Sinikka Luhtasaari: Miten minusta tuli free 20.3.2007

1. Miten sinusta tuli free-toimittaja Sikikka luhtasaari?
- Vapaasta tahdosta vuonna -95 ja pelotti niin peevelisti, että miten ihmeessä pärjään.

- Olen selkeästi oman tien kulkija (ollut aina), jonka on vaikeata sopeutua
tiimiin pysyvästi, kyllästyn helposti ja hermostun muodollisuuksiin erilaisissa hierarkioissa. Olen kova tekemään töitä ja innostun herkästi sekä asioista että
ihmisistä. Oikeudentuntoisuus on tärkeä arvoni, samoin sananvapaus. Haluan
nauttia työn tekemisestä omalla tyylilläni.

2. Mitä muita töitä ja rooleja sinulla on ollut?
- Olen ollut kustannustoimittajana isolla kustantajalla ja tiedottajana.

3. Vahvin osaamisesi ja suosikkiteemasi?
- Se vaihtelee elämäntilanteen ja vuosien mukaan. On tämän työn hyvä puolia, että voi vaihtaa teemojaan. Terveydestä kirjoittaminen ja ideoiminen on ollut kivijalkaani koko freeurani ajan. Toimitin Södikalla terveysalan oppikirjoja ja siitä se poiki. Nykyisin kirjoitan paljon kuntoutuksesta, lisäksi kirjoitan minitarinoita osoitteessa www.msblogi.fi. Ensi vuonna on uudet kujeet.

4. Onnistunein työkeikkasi ja miksi? - Niitä on monta, mutta valitaan yksi. Se oli Plan Internationalin kustantama matka Thaimaahan -99. Kaksi viikkoa, huh huh. Keräsin matskua maaseudulta ja konferenssista, jota istuin kuuntelemassa Bangkokissa. Matka oli tajuttoman mielenkiintoinen ja liikuin filippiiniläisen
sosiaalityöntekijän messissä, en muista naisen nimeä. Asuttiin komeasti ja
syötiin eksoottisesti. Toiseksi vikana päivänä, muistiinpanokirjani (jossa
oli piirretty kartta) jäi bangokilaisen taksin etuikkunalle! Se oli aivan
karmeata. Kirjaa yritettiin tavoittaa yleisellä kuulutuksella, tehtiin
poliisi-ilmoituskin, mutta takaisin en sitä saanut. Minun oli tehtävä juttuja muistin varassa ja viralliseen kansainväliseen konferenssin infoon tukeutuen. Oooh! Lopulta sain myytyä ison alakerta-jutun Turun Sanomien sunnuntailiitteeseen aiheena lasten rekisteröitymättömyys. Vaikea aihe
täällä Suomessa. Kirjoitin kaikkiaan kai kolme juttua matkan jäljiltä. Sopimukseen kuului, että Plan maksaa kulut ja minä kirjoitan juttuja.

5. Parasta free-työssä?
- Vapaus saada ottaa esiin aiheita, jotka kokee tärkeiksi, vapaus organisaation sisäisistä peleistä. Kukaan pahis ei vakituiseen pomota (aika monta kyllä silloin tällöin). Minulla on fiilis, että elän aika oman näköistä elämää.

6. Mikä tuottaa eniten päänvaivaa työssäsi juuri nyt?
- Aikataulut, money, ja kyllä minä haluaisin olla aina vaan parempi ja parempi
kirjoittajana/ideoijana. Se paras juttu odottaa vielä!

7. Minkä asiat opit viimeksi?
- Liittyy varmaan tietokoneeseen. Se on raivostuttava!!! Ja ilman sitä minä en
olisi työelämässä lainkaan. Viimeksi hankittu uusi lasertulostin parisen
viikkoa sitten.

8. Kerro joku työhön liittyvä herkkusattumus tai hilpeä moka.
- Katastrofaalinen moka oli toi muistiinpanokirjan jääminen taksiin, joka ei
sitä palauttanut (niinkuin suomalaistaksit tekisivät). Ajoi muuten paljain jaloin, koska oli maanviljelijä ammatiltaan ja ajo vain sivutienestinään.
- Ei moka, mutta merkillinen seikkailu: lähetin piruuttani pari lausetta
Hesarin NYT-liitteeseen koskien masturboinnin lisääntymistä. Ihmettelin,
että tuommostakin voidaan tutkia. Pyysivät, että tekisin jutun ja ei muuta kuin takaisin Osmo Kontulan puheille. Koko sivun juttu höystettynä nimimerkkikeiseillä poiki Hesarin verkkosivuille kesän mittaisen keskustelun. Ihmiset saivan apua kyetessään puhumaan vaietusta aiheesta.

9. Millaista yhteistyötä freelancereiden kesken saisi olla enemmän?
- Kaikenlaista. Lempeää, ei niin hampaat irvessä kilpailevaa. Avointa, rohkaisevaa, nauravaa, ennakkoluulotonta, eri-ikäistä. Olen ollut tyytyväinen yhdistyksen koulutukseen, se on laadukasta ja moniaalle
avautuvaa.


10. Entä millaista toimintaa toivot liiton taholta?
- Liiton? Minä en ajattele noin isoja kuvioita! Noh, freelancerit ovat
ykkössakkia. Ilman meitä moni lehti jäisi tekemättä, että kyllä meidän etuja
pitää ehdottomasti ajaa.

11. Vilauta kollegoille rautainen uusien keikkojen saamiseen liittyvä
vinkki.
- Mun eksmies sanoi, että "teroita kynää silloin, kun ei ole mitään varsinaista duunia". Se on minusta hyvä kikka. Teen hiljaisinakin aikoina jotain työhön liittyvää pitääkseni itseni vireessä, että kun iso keikka tulee, olen valmis. Koskaan ei tiedä, mistä siemenestä voi kasvaa leipäpuu. Nöyryys ja kunnianhimo kimpassa ovat aika hyvä yhdistelmä.