Photoshopia pään täydeltä 5.5.2004

Milloinhan viimeksi olen käynyt Lahdessa? mietin aamujunassa. Vastausta en
keksi heti: varmaan vuosia sitten kun vierailin Hollolassa ystäväni
vanhempien luona. Pasilasta taakseni ilmestyy vanha mies ja nainen, jotka
viäntävät savvoo hyvin kovaan ääneen. Nainen puhuu jonkun kuopiolaisen
merkkihenkilön historiikissaan tilittämistään poikiensa itsemurhista ja
Samulista, jonka luota hän on käynyt ostamassa pontikkaa.

Minä en ole matkalla pontikanhakureissulle, vaan digikuvauskurssille hakemaan
perustietoa uudesta "harrastuksestani", kameroista, digikuvaamisesta ja
Photoshop -ohjelmasta. Onneksi Lahti häämöttää edessä pian - kovaäänistä
savvoo en olisi jaksanut kauemmin.

Ensi töikseni etsin käsiini hotelli Mustan Kissan, jätän tavarani huoneeseen ja suuntaan Lahden Muotoiluinstituuttiin, jossa tietokoneet, kurssin vetäjä, valokuvaaja Teemu Helo ja muut kurssilaiset jo odottelevat. Esittelykierroksella paljastuu, että suurin osa kurssilaisista on valokuvaamiseen hyvin perehtyneitä, valokuvaajia, mahtuupa joukkoon silmäkuvaaja, kuvan- ja ilmoitustenkäsittelijä ja opettajakin.

Ainoana kuvaavana toimittajana olo tuntuu hiukan oudolta. Taidan olla kuriositeetti journalistienkin joukossa: suurin osa
journalisteista nytkyttää omalla pienellä erikoisalallaan.

Sanon avoimesti julki toiveeni ja tarpeeni saada tietoa ihan alkeista lähtien,
kuvaamisesta Photoshopin perusteisiin. Vaikka kurssi onkin suunnattu ohjelman kanssa jo toimineille, Teemu Helo lupaa huomioida meidät muutkin ja antaa perusteellisen katsauksen itse ohjelmaan ja kuvaamiseen. Olo tuntuu hiukan helpottuneelta.

Ja sitten itse kurssiin. Ensimmäisenä päivänä käydään läpi kuvaamisen ja
Photoshopin perusteita ja lopuksi näpsitään panoraamakuvia ulkona. Näpsin kuvan loivasti ylöspäin kaartuvasta tiestä, jonka varrella on esteettisesti punaisia omakotitaloja rivissä. Kuvasta tulee aika hieno ja sitä on tarkoitus käsitellä seuraavana päivänä.

Kurssipäivän jälkeen suuntaan pienelle kierrokselle paikallisiin divareihin, joista teenkin löytöjä: muutama Jyrki Pellisen runokokoelma. Varaan lipun seuraavan kurssirupeaman ajaksi Lahden kaupunginteatterin Hamlet-näytelmään. Jotakin kulttuuriravintoa on myös saatava. Sitten vain Mårten Kihlmanin Kihlman-
elämäkertaa päivän päätteeksi.

Toisena ja kolmantena kurssipäivänä tietoa kaadetaan päähän suurella sangolla. Näin siis ainakin minusta, jonka kädet koskevat Photoshopiin suunnilleen ensimmäistä kertaa, tuntuu. Etenemisvauhti on nopea, eikä kaikkea ehdi heti sulattaa.

Perustoimintojen lisäksi Helo opettaa niksejä pidemmälle edenneille, etteivät ehdi kyllästyä. Pitäähän jokaisen saada
kurssilta jotakin. Nuo pidemmälle ehtineet haukottelevat varmaan kyllästyneinä kun Helo kertoo myös Photoshopin perustoiminnoista meille, jotka olemme ohjelman kanssa ensimmäistä kertaa matkassa. Nimittäin muitakin tällaisia tyyppejä kurssilla on.

Yksi kurssilainen tuntuu olevan oikein ammattilainen kurssinkävijäksi: hän vain reissaa kurssilta toiselle, ja työnantaja, iso lehtitalo, maksaa viulut. En voi kuin
tuhahtaa uutiselle freelancerina, joka joutuu kaivamaan keikkansa joka
viikko itse, vaikka kiven ja kannon alta. No, toivon mukaan viimeistään tämä itsensä kurssittaminen avaa minullekin oven jopa vakipaikkaan. Siltä ainakin välillä tuntuu, että toimittajankin täytyisi olla perillä vaikka minkä ohjelmien käytöstä vähän joka paikassa. Tällainen tunne on jäänyt
joistakin haastatteluista käteen.

Vihdoin ensimmäinen kurssijakso on ohi. Pää on uuden tiedon paljoudesta kipeä, eikä Photoshopin Paintbrush-työkalun käyttö vielä ole lainkaan vaivatonta, puhumattakaan sitten niistä kaikista edistyneemmistä finesseistä.

Toiselle kurssijaksolle saamme kotitehtäväksi ottaa yhden tai useamman kuvan aiheesta Tänään. Toteutus ja kuva-aiheet ovat vapaita, ja kuvat saavat olla taiteellisempiakin.

Tänään kivi on veden pohjassa

Väliin jäävän viikon aikana teen työtä käskettyä. Kauppareissulla Jakomäen
S-markettiin pysähdymme ulkoiluttamaan koiraa Jakomäen tekojärvien luona.

Saan kameraan aikaiseksi sellaiset valotus- ja aukkoasetukset, että maailma näyttää täysin siniseltä kameran linssin takaa, oli sitten kyse vedestä tai metsästä. Järven pohjalla makaava kivi näyttää upealta
kuvauskohteelta: aivan kuin sitä katsoisi veden alta. Myös järveä ympäröivä metsä riukumaisine puineen on kuin vedenalaisesta maailmasta.

Saan näpsättyä kuvan kivestä ja pari informalistishenkistä kuvaa järven
vieressä sijaitsevista luonnon antimista, hiekasta, johon lankeaa varjoni,
lehtiasetelmasta, savesta rannalla. Myös chow chow ikuistuu pariin kuvaan
makaamaan. Monipuolinen tänään-sarjani on valmis, vaikka sinisillä asetuksilla siitä olisi saanut vielä kiinnostavamman. Ajatelkaa, koko maailma, päivä, sinisenä, vedenalaisena päivänä!

Siinä se viikko sitten hurahtaakin ja seuraavalla viikonlopulla matkaan
taas Lahteen. Nyt etenemme selkeästi hitaampaa tahtia, ensimmäisen
kurssirupeaman aikana on saatu tuotua esille kaikki olennainen Photoshopiin liittyen, joten nyt keskitymme taas niiden edistyneiden hienouksien opetteluun, kertaamiseen, kuvaammepa jokainen yhden
panoraamakuvankin ja käsittelemme sitä Photoshopin valmispanoraamakäskyn
avulla. Ainakaan oman kuvani, jyrkässä mäessä sijaitsevan huvilarivistön,
kohdalla käsky ei saa kuvaa koottua, vaan kuva täytyy koostaa ihan manuaalisesti. Kun ei ole tekniikan täydellinen hallitsija, kuvista saattaa toisaalta tulla sisältörikkaampia kuin sellaisilla kuvaajilla, jotka tietävät asetusten kulun prikulleen oikein. Hienojahan näiden teknisten taiturien panoraamakuvat, joissa kaupunki taloineen näkyy vaakatason silhuettina, ovat, mutta jotenkin sieluttomia, kiiltokuvamaisia, hiukan turhan täydellisiä. Ehkä niistä puuttuu rosoisuus, joka elämään luonnostaan kuuluu.

Viimeisenä päivänä tulostamme tänään-kuviamme itsellemme ja opettajalle.
Hän lupailee, että kaikki pääsevät läpi, jotka ovat tehtävän viitsineet
tehdä. Tehtävän tehneet saavat yhden opintoviikon muita kurssilaisia
enemmän, yhteensä kaksi opintoviikkoa. Sinisestä kivestäni tulee tulostettunakin oikein hieno. Opettajakin kehaisee sitä, kuva näyttää kuin veden alta otetulta. Harmittelen, että en ottanut useampaa kuvaa samoilla asetuksilla yhteen putkeen: olisin saanut hienon sarjan. Sille ei voi nyt mitään.

Kurssista jäi kuitenkin positiivinen jälkimaku, se opetti ainakin, että Photoshop ei ole todellakaan mikään yksinkertainen ohjelma hallittavaksi.

Niksejä riittää ja pelkkien perustyökalujen hahmottamiseen kuluu aikaa ihmiseltä, joka ei ole ollut viime vuosina niin paljon
visuaalisuuden kanssa tekemisissä.

Rita Dahl