Kurittavan katseen alaisena 10.2.2006
Uudessa Median merkitsemät-kirjasessa tutkaillaan naisiin kohdistunutta kirjoittelua mediassa usean tutkijan voimin.
Enimmin käsitellään naisten ulkoista näyttävyyttä. Tutkija Katariina Kyrölä selvittelee artikkelissaan ”Kokoeroja genreissä” miten Hesarin sunnuntailiitteessä eräs juttu (11.1.2004) oli otsikoitu ”Lihavuus vaarantaa terveyden ja talouden”. Jutun pääkuvana oli suuri varoituskolmio, jossa lihava nainen ja lapsi kävelevät mustina silhuettihahmoina.
Jutuissa lihavista ihmisistä puhutaan vain tilastotietoina ja esimerkkeinä, ei tuntevina, toimivina ja kokevina ihmisinä. Tämä on Kyrölän mukaan tyypillinen tapa käsitellä aihetta sanomalehdissä ja uutisissa.
Lihavuudella on kaiken kaikkiaan stigmatisoiva merkitys populäärijulkisuudessa ja etenkin naistenlehdet kukoistavat juuri kosmetiikkamainoksista saatavilla tuloilla kirjoittaa tutkija Irma-Kaarina Halonenartikkelissaan ”Uhkaava ikä ja naistenlehden kurittava katse”. Hän jatkaa: Kosmetiikkateollisuutta ja plastiikkakirurgiaa vastustava puhe naistenlehtien sivuilla tuskin miellyttää kaupallisia yrityksiä: mainostajalla on valtaa muokata koko kulttuurista maisemaamme.
Hyvin vähän on tutkittu monikansallisten yritysten vaikutusta mediakuvien ja –tekstien sisältöihin. Ikääntymiseen liittyy paljon hyviä ja arvostettavia puolia. Miten tehdä vanheneminen ja näkyväksi ja hyväksyttäväksi myös mediassa? Ensimmäinen askel lienee uudenlaisten ja toisenlaisten katsomistapojen ja –kuvien tuottaminen, sellaisten, jotka haastavat luonnontieteellisen, lineaarisen ja kliinisen havaitsemisen käytännöt.
Urheilukirjoittelussakin sukupuolisuus tulee selvästi esiin, sillä puhutaan miesten ja naisten urheilulajeista. Tulenarka puheenaihe ovat naisten aggressiivisimmat ja kilpailullisimmat liikuntamuodot juuri siksi, että ne muuttavat suorituskykyä ja ulkonäköä. Ainakin median naisurheilua määrittää yhteydenotto maskuliinisuudesta sanoo tutkija Jussi Turtiainen artikkelissaan. Siksi myös sukupuoli-identiteetin ohella seksuaalinen identiteetti joutuu myös epäilyksen alaiseksi.
Toimittaja Marianna Laiho selvittelee sairaskuvaan kätkeytyviä sisältöjä erään tv-sarjan analyysin avulla, jolloin kohteena on syöpään sairastuvat naiset. TV:n keskusteluohjelma toi esiin sen, että rintasyöpä määritellään sairastuneen naisen omaksi syyksi. Siihen sairastuvat sellaiset naiset, jotka ovat eläneet alistuen ja uhrautuen omat tarpeensa sivuuttaen. Sairauden kautta nainen kertoo tukahdutetuista tunteistaan. Aiemmin tuberkuloosi nähtiin romantisoidusti yliherkkien ja lahjakkaiden ihmisten tautina, mutta syöpä nähdään nyt tautina eri näkökulmasta. Miksi syöpä iskee juuri naisen rintaan? Psykoanalyytikon vastauksen mukaan rinnat merkitsevät naiselle kaikin tavoin huolenpidon tehtävää. Jos nainen joutuu jatkuvasti torjumaan huolehtimisen omasta itsestään, niin kokemus on niin haavoittava, että hän alkaa kertoa siitä muille rintasyövän kautta.
Jo pelkkä rakennelma erityisestä syöpäpersoonallisuudesta on hyvin sukupuolittunut. Siinä kuvastuu feminiinisen käyttäytymisen stereotypia passiivisena, hyväksymistä etsivänä, toisista huolehtivana ja vihansa kätkevänä nöyristelijänä. Kun tähän vielä lisätään avuttomuuden ja toivottomuuden määrityksiä, niin kuvaus sopii hyvin monen nykynaisen elämäntilanteeseen näinä pätkätöiden, työttömyyden ja avioerojen aikana. Jos potilas ei tuntenut aiemmin häpeää sairaudestaan, niin nykyinen asennoituminen saa hänet tuntemaan sitä. Tämä on sitä samaa määrittämisen, arvioimisen ja syyttämisen ketjua, jota yhteiskunta tuottaa naisen ruumista kohtaan Laiho sanoo.
Marianna Laiho ja Iiris Ruoho:
Median merkitsemät
Ruumis ja sukupuoli kuvassa
PS-kustannus 2005
158 s.
Sinikka Klaus
