Mistä maksamme jäsenmaksua? 23.4.2007

Miksi ihmeessä me haluamme kuulua Journalistiliittoon? Toimittajien järjestäytymisprosentti on ennätysluokkaa. Pressikorttiko houkuttaa?

Olen muutaman vuoden ollut mukana järjestökuviossa aktiivisesti. Tuon tuostakin kuulen vanhojen kavereiden ihmettelyä: ” Ei olisi sinustakaan uskonut. Mikä mättää?” Ammattiyhdistystoiminta kuullosta tuiki vanhanaikaiselta. Monille se tuo mieleen seitsemänkymmentäluvun ay-jyrät ja politrukit.

Monta kertaa olen joutunut näiden vuosien aikana perustelemaan itsellenikin, miksi käytän aikaani ay-toimintaan. Vastaus on yksinkertainen. Olen niin naiivi, että uskon kollektiivisopimuksiin, joilla määritellään minimipalkkiotaso. Meillä on hyvä työlainsäädäntö ja työntekijöinä sopimuksellisesti kohtuullinen asema, jopa freelancereilla Ylessa ja Maikkarissa. Meidän pitäisi jaksaa huolehtia siitä, etteivät sopimukset rapaudu silmiemme edessä. Kuka hyötyy palkkajoustosta tai yksilöllisistä sopimuksista?

”Hyville työntekijöille maksetaan reilusti ja he työllistyvät aina” , tätä hokemaa tarjoillaan usein. Niinpä. Mutta eihän kaikille maksettava tehtävien mukainen minimi estä maksamasta paremmin hyville. Sopimuksilla on määritelty vain minimi ei maksimia. Vain taivas on kattona palkoilla ja palkkioilla, kun puhutaan johtajien tuloista.

Vähästä on helppo niistää. Espoon kaupunki on päätynyt tulkintaan, että hoitohenkilökunnan ruokatunti ei ole työaikaa, joten heidän työpäiväänsä voidaan pidentää puolella tunnilla, eikä maksa mitään. Miksi asiasta ei noussut suurempaa mekkalaa? Yhdellä Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksella juttu oli kuitattu julkisuudessa. Työntekijöiden puolustaminen ei ole trendikästä.

Työntekijästä on tullut työnantajalle kiinteä kulu, jota alentamalla voidaan maksimoida voitto. Mediataloissakin on nähty, miten ahneuden hyökyaalto pyyhkäisee työpaikkoja. Kalleimmat eli kokeneet saavat lähteä. Työ ei lopu, eikä siirry kaukomaille. Se vain tehdään mediatalojen porttien ulkopuolella aivan toisenlaisilla pelisäännöillä.

Ylessä ei maksimoida voittoa vaan yritetään minimoida tappiota. Keinot ovat kovat. Samaan aikaan säästetään ja organisaatiota uudistetaan. Myllerrystä riittää eri puolilla taloa: muuttolaatikot ja ihmiset liikkuvat. Toivottavasti joku hallitsee sisällöntuotantotehtaan muutoksessa kokonaisuuden: sisällön sekä talouden. Ulkopuolisen silmin näyttää siltä, että epävarmuus kuluttaa liian paljon työmotivaatiota.

Huonoissa ajoissa on se hyvä puoli, että ihmiset aktivoituvat, kun mitta tulee täyteen. RTTL:n yhdistysten vuosikokouksissa ja tilaisuuksissa on ollut aiempaa enemmän eri ikäisiä jäseniä. Keskustelu on ollut aika ärhäkkää. Hyvä.

Ay-toiminta ei kuitenkaan voi olla kriisipalvelua, vaan sen pitäisi olla ennakoivaa.

RTTL kysyi jäseniltään, miten journalistiliittoa pitäisi kehittää. Vastauksia tuli ennätykselliset 280 ja suunta oli selvä: liiton haluttiin olevan asiantunteva ja aktiivinen.

Aktiivisuus ei synny asiamiestyönä. Se on meistä jäsenistä kiinni, millaisesta toiminnasta maksamme jäsenmaksua.


ANNA-LIISA HAAVIKKO
puheenjohtaja
Freelance-ammattiosasto FAO
a-l.haavikko@kolumbus.fi


Juttu on aiemmin julkaistu Liiton Arkissa 2/2007.