Bild och rätt -tekijänoikeusseminaari Hanasaaressa 29.11.2005

Yhteispohjoismainen kokous kuvan tekijänoikeudesta järjestettiin Espoon Hanasaaressa 26.-27.11. Paikalla oli runsaat kolmekymmentä eri Pohjoismaiden valokuvaaja- ja kuvittajajärjestöjen edustajaa.

Seminaarin keskeinen anti oli, että tekijäjärjestöjen toistuvasti vastustama työsuhdetekijänoikeus on parhaillaan keskustelun alla Tanskassa ja Ruotsissa, ja on tulossa keskusteluun myös Suomessa ensi vuonna. Työsuhdetekijänoikeus tarkoittaa tekijänoikeuksien siirtämistä suoraan lain perusteella työsuhteiselta tekijältä tämän työnantajalle. Tämä aiheuttaisi paineen saada laajemmin myös freelancereiden tekijänoikeudet.

Osallistuin seminaarin ensimmäiseen päivään, jossa käsiteltiin tekijänoikeuksien merkitystä kansantaloudessa, lobbausta lainlaatijoihin ja yleisöön, tekijänoikeuslain tilannetta Pohjoismaissa sekä kuvien yksityisen kopioinnin kollektiivikorvausmalleja.

Journalistiliitoista seminaariin osallistuivat lisäkseni Tanskasta päälakimies, Euroopan Journalistiliiton EFJ:n tekijänoikeusryhmä AREG:n puheenjohtaja Anne Louise Schelin ja Ruotsista tekijänoikeusasioista vastaava lakimies Olle Wilöf.

Tekijänoikeudet bruttokansantuotteessa

Seminaarin avannut valokuvaaja Boris Fagerström Finnfotosta esitteli Turun kauppakorkeakoulun tekemää EU-tutkimusta parin vuoden takaa.

Sen mukaan tekijänoikeuksien rahallinen arvo on erittäin merkittävä, 1 200 miljardia euroa koko EU:n alueella. Bruttokansantuotteesta printtimedian osuus on 1,2 %, radion ja tv:n 0,6 %, tietokantojen 1,8 %mainosten 0,4 %, musiikin 0,1 % ja muiden teosryhmien 0,05 %.

Printtimedian osuus Pohjoismaissa on suurin Tanskassa 1,6 % - osuuden ollessa Suomessa 1,4 % ja Ruotsissa 1,22 %. Tutkimuksessa on tarkasteltu vuoden 2000 lukuja. Mm. tilastokeskuksesta saatujen tuoreiden tietojen mukaan tekijänoikeuden osuus on kasvanut entisestään viidessä vuodessa.

Tekijät julkisuuteen

Catharina Ekdahl Svenska Fotografers Förbundista kertoi ruotsalaisten tiedotushankkeista. Perinteisesti tekijänoikeuslobbausta on tehty lainsäätäjään. Nyt on tarkoitus kääntää huomio laajaan yleisöön. Huonosta yleisösuhteesta kertoo esimerkiksi se, että Ruotsissa 4/5 haastatelluista ilmoitti, etteivät he sääli musiikkiyhtiöitä. Jos puhuttaisiin tekijöistä tilanne olisi toinen.

Puheenvuorossani kerroin, että sama oli nähtävissä myös Suomessa tekijänoikeuslain uudistuksen aikaan. Julkinen keskustelu painottui pitkälti musiikin tekijänoikeuksiin, ja julkisuudessa vastakkain olivat suuret levy-yhtiöt ja tavallinen kuluttaja. Tekijät ryvettyivät ahneiksi, kun ensin kirkkomusiikkia vaadittiin kollektiivikorvausten piiriin, piraattilevyjen tuonti estettiin ja viimeisimpänä haluttiin rajoittaa yksilön oikeutta ottaa kopioita yksityiseen käyttöön. Tiedotuskampanjalle ja kilven kiillotukselle koettiin olevan tarvetta muissakin Pohjoismaissa.

Tanskassa hanke työsuhdetekijänoikeudesta

Anne Louise Schelin kertoi Tanskan valiokuntatyöstä työsuhdetekijänoikeuden ympärillä.
Info Soc Direktiivi eli Suomenkin tekijänoikeuslain uudistuksen taustalla ollut tietoyhteiskuntadirektiivi on johtanut Tanskassa valiokuntatyöhön, onko työsuhdetekijänoikeudesta tarvetta säätää samalla kun direktiiviä muuten implementoidaan.

Työhön osallistuvat korkeimman oikeuden tuomarin lisäksi viisi edustajaa kustantajien puolelta ja vastaavasti viisi tekijöiden ja taiteilijoiden edustajaa. Valiokunnan ei ole määrä päätyä mihinkään tiettyyn ratkaisuun, vaan ainoastaan kartoittaa tilannetta. Jo tällä hetkellä materiaalia on kasassa yli tuhat sivua, ja Schelinin arvion mukaan tarvetta pariin jatkokokoukseen on vielä ensi vuoden puolelle.

Tanskassa pääsääntö on tällä hetkellä sama kuin Suomessakin: jos tekijänoikeuden luovutuksesta ei ole erityistä sopimusta, työnantaja saa työsuhteessa tarvittavat oikeudet, työnantajan tavanmukaiseen käyttöön. Suomessa tämä on todettu esimerkiksi lehdistön työehtosopimuksessa.

Keskustelua Tanskassa on käyty myös siitä, kenelle tekijänoikeus on ylipäänsä tarkoitettu. Sellaistakin on esitetty, että suojaa saisivat ainoastaan “vapaat taiteilijat“, jotka tekevät yhtä työtä jopa vuosikausia, kuten kuvataiteilijat ja säveltäjät. Näin ulkopuolelle rajattaisiin mm. kuvittajat, valokuvaajat ja journalistit. Schelinin mielestä tällä pyritään luomaan epäsopua työsuhteisten ja freelancereiden välille.

Tanskan kustantajat esittävät, että työsuhdetekijänoikeus kytkettäisiin palkansaajan asemaan. Kysyin, tarkoittaako jaottelu samaa kuin esimerkiksi Suomessa. Työlainsäädäntöhän jakaa meillä työtä tekevät työntekijöihin ja yrittäjiin sen perusteella kenen laitteilla, tiloissa ja ajalla työtä tehdään. Schelin sanoi, ettei rajanveto Tanskassa ole yhtä selvä.

Schelin myös ihmetteli, miksi oikeuksia pitäisi siirtää lailla. Viestimet ovat Pohjoismaissa kilpailukykyisiä eivätkä työntekijät ja freelancerit ole estäneet kehitystä. Sopimusjärjestelmä sekä yhteistyökulttuuri- ja neuvotteluoikeusjärjestelmä ovat olleet toimivia työntekijöiden ja työnantajien kesken.

Ongelma pikemminkin on, että yksilöitä painostetaan allekirjoittamaan sopimuksia kaikista oikeuksista ilman merkittävää korvausta. Suomessa tilanne on tuttu. Tanskassa on katsottu myös Saksan lainsäädännön suuntaan. Saksan laissa todetaan mm. että kollektiivinen neuvottelu on yleensä kohtuullista, korvauksen täytyy olla suhteessa teoksen arvoon ja Bestseller-säännöllä tekijä voi jälkikäteen saada lisäkorvausta, jos teoksesta yhtäkkiä tuleekin bestseller eikä sitä ole osattu ennakoida työstä ja korvauksesta sovittaessa.

Selvitystä myös Suomessa ja Ruotsissa

Opetusministeriössä tekijänoikeusasioita vuosikymmeniä valmistellut johtaja Jukka Liedes kertoi työsuhdetekijänoikeuden taustoista laajemmin ja myös nykytilanteesta Suomessa. Yleisesti Pohjoismaiden oikeusjärjestelmät ovat tekijänoikeuksissakin samanlaisia. Tanskan laissa on kuitenkin joitakin ekstroja.

Perusperiaatteena on oikeuksien syntyminen yksittäiselle henkilölle, tekijälle, joka voi sopimusvapauden piirissä siirtää oikeuksia jollekin toiselle. Sopimusvapauden lisäksi on muodonvapaus: myös suullinen sopimus on pätevä, vaikka suositeltavaa onkin sopia kirjallisesti. Liedes kritisoi tässä yhteydessä amerikkalaistaustaisia pitkiä sopimuksia, jotka ovat rantautuneet myös Pohjoismaihin. Yksinkertainen ja lyhyt sopimus on hänen mielestään edelleen paras.

Kohtuuttomista ehdoista on vielä 60-luvulla ollut oma pykälänsä tekijänoikeuslaissa. Tämän jälkeen on viitattu ainoastaan yleislakiin. Oikeustoimilain 36 § sääntelee kohtuuttomia sopimusehtoja.

Liedes kertoi työntekijä-työnantaja -asetelman tulleen keskusteluun jo 80-luvulla. Työsuhdetekijänoikeus on ollut lainsäätäjän agendalla kaikissa Pohjoismaissa jo yli 20 vuotta. Norjassa saatiin selkeä tulos 90-luvun taitteessa ministerin sanoessa esitykselle selvän EI:n. Muissa Pohjoismaissa asia on pysynyt listalla. 2000-luvulla erityisesti kuluttajakoalitio yhdessä mediayritysten kanssa on lobannut oikeuksien siirtämistä suoraan lailla tekijöiltä työnantajalle.

Liedes kertoi, että Vanhasen hallituksen työmetodina ovat olleet ns. politiikkaohjelmat. Mm. yrittäjän sosiaaliturvan selvitykset ja uudistukset, joita SJL on lobannut, on ollut osa hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmaa.

Tietoyhteiskunta-asioissa esitys työsuhdetekijänoikeudesta tuli jo pari vuotta sitten. Nyt pääministeri johtaa itse työtä, ja viime vuonna hän oli laittanut opetusministeriöön kirjeen työsuhdetekijänoikeudesta. Ministeriössä työ ei ole vielä käynnistynyt, sillä EU-direktiivin voimaansaattamisessa uudeksi tekijänoikeuslaiksi on ollut riittävästi tekemistä. Direktiivihän itsessään ei edellytä työsuhdetekijänoikeutta.

Alun perin Suomessa oli tarkoitus tehdä selvitystyötä samanaikaisesti Tanskan kanssa. Liedes mainitsi oikeusministeriön ylijohtaja Pekka Nurmen yhden miehen selvitystyön vuodelta 2002, joka päätyi siihen, ettei työsuhdetekijänoikeutta ole tarpeen ottaa Suomen lakiin. Ensi vuonna keskustelu ja selvitystyö käynnistyvät uudelleen, jo neljännen kerran.

Ekdahl kertoi Ruotsin selvitystyön olevan jäljessä Tanskasta, mutta edellä Suomesta. Valmistelutyötä tekevä KLYS kartoittaa, mitkä säännökset ovat tärkeitä uudistuksen kannalta.

Keskustelussa kummeksuin sitä, että koko ajan lainsäätäjät ja hallitukset puhuvat mediatalojen oikeuksien parantamisesta, mutta eivät tekijöiden oikeuksien parantamisesta. Tekijänoikeuslain tausta kuitenkin on ollut yksittäisen tekijän aseman turvaaminen. SJL esitti Nurmen selvitystyön aikaan, että tekijän asemaa pitäisi vahvistaa työnantajan asemesta. Ongelmina ovat työsuhteisilla erityisesti ns. 0-sopimukset, joissa tekijäoikeudet siirtyvät työsopimuksella työnantajalle työehtosopimuksen vähimmäispalkalla ja myös freelancereilla aidon sopimusvapauden kyseenalaisuus. Jos neuvottelijoina ovat vastakkain vaikkapa yksittäinen freelancer ja Sanoma-WSOY -konserni, kuinka tasavertaista neuvottelu voi olla.

Kollektiivikorvaukset

Päivän päätteeksi keskusteltiin kollektiivikorvausjärjestelmistä. Aikaa vain oli alkuperäistä vähemmän, sillä akuutti työsuhdetekijänoikeus vei kaavailtua tuntuvasti enemmän aikaa.

Schelin kertoi Tanskassa tavoitteena olevan, että korvaukset koskisivat kaikkia viestimiä ja että korvaustason määrittelisi jokin lainsäätäjästä riippumaton taho.

Kopioston av-puolen johtaja Jukka-Pekka Timonen oli ainoa paikalle saatu Kopiosto-järjestön edustaja. Timonen kertoi laajemmin Euroopan tilanteesta ns. kasettikorvauksissa. Korvaukset vaihtelevat: briteillä ei ole korvauksia ja tuskin tuleekaan, kun taas Saksassa korvaukset ovat kattavat. Saksan malli on myös laajasti otettu käyttöön Keski-Euroopassa ja myös itäisessä Euroopassa.

Timosen mukaan direktiivi avasi uusia mahdollisuuksia kollektiivikorvauksille. Tanskassa ja Norjassa nämä on kytketty tiukasti musiikintekijöiden korvauksiin. Kuitenkin direktiivi mahdollistaa kaikki oikeudenhaltijat. Suomessa tilanne on siten hiukkasen parempi kuin muissa Pohjoismaissa. Meillä uusi tekijänoikeuslaki määrittelee korvauksen perustaksi mitkä tahansa välineet ja laitteet, joille voi kopioida. Kuitenkin laitteita pitää olennaisesti käyttää juuri kopiointiin. Yleisesti voi sanoa, ettei direktiivi EU-tasolla juuri harmonisoinut vallitsevaa tilannetta.

Petri Savolainen
työehtoasiamies
SJL 28.11.2005