Tiedotusmies sodassa 7.5.2008

Mika Waltari on maailmankuulu teoksestaan Sinuhe egyptiläinen, mutta hän on kirjoittanut runsaasti muunkinlaisia teoksia kuten jatkosodan aikana ollessaan Valtion Tiedoituslaitoksen palveluksessa.

Aiemmin maassa toimi Valtioneuvoston tiedotuskeskus, joka hoiti valtiovallan tiedotustoimintaa. Talvisodan jälkeen maassa elettiin ”aseistetun rauhan aikaa”.

Nimimerkillä Nauticus ilmestyi 1941 laajahko selvitys Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta, jossa Waltari käsittelee Baltian maiden tilannetta sodan aikana. Kyseessä on Baltian maiden itsenäisyyden menetys 1939-1941 ja itse teos ilmestyi välirauhan aikana Ruotsissa.

Maaliskuusta 1940 kesäkuuhun 1941 itänaapuri Neuvostoliitto puuttui jatkuvasti Suomen sisäisiin asioihin kuten ministereiden nimityksiin, presidentin valintaan ja vaati myös kauttakulkua rauhanteossa vuokralle saamaansa Hankoon. Neuvostoliitto katsoi Suomen kuuluvan etupiiriinsä ja käytti sillanpääasemanaan tuolloin perustettua Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraa.

Neuvostoliitto oli vaatinut Baltian mailta 1939 käyttöönsä sotilastukikohtia ja kun kyseiset maat tähän suostuivat, niin Neuvostoliitto sijoitti niihin kymmeniätuhansia puna-armeijan sotilaita ja sotilaslentokoneita. Se vaati myös Baltian maihin neuvostoystävällisiä hallituksia ja parlamenttivaalien järjestämistä. Vaatimusta tehostettiin miehittämällä Baltian vielä muodollisesti itsenäiset tasavallat kesäkuussa. Prosessin huipentuma oli näiden maiden liittäminen Neuvostoliiton osatasavalloiksi elokuussa 1940. Suomessa pelättiin, että Baltian tie olisi Suomenkin tie. Kauhun ja pelon vallassa ei uskallettu yhtään arvostella Neuvostoliiton toimia Baltian maissa.

Waltarilla oli käytössään runsaasti materiaalia kuten valtiollisen poliisin eli valpon, sotilastiedustelun ja diplomaattiraporttien aineistoja. Käytössä oli myös Neuvostoliitossa ja Baltiassa ilmestyvää lehdistöä, aikalaisten haastatteluja ja kirjallisuutta myös kuten esim. Bonnierin Ruotsissa kustantama 1940 ilmestynyt Seiniusin kirja. Nauticus viittaakin usein tähän Seiniuksen kirjan Den röda floden stiger-versioon. Kirja lienee ollut hänen päälähteensä Liettuan osalta. Kirjan esipuhe oli päivätty Ruotsin Malmössä 12. huhtikuuta 1941 ja kustantajaksi merkitty Förlaget Balticum.

Uuden itsenäistymisen jälkeen Virossa on ihmetelty sitä, että Nauticuksella oli käytössään runsaasti enemmän seikkaperäisempää tietoa Viron sovjetisoimisesta kuin virolaisilla itsellään. Nauticuksen kirjoittaman kirjan tarkoituksena oli varmaan varoittaa suomalaisia siitä, mitä maassa voi tapahtua, jos se taipuu Neuvostoliiton esittämiin vaatimuksiin. Baltian tasavalloissa neuvostojärjestelmä oli jo ehtinyt näyttää todellisen luonteensa kyydityksineen, terroreineen ja itsenäisyyden menetyksineen. Miten Suomen olisi käynyt, jos se olisi syksyllä 1939 alistunut Neuvostoliiton vaatimuksiin?

Waltarin kirja poistettiin kirjastoista ja kirjakaupoista”poliittisesti arveluttavana” kirjana, mutta tänä vuonna Waltarin syntymästä tulee sata vuotta ja hänen kirjoittamastaan arvokkaasta teoksesta voi taas saada käsitystä sota-ajan kauhuista ja peloista ja suuren itänaapurin vaikutusvallasta maailman politiikassa. Esipuheen kirjaan on kirjoittanut laajemminkin Viron historiaan perehtynyt tutkija Seppo Zetterberg.

Mika Waltari:
Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta
WSOY 2008

Sinikka Klaus