Ennakkoluulojen pöllytystä toimittajan ja kuvaajan yhteistyöhön 24.9.2007
Kuvaaja ja toimittaja häärivät usein tien päällä omista poteroistaan käsin. Kuvaajista saattaa tuntua, ettei heidän journalistista osaamistaan kunnioiteta ja hyödynnetä jutunteossa, toimittajat taas ihmettelevät taustalla hiljaisena operoivaa kuvaajaa ja saavat vaikutelman, että kuvaaja vain hurauttaa paikalle ja nappaa laukaukset.
Valmistelemiseen ja vaivan näkemiseen etukäteen ei aina olla perehdytty. Annammeko toimittajina ja kuvaajina toisillemme riittävästi tilaa journalismin tekemiseen?
Taitaisi olla peiliin katsomisen paikka, itse kullakin.
Luutuneiden käsitysten tuulettamista ja kaikkien osapuolten työtä vauhdittavia lähestymistapoja pohdittiin toimittaja Irene Pakkasen ja valokuvaaja Hanna Weseliuksen johdolla Siuntion free-seminaarissa 26.8.
Tulokselliseen yhteistyöhön on mahdollista satsata jutunteon kaikissa vaiheissa. Silloin, kun juttu taustoitetaan ja suunnitellaan huolella yhdessä kaikkien sekä toimitukselliseen että graafiseen työhön osallistuvien kesken, h-hetkellä saattaa olla helpompi tunnistaa myös spontaanisti yllättävät, tallentamisen arvoiset hetket.
Pelisäännöistä voi olla hyödyllistä sopia ennen keikalle pyrähtämistä: miten edetään, saavatko toimittaja ja kuvaaja keskeyttää toisensa tai puuttua toisen työhön, jos tilanne sitä vaatii.
Toimittaja voi keikalla pyytää kuvaajaa heittämään ideoita. “Kulkeehan hän maailmassa tekemässä siitä havaintoja”, Pakkanen huomautti.
Lehden konseptin, tyylilajin ja mallilukijan tuntemisen merkitystä ei voida liikaa alleviivata. Ja vaikka pitkälle formatoiduissa julkaisuissa suunnittelemiseen ei aina välttämättä pääse mukaan sen kummemmin kuvaaja kuin toimittaja, yhdessä ideoimisesta on myös markkinoinnillista etua. Juttuideaa tai aihetta saattaa olla vaikeampi saada läpi yksin kuin työparina; kuvaajan ja toimittajan yhdistetty panostus tuottaa aiheeseen runsaamman näkökulman.
Parhaimmillaan kuva kantaa tekstiä sen lisäksi, että välittää omat merkityksensä. “Kuvaamisessa on usein enemmän kyse psykologiasta kuin 'vain kuvaamisesta'”, Weselius muistutti. Metatasolla pallo heitetään lukijalle, joka näkee itsensä jutun äärellä, ehkäpä kyseenalaistamassa omia lukemisen ja katsomisen tapojaan.
Minna Takkunen
