Yhtyneet tarjosi jälleen soppaa ja sopimusta 12.10.2005

Yhtyneet Kuvalehdet järjesti perinteiseksi tulleen freetapaamisen 10.10.
Paikalla oli auditoriollinen freelancereita kuulemassa päätoimittajien odotuksista ja Yhtyneiden uudesta freesopimuksesta. Lisäksi
valokuvaajille oli lopuksi erillinen tietoisku kuvankäsittelystä.

Aikaisempiin freetapaamisiin verrattuna oli positiivista, että neljän ison lehden
päätoimittajat olivat paikalla kuulemassa ja ennen kaikkea kertomassa omista
freekäytännöistään.

Yhtyneillä menee hyvin - vuosittainen freebudjetti päälle 8 miljoonan
Näin totesi sisältöjohtaja Harri Saukkomaa tervetulosanojensa aluksi.

Suhde freelancereihin on intohimoinen - tarve ennemminkin kasvaa kuin vähenee. Viime
vuonna Yhtyneet Kuvalehdet osti freetyötä runsaalta parilta tuhannelta
verokorttilaiselta sekä kolmelta ja puoleltasadalta toiminimeltä. Lisäksi
päälle tulevat oy:t, ay:t ja ky:t, joita tilastoista ei oltu saatu vedettyä
ulos. Rahallisesti freetyöhön käytettiin viime vuonna runsaat kahdeksan
miljoonaa euroa. Tänä vuonna elokuun loppuun mennessä on käytetty 5,6
miljoonaa, joten tasaisella juoksulla päädytään kutakuinkin viimevuotiselle
tasolle. Saukkomaa sanoi lukujen olevan isoja koko lehtiyrityksen tasolla.
Siksi on tärkeää, että tiedetään mihin rahaa käytetään ja että hyvä yhteys
freelancereihin säilyy.

Freelancer rinnastuu työssään myös usein lehteen. Esimerkkinä Saukkomaa mainitsi Bodom -oikeudenkäynnin, jossa syyttäjien mukaan tiukimmat kysymykset esitti Seuran (freelancer) Mikko Niskasaari.

Seuran tekeminen kuin
magneeteilla leikkimistä

Seura-lehti hakee freelancerilta erikoisosaamista, tarinankerrontaa ja uusia
löytöjä. Päätoimittaja Jari Lindholm arvioi, että freelancereita on käytetty
tänä vuonna enemmän kuin vuonna 2004. Kysymykseen freen palkkion perusteista
saatiin odotettu vastaus. Seuralle tärkeitä hinnoittelussa ovat työn laatu ja
freelancerin työhön käyttämä aika.

Skuupista 4 000 euroa

Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokasen mukaan vastaus kysymykseen, mitä lehti odottaa freelancereilta, on yksinkertainen: hyviä juttuja. SK:een on yritetty saada välkyimmät ja parhaimmat kirjoittajat. Lisäksi lehdessä oletetaan, että free tietää mihin töitään tarjoaa. Lehti pitää tuntea, jotta siihen voi työskennellä.

Freen kannattaa lukea lehteä, ja mielellään tuoretta lehteä. Suomen Kuvalehdessä on parhaillaan käynnissä kehitysprojekti, jonka ensimmäiset merkit näkyvät numerosta 44.

Kun free on vakisuhteessa, työssä opastetaan ja neuvotaan. Aloittava free on Kuvalehdessä omillaan - aika on ongelma eikä SK:een tekemistä ole mahdollista opettaa kädestä pitäen. Jutun pitää olla valmis, oli Ruokasen viesti ensimmäistä kertaa lehteen työtään tarjoavalle.

Hinnoittelussa hän sanoi kuulevansa mielellään freeltä, että työhön on nähty vaivaa. Vaativasta työstä on myös lupa laskuttaa. Sen sijaan hitaus ei ole hyve eikä palkkion korotusperuste.

Kirjoittavien toimittajien itse ottamien kuvien on oltava hyviä, jotta ne päätyisivät lehden sivuille. Ennemmin haetaan huippuhyvää toimittajaa tai huippuhyvää valokuvaajaa. Tiukkoihin kriteereihin ei kuitenkaan kannata masentua. "Jalkaa vain oven väliin, niin minäkin tein ja samalla tiellä
ollaan", kertoi Ruokanen lopuksi.

Annan värisuora kertoo
lehden artikkelisisällön

Annassa käytetään freelancereita suhteellisen paljon. Selityksenä on yksinkertaisesti 5 900 vuosittaista Annan sivua.

Lehden käyttämä värirakenne kertoo siitä, että joka viikko pyritään tekemään monipuolinen lehti. Joka numerossa on 6-8
artikkelia: yksi kansijulkkis (keltainen), yksi iso henkilöjuttu (vihreä), yksi
lähellä arkea -juttu (ruskea), yksi asia-/ajankohtaisjuttu (sininen), yksi
ihmissuhdejuttu (punainen) ja 1-3 muuta juttua esimerkiksi pienempiä
henkilöjuttuja.

Freetapaamiseen esityksensä ajaksi piipahtaneen päätoimittaja Marjaana Toimisen mukaan pulaa on kaikista hyvistä jutuista. Vähiten pulaa on henkilökuvista, vaikka niitäkin tarvitaan. Muuta haluttua ovat naisen elämään liittyvät
asiajutut, perusteelliset, intiimit repparit, selviytymistarinat ja
elämänmuutokset sekä aikuisen naisen ihmissuhdeaiheet, terveys- ja
hyvinvointiaiheet (fiksusti) ja uudet näkökulmat vanhoihin aiheisiin.

Esimerkkejä hyvistä, viime aikoina julkaistuista jutuista Toiminen listasi
ensimmäisenä nuorten tyttöjen väkivallasta kertovan "Haluuks sä Lissu turpaas"
sekä "Mistä trendit tulevat?", "Mitä naisen tulisi tietää miehistä?", "Kaunein
rakkausruno", "Syökö sokeri sinut?" ja "Hyvän ryhdin resepti". Anna ei kerro
laihduttamisesta, mutta muutenkin aiheesta voi kirjoittaa, kuten viimeinen
otsikko kertoo.

Kirjoittajalta Anna odottaa ideaa, premissiä ja rakennehahmotelmaa meilitse
ennen työprosessin alkua. Prosessin kuluessa on hyvä päivittää väliaikatietoja
toimituksen ja freen kesken. Vain yksi juttu sadasta kun on Toimisen mukaan
sellainen kuin oli alun perin suunniteltu. Lisäksi Anna edellyttää freeltä kykyä ja halua muokata tekstistä versioita.

Kysymykseen maksetaanko näistä oli
vastauksena, että lisämateriaalista maksetaan, mutta eri versioista sinänsä ei.
Myöskään ei sovi unohtaa lehden linjan ja sävyn tuntemusta, pelotonta asennetta
ja kunnianhimoa tekstin suhteen eikä hinnan sopimista etukäteen.

Kysyin Toimiselta hänen mainitsemastaan "kill fee" -palkkiosta. Tällä tarkoitetaan palkkiota, joka maksetaan julkaisematta jääneestä jutusta. Palkkio on puolet muuten sovitusta. Vastauksena päätoimittaja totesi, että tällaisia maksetaan vain muutama vuodessa. Hyvä niin, sillä VTA - SJL (liittojen)
freesopimus edellyttää syntyneiden kulujen ja vahingon korvaamista, jos juttu
jää julkaisematta lehdestä johtuvasta syystä ja juttu näin jää varastoon. Tämä
tarkoittaa korvausta tehdystä työstä.

Kotiliesi tarvitsee free-voimaa!

Maaliskuussa päätoimittajana aloittanut Leeni Peltonen kertoi, että
Kotiliedessä on vain kuusi työsuhteista toimittajaa, joten freelancereita
tarvitaan. Toisin kuin Annan päätoimittaja Peltonen sanoi, ettei hän osta juttuja varastoon. "Meille ostetaan juttu (keikka) kerrallaan eikä ympärillä ole hovia", Peltonen summasi. Aihe ja työn laatu ratkaisevat Kotiliedessäkin.

Jutun tarjoamisessa on kaksi vaihtoehtoa: tarjoa joko valmista juttua (helppo
tehdä päätös saman tien) tai hyvää aihetta ja harkittua näkökulmaa. Sähköposti
on parempi väline tarjota työtä kuin puhelin. Puhelimessa toimituksessa on kuin
rautatieasemalla, ja ostamiseen on vaikea keskittyä. Vinkkinä freelle oli jo
aiemmista puheenvuosoista tutuksi tullut; tee kaikki juuri Kotilieden näkökulmasta - emme osta yleiskivoja yleisjuttuja. Lehteä lukemalla ja keskustelemalla oppii.

Myös Kotiliedessä on tulossa ulkoasu-uudistus alkuvuodesta. Vakituisille freelancereille on tulossa tästä vielä omaa
koulutusta lähempänä vuodenvaihdetta.

Yksittäisen lehden käytöstä
konsernin käyttöön

Kahvipaussin jälkeen freesopimusasioista vastaava sisältöpäällikkö Milla
Wiksten kertoi, että Yhtyneet Kuvalehdet ottaa käyttöön uuden sopimusmallin. Verrattuna aikaisempiin sopimuksiin uusi sopimus on kustantajan ja freen välinen sisältäen vapaan käyttöoikeuden lisäksi myös edelleenluovutusoikeuden.

Freelancerin oikeuksia sopimus ei karsi entisestä. Tavoitteena on laajentaa
tekijänoikeuksia, yhtenäistää sopimuskäytäntöä, saada mahdollisimman suurelle osalle freejoukkoa aikaan kirjalliset sopimukset ja samalla lisätä tietoa puolin ja toisin. Sopimusasiassa on kautta matkan konsultoitu minua liiton
puolelta, vaikkei varsinaisista neuvotteluista voikaan puhua.

Yhtyneet Kuvalehdet ykköspilottina?

SJL:n asiamies Petri Savolainen kertoi kommenttipuheenvuorossaan, että freeyhteistyö liiton ja Yhtyneiden
Kuvalehtien välillä peräytyy jo noin viiden vuoden päähän, jolloin ensimmäinen
talokohtainen freesopimus neuvoteltiin. Sittemmin sopimusta on rukattu kerran,
ja nyt toistamiseen. Uuden sopimuksen taustalla ovat olleet erityisesti vuoden
alussa perustetun kuvaryhmän tarpeet.

Aineistoja on voitava käyttää eri
lehdissä talon sisällä ja myös myydä edelleen. Sopimus näin ollen laajentaa
kustantajan oikeuksia. Kuitenkin monen kilpailevan lehtiyrityksen sopimuksiin
verrattuna sopimuksessa on useita freen kannalta poikkeuksellisen hyviä ehtoja.

Freellä on itselläänkin vapaa käyttöoikeus Yhtyneiden kahden kuukauden ensijulkaisuoikeusajan jälkeen. Lisäksi Yhtyneet Kuvalehdet on sopimuksessa
nimenomaisesti sitoutunut maksamaan laajemmista oikeuksista korkeamman hinnan.
Freen vastuut rajoittuvat siihen, että hän myy omaa työtään. Kolmannen vaatimukset esimerkiksi kunnian- tai yksityisyyden suojan loukkauksesta menevät jatkossakin Yhtyneille.

Uudessakin sopimuksessa on kahden kuukauden
irtisanomisaika, joka tuo freelle toivottua turvaa toimeksiantosuhteen muutostilanteissa. Liittojen freesopimukseen sama saatiin suosituksena muuten vasta nyt toukokuussa. Lisäksi freellä on oikeus tietää, missä aineistoja on käytetty. Tämä on myös peruste arvioida työstä maksettavaa korkeampaa hintaa.
Jos töitä on käytetty paljon, on sen näyttävä palkkiossakin.

Verrattuna muutamiin lehtiyrityksiin Yhtyneet Kuvalehdet ei aio ajaa uutta
sopimusta kuin käärmettä pyssyyn. Freellä on edelleen halutessaan oikeus tehdä
töitä muilla tai aikaisemmin tekemillään sopimuksilla. Olennaista kuitenkin on,
että aina tiedetään, mitä on sovittu. Ketään ei painosteta allekirjoittamaan
uutta sopimusta eikä se ole myöskään edellytys töiden jatkumiselle, mikä oli
lohdullista kuulla jo sopimusoikeuden ja -vapauden nimissä.

Kevään konsultoinnista huolimatta pari kummajaista tilaisuudessa jaetussa
sopimuspaperissa edelleen oli, mistä Savolainen huomautti Yhtyneiden edustajille.

Viittaukset työnantajaliitto VTA:han olivat muodossa GTL, Graafisen Teollisuuden Liitto, kuten liittoa kutsuttiin vuoteen 2001. Lisäksi Yhtyneiden sopimuksessa todetaan yrittäjäeläkkeen vapautuksesta. Vakuuttamatta jättämistä koskevat säännökset kumottiin 1.1.2005 alkaen.

Lopuksi Savolainen toivoi, että yhteistyö, tietojenvaihto ja freetapaamiset saavat jatkoa. Yhtyneet Kuvalehdet on ollut yksi pilottitalo liiton freepilottiprojektissa.

SJL:n liittovaltuustolle esitetään marraskuussatoimenpidemuistio
pilottitaloprojektin opetuksista. Yhtyneet Kuvalehdet on projektin kuluessa ollut esillä talona, jossa freen asia on aidosti ymmärretty. Tästä kertovat freetapaamisten säännöllisyys ja ehkäpä sekin, ettei erimielisyyksiä ole suurista toimeksiantomääristä huolimatta juurikaan tullut liiton tietoon viime vuosina. Tätä kehitystä on syytä edelleen tukea.

Mitä voi laskuttaa
laajemmista oikeuksista?

Sopimusasia kirvoitti salista kysymyksiä lisäkorvauksen määrästä ja eri
käyttömahdollisuuksista. Yhteistyö STT:n Juttutorin kanssa tuli liitonkin edustajalle
yllätyksenä. Toistaiseksi toiminta on kuitenkin ollut kuulemma varsin
pienimuotoista. Lisäksi Baltiassa ilmestyviin lehteen menee jotain. Tarkkaa
tietoa ei ole.

Laajemmista käytöistä maksettava hinta oli kimurantimpi kysymys. Talon edustajat viittasivat, että keskustelut hinnasta käydään aina viime kädessä toimeksiantajan ja freen välillä. Samaan hengenvetoon vakuutettiin Yhtyneiden seisovan sopimuskirjauksen takana, että laajemmista oikeuksista kuuluu freelle korkeampi palkkio.

Petri Savolainen kertoi omana näppituntumanaan, että lehden vapaa käyttöoikeus toi aikanaan
freelancereille muun muassa sähköpostipalautteen mukaan keskimäärin 20-30 % ekstraa. Nyt oikeudet laajenevat lehtiperheen muihin lehtiin ja lisäksi
käyttömahdollisuuksiin konsernin ulkopuolella. Laajasti käyttökelpoisella
jutulla tai kuvalla pitäisi siten olla tuntuva korotusvaikutus maksettavaan
palkkioon.

Adobe Bridge tutuksi

Parin tunnin jälkeen oli päästy kuvaajille järjestettyyn erikoisosioon. Tässä
vaiheessa suuri osa kirjoittavista toimittajista poistui paikalta.
Digikouluttaja Teemu Helo kertoi digitaalisen valokuvauksen ja kuvankäsittelyn ajankohtaisista tuulista. Amatöörille esityksen moni termi jäi
oudoksi. Paikalla olleille kuvaajille tietoisku taas tuntui olleen oikein
paikallaan.

Amatöörillekin jotain teknisestä kehityksestä kertoi, että vuoden päästä
markkinoilla on jo 16 GB:n muistikortteja. Kalliisiin laitehintoihin digiaika
on myös tuonut muutosta, sillä Helon mukaan jo alle 1 000 euron digikamerassa (sisältäen objektiivin) on kutakuinkin samat
ominaisuudet kuin perinteisissä kalliissa ammattikameroissa.

Iso osa ajasta kului megatietojen eli fileinfojen parissa. Suomeksi se
tarkoittaa suunnilleen, mitä tietoja kuvista olisi syytä merkitä photoshopissa
sekä miten ja mihin merkinnät tehdään. Yleisöstä kysyttiin, kannattaako kuvia
käsitellä vai lähettää raakakuvaa. Helon kanta oli, että kannattaa kuvata
ennemmin hyvää materiaalia kuin käsitellä kuvia rankalla kädellä. Monessa
tapauksessa tämä työ menee jopa hukkaan, kun lehdessä käsittelytyö tehdään
uudestaan.

Yhtyneiden Kuvalehtien kantaa kuvien käsittelyyn Helo ei talon ulkopuolisena
osannut sanoa eikä kukaan muukaan paikalla ollut. Kuvaryhmän vetäjä,
tuotantopäällikkö Jaakko Haapakangas kun oli jo ehtinyt poistua paikalta.
Avoimia käytännön kysymyksiä jäi ilmaan, joten näistä Yhtyneet sai yhden oivan
koulutusteeman jo seuraavaan freetapaamiseen. Myös Free-ABC -koulutusten
yhteydessä puhutut "pestuumarkkinat", jossa freet ja ostajat kohtaavat toisensa
kasvotusten, antavat edelleen odottaa.


Petri Savolainen
työehtoasiamies
SJL