"Luovuus ei viihdy uhkailun, painostuksen tai määräysten ilmapiirissä" 24.3.2007

"Tekijänoikeus on kultaa, jota ei pidä vaihtaa lasihelmiin, vaikka nämä nykyajan conquistadorit käyttävät ihan entisiä menetelmiä, kiristystä ja uhkailua", sanoi vuoden freelancer Anneli Kanto puheessaan vuosikokoukselle.

"Kiitän osakseni tulleesta suuresta kunniasta ja erityisesti kiitän tamperelaisten freelancereiden yhteisöä, joka lienee puolestani lobannut ja jolla on koko freeurani ajan ollut suuri merkitys. Kuukausikahveet kahvila Runossa, lukupiiri, kirjallisuuspiiri, lounastelut kollega Terhi Frimanin kanssa, koulutustilaisuudet, turvesauna tai perinteinen kevätretki lähikuntiin ovat olleet vertaistuki ja henkireikä ja kovasti auttaneet freen hommassa jaksamista ja pärjäämistä. Kuten teatteriväki sanoo, kolleegojen kehut tuntuvat parhailta, koska he tietävät, mistä kehuvat", kiitteli vapaa käsikirjoittaja, dramaturgi ja toimittaja Kanto.

"Lehdet ovat erilaisia testejä täynnä, testataanpa siis mekin itseämme. Luettelen kahdeksan sanaparia. Mieti, kumpi sanoista kuvaa sinua paremmin:

energinen - laiska

älykäs - lapsellinen

fantasioiva - realisti

ekstrovertti - introvertti

nöyrä - ylpeä

maskuliininen - feminiininen

traditionaalinen - kapinallinen

objektiivinen - intohimoinen

Entäs jos oli vaikea valita, kumpi on? Kun oikeastaan on aivan jalat maassa, mutta kuitenkin villisti mielikuvittelee. Kun tykkää ihmisten seurasta, mutta kaipaa yksinäisyyttä. Jos tuntui, että sinussa onkin molemmat ominaisuudet, onnittelen. Olet luova ihminen. Nämä sanaparit on pihistetty luovuuspsykologi Howard Gardnerilta, joka väittää, että luovassa ihmisessä on toisilleen vastakkaisia ominaisuuksia.

Luovuus on tällä hetkellä mantra, jota viljellään yhtä ahkerasti kuin aikoinaan sanoja kriittisyys, yrittäjyys, moniosaajuus tai erilaiset "syvä" -alkuiset stiiknafuuliat lähtien syvähaastattelusta ja jatkuen aina syväosaamiseen asti.

Esimerkiksi meillä eTampere -hanke on nyt vaihtunut Luova Tampere -hankkeeksi. Varmaan yhtä paljon euroja saadaan haaskattua ja todennäköisesti käsiin jää yhtä vähän villoja. Toistaiseksi luovan Tampereen johtoryhmä on luovasti jakanut rahaa omille firmoilleen.

Julkinen luovuuspuhe on levottomuutta herättävää, koska se ei tietenkään ole pyyteetöntä, vaan tarkoitushakuista. Luovuus halutaan valjastaa kuin Tammerkoski sähköä kehräämään. Luovuudelle halutaan asettaa raamit, päämäärät, tuotto-odotukset ja varmaan sopivaisuussäännöt ja seurantaprotokollakin.

Mistä tässä on oikeastaan kysymys? Samaan aikaan luovuuspuhe lisääntyy ja luovaa työtä ostavien tahojen asenteet kovenevat. Sen mistä on kysymys, ilmaisevat lehti- ja kirjankustantajat selkeästi perustellessaan, miksi tekijänoikeuskysymykset olisi siirrettävä opetusministeriöstä kauppa- ja teollisuusministeriöön. Perustelu kuuluu näin: tekijänoikeusalojen merkitys on kansantaloudellisesti suuri.

Kansantaloudellisen merkityksen eli rahan vuoksi esimerkiksi freelancereilta halutaan riistää kaikki tekijänoikeudet - samaan huonoon hintaan tietysti - ja kaiken lisäksi kaataa vastuupykälällä toiminnan riskit freen niskaan. Mutta tekijänoikeus on kultaa, jota ei pidä vaihtaa lasihelmiin, vaikka nämä nykyajan conquistadorit käyttävät ihan entisiä menetelmiä, kiristystä ja uhkailua. Eräänlaista henkistä lahjontaakin harjoitetaan, kun onneton freelancer kehutaan mainioksi journalistiksi ja konsernille tärkeäksi avainhenkilöksi. Imarreltuna hänen arvellaan helpommin heltyvän myymään esikoisoikeutensa.

Olemme yhteiskunnan kehityksessä siirtyneet vaiheeseen, jossa meillä on tarpeeksi kumisaappaita, muoviämpäreitä, t-paitoja, hunamarinoituja broilerinsuikaleita ja Nokian kännyköitä. Olemme siirtymässä laadullisempaan vaiheeseen, näin uskon. Siksi kaikki uutta luova toiminta on erityisen merkittävää.

Mutta luovuus ei viihdy uhkailun, painostuksen tai määräysten ilmapiirissä. Luovuus viihtyy vapaudessa ja se kaipaa ympärilleen vissin määrän kaaosta, ennalta arvaamattomuutta. Luovuudelle ei kerta kaikkiaan voi sanoa, millä tavalla sen pitäisi ilmetä.

Näen paljon uhkia luovuuden toteutumisessa journalismissa. Ihan lähtien työtahdin kiristymisestä tai meluisista maisemakonttoreista, joissa minä en ainakaan pystyisi ensimmäistäkään kunnollista haastattelua kirjoittamaan. Myös juttutyyppien tiukka konseptointi vähentää kirjoittajan luovuuden tilaa. Sitä vähentävät myös ennakolta asetetut olettamukset. Kun toimittaja lähtee tekemään haastattelua vaikkapa vammautuneesta ihmisestä, hän saattaa saada evästykset, miten vammautuneen tulisi onnettomuuteensa suhtautua. Jos haastateltava ei vastaakaan briiffiä, toimittaja saa sapiskaa. Mitä kettua, katkera vammainen! Tämänhän piti olla positiivinen juttu!

Kuvallisella puolella luovuutta vähentävät Ikea-paineet. Haastateltavien tulisi olla kauniita ja hyvin kammattuja, heidän kotiensa pitäisi olla tyylikkäitä ja huonekalujensa uusia. Millaisia kuvia hänestä saa? Saako hänestä kannen? kysytään useammin kuin: Onko hänellä jokin uusi näkökulma? Onko hänellä arvokasta sanottavaa?

Ennalta luoduin odotuksin ja mallein siirrytään paitsi kauemmas luovuudesta, myös kauemmas todellisuudesta ja siten kauemmas journalismista.

Olen aikanaan hakeutunut journalismiin juuri siksi, että siinä mielestäni yhdistyy kaunokirjallisuus ja yhteiskunnallinen merkittävyys. Kauhuskenaarioni on, että menetän molemmat. Niin käy, jos on kirjoitettava tiettyyn sabloonaan ja muunnettava todellisuus odotusten mukaiseksi sen sijaan, että yritettäisiin katsoa, mitä todellisuus on ja kuvata sitä mahdollisimman tuoreella ja omintakeisella tavalla.

Yksi syy siihen, miksi olen kirjoittanut niin paljon fiktiota viime vuosina on paradoksaalisesti juuri se, että fiktiossa voin tutkia todellisuutta ja kuvata sitä juuri sellaisena kuin sen ymmärrän."