Eri alojen kohtaamista 27.9.2005

Osallistuin Journalismin päiville nyt ensimmäistä kertaa. Oli hienoa päästä tapahtumaan, jossa oli luennoitsijoita eri median aloilta.

Eniten seurasin oman alani eli aikakauslehtien luentoja, mutta lisäksi kävin uteliaisuudesta kuuntelemassa esimerkiksi Nelosen uutiskuvaajien alustusta.

Olen vahvasti orientoitunut kirjoittamiseen enkä harkitse sähköiselle puolelle siirtymistä, mutta kuunneltuani esitelmää uutiskuvaajien työstä jäin itsekseni pohtimaan, miten kaikessa journalismissa on oikeastaan hyvin samanlaiset tavoitteet.
Välineet kyllä vaihtelevat (tv-ihmiset käyttävät kuvaa ja ääntä, kun me kirjoittajat taas hyödynnämme sanoja vivahteineen jne.), mutta tarkoituksena on aina kuvata yleisölle ympäröivää todellisuutta.
Toisaalta voidaan hyödyntää keskenämme samantyyppisiä tehokeinojakin: yhtä hyvin kuin aikakauslehden reportaasia tekevä toimittaja saattaa luoda tunnelmaa tarinan avulla, kameran avulla pystytään luomaan oma kuvakertomuksensa. Tai sitten lehtijutusta tai tv-ohjelman pätkästä voidaan tehdä vahvasti dokumentaarinen, jolloin "ääni" annetaan haastateltaville ja itse tapahtumalle.
Uskon, että saattaisi olla hyödyllistä tutustua useamminkin eri medioihin muuten kuin tavallisena katselijana tai lukijana - se antaa perspektiiviä myös omaan työhön aikakauslehtipuolella.

Sosiaalisuutta freelancerille

Yksinäinen puurtaminen lienee jokaiselle freelancerille tuttua. Ainakin kaksi kolmasosaa omasta työstäni tapahtuu tietokoneen ääressä, ja allekirjoitan siksi työyhteisön kaipuun. Journalismin päivät tarjosivatkin hyvän tilaisuuden päästä vaihtamaan ajatuksia muiden toimittajien kanssa. Ehkäpä verkostoitumista ja sosiaalisuutta olisi voinut olla vieläkin enemmän, mutta ainakin yhteisillä aterioilla keskusteleminen täysin vieraidenkin ihmisten kanssa tuntui olevan mahdollista.

Luennoilta eväitä arkeen

Tapahtuman koulutuksellinen puoli oli luonnollisesti tärkeintä antia päivillä. Sain paljon uutta ajateltavaa omaa kirjoittamistani varten. Mieleen jäi erityisesti se, että useat luennoitsijat korostivat sisällön merkitystä journalistisessa työssä. Joku kehotti esimerkiksi, että tee vielä parempi ja mielenkiintoisempi juttu kuin lukija odottaa. Sisällön tärkeyden pitäisi olla kai olla itsestään selvää toimittajalle, mutta toisaalta asiaa ei voida korostaa koskaan liikaa. Kyllähän raha ja kiire saattavat helposti tulla ohjaamaan myös meidän freelancerien elämää.
En tarkoita rahalla rikastumista, vaan sitä, että laskee jatkuvasti toimeentuloaan. Tietenkin pitää huolehtia, että töitä on riittävästi, mutta siitä ei saa tulla itsetarkoitusta. Jos pelkkä ansaitseminen on tähtäimessä, työn laatu helposti heikkenee ja tekemisestä katoaa mieli. Journalismin päivillä muistin taas, miksi olen alkanut tätä työtä tehdä. Olen toimittaja, koska uskon, että kirjoituksillani voi oikeastikin olla merkitystä ihmisten elämässä. Jos saan olla mukana viemässä eteenpäin tietoa, toivoa tai nostaa esiin parannettavia epäkohtia, työni on onnistunut. Kultapossun kasvattaminen ei ole tavoitteena - jos olisi, olisin varmasti muissa töissä.

Freelancereiden asemasta

En kuullut käymilläni luennoilla paljonkaan puhetta freelancereiden asemasta toimittajien kentässä. Minua jäi kuitenkin kiusaamaan eräs yleisökysymys, joka esitettiin ohimennen yhdysvaltalaiselle Samir Husnille. Kysyjä kertoi edellispäivänä jonkun argumentoineen luennolla ja sanoneen, ettei usko freelanceriyteen. Samir Husnilta kysyttiin, uskooko hän freelancer-työhön, mihin Husni vastasi, ettei hän myöskään usko. Husni liitti ymmärtääkseni vastauksensa siihen, että freelancer ei voi kokonaisvaltaisesti olla mukana lehden suunnittelussa toimituspalavereista saakka.
Haluaisin tietää, kuuliko kukaan freelancereistä tuota kyseistä ensimmäisen päivän luentoa, jossa aiheesta oli käyty debattia. Tarkoitettiinko kritiikillä sitä, että on huono ajatus, että vakitoimittajia pidetään toimituksissa nykyisin vähän ja työ teetetään halvemmin freelancereilla? En jaksa uskoa, että kukaan olisi kehdannut ääneen epäillä ammattitaitoamme - onhan meidän jatkuvasti tehtävä juttumme viimeistä piirtoa myöten hyvin, jotta ne kävisivät kaupaksi.

Kiitos vielä Free-osastolle, kun sain apurahan Journalismin päiville! Oli upea kokemus, ja toivon pystyväni jatkossakin osallistumaan yhtä mielenkiintoisiin koulutustilaisuuksiin.

Noora Melaanvuo