Tekijänoikeudet ovat valtaa ja rahaa 14.6.2006
Kannattaako tekijänoikeuksien puolustamisen kanssa mennä oikeuteen asti vai peräti luopua niistä osittain vapaaehtoisesti? Molemmat vaihtoehdot tulivat esille 9.-11.6. Ruotsin Kungälvissä järjestetyssä pohjoismaisessa freelancer-seminaarissa, jonka otsikko oli Vår förbannade rätt.
Tiukkaa linjaa edustivat ensimmäinen alustaja, toimittaja Anita Andersson-Stenfors, sekä Ruotsin liiton juristi Olle Wilöf. Andersson-Stenfors kertoi tekijänoikeuksien varkaudesta, jota koskevan oikeudenkäynnin hän voitti ison ja kauniin Bonniers-kustantamon liiton juristien avulla.
Kysymys oli kolmesta Bonniersin aikakauslehtiin kirjoitetusta artikkelista, jotka Andersson-Stenforsin poika löysi sattumalta nettihaulla pari vuotta sitten yritystä lähellä olevan juttupankin sivulta. Toimittaja oli myynyt ne kertajulkaisuoikeudella 2001, eikä häneen ollut myöhemmin otettu yhteyttä.
Kun Andersson-Stenfors lähti ottamaan selvää asian taustoista, hän yllättäen sai Bonniersin kakkosmieheltä kutsun tulla neuvottelemaan asiasta. Ehtona oli, että asia sovittaisiin Ruotsin liiton selän takana.
- Siinä vaiheessa ymmärsin, miten tärkeästä asiasta on kysymys ja otin heti yhteyttä liiton juristiin Olle Wilöfiin.
Oikeusprosessi oli Andersson-Stenforsin mukaan valtava näytelmä, johon mediatalo lähti mukaan valtavalla koneistolla ja nimekkään asianajotoimiston avustamana. Neljä todistajaa mm. yritti mitätöidä toimittajan oikeudet uudelleenjulkaisukorvauksiin sillä, että hän oli toiminut aktiivisesti liitossa ja siksi tunsi ”alan käytännöt”.
Voitto oikeudessa
Keväällä oikeus päätti, ettei Bonniersilla ollut oikeutta siirtää toimittajan materiaaleja juttupankkiin myytäväksi. Korvaus oli kuitenkin lähes nimellinen, 3000 kruunua.
- Raha-asia hieman harmittaa, mutta muuten olen tyytyväinen päätökseen, jonka mukaan minulla pitää olla kontrolli omaan työhöni ja sen palkkioihin. Lisäksi jo 2004 Bonniers päätti, ettei se enää käsittele mitään free-materiaalia vastaavalla tavalla.
Juristi Olle Wilöfin mielestä oikeustapauksella on merkitystä, sillä nyt isotkin mediayritykset pitävät journalisteja vallankäyttäjiä myös omien materiaaliensa suhteen.
- Ei Anitan tapaus Bonniersia pelottanut, vaan se, että tuhat journalistia hänen jälkeensä ottaa yhteyttä ja alkaa vaatia oikeuksiaan. Tärkeintä onkin nyt vahvistaa kollektiivista tietoutta asiasta.
Wilöfin mukaan mediatalot käsittävät tekijänoikeudet yhä enemmän yritysten ja niiden omistajien oikeuksina amerikkalaiseen malliin.
Lisenssillä
vapaita sisältöjä
Toisen näkökulmaan tekijänoikeuksiin tarjosi juristi ja tekniikka-asiantuntija Mathias Klang, joka kertoi seminaarissa creative commons –lisenssin käytöstä. CC-merkillä varustettuja sisältöjä löytää yhä enemmän etenkin blogeista ja muilta nettiareenoilta.
Myös Klangin mukaan tekijänoikeus on valtakysymys. Valta ei kuitenkaan enää kovin usein ole yksittäisellä sisällöntuottajalla, jonka taistelu omien oikeuksien puolesta etenkin verkossa muistuttaa don Quijoten taistelua tuulimyllyjä vastaan.
- Yhä useammat kuluttajat ovat muuttuneet tuottajiksi, jotka eivät edes halua rahaa sisällöistä, vaan he toivovat ainoastaan palautetta ja keskustelua.
Kun copyright-merkki © tarkoittaa kaikkien oikeuksien varaamista tekijälle, CC-merkki antaa useita vaihtoehtoja. Laajimmillaan se lupaa vapaat käyttöoikeudet sisällölle, kunhan lähde mainitaan. Muita variaatioita ovat mm. kaupallisen käytön ja materiaalin minkäänlaisen käsittelyn kieltäminen.
Ehkä eniten nettimaailmasta muistuttaa ”share alike” –käytäntö, joka merkitsee vastavuoroisen lainauksen periaatetta. Tällöin kuka tahansa saa lainata tekijän materiaaleja ja myös muuttaa niitä, mutta samalla lainaaja suostuu samaan kohteluun oman aineistonsa kanssa.
Lisätietoja Creative Commons –lisenssistä saa sivulta www.creativecommons.org, josta linkki myös suomenkieliselle sivulle.
Ina Ruokolainen
