Freelancerit Euroopan sosiaalisessa vuoropuhelussa 4.10.2005

Euroopan Journalistiliiton EFJ:n järjestämä free-seminaari kokosi runsaat 50 osanottajaa Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan 23.-24. syyskuuta.

Seminaarin pääteemana oli freelance-journalismi Keski- ja Itä-Euroopassa sekä free-toiminnan järjestäminen tällä alueella. Seminaarin järjestelyihin oli saatu rahoitus Euroopan Unionilta ja Friedrich Ebertin Säätiöltä.

Pohjoismaisia osanottajia oli vain neljä. Minun lisäkseni seminaariin osallistuivat EFJ:n puheenjohtaja Arne König, tuleva pohjoismainen free-koordinaattori Jens Rossen Tanskasta ja hänen maanmiehensä liiton varapuheenjohtaja Fred Jacobsen.

Freelancerina Keski- ja Itä-Euroopassa

Seminaarin aluksi italialainen työelämätutkija Roberto Pedersini esitti tutkimuksensa freelancereista Euroopan mediamarkkinoilla. Vastaavan esityksen hän piti puolisen vuotta sitten Kaakkois-Euroopan freelancereiden seminaarissa Ljubljanassa.

Euroopan Journalistiliiton vuonna 2003 teettämä tutkimus paljasti, että freelance-journalismi on merkittävä ja kasvava osa eurooppalaista journalismia. Joka kolmas journalisti on freelancer, ja tyypillistä on, että freelancerin työn ehdot ovat huonommat kuin samaa työtä tekevän työsuhteisen kollegan. Tutkimus myös herätti journalistien piirissä keskustelun taloudellisesti toimeksiantajastaan riippuvaisista ammatinharjoittajista (economically dependant workers, EDW’s).

Pedersinin tutkimuksen yksi johtopäätös on, että freelancereiden aseman ja olosuhteiden parantaminen on tärkeää myös työsuhteisille kollegoille ja koko alalle. Keski- ja Itä-Euroopan uusia EU-maita ei tutkimuksessa vuonna 2002 ollut mukana, joten tässä suhteessa tutkimus olisi syytä päivittää.

Yleiskeskustelussa kysyin Pedersiniltä EDW-ryhmän määrittelystä ja asemasta. Pedersinin mielestä kyseessä on tekninen käsite, joka voi olla yksi mahdollisuus päästä käsiksi kysymykseen freelancereiden aseman parantamisesta.

Tämän jälkeen kuulimme tilanteesta Unkarissa, Slovakiassa ja Sloveniassa.

Pohjoismaita pidetään Keski- ja Itä-Euroopassa yleisesti ”freelancereiden taivaina”, sillä näissä maissa freelancerit ovat merkittävä osa vahvoja journalistiliittoja, liitoilla on free-työtä koskevia työehtosopimuksia, freelancer-edunvalvontaa ohjaavat liittojen hyväksymät strategiat ja freelancereilla on kattava lakisääteinen sosiaaliturva. Alustuksien kuluessa kävi ilmi, että Sloveniasta on mahdollisesti kehittymässä Kaakkois-Eurooppaan esimerkki ”freelancerin taivaasta”.

Taloudellisesti toimeksiantajistaan riippuvaiset

Pohjoismaiesta näkökulmasta seminaarin mielenkiintoisimmat osuudet löytyivät ensimmäisen päivän viimeisistä osuuksista. Ensin EU:n komission työmarkkinat, sosiaaliturva ja tasa-arvo pääosaston työoikeus ja työjärjestö -yksikön päällikkö Armindo Silva kertoi, että EDW-kysymys on tulossa keskusteluun ja mahdollisesti ratkaisuun loppuvuonna 2006. Tuolloin käsitellään useita vuosia keskustelussa ollut vihreä kirja (green paper) koskien eurooppalaista työoikeutta.

Silvan kanssa paneelissa ollut eurooppalaisen työntekijöiden keskusjärjestön ETUC:n liittosihteeri Catelene Passchier arvosteli komission hidasta toimintaa EDW-asiassa. Asiasta on puhuttu jo viisi vuotta ilman ratkaisua. Kansainvälisessä työjärjestössä ILO:ssa keskustelut on käyty jo vuonna 2003. Hänen mielestään on asetettava kysymys, miten eurooppalainen työoikeus saadaan kattamaan kaikki normaali työ, jossa taustalta löydettävissä työnantaja tai toimeksiantaja. Vaarana tosin saattaa olla käytävän keskustelun laajeneminen työoikeuden tulevaisuuteen ylipäänsä. Passchier heitti haastetta myös journalisteille - ETUC on ”pieni järjestö”, joten journalistit voisivat luoda painetta nostamalla aihetta näkyvästi keskusteluun.

Työmarkkinoiden harmaa alue, taloudellisesti toimeksiantajastaan riippuvaiset tuli komission työlistalle jo vuonna 2000 ja kolme vuotta myöhemmin valmistui Adalberto Perullin raportti komissiolle. Tätä raporttia SJL on lukuisia kertoja eri yhteyksissä lobannut eri tahoille. Raportin mukaan freelancer-toimittajat ovat yksi keskeinen tällainen ryhmä.

Ryhmän asemaa voidaan parantaa kolmella vaihtoehtoisella tavalla: 1) ryhmä katsotaan työmarkkinoiden kolmanneksi ryhmäksi, kuten esimerkiksi Saksassa on tehty, 2) ryhmä katsotaan osaksi työntekijöiden ryhmää, kuten taas Ranskassa on tehty ns. pigistes -journalistien osalta ja 3) kaikille työtä tekeville turvataan tietyn tasoinen perusturva. Silva kertoi asiantuntijoiden suosittavan kolmatta vaihtoehtoa.

Kävin seminaarin tauolla kertomassa Silvalle, että SJL on tehnyt aloitteen Suomen EU-puheenjohtajuuskauden sihteeristölle EDW-asian nostamisesta käsittelyyn loppuvuonna 2006. Tuolloin Suomi toimii EU:n puheenjohtajamaana. Aikataulu menee tässä yksiin komission kaavaileman aikataulun kanssa.

Tasa-arvoa - ainakin Italiassa

Ensimmäisen seminaaripäivän viimeinen asia oli freetyön tasa-arvonäkökulma. Toinen päivitystarve Pedersinin tutkimukseen ilmeni heti tämän osuuden aluksi. Tutkimuksessa ei selvitetty freelancer-kysymyksiä mies-naisnäkökulmasta. Yleensä naiset ovat työmarkkinoilla ”heikoin lenkki”; ainakin Italiassa - IFJ:n tasa-arvoneuvoston jäsen Marina Cosi toisti tämän fraasin lukuisia kertoja esityksensä aikana.

Naisten palkka on keskimäärin 1 500 euroa, kun miehillä palkka on jopa 2- tai 3-kertainen; ainakin Italiassa. Lisäksi naisjournalisteista ainakin puolella on yliopistokoulutus. Kuitenkin päätoimittajat ja esimiehet ovat lähes poikkeuksetta miehiä; ainakin Italiassa. Cosi peräänkuulutti muutoksia, että naisia saataisiin nykyistä enemmän parlamenttiin, ammattiliittoihin jne. Alan naisvaltaistuminen voi myös tuoda mukanaan uhan, että miesten palkat alkavat seurata naisten palkkoja ja alan palkat yleisesti laskea.

Kerroin yleiskeskustelussa Suomen viikkoa aikaisemmin valmistuneesta freelancereiden työmarkkinatutkimuksesta. Sen mukaanhan vapaan miehen euro meillä on vapaan naisen 93 senttiä. Sama jakosuhde on löydettävissä yllättäin myös keväällä valmistuneista lehdistön työsuhteisten palkkatilastoista, jotka Elikeinoelämän keskusliitto on tuottanut.

Freelancereiden ihmisoikeuksien julistus

Toisen seminaaripäivän aluksi EFJ:n Freelance Expert Groupin, FREGin brittijäsen John Toner esitteli ryhmässä valmistellun luonnoksen EFJ:n Freelancer Charteriksi. Pohjoismaista FREGin jäsenenä on Heikki Jokinen freelancer-osastosta.

Pohjoismaissa freelancerit ja liitot ovat strategioillaan menneet jo huomattavasti julistusvaiheen ohi ja edelle. Keskustelussa esitettiin, että julistuksessa puhuttaisiin nimenomaan freelancer-journalistista eikä freelancerista yleensä. Pohjoismaisten pikapalaverin tuloksena Tanskan Fred esitti keskustelussa, että tekijänoikeuksien yhteydessä korostettaisiin erityisesti tekijän moraalisia oikeuksia. Vaikka freelancer on luovuttanut toimeksiantajalle teoksen kaikki taloudelliset oikeudet, säilyvät hänellä aina moraaliset oikeudet.

FREG käsittelee julistusta kokouksessaan 10.10., minkä jälkeen se on tarkoitus julkistaa.

Free-edunvalvonnan parhaat käytännöt

Alun perin työryhmätyöksi ajateltu osio käytiin yleiskeskusteluna pyydettyjen puheenvuorojen pohjalta. Tässä yhteydessä hahmoteltiin myös freelancerin käsitettä. Yhtenäistä freelancerin käsitettä ei ole, vaan on eri ryhmiä: 1) työntekijä, 2) freelancer (aito freelancer - omasta tahdosta) ja 3) false freelancer. Ryhmään kolme liittyy läheisesti myös edellä käsitelty EDW-asia.

Saksan journalistiliiton DJV:n Michael Hirschler totesi, että työsuhteisten kaltaisten (arbeitsnehmerähnliche = EDW) kysymykseen ja ongelmiin voidaan puuttua varsinaisten työsuhteisten ja freelancereiden aktiivisella yhteistyöllä.

Pohjoismaat peesasivat tätä ajatusta; free-asioissa täytyy työskennellä läheisessä yh-teistyössä työsuhteisten kanssa. Perusteluna työsuhteisille voi olla freelancereiden huonojen työehtojen ja halpatyön heijastusvaikutus jossain vaiheessa myös työsuhteiseen työhön ja sen ehtoihin.

Osa Keski- ja Itä-Euroopan free-journalisteista kyseenalaisti keskustelussa, kannattaako freelancereiden organisoitua maan journalistiliittoon vai pikemminkin omaan perustettavaan freelancer-liittoon. Vanhojen EU-maiden näkemys oli yhtenevä, että osana journalistiliittoa edunvalvonta hoituu parhaiten. Tietysti edellytyksenä on, että maassa on toimiva liitto, joka hoitaa journalistien kysymyksiä.

Tanskan Fred esitteli pyydettynä alustuksena Tanskan liiton toimintaa freelancer-jäsentensä asialla. Esitys oli hyvin linjassa sen kanssa, mitä esittelin Suomen osalta Ljubljanassa. Toimintatavat ovat hyvin ”suomalaiset” - Suomessa nimittäin laadittiin ensimmäinen freestrategia journalistililiitolle vuonna 1998. Tanskan freestrategia oli otettu käyttöön tammikuussa tänä vuonna. Toiminta on monialaista niin, että perinteisen työnantajien suuntaan tehtävän työn lisäksi toimitaan aktiivisesti myös ulospäin suhteessa muihin järjestöihin ja viranomaistahoihin.

Seminaarin lopuksi keskusteltiin myös journalistin ammatin luonteesta. Arne König koroti, että journalistin ammatin pitäisi jatkossakin olla vapaa ammatti ilman rekisteröintejä tai muita rajoituksia. Pohjoismaissa alan liikakoulutus on jonkinasteinen ongelma. Alan järjestäytymisen kannalta nuoret journalistit ovat keskeinen ryhmä. Heille pitää kertoa realistisesti alasta. Monet haaveilevat tv-tähteydestä ja mahdollisuudesta julkisuuteen. Realismia sen sijaan usein on vuosia kestävä eri muotoinen pätkätyö.

Seminaarin lopputulemaksi luonnosteltiin ranskalaisten viivojen luettelo.

Baltit mukaan pohjoismaiseen seminaariin?

Yksi seminaarin lukuisista epävirallisista, ohjelman ulkopuolisista keskusteluista käytiin toisen päivän lounaalla. Bratislavan seminaariin osallistui näet myös kaksi edustajaa Baltian journalistiliitoista; Tiina Jögeda Viron liitosta EAL:stä ja Auste Stoskute Liettuan liitosta.

Kerroimme Tanskan Jensin kanssa pohjoismaisesta free-yhteistyöstä ja vuosittaisista seminaareista. Halukkuutta yhteiseen seminaariin voisi löytyä, mutta ongelman muodostaa raha. Baltian liitot ovat edelleen hyvin vähävaraisia, mikä rajoittaa liittojen osallistumista kansainväliseen toimintaan.

Pohjoismaiset free-kollegat voisivat miettiä sitä mahdollisuutta, että pohjoismainen seminaari järjestettäisiin joku vuosi jossain Baltian maassa. Rahoitusta seminaarin järjestelyihin voisi hakea EU:sta, jos teemana olisi vanhojen ja uusien EU-maiden yhteistyö ja tiedonvaihto, kuten oli tässä Bratislavan seminaarissakin.


Petri Savolainen
työehtoasiamies, SJL