Hyvät ja huonot elokuvat 15.3.2006
Helena Ylänen on kirjoittanut ainakin 2000 ensi-iltakritiikkiä elokuvista ja lisäksi vielä lukuisat festivaaliraportit esim. Cannesin elokuvajuhlilta ja muualtakin.
Ylänen toimi Helsingin Sanomien kriitikkona 1977-2004 ja jäi äskettäin eläkkeelle. Nyt häneltä on ilmestynyt kirja, johon on koottu hänen elokuva-arvionsa näiltä vuosilta. Yläsen tehtävä oli valita sata parasta elokuvaa tähän kirjaan aikajärjestyksessä. Näiden lukuisten kritiikkien joukosta oli valittava sata parasta, mikä tuntui Yläsestä pelkältä leikkimiseltä. Kritiikeistä olisi voinut koota vielä pari lisäteosta. Hän onkin valinnut kirjaansa lisäksi kymmenen kehnointa elokuvaa. Esim. Tähtien sota-elokuva on sijalla 98. Lisänä on vielä lista Nyt-liitteessä julkaistuista viiden tähden elokuvista.
Kotimaiset elokuvat Ylänen on pyrkinyt katsomaan kahteen kertaan, mutta vain Aki Kaurismäen urasta voi kirjan perusteella saada jonkinlaisen käsityksen. Viiden tähden elokuvien joukossa on esim. Haaveiden kehä, Vares, Pelikaanimies ja monia muita viime aikojen ansiokkaita kotimaisia ja ulkomaisia elokuvia. Parhaaksi hän nimeää Terrence Malickin Veteen piirretty viiva-elokuvan. Elokuva on hänen mielestään osannut säilyttää salaisuutensa ja on samalla kiehtova, kaunis ja hiukan outo. Sen rinnalla tuttu klassikko on auttamatta kakkonen.
Miten sitten perustella hyvän elokuvan ominaisuudet? Yläsen kirjaa on ollut toimittamassa myös toinen kuuluisa kriitikko Kati Sinisalo, joka on myös editoinut Yläsen kirjaa ansiokkaasti. Esim. Evita-elokuva on jäänyt arviointien loppupäähän ilman numerointia, kun taas Fellinin 8 1/2 on kakkossijalla paremmuusjärjestyksessä.
Matti Ijäksen ohjaama Haaveiden kehä on Yläsen mielestä miesten elokuva, jossa naiset ovat vaarallisia siksi, että he syöksevät miehet tuhoon. Tässä Ijäksen maailmassa miehet ovat aina hieman surkeita ja hupsuja, mutta harvoin he ovat etääntyneet näin loitolle porvariston normeista. Huumori on vastaavasti tullut rankemmaksi Ylänen uskoo.
EsimerkiksiHaaveiden kehä on sijalla 28 ja Mies vailla menneisyyttä vasta sijalla 48. Huipulla on ahdasta sanoo Ylänen esipuheessaan ja hyviä ehdokkaita parhaaksi elokuvaksi olisi ollut yli 70, joten on ollut pakko tehdä valintoja. Olisi hyvä ollut saada tietää millä perustein Ylänen on sijoittanut elokuvat paremmuusjärjestykseen. Nyt kirjasta ei tätä seikkaa saa tietää, mutta voiko taidetta numeroida ja asettaa paremmuusjärjestykseen?
Kirja on hyvä hakuteos myös alan harrastajille, sillä siinä on tiedot kustakin elokuvasta. Lisää vaan tällaisia ytimekkäitä hakuteoksia eri taiteiden alueilta.
Helena Ylänen:
Sata parasta elokuvaa ja kymmenen kehnoa kaupan päälle
Helsingin Sanomat, 2005
259 s.
Sinikka Klaus
