Londen on Vuoden 2005 freelancer 30.3.2006

Helsinkiläinen vapaa toimittaja ja kirjailija Magnus Londen, 37, on valittu Vuoden 2005 freelanceriksi.

Londen palkittiin lauantaina yhdistyksen vuosikokouksessa Helsingissä. Valintaraati kiitti erityisesti Londenin omakohtaiseen havainnointiin perustuvia reportaaseja, radio-ohjelmia ja kolumneja ruotsinkielisissä medioissa.

Suomenruotsalainen Magnus Londen kirjoittaa juttunsa yleensä ruotsiksi, muttei se ei kuitenkaan ollut este julkaista niitä myös laadukkaissa suomenkielisissä aikakauslehdissä.

"Londen on innostava esimerkki muille freelancereille. Hän on osoittanut, miten monipuolinen vapaa toimittaja voi laajentaa markkinapotentiaaliaan", kuvasi raadin puheenjohtaja Markku Niiniluoto puheessaan.

Yhdistys palkitsi Londenin kunniakirjan lisäksi 420 euron lahjakortilla.

"Aivan kuten useimmat tässä salissa, myös minä olen tietoisesti valinnut freelancetyön, mistä olen myös ylpeä. Ja juuri siitä syystä mikään ei ole upeampaa kuin tulla valituksi Vuoden freelanceriksi, Londen kuvasi tuntojaan kokousväelle.

"Mutta minkälaista on frilanserin elämää?
En nyt ajattele kalliita eläkemaksuja; en jäätävien toimituspäälliköiden kanssa käytäviä palkkiosotia, enkä sitä, miten vakinaisessa työssä olevat toimittajat ajelevat ohitseni taksilla, kun itse matkustan ratikalla... Ei, meidän pitää tänään keskittyä hävettävään keskinäiseen kehumiseen", kehoitti Londen.

"Tärkein aspekti freelancerina olossa on nimittäin jatkuva nälkä. On tietenkin vaikea elää elämäänsä jatkuvan nälän vaivaamana, mutta se on meidän friikkujen osa. Sillä jos ihminen on nälkäinen – siis vertauskuvallisesti puhuen – hän yrittää aina tehdä parhaansa. Hän ei anna periksi. Hän on utelias. Hän tekee asioita hieman toisella tavalla, kuin ne kyyniset toimittajat, joiden kuukausipalkka on juossut vakaasti ja lomakorvaukset on maksettu jo 35 vuotta.

Freelancer löytää uusia näkökulmia. Niin, hän ajelee mieluummin ratikalla kuin taksilla, koska ratikassa hän voi omin silmin nähdä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu."

"Amerikkalainen toimittaja Gay Talesen oli määrä kirjoittaa henkilökuva Frank Sinatrasta tämän täyttäessä 50 vuotta vuonna 66. Haastatteluaika oli varattu, toimittaja matkusti tapaamaan miestä, mutta juuri ennen haastattelun alkua Frank ilmoitti että hänellä on nuha.

Hän ei halunnutkaan tavata toimittajaa.

Antoiko tämä rohkea freetoimittaja periksi? Ei tietenkään!

Sen sijaan hän vietti muutaman viikon eläen Frankille läheisten ihmisten arkea ja seurusteli heidän kanssaan. Kaikkien paitsi Frankin itsensä siis, hänellähän oli niin ”kamala nuha”.

Tuloksena syntyi reportaasi "Frank Sinatra has a cold", jonka Esquire-lehti melkein 40 vuotta myöhemmin julkaisi uudelleen ja kertoi sen olevan heidän parhain juttunsa ikinä.

Entä miten tunnettu amerikkalainen toimittaja Martha Gellhorn toimi käydessään Suomessa talvisodan aikaan?

Koska hänen mielestään haastattelut ovat turhia hyvässä journalismissa, hän kulkee kaduilla ja juttelee tavallisten Matti Meikäläisten kanssa, ja ennen kaikkea hän pitää silmänsä auki.

Marta Gellhornin reportaasi sodan ensimmäisestä päivästä Helsingissä päättyy näin:

"I saw a boy standing out on the streets, observing the russian planes in the sky.
He was maybe nine years old. He was blond and plump and he stood with his hands on his hips and with his feet apart and looked at the sky with a stubborn, serious face.
He held himself stiffly so as not to shrink from the noise. When the air was quiet again he said, 'Little by little, I am getting really angry.' "

Kuka tahansa saattoi nähdä tuon, mutta kovinkaan monet eivät olisi kuvailleet tilannetta noilla sanoilla. Useimmat olisivat haastatelleet kenraaleja, luetelleet armeijoiden vahvuuksia ja niin edelleen.

Syynä oli varmasti se, että Martha Gellhorn piti tarkasti huolta siitä, että hän kirjoitti aina, kuten itse halusi. Hän oli riippumaton ja tiesi, mitä halusi.

Aivan, hän olikin freelance-toimittaja.
Eikä SE voi olla sattumaa!"

Magnus Londenin tuotantoon voi tutustua osoitteessa www.magnuslonden.net.