Minäkö kuntoutukseen? 14.12.2006

Kun reilu kaksi vuotta sitten sain tietää freelancereiden pilotti-ASLAKista,
en ollut oikeastaan lainkaan kiinnostunut. Minusta sana kuntoutus kuulosti
joltain vihoviimeiseltä keinolta pitää huonossa kunnossa oleva ihminen
liikkeessä. Ei se ole vielä nelikymppisten hommaa.

Mutta kun kuulin suurin piirtein samanikäisten kollegoiden aloittaneen
ASLAKin, kiinnostukseni heräsi. Olihan sitä jo tullut käytyä muutaman kerran niska-hartiaongelmien ja muiden mielestäni työperäisten kremppojen kanssa
terveyskeskuksessa. Omalääkäri antoi puoltavan lausunnon ja yhtäkkiä huomasin istuvani Imatralla ensimmäisellä ASLAK-kuntoutusjaksolla. Siitä alkoikin kahden vuoden projekti, jonka arvoa en aloittaessa tajunnut.

Ehdoton sitoutuminen hirvitti; miten käy töiden. Mutta kun päivät ovat jo hakiessa tiedossa, töiden järjestely onnistui. Työnteko on kuntoutuspäivinä kiellettyä. Meiltä esimerkiksi otettiin ensimmäisenä päivänä kynät ja vihot pois. Me kun olisimme tehneet muistiinpanoja! Kukaan ei tietenkään valvonut, oliko kannettava mukana.
Kokemuksesta voin sanoa, että kuntoutuksesta saa paljon enemmän irti, kun ei tarvitse miettiä töitä.

Itse asiassa oli ihanaa, kun sai olla hiukan itsekäs ja huolehtia vain itsestään. Riitti, että oli määrättyyn aikaan tietyssä paikassa oikeat varusteet päällä. Ja vaikka päivät olivat valmiiksi ohjelmoituja, siitä ei tullut stressiä.

Projekti on nyt päättynyt. Mitä jäi käteen?
Henkinen ja fyysinen kunto on kasvanut. Oli tärkeää tavata muita samantyyppisten ongelmien kanssa painivia ja huomata, ettei ole ainoa.

Periaatteessa työkalut omaan hyvinvointiin on jokaisella olemassa, mutta käyttöohjeita ei ehkä osata lukea tai ne on hukassa. Nyt on hyvin käyttöohjeita.

Ja nimenomaan fyysisen hyvinvoinnin edistämiseen ASLAKiin kannatti mennä. Missä muualla saa mahdollisuuden kokeilla erilaisia liikuntamuotoja ilman häpeää, kun ei osaa tai pysty. Kadoksissa ollut liikuntakipinäni leimahti taas liekkeihin. Selittelin aikaisemmin, etten töiltä ehdi liikkua monipuolisesti. Nyt huomaan, että se on vain järjestely- ja ajanhallintakysymys. Tuntuu, että saan paljon enemmän aikaan vaikka harrastan pari kertaa viikossa liikuntaa. Ja vihdoin alan uskoa vanhaan hokemaan: Pää toimii paremmin, kun kroppa on kunnossa.

Marita Suontausta