Terveisiä viranomaisseminaarista 17.3.2004

Kelan virkailija haluaa tietää, kuka hoitaa karjaa sillä aikaa, kun free sairastaa tai hoitaa lastaan. Tämän ja paljon muuta opimme Journalistiliiton ansiokkaasti järjestämässä seminaarissa, jossa kutsuvieraina oli muun muassa muiden ammattiliittojen edustajia. Olipa paikalle ehtinyt yksi parlamentaarikkokin.

Seminaari alkoi katsauksella Pressiklubille, jossa freet vertailivat tuopin äärellä kokemuksiaan Kelasta, verottajasta ja työttömyysturvasta. Tämän loistavan ensi aamunsa saaneen näytelmän käsikirjoitus oli dramatisoitu jäsenten todellisista kokemuksista, joita freeosasto viime syksynä keräsi. Surkuhupaisia tositarinoita esittänyt näytelmäseurue sai jo leikkimielisen tarjouksenkin tulla esiintymään Kelan pikkujouluihin.

Seminaarissa todettiin, ettei sosiaaliturva kohene samaan tahtiin kuin yrittäjyys lisääntyy. Freelancerin sosiaaliturva on huono ja työttömyysturvakin on niin olematon, ettei siitä juuri kannata puhua.
Toki rahalla saa turvaa, mutta eihän monella freellä ole varaa maksaa itselleen edes riittävää YEL-vakuutusta, mikä puolestaan vaikuttaa esimerkiksi Kelan sairauspäivärahan suuruuteen.

Eri ammattiliittojen välisen yhteistyön kehittäminen on yksi tie parempaa sosiaaliturvaan. Alihankintatyön lisääntyessä yhä useampi ammattiliitto pääsee ajamaan myös yrittäjäjäsentensä etuja. Yhteistyötä tarvitaan ennen kuin freelancereiden ja muiden ”yksin yrittävien” sosiaaliturva on kunnossa.

Kuka hoitaa karjaasi?

Joukkovoiman ohella asioita voi parantaa pienin yksittäisin teoin. Kuten informoimalla oman paikkakunnan Kelan tai veroviraston virkailijoita siitä, mikä on freelancer.

Kelan lakimies Jukka Lilleberg muistutti, että freetyön luonne on monille virkailijoille, kuten muuten muillekin palkansaajille, usein arvoitus. Freestä Kelan virkailijoiden kysymys ”kuka tekee työsi sillä aikaa, kun sairastat”, kuulostaa älyttömältä. Virkailijoiden freelancereihin soveltamat ohjeet perustuivat aiemmin pitkälti maatalousyrittäjien päivärahan perusteisiin, joten he halusivat tietää kuka lypsää lehmät ja hoitaa muut elukat yrittäjän ollessa poissa.

Lillebergin mukaan perusteellisen tiedottamisen jälkeen useimmat Kelan virkailijat tietävät nykyään, ettei freellä ole karjaa eikä näin ollen myöskään lomittajan tarvetta. Hän neuvoi freeosastoa kuitenkin jatkamaan ristiretkiä Kelan piiritoimistoihin. Tiedottamista järeämmätkin aseet ovat tarpeen, sillä yrittäjän sosiaaliturvan parantaminen vaatii myös lain muuttamista.

Yrittääkö free kusettaa verottajaa?

Lillebergiä oli ilo kuunnella, koska hän todella paneutui miettimään keinoja, joilla freelancereiden sosiaaliturvaa voitaisiin parantaa. Sen sijaan veroasiantuntija
Matti Merisalo Helsingin verovirastosta nosti puheenvuoronsa aikana monen freen niskakarvat pystyyn.
Ei voi kuin ihmetellä, miten perusteellisesti verottaja jaksaa ja ehtiikin paneutua yksittäisen, keskimäärin 33 000 euroa vuodessa laskuttavan journalistista työtä tekevän freen verotukseen.

Toisaalta, onhan se äärettömän tärkeää, ettei freelancer vain onnistu vahingossa vähentämään verotuksessaan Helsingin Sanomia, jos hän samalla lukee lehdestä juttuja, jotka eivät suoranaisesti liity hänen työhönsä! Ja kuka tietää, freehän voi jopa nauttia lehtensä lukemisesta! Työnilo on verottajalle hälytysmerkki.

Merisalon mielestä freelancerin verotuksesta on turha antaa yleisiä ohjeita, koska freet ovat niin heterogeenistä porukkaa.

Veroasiantuntijan nihkeästä suhtautumisesta huolimatta veronmaksajain keskusliiton lakiasiainjohtaja Vesa Korpela ehdotti, että he voisivat tehdä yhdessä freeosaston kanssa tehdä yhteiset ohjeet verovirastoille.

Vapaus tehdä oikein

Päivän päätteeksi freetoimittaja Päivi Arvonen kertoi työstään kauniin sanoin ja kuvin.

Arvosen mukaan epävarmuus, nimenomaan taloudellinen epävarmuus, on yksi freetyön negatiivisimpia puolia. Pitkäänkään jatkunut asiakassuhde ei takaa työn ja tulojen jatkuvuutta tulevaisuudessa ja sosiaali- ja eläketurva ovat huonot.
– Miksi sitten - näistä taloudellisista epäkohdista huolimatta - kuitenkin teen tätä työtä, nautin siitä, enkä olisi valmis myymään itseäni edes Nokian henkilöstöosastolle, jota mahdollisuutta minulle eräässä tilanteessa väläytettiin, Arvonen heittää.

Vastaus on monelle freelle tuttu. Jos elämä onkin epävarmaa, free on ainakin vapaa.
– Freelancerhius ei ole ammattini, se on minulle elämäntapa. Ja todellinen vapaus on sitä, että on aina vapaa valitsemaan sen, mikä on oikein, Päivi Arvonen sanoo ja saa yleisön silmät kostumaan.

Tiina Komi