Ulla Winter ja Minna Takkunen aloittivat free-yhdistyksen hallituksessa 7.5.2007

SFJ:n hallitukseen valittiin maaliskuun vuosikokouksessa kaksi uutta jäsentä. Graafikko Ulla Winter haluaa pitää esillä palkkio- ja tekijänoikeusasioita, toimittaja Minna Takkunen puskea yrittäjämäistä asennetta, kannustaa kollegoita ja kehittää uusia toimintamuotoja.

Millaisia asioita haluaisit ajaa free-yhdistyksen hallituksessa Ulla Winter?

- Palkka- ja tekijänoikeusasiat ovat etusijalla.

Millaisena näet free-työn tulevaisuuden?

- Olen tehnyt free-työtä yli kymmenen vuotta, eikä se juurikaan ole
muuttunut. Sama epävarmuus kuin ennenkin.

Miten sinusta tuli free-graafikko ja valokuvaaja?

-­ Opiskellessani aloja Taikissa olin myös melko free, mutta myöhemmin työelämässä eräs työnantajani ei pitänyt 90-luvun alussa siitä, että jäin äitiyslomalle. Koulutin ennen lomaani kaksi lehtikonsernin sisältä siirrettyä nuorta jatkamaan tehtäviäni. Palatessani äitiyslomalta johtaja kysäisi, että mitäs olen aikonut tehdä, kun minulla ei ole enää pöytää eikä tietokonetta. Minua kehotettiin irtisanoutumaan. Lopulta minut irtisanottiin, eikä vaihtoehtoja paljon ollut graafisen alan silloisesta murroksesta johtuen. Ostin osamaksulla Macin ja rupesin myymään töitäni. Aloin tehdä taittoja, kuvituksia... kaikkea graafikon työhön kuuluvaa ja vähän muutakin.
Tällä hetkellä teen graafista suunnittelua, taittoa ja kuvituksia eri kustantamoille ja joillekin lehdille.

Mitä muita töitä ja rooleja sinulla on ollut?

- Vaikka sun mitä. Siitä kaikesta tulisi paksu romaani. Olen tehnyt tietenkin työikäni ja teen vieläkin muotokuvia ja muita tilaustöitä (asetelmia, maisemiakin jne.) ja valokuvaan. Kun maksulliset työt loppuvat piirrän, ompelen, remontoin, verhoilen, teen hyvää kasvisruokaa, matkustelen halvasti kauas aina kun mahdollista, soittelen kitaraa ja lauleskelen, möyrin mullassa jne.

Vahvin osaamisesi ja suosikkiteemasi?

- Humanistisen puolen oppikirjataitot, -kuvitukset, lääketieteellinen kuvittaminen, proosan ja runojen kuvittaminen jne. On niin paljon, mitä haluaa tehdä.

Onnistunein työkeikkasi ja miksi?

- Onnistumisia on onneksi enemmän kuin susia. Melkein jokaiseen kuvitustyöhön sisältyy useita epäonnistumisen ja onnen tunteita. Onnistumista ei oikein voi mielestäni mitata. Meillä kaikilla on omat
mieltymyksemme omaa työtä on vaikea arvioida.

Parasta free-työssä?

-­ Parasta on tietenkin Eino Leinon sanoin:
"Itse riiput itsestäsi,
muista, minkä tahdot verran,
tie on tehty, määrä pantu,
vuori noustava: vapaus."
Toinenkin Leinon vertaus vapaudesta sopii oikein hyvin friityöhön eli "vapaa
on vain umpihanki!" Siltä se välillä tuntuu!

Mikä tuottaa eniten päänvaivaa työssäsi juuri nyt?

-­ Aikataulujen venyminen ja palkkaongelmat.

Minkä asiat opit viimeksi?

-­ Opin pojaltani (14 v.), että fruittareiden Lacostekenkiin eikä geelitukkaan saa koskea, koska he menettävät siitä itsehillintänsä.

Kerro joku työhön liittyvä herkkusattumus tai hilpeä moka.

- Luterilaiseen lehteen tuli juttu rippikoululeiriltä ja toimittajan kuvasaalis sieltä oli onneton. Ainut kuva jonka saatoin valita leirinuotiolta ei kuitenkaan ihan kelvannut toimitusvastaavalle. Etualalla venkoileva verevä tyttönen etukumarassa asennossa, paljasti ikävästi matalissa liian tiukoissa farkuissaan oman pyllynviivansa. Jouduin
retusoimaan sen pois Fotarissa. Näin saimme siveellisen, mutta anatomisesti arvelluttavan kuvan.

Millaista yhteistyötä freelancereiden kesken saisi olla enemmän?

- Olen untuvikko näissä hommissa. En ala päsmäämään ennen kuin olen tutustunut tämänhetkiseen toimintaan paremmin. Ongelmana on varmaan meillä kaikilla freetyypeillä aika. Olen välillä niin kiinni töissäni, etten pääse kämpästäni ulos moneen päivään. Ainoa paikka johon on pakko lähteä välillä on kuntosali, etten käpristy samanlaiseksi kuin Michelangelo maalatessaan Sikstuksen kappelin kattoholvia.

Entä millaista toimintaa toivot liiton taholta?

-­ Tietenkin tomeraa puuttumista meidän etujemme valvontaan työelämässä.

Vilauta kollegoille rautainen uusien keikkojen saamiseen liittyvä vinkki.

-­ En ole tässä suhteessa mikään vinkkinikkari. Olen taivaassa saatuani haastavan keikan, välillä niitä vain satelee. Ne päivät, jolloin työt alkavat olla pulkassa ja voisin tehdä jotain omaa ja luovaa, olenkin aivan jumissa ja pelkään, että kaikki ovat minut unohtaneet! Kertokaa te muut minulle vinkkejä!



Miten sinusta tuli free-toimittaja, Minna Takkunen?

- Halulla ja innolla. Vaikka teen mielelläni paljon töitä, vakituiset työajat, -tehtävät ja -yhteisö ahdistavat helposti. Riippumattomuus on tärkeää. Levottomalle ja helposti innostuvalle luonteelle friikkuilu sopii. Free-työ on minun juttuni myös siksi, että olen sosiaalisten äärimmäisyyksien ihminen: tarvitsen väkeviä kohtaamisia ja toisaalta kaipaan jatkuvasti omaa tilaa ja aikaa.

Mitä muita töitä ja rooleja sinulla on ollut?

- Olen asunut Englannissa kolme vuotta, Kanadassa samanlaisen pätkän. Työhistoriasta löytyy mm. toimistoduunausta arkkitehtien kanssa Vancouverissa ja Lontoossa, rekrytointia Nokialla, Uuden Naisen päätoimittamista, niteiden myymistä englantilaisissa kirjakaupoissa, vapaaehtoistöitä Vancouverin AIDS-tukikeskuksessa sekä Suomenlinnan merisotakoulun kuuraamista. Taustalla kummittelevat myös vuodet kansalaisjärjestöissä, au pairius Lontoossa sekä opiskelija-asukkius oxfordilaisessa luostarissa.

Vahvin osaamisesi ja suosikkiteemasi?

- Hyvinvointi, ihmissuhteet, henkilökuvat ja kyökkipsykologia. Hidastamiseen ja hiljaisuuteen liittyvät aiheet ovat erityisen läheisiä. Repparikeikalle lähden aina riemumiellä, mitä tuntemattomampi asia sen parempi. Työelämän tila vaivaa juuri nyt eniten. Mistä lisää tolkkua ja inhimillisyyttä arkeen?

Onnistunein työkeikkasi ja miksi?

- Erään muusikon henkilökuva siksi, että päätin toimia ja kirjoittaa aiemmasta poiketen. Paneuduin live-tilanteisiin pelkän haastattelun sijaan ja kirjoitin itselleni uudella tyylillä, runsaammin havainnoiden.

Parasta free-työssä?

- Riippumattomuus. Vapaus valita ja suunnitella tehtävät sekä edetä vaistonvaraisesti uusia aiheita kohti. Työrauha ja hiljaisuus. Saa uudistaa tekemisensä muista riippumatta. Voi heittää joogat keskellä päivää tai olla kuntosalilla ruuhka-aikojen ulkopuolella. Hämmentävän vähän käytän hyväkseni vapaata ajan rytmittämistä; teen säntillistä toimistoaikaa, vaikka juuri sitä kuvittelin pakenevani.

Mikä tuottaa eniten päänvaivaa työssäsi juuri nyt?

- Ruuhkaisen työkevään jäljiltä mietin, miten annostelen työaikaani niin, että tilaa jää riittävästi myös haaveilevalle, muita kuin työjuttuja kirjoittavalle puolelleni. Kasaan epätoivoisena lukemattomien romaanien listaa kesäksi.

Minkä asian opit viimeksi?

- Mahtavan rykäyksen dramaturgian perusteita; olen ollut Adultan radio- ja tv-opiston 9 kuukauden järeällä käsikirjoittamiskurssilla. Opin varsinkin sen, että käsikirjoittaminen ei olekaan kirjoittamista, vaan ahdistuneena olemista, oman uskalluksen testaamista ja ihmistuntemuksen jäsentämistä kohtauspalikoiksi. Huh. Vaikeaa. Opiskelu on, Umberto Ecoa lainatakseni, kuin sika; siitä ei mene mitään hukkaan.

Kerro joku työhön liittyvä herkkusattumus tai hilpeä moka.

- Ajettiin kerran kuvaajan kanssa kolkyt kilsaa harhaan varsinaisesta kohteesta, viereiselle paikkakunnalle, kun kohteen osoitetta ei harvinaisesti löytynyt auton navigointiohjelmasta eikä meillä ollut paperikarttaa. Edettiin kivasti fiilispohjalta. Soittelin varmaan neljä kertaa anteeksi pyydellen haastateltavana olevalle hotellialan toimitusjohtajalle, joka oli aloittamassa asiakastilaisuutta - ajatteli varmaan, että mitähän idiootteja sieltä on tulossa. Keikka meni lopulta hyvin putkeen, sain monta arvokasta ajatusta evääksi ja vielä terkkuja jälkikäteen, että dirika oli erikseen kehunut minua. Tielaitoksen kartat kunniaan siit' lähin.

Millaista yhteistyötä freelancereiden kesken saisi olla enemmän?

- Yhtä lailla viinilasin äärellä rentoilua kuin ammatillisista huolista keskustelua; ylipäätään sellaista, joka auttaisi meitä tutustumaan toisiimme enemmän. Jakaminen ja keskustelut voivat poikia arvokasta uutta. Omaa tonttia on turha vartioida, koska jokainen on hyvä omalla tavallaan ja osaamista on tässä ammatissa jatkuvasti kehitettävä. Toisaalta yhteistyötä ei synnytetä väkisin, usein se syntyy orgaanisesti, jos on syntyäkseen.

Entä millaista toimintaa toivot liiton taholta?

- Toivoisin enemmän kannanottoja ja julkista keskustelua tiedotusvälineiden sisällön suunnasta ja tilasta. En tosin tiedä, kuuluisiko tällainen liitolle. Kenelle sitten? Olen huolissani mössöviihdemediasta ja toivon olevani väärässä, kun epäilen, osataanko nykyään perustella ajatuksia ja lukea kriittisesti.

Vilauta kollegoille rautainen uusien keikkojen saamiseen liittyvä vinkki.

- Nollaa tilanne kerran vuodessa, käy läpi onnistuneimmat ja tympeimmät kokemukset, tsekkaa läpi 'Lisää tätä' -osasto. Uskaltaudu laajentamaan piiriä, ettet olisi riippuvainen muutamasta pääasiakkaasta. Lähetä itsestäsi riittävästi ja täsmällisesti kertovia työtarjouksia parin juttunäytteen kera ja mainosta erikoisosaamistasi, hyvät tarjoukset noteerataan ja muistetaan kyllä.

Millaisia asioita haluaisit ajaa free-yhdistyksen hallituksessa?

- Haluaisin innostaa ja kannustaa kollegoita, puskea yrittäjämäistä asennetta, tsempata työllistämisen lisäämistä, kehittää uusia toimintamuotoja. Tässä duunissa toimii se, että kun auttaa toisia, auttaa samalla myös itseään. Korkeassa 33 vuoden iässäni mietin, mitä sellaista voisin tehdä nyt, joka auttaisi myös tulevia sukupolvia.

Millaisena näet free-työn tulevaisuuden?

- Hyvänä - niin kauan kuin on valmis työllistämään itsensä ja kantamaan täyden vastuun omasta leivästä, pärjää kyllä. Suomi on ällistyttävä, tuhansien lehtien maa ja meillä luetaan paljon. Vaikka alan irtisanomiset, säästöt, laadun heikkeneminen, kiire ja palkkiotason säilyminen huolettavat, narinalevyn soittaminen ei ole vastuun ottamista. Aina on tehtävissä jotakin. Life's too short to iron your underpants.