Kerosuo ennustaa freelancereiden tuloerojen kasvavan 12.6.2006

Vuosikymmeniä SJL:ssä frealancer-asiamiehenä toiminut Lauri Kerosuo jäi hiljattain eläkkeelle. Free Online kyseli häneltä menneistä ja nykyisistä free-asioista.

Mikä oli freelancereiden tilanne, kun tartuit SJL-töihin?

- Freelancerkysymys tuli Sanomalehtimiesten Liittoon SAL:n mukana, kuten tavallaan minäkin. Olin siis jo itsenäisen SAL:n asiamies ennenkuin SAL liittyi yhteiseen liittoon. Freelancereitten etujen ajaminen alkoi siis SAL:ssa.

- Sanomalehtipuolella oli varsinaisia freelancereita hyvin vähän. Se olisi ollut taloudellisesti melko toivotonta puuhaa. Sen sijaan käytettiin erilaisia sivutoimisia senttareita - poliiseja ja kansakoulunopettajia - jotka saivat leipänsä varsinaisesti muualta. Nousevassa aikakauslehdistössä freelancerit olivat jo silloin arvostettuja. Monet jopa tähtiä.


Mistä free-asioista 1970- ja 1980-luvuilla kisattiin SJL:n sisällä ja SJL:n ja työnantajien välillä?

- Suuri herätys tuli varmaan 1971, kun Yrittäjäeläkelaki tuli voimaan. 1970-luvun alkuvuosina saatiin silloisen Graafisen Teollisuuden työnantajaliiton kanssa neuvoteltua freelancer-sopimus, jossa oli määritelty minimipalkkiot ja jotain muita asioita. Se oli samantapainen paperi kuin silloin tuore Ylen freesopimus (nykyinen Yhtyneet-sopimus).

- Palkkiotaso oli jossain silloisen sanomalehtikäytännön ja aikakauslehtipuolen puolivälissä eli hyvin matala. Sallilaiset eli freelancer-osaston enemmistö äänesti paperin kumoon eikä sellaiseen enää toista tilaisuutta tullut. Pelkona oli se, että minimipalkkioiden pelättiin vetävän menestyvien aikakauslehtien jo vakiintunutta parempaa palkkiotasoa alas.
Joskus on jännittävää mietiskellä, mihin sopimuksen hyväksyminen olisi oikeastaan johtanut.


Miten työsuhteisten ja toimiston väen suhtautuminen freelancereihin on muuttunut?

- Työsuhteiset kollegat sanomalehtipuolella olivat erittäin epäluuloisia. Tämä tuli esiin jo liittymisssopimusta neuvoteltaessa. Liiton silloinen johto ja pienen toimiston väki olivat varsin valistuneita.

- Yksi freelancer-osaston suurimmista urakoista on ollut ensin vakuuttaa, että freet ovat varteenotettava osa ammattikuntaa ja sen jälkeen saada luotua vielä jonkinasteista solidaarisuutta. Eiköhän siinä jotenkuten olla onnistuttukin vuosikymmenten kuluessa.


Miten freelancereiden käytön merkitys mediassa on muuttunut?

- Käsitykseni mukaan freelancerien käyttö oli 1980-luvun loppupuolella kehittymässä oikeaan suuntaan. Vakinaisilla teetettiin vakinaiset työt ja freelancer-porukasta oli tulossa spesialisteja. 1990-luvun alun lama pilasi tämän niin kuin monta muutakin asiaa. Niitä vaurioita ei ole vieläkään saatu korjattua. Ongelmana ovat piilotyöttömyys sekä sen seurauksena epäedullinen kilpailutilanne ja huonot palkkiot.

Miltä freelancereiden tilanne näyttää nyt ja lähitulevaisuudessa?

- Suoraan sanottuna uskon, että vielä aika kauan joudutaan elämään älyttömässä ulkoistamis- ja kilpailuttamis- yhteiskunnassa. Siinä käy niin kuin muuallakin: Joillakin menee hvvin, joillakin hyvin huonosti ja enemmistöllä jotenkuten. Tuloerot kasvavat ja toiminta liikemiesmäistyy vielä nykyisestäkin.

Miten olet kokenut freelancereiden oman yhdistyksen SFJ:n perustamisen ja toiminnan?

- Muistan vuosien varrella ainakin henkisesti vastustaneeni oman yhdistyksen perustamista. Huolena oli ennen muuta resurssien riittävyys. On nimittäin varmaa, että byrokratia ei ainakaan vähene. Toisaalta kehitys on tietenkin ollut vääjäämätön ja välttämätönkin freelancerien määrän kasvaessa.

- Jos oman yhdistyksen perustaminen johtaa siihen, että ollaan sitten feelancereita, eikä mitään työpaikkaa kyttääviä piilotyöttömiä, niin mahdollisuudet saada jotain todellista aikaan paranevat.

JA