Makaavat jutut kuormittavat 21.2.2008

- Miksi tämä juttu ei päässyt Journalistin debattiin?

Hei freelancer, oletko varma, että toimituksessa makaava juttusi tulee luetuksi? Muistatteko ajatusketjun "esimies haukkui alaista … ja akka potkaisi koiraa?"

Soitin kesällä 2006 Helsingin Sanomien kulttuuriosaston esimiehelle, josko kiinnostaisi juttu erikoislaatuisesta Parikkalan patsaspuistosta sekä henkilöhaastattelu omaehtoisesta miehestä, joka on puiston 500 patsasta luonut. Kuvatkin olisi olemassa, dioina, ei digitaalisina.

Kun kahteen viikkoon jutusta ei kuulunut, soitin kysyäkseni, mikä on tilanne. Snellman ei ollut ehtinyt tutustua aineistoon, joten pyysin, että ottaisi yhteyttä, kun ehtisi.

Oli kesä ja aihe ajankohtainen. Viikko vierähti, kesä eteni, levottomuus iski ja soitin jälleen.

- Meidän lukijoita ei kiinnosta mikään Parikkalan patsaspuisto, Snellman yllätti.
- Ai nyt ei, mutta kolme viikkoa sitten saattoi vielä kiinnostaa. Voisitteko palauttaa aineiston?
- Hei, miks mä palauttaisin.
- Glups … ihan siks että teillä on valokuvani.
- Ai jaa, okei sitten.
- Onko teillä siellä Hesarissa asenne, että olette niin mahtavia, kun kohtelette freelancereita ylimielisesti? Oletko huomannut, minkälainen äänensävysi on? Ihan vaan neuvoksi, että kannattaa puhua ihmisille ystävällisesti.
- Ai jaa, täytyy yrittää.
- Kuulemiin.

Aikanaan posti palautti aineiston ja ohessa oli seuraavanlainen viesti:
"Hei, ymmärrän harmisi. Minulla ei tainnut olla ihan paras aamu, kun puhuimme puhelimessa. Eli ei se Hesarista johdu. Ystävällisemmin Saska Snellman."

Kiitos anteeksipyynnöstä Saska Snellman.

Halusin silti tietää, oliko Snellman tutustunut juttuuni ja valokuviin. Intuitio herätti epäilykseni. Soitin toistamiseen.
- Anteeksi, kun kysyn ja olo on kiusallinen, mutta luitko sen Parikkalan patsaspuiston jutun.
- En lukenut.
- Miksi pyysit, että toimitan aineiston nähtäväksi? Annoit työn maata kolme viikkoa toimituksessa ja kehtasit vielä palauttaa jutuin saatesanoilla, ettei teidän lukijoita kiinnosta moinen aihe. Ethän ollut edes tutustunut juttuun.
- Mistä nyt on kyse? Älä ota henkilökohtaisesti.
- En ota toimintaasi henkilökohtaisesti, mutta freelancerin työ on siinä mielessä henkilökohtaista, että työllä on myös elätettävä itsensä.
- Me otetaan harvoin ulkopuolista aineistoa. Tänne lähetetään niin outoja juttuja. Kerrankin paljastui, että yhden kulttuurijutun oli kirjoittanut äiti omasta pojastaan.
- Mitä se minun työhöni liittyy? Ethän voi pitää juttuani epämääräisenä, kun edes vaivautunut sitä lukemaan.
- Hei, mitä tää nyt on.
- Vielä yksi kysymys. Voisitko sanoa, mikä oli aamun tilanne, josta johtuvan kiukun päätit purkaa minuun?Tuskin olisit purkanut sitä esimiehiisi.
- Hei, nyt riittää, lopetetaan tähän.
- No, jos uskallan, jatkan keskustelua Journalisti-lehdessä, jos mahdollista.
- Tee se!

Tapauksesta on vierähtänyt puolitoista vuotta ja kas ihmettä, 22.12.2007 Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla oli kokosivun juttu Parikkalan patsaspuistosta. Nyt patsaspuisto vasta kiinnostaa Hesaria, kun aiheesta on tehty 168-sivuinen kirja.

Eeva Mehto
valokuvaaja, toimittaja, kuvittaja

PS Journalistin päätoimittaja Johanna Korhonen ehdotti, etten vastedes tarjoaisi juttujani Hesariin. Siinäpä kelpo rangaistus, vai mitä kollegat.