Jutun voi myydä hyvällä laatikolla 1.2.2005
Hyvä asiajuttu ei sekoita henkilöä ja asiaa keskenään
– On vissi ero, onko asiantuntija henkilö vai tietolähde. Sotkemalla tämä kaksi saa lukijankin sekaisin. Jos kirjoitat asiasta, haastateltavan solmion värillä tai muilla ulkoisilla tekijöillä ei ole merkitystä. Henkilökuvassa taas keskitytään ihmiseen, Elina Grundström opasti Tampereella pidetyssä Hyvä asiajuttu -koulutuksessa 17. tammikuuta.
Laatikoiminen eli jutun pilkkominen itsenäisiin osiin on ajan henkeä erityisesti naisten ja nuorten lehdissä sekä yleisaikakauslehdissä. Grundströmin mukaan tyyli on leviämässä myös erikoislehtiin.
Konseptointi eli jutun pakkaaminen lehdelle ominaiseen tyyliin on freen toimeentulon kannalta kullanarvoinen taito. Grundströmin mielestä monet freet ovat tässä mestareita, mutta lajissa on vielä paljon opittavaakin.
Lehdessä rytmi syntyy erimittaisten juttujen vuorottelusta. Aikakauslehdissä eletään kahden perustyypin aikaa.
– Pitkiä ja perusteellisia reportaaseja ja henkilökuvia näkee paljon, ja sitten on paljon lyhyitä ja napakoita asia- ja henkilöjuttuja. Molemmissa käytetään laatikoita, Grundström sanoo.
Asiajutun prototyyppi eli keskipitkä juttu jossa on haastateltu yhtä tai kahta ihmistä yhdestä teemasta, ei kouluttajan mukaan enää oikein myy.
- Toimittajan on osattava tiivistää. Vaikka juttu on lyhyt, haastateltavana saattaa olla useita asiantuntijoita.
Muodissa oleva laatikoitu juttu koostuu muutamasta itsenäisestä, omana kokonaisuutenaan luettavasti osasta. Niitä yhdistää usein muutaman tuhannen merkin esittely, intro, esiläppä tai kokoomajuttu, mitä nimeä nyt kukin haluaa käyttää.
Grundström käyttää lyhyen intron ja kolmen esimerkkitapauksen jutusta nimitystä Lumikki ja kolme kääpiötä. Amputoitu versio eli kääpiöt yksin maailmalla tyyliin 3 x sama vaate on naistenlehdissä ja nuortenlehdissä paljon käytetty. Pitemmissä litanioissa lukijalle kerrotaan seitsemän syytä mennä Venetsiaan tai yhdeksän keinoa selvitä töistä stressaamatta.
Palasteleva free pärjää
– Taitavasti ideoidulla laatikolla voi myydä koko jutun, kunhan tietää, mitä laatikoihin laittaa, sekä freelancerina että ostavana toimittajana työskennellyt Grundström kannustaa.
Ostava toimittaja saa hyvän käsityksen mitä tuleman pitää, jos free kertoo jo juttua myydessään, mitä aikoo käsitellä jutun introssa, mitä erillisinä tapauksina ja mitä yksityiskohtia, kuten tilastotietoa, historiaa tai anekdootteja voi käsitellä vielä erikseen muutamalla sanalla laatikossa.
– Laatikossa on vähän tavaraa, mutta se ei todellakaan ole mikään roskalaatikko. Laatikkoon ei tupata ylijäämää jutusta eikä missään nimessä kamaa, joka on tylsempää kuin itse juttu, Grundström korostaa.
Kunnolla tehdyt laatikot voivat viedä enemmän työaikaa kuin tavallisen jutun teko. Vaikka työ ei monena rivinä päällepäin näy, tiedon hankkimiseen ja tiivistämiseen käytetty aika on osattava huomioida myös laskutuksessa.
– Vaikka laatikkojutut ovat lyhyitä; lyhimmillään pelkkiä luetteloita, palasteleminen vaatii aikaa, vaivaa ja kekseliäisyyttä. Julkkikset tietysti myyvät aina. Jos aggressiosta kertovan jutun yhteydessä kysytään kymmeneltä julkkikselta koska halusit viimeksi lyödä, lukuarvo nousee varmasti, Grundström sanoo.
Aikakauslehdet ovat muuttumassa internet-ruudun kaltaisiksi. Kuinka kauan muoti kestää, on vain odotettavissa. Tällä hetkellä esimerkiksi Suosikki ja Demi vilisevät laatikoita, samoin Kotivinkki ja Me Naiset. Anna ja Kotiliesi ovat maltillisempia laatikoinnin suhteen. Naistenlehdissä viileintä linjaa pitävät Gloria ja Kodin kuvalehti.
Laatikot ja esimerkkitapaukset osuvat lukijan silmään ensimmäisenä. Grundströmin mukaan syyllistävä neuvominen ja itsestäänselvyydet ovat out, mutta erilaiset vinkit, neuvot, huumori ja varsinkin synninpäästöt noteerataan. Esimerkiksi Marttaliiton slogan ”Älä siivoa komeroita jouluksi ellet aio asua niissä” levisi joulun alla kuin kulovalkea. Yksittäisillä sanoilla huutamista tyyliin Valo! Ulkoilu! Uni! kannattaa myös välttää.
Parhaimmillaan laatikkoon laitetut asiat alkavat elää omaa elämäänsä. Elämyksellinen, hauska ja omaan elämään sovitettava tieto ja yksityiskohdat kiinnittävät lukijan huomion. Kun Grundström kirjoitti Kotilieteen lasten kylkiäisleluista, hän muisti ulkomaisessa lehdessä julkaistun listan lasten tavallisimmista ruinausmenetelmistä. Vaikka jutussa oli vankkaa asiaa, ruinauslistasta tuli luetumpi.
Aihe tutkimuksen, juttu lukijan ehdoilla
Lukijaa kiinnostaa, miksi millä perusteella tietty henkilö on valittu juttuun asiantuntijaksi. Ihmiset ovat tavallisesti tarkkoja paitsi nimestään, myös tittelistään. Aina voi kysyä, mitä titteliä haastateltava toivoo haastattelussa käytettävän. Tutkijoiden ilmoittamia fantastisia tuloksia kannattaa Grundströmin mukaan välillä tarkistaa, sillä julkisuutta käytetään joskus yliopistomaailmassa tarkoitushakuisesti.
– Jos haastateltava on dosentti, häntä ei pitäisi puhutella tohtoriksi. Dosentti on selvästi korkeampi oppiarvo ja vasta dosentilla on pätevyys tehdä tiedettä itsenäisesti. Jos tittelirimpsu on pitkä, kannattaa sopia haastateltavan kanssa, mitä jutun yhteydessä on järkevintä käyttää.
Tarkistusvaiheessa on jaksettava olla tiukkana. Vaikka juttua ei tarvitse näyttää haastateltavalle kokonaan, Grundström lähettää yleensä nähtäväksi koko tekstin. Toisinaan haastateltavat tahtovat muuttaa sitaattejaan hienommiksi tai pidentää niitä.
– Vaikka aihe olisi valittu tutkimuksen ehdoilla, juttu työstetään aina lukijan ehdoilla. Sitä kannattaa haastateltavillekin painottaa. Jos sitaatti on liian pitkä tai vaikea, lukija todennäköisesti lopettaa lukemisen siihen.
Julkisuuteen tottuneet tutkijat yleensä tämän tajuavatkin, mutta vasta meriittejään kehään heittäville tekstin kansanomaisuus saattaa olla kauhistus. Jos sitaatin muutosesitys alkaa muistuttaa seminaariesitelmää, lainaus kannattaa muokata suoraksi kerronnaksi.
Irene Pakkanen
