"Mitä tuottaja tekee?" 28.9.2006
Ohjelma päättyy, lojun sohvalla pikkukoululainen kainalossa ja edessä juoksevat lopputekstit. "Mitä muuten tuottaja tekee?", kuuluu selitystä vaativa napakka kysymys.
Mieli tekee sanoa, että toivottavasti tuottaja itse tietää. Aloitan vuolaan selityksen mediateollisuuden avainhenkilöiden ammattikuvasta.
Lähden liikkeelle kaupalliselta puolelta ja siitä, miten tuottaja hankkii elokuvalle rahoituksen. Kun hän vastaa rahasta, hänellä on oikeus tai velvollisuus esittää näkemyksiään sisällöstä. Kerron, miten elokuvantekijät, erityisesti dokumenttien tekijät, saattavat laittaa peliin talonsa ja tavaransa. Huonolla tuurilla he tapaavat säännöllisesti ulosottomiehen. Pikkutyttö ihmettelee, miksi joku haluaa tehdä työtä niin, että perhekin kärsii. Vastaan, että on olemassa ihmisiä, joilla on tekemisen intohimo ja sanomisen pakkomielle, mutta heidän kerrontavälineensä on vain julmetun kallis. Onneksi sellaisia ihmisiä riittää. En viitsi kertoa hänelle, miten julkisuus suhtautuu tuottajiin. Kun tulee kaupallinen menestys, tuottaja on ahne. Kun tulee taloudellinen floppi, hän on ammattitaidoton.
Mutta millaisten tuottajien kanssa minä olen työskennellyt? Heitä on paljon, sen takaa työmuotoni. Kun kuuntelen alan ihmisten kokemuksia tuotantoyhtiöstä, huomaan, että minulla on samansuuntaisia ajatuksia; pienissä yhtiöissä ei ole varaa ammattitaidottomuuteen. Tuottajat hallitsevat talouden, sisällön sekä ohjelmien myymisen isoille taloille. Toimittajien kanssa asioiden järjestelykään ei ole aina niin yksinkertaista. Tuottajan työssä tarvitaan kosolti sosiaalisia taitoja.
Yleisradiossa kohtaamani tuottajat ovat kirjava joukko ammattinsa osaavista tehosekoittimista innottomiin leipäpappeihin. Tuottajuus on heille riskitöntä. Tuottajan pitäisi hallita sisältö sekä projektin talous realistisesti. Olen tavannut tuottajan, joka ei tiennyt tuottamansa ohjelman budjettia. Kun ihmettelin tätä ison tuotantoyhtiön vetäjälle, hän tokaisi: ”Että vain yhdenkö, minä olen nähnyt monta.” Taloudellinen viattomuus ei ole ilmeisesti harvinaista. Rahasta puhuminen on rahvaanomaista. Mutta meidän, freelancereiden ja tuotantoyhtiöiden, on siitä pakko puhua, koska hankimme palkkamme myymällä työtämme.
Tuottaja on toimittajalle, ja erityisesti freelancerille, tärkein yhteistyökumppani. Hän tasoittaa tietä ja antaa mahdollisuuden keskittyä olennaiseen. Hyvä tuottaja ei ole pelkästään myötäsukainen. Hän voi olla tekijälle myös piru, joka esittää näkemyksensä sisällön hapuilusta ja kertoo, että tämähän ei toimi. Erimielisyyttä ei pidä pelätä. Tuottajan pitäisi olla sisällöissä niin vahva, että hän uskaltaa esittää epämiellyttävät kysymykset kimmastuvallekin tekijälle.
Monet tekijät sanovat, että palaute on harvinaista herkkua. Onko itsensä suojaamista vai kiirettä, että tuottajat eivät kuuntele tai katso ohjelmaa etu- tai jälkikäteen?
Tilaajajärjestelmässä tuottajat ovat puun ja kuoren välissä. Tilaaja määrittelee, millaista ohjelmaa kanavalle halutaan ja millä hinnalla.
Huonoimmassa tapauksessa tuottaja on tuottamassa ohjelmaa, jota hän ei ole ollut ideoimassa eikä suunnittelemassa. Ohjelman miehityksestäkin ovat päättäneet muut. Hän tuntee olevansa työnjohtaja, kellokalle, joka vahtii, että materiaali tulee ajoissa liukuhihnalle ja toisesta päästä ulos ajallaan.
Annetaanko tuottajien ammattikunnalle arvoa isossa yhtiössä? Tuottajalla pitäisi olla merkittävä rooli ohjelmatuotannossa. Heidän asemansa vaihtelee osaamiskeskuksittain. Sisällön, talouden ja sosiaalisuuden hallitseva tuottaja on kullanarvoinen.
ANNA-LIISA HAAVIKKO
puheenjohtaja
Freelance-ammattiosasto FAO
a-l.haavikko@kolumbus.fi
