiintunut sopimuskäytäntö jatkuu vain jos lakia ei muuteta. Keskeisillä ja useimmilla tekijänoikeuden luovutukseen perustuvilla aloilla on olemassa toimiva sopimuskäytäntö. Jos työryhmän tarkoitus on sen käytännön jatkaminen, ei ole pienintäkään mieltä laatia lakia, jolla sopimuskäytäntö romutetaan.

Lakiesityksen toteutuessa ajautuisimme tilanteeseen, jossa työnantaja saisi ilmaiseksi, ikuisesti ja kaikilla oikeuksilla kaiken nykyään tuntemamme ja myöhemmin keksittävän käyttö-, muuttamis- ja edelleenluovutusoikeuden tekijänoikeuden suojaamiin teoksiin. Sokea Reettakin oivaltaa, että tässä tilanteessa työnantajalla ei olisi minkäänlaista halua neuvotella työntekijöilleen korvausta tekijänoikeuden jatkokäytöstä. Se saisi kaiken lain nojalla vain kieltäytymällä sopimasta. Puhe työntekijän rinnakkaisista käyttöoikeuksista todellisena vaihtoehtona on puhdasta sanahelinää.

Tämä asetelma on näkynyt pitkään työryhmän esittämää lakia jo vuosia lobanneiden suuryritysten toiminnassa. Keväällä 2009 Sanoma News vaati freelancereiltaan kaikkia teosten taloudellisia oikeuksia (mukaan lukien edelleenluovutus- ja muuttamisoikeudet) yksinoikeudella ja ilman lisäkorvausta. Yhtiö kieltäytyi edes neuvottelemasta satojen freelancereidensa edustajan kanssa sopimusehdotusten sisällöstä. Ei ole mitään syytä uskoa, että esimerkiksi tässä Suomen suurimmassa mediayhtiössä neuvotteluprosessi - tai oikeamminkin neuvottelemattomuusprosessi - työsuhteisten journalistien kanssa olisi erilainen.

6. Tekijän ja työnantajan toimintavapaus sekä innovaatioiden edistäminen

Esitys vie työntekijältä toimintavapauden sekä haittaa innovaatioiden syntyä. Edellä olemme jo pohtineet kysymystä toimintavapaudesta, viittamme siihen. Esitys antaisi työnantajille täyden toimintavapauden poistamalla sen käytännössä kokonaan työntekijöiltä.

Innovaation takana on aina ihminen tai ihmisiä. Yritys ei luo, keksi tai kehitä mitään vaan pyrkii tarjoamaan mahdollisimman hyvät olosuhteet innovaatioiden synnylle. On vaikea kuvitella miten luovan työn tulosten pakko-otto vain teosten jakelijayhtiölle kannustaisi ihmisiä entistä tehokkaampaan luovuuteen. Vaikutus saattaisi olla päinvastainen.

Muita näkökohtia työryhmän esitykseen

Haluamme lisäksi nostaa esiin muutaman mitä keskeisimmän seikan, joita lausuntopyynnössä ei kuitenkaan pyydetty käsittelemään.

1. Vaara sananvapaudelle

Esitys loisi toteutuessaan vaaran sananvapaudelle. Omalla alallamme mediassa pari kolme suuryhtiötä hallitsee markkinoita. Virkamiestyöryhmä antaisi niille laajat oikeudet päättää käytännössä yksin valtaisasta osasta Suomessa julkaistusta journalistisesta työstä ja sen jatkokäytöstä.

Samat yhtiöt pyrkivät myös painostamaan tätäkin laajemmat oikeudet freelancereiltaan (esimerkiksi Alma-Median ja Sanoma Newsin tuoreet freelancer-sopimusehdotukset). Jos molemmat hankkeet onnistuvat, nämä yhtiöt päättävät lähes kaiken journalistisen työn jatkokäytöstä. Ne voivat halutessaan jopa haudata aineiston kokonaan pois yleisön saatavilta. Oikeuksien keskittyminen yksiin käsiin haittaisi teosten monipuolista hyödyntämistä. Nykyinen sopimusjärjestelmä takaa eri osapuolten oikeudet aineiston käyttöön.

2. Haastateltavan oikeudet

Virkamiestyöryhmän esitys sivuuttaa mediaetiikan kannalta oleellisen seikan eli haastateltavan tai kuvattavan ihmisen oikeudet. Toteutuessaan työryhmän esittämä kaiken journalistisen työn ennalta määrittelemätön, vapaa ja tekijän näkökulmista irrotettu kauppa vaikeuttaa journalistin eettisten ohjeiden noudattamista.

Nykyisen journalistisen käytännön ja alalle hyväksyttyjen Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla tai kuvattavalla on oikeus tietää, missä hänen haastatteluaan tai kuviaan käytetään. Jos vapaat edelleenluovutus- ja muuttamisoikeudet siirtyisivät median jakeluyrityksille, ei journalistilla ole mitään mahdollisuuksia kertoa haastateltaville ja kuvattaville, mihin ja millaiseen asiayhteyteen hänen tekemänsä työ joutuu. Journalistilla ei myöskään olisi mitään tosiasiallista mahdollisuutta tähän vaikuttaa. Toteutuessaan työryhmän esitys muuttaisi perinteistä suomalaista journalismin etiikkaa.

3. Henkinen omaisuus ja perustuslaki

Lakiesitys siirtäisi luovan työn tuloksena syntyneen omaisuuden ilman lisäkorvausta työnantajille. Omaisuuden turva on Suomessa perinteisesti korkea, ja sen tulee koskea myös immateriaalista omaisuutta.

Virkamiesten ehdotuksen jatkoharkinnassa tulisi perusteellisesti selvittää, olisiko ehdotettu lainmuutos säädettävä perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

4. Näyttötaakka siirtyisi tekijälle

Virkamiestyöryhmä viittaa usein vakiintuneiden käytäntöjen jatkumiseen. Tämä ei ole totta, kuten edellä totesimme. Esitykseen liittyy myös merkittävä oikeudellisen suhteen keikaus: lainsäädäntömme lähtee siitä, että tekijänoikeuden suojaaman työn käyttäjän on todistettava oikeutensa sen käyttöön, esityksen mukaan näyttötaakka esimerkiksi alan vakiintuneesta käytännöstä siirtyisi tekijälle.

5. Freelance-työ olisi vaarassa

Lakiesitys toteaa tyynen rauhallisesti, että esiintyvien taitelijoiden tekijänoikeudet olisi johdonmukaisuuden vuoksi siirrettävä työnantajille. Tämä johdonmukaisuus ei liity muuhun kuin työryhmän ideologiseen lähtökohtaan. Samalla se antaa ymmärtää, että esitys ei vaikuttaisi freelance-työhön.

Todellisessa työelämässä on paljon freelancereita, joiden tulkitaan työskentelevän työsuhteessa. Heitä ovat esimerkiksi muusikot, näyttelijät sekä freelance-sopimuksella työskentelevät radio- ja tv-toimittajat. Näiltä isoilta freelance-työllään eläviltä ryhmiltä työryhmä veisi heidän tärkeän kauppatavaransa, tekijänoikeuden. Tämä vaatimus on kohtuuton eikä voi perustua mihinkään todelliseen tarpeeseen, varsinkin kun kaikilla näillä aloilla on jo toimiva sopimusjärjestelmä.

Edellä pohdimme jo sitä, että lainmuutos loisi uuden "alan tavan", jonka median suuryhtiöt pyrkisivät pian hyödyntämään myös freelancer-sopimuksisssaan. Tämä vaara on aiheellinen, mutta sen arviointi ei kiinnosta työryhmää lainkaan.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen kirjoitti kirjeessään lehden freelancereille 16.4.2009 jo oman tulkintansa alan tavasta: "Yllä kuvatuista syistä Sanoma News on päättänyt muuttaa sisällön oikeuksien hankintaa koskevaa käytäntöä vastaamaan alalla vallitsevaa tapaa. Kaikki Sanoma News -konsernin lehdet ja muut sisältöpalvelut hankkivat jatkossa kaikki taloudelliset oikeudet freelancereilta ostettavaan uuteen sisältöön."

HS siis tulkitsi jo ennen työsuhdeolettamaa, että "alalla vallitsevan tavan" mukaan freelancerit menettävät kaikki oikeudet työhönsä ilman lisäkorvausta. Lain mahdollisen säätämisen jälkeen freelancereilla ei olisi mitään toivoa pitää työnsä jatkokäytön oikeuksia suomalaisessa mediassa miltään osin tai saada siitä korvausta.

6. Omaisuuden siirto suuryhtiöille ja ulkomaille

Suomessa olisi kannustettava ihmisiä luovuuteen ja yrittämiseen, ei laadittava lainsäädäntöä, joka keskittäisi työn tulokset suurille media- ja jakeluyhtiöille. Lakiesitys myös johtaisi siihen, että kasvava osa kansallisesta henkisestä ja kulttuurisesta pääomastamme siirtyisi maassamme toimivien ulkomaisten media-, musiikki- ja elokuva-alalla toimivien suuryhtiöiden hallintaan suomalaisilta luovan työn tekijöiltä. Miksi näin pitäisi lailla tehdä? Kansallinen etumme on täsmälleen päinvastainen.

Lakiesityksen maailmankuva ja sisältö pohjautuvat pitkälti Yhdysvaltojen work-made-for-hire -lainsäädäntöön, jossa tekijänoikeus syntyy työsuhteessa suoraan yritykselle. Tätä mallia on Yhdysvalloissa lailla laajennettu myös määritellyissä tapauksissa sellaisiin itsenäisten tekijöiden teoksiin, jotka on tehty toimeksiannosta.

On odotettavissa, että seuraava muutospaine kohdistuisi lain muuttamiseen tässäkin kohdin Yhdysvaltain esimerkkiä seuraavaksi. Esimerkiksi suurin mediayrityksemme Sanoma News on jo pitkään sisällyttänyt freelancer-sopimuksiinsa optiona Yhdysvaltain mallin mukaisen maininnan "tilatun työn" kaikkien oikeuksien siirtymisestä mediayritykselle.

7. Sopimuslisenssijärjestelmän tulevaisuus

Työryhmä kuittaa kysymyksen sopimuslisensseistä kolmella virkkeellä todeten, että mikään ei muuttuisi. Tämä voisi päteä nykyisiin sopimuslisensseihin, mutta tilanne olisi toinen myöhemmin kehitettävissä sopimuslisensseissä. Tätä työryhmä ei pohdi lainkaan.

Lakimme määrittelemien sopimuslisenssien ala on kasvanut teknisen kehityksen myötä, enää kyse ei ole vain valokopioinnista. Esimerkiksi uudet liikkuvan kuvan levityskanavat olisivat usein kuluttajan kannalta parhaiten, läpinäkyvimmin ja tasapuolisimmin järjestettävissä sopimuslisensseillä.

Työryhmä antaisi nyt kuitenkin työnantajalle kaiken työsuhteessa tehdyn työn nykyiset ja tulevaisuudessa keksittävät käyttö-, jakelu- ja muuttamisoikeudet. Jos mediayhtiöt saavat nämä oikeudet neuvottelematta itselleen, ne voivat halutessaan estää uusien sopimuslisenssialueiden syntymisen tai vaihtoehtoisesti sopia vain sellaisista ehdoista, jotka ovat edullisia niille, mutta eivät kuluttajille ja tekijöille. Tämä halu nousisi siitä tosiasiasta, että nyt ehdotettu lainmuutos antaisi niille uusien sopimuslisenssialojen tuoton kokonaisuudessaan sekä vallan määrätä hinnoista ja jakelun ehdoista. Sopimuslisenssi toisi tähän vallankäyttöön mukaan tekijät ja kuluttajan.

Sopimuslisenssi on tyypillisesti pohjoismainen malli, jota arvostetaan ja kopioidaan toimivuutensa vuoksi useissa maailman maissa. Suomi on sen edelläkävijöitä ja kehittäjiä. Tätä kuluttajia palvelevaa mallia ei tule saattaa vaaraan ja pysäyttää sen kehitysmahdollisuuksia lähinnä suurten mediayritysten eduksi. Tulevien mahdollisten sopimuslisenssien korvaamista monopoli- tai oligopoliasemassa olevien yhtiöiden yksinvallalla ei voi tukea demokratian, kilpailunvapauden eikä kuluttajan edun kannalta.

8. Sopimista vai sanelua?

Sota-aikana Suomessa oli vuoden 1939 lain perusteella hevosottolautakuntia, jotka pakkolunastivat valtion käyttöön tuolloin tarpeellisia tuotannon välineitä. Nyt on rauhan aika ja laki hevosottolautakunnista kumottiin viime vuosikymmenellä. Suomi on vauras maa, joka voi menestyä parhaiten edistämällä luovuutta sekä sen hyödyntämistä. Henkisen omaisuuden tai hevosten pakko-otto ei kuulu tähän aikaan.

Virkamiestyöryhmän esitys johtaisi kärjistyneisiin ristiriitoihin yhteiskunnassa, luovan työn vähenemiseen ja kenties aivovientiin maihin, joissa tekijällä on oikeus kohtuulliseen osuuteen oman työnsä tuloksista.

Myönteisenä vaihtoehtona on toimia tekijänoikeustalouden arvoketjun eri osapuolet huomioivan yhteistyön puolesta ja kehittää jo nyt toimivaa sopimusjärjestelmäämme YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 27 artiklan hengessä: "Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaan, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta."

Kannatamme virkamiestyöryhmän esityksen kertakaikkista hylkäämistä.



Suomen freelance-journalistit ry