Come sta? Va bene, grazie! 29.11.2004
Joku voi ihmetellä, mitä freelancer-toimittaja tekee englantia kummemmilla kielillä, jos ei kirjoita esimerkiksi matkailuaiheista. Itsekin pohdin, kehtaanko hakea Jokes-stipendiä italian alkeisiin, joista edes välttävään kielitaitoon on ehkä vuosien matka.
Perustelin asiaa itselleni kahdella asialla. Olen käytännössä koko aikuisikäni harrastanut ja opiskellut vieraita kieliä lähinnä omaan laskuuni. Hyötyä osaamisesta on ollut kuitenkin sekä Journalistiliiton kansainvälisissä tehtävissä Pohjoismaissa ja Brysselissä että omilla juttumatkoilla mm. Tanskassa, Belgiassa, Saksassa ja Australiassa. Läheskään kaikkialla en olisi pärjännyt vain kouluenglannin taidoilla.
Italian kieleen päädyin, koska kirjoitan paljon kulttuuriaiheista. Kulttuuriksi lasken tässä tapauksessa myös ruuan ja pyöräilyn – tosin jälkimmäisestä en ole kirjoittanut yhtään juttua. Mutta koska suunnitelmissa on parin kolmen vuoden sisään työmatka Italian Alpeille, kannattaa kiinnostuksenaiheisiin sisällyttää myös aviomiehen ykkösharrastus. Sitä paitsi paikallisten kanssa on hyvä osata keskustella jostain heille tärkeästä asiasta.
Elokuussa alkanut kurssimme on italian kielen ja kulttuurin intensiivikurssi, jonka järjestelyistä vastaa lahtelainen, työelämän kursseihin erikoistunut koulutuskeskus Salpaus. Intensiivikurssin voi sikäli panna lainausmerkkeihin, että tapaamme vain kerran viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Mutta läksyjä, niitä riittää kyllä useammallekin illalle, jos yrittää pysyä mukana rivakassa tahdissa.
Parasta kurssissamme on ehdottomasti syntyperäinen opettajamme Hannes Hell, jonka saksalainen nimi juontuu herran syntymäpaikasta, Meranon kaupungista aivan pohjoisimmassa Italiassa. Ääntämys ja temperamentti ovat taatusti aitoja mutta täsmällisyys ja järjestyksenhalu selvästi lähempänä saksalaista kuin välimerellistä elämäntyyliä. Saamme myös ajoittain hauskoja katsauksia maan politiikkaan ja etenkin siihen, miten pohjois- ja eteläitalialaiset toisiinsa suhtautuvat.
Kurssilaisissa on sekä harrastus- että työpohjalta hommaan lähteneitä, mutta eroa ei juuri huomaa innostuksessa. Ensimmäiset kunnon keskustelut on jo ehditty käydä. Kielioppi ei vielä ole tarttunut kovin pysyvästi päähän. Prepositiot ovat vähintään yhtä hankalia kuin saksassa, verbien taivutuksessa riittää ihmettelemistä jopa suomeen tottuneelle. Ja sanastoa on tietysti kerrattava koko ajan.
Sain pikkustipendin tälle syksylle. Jo lokakuussa pääsin kokeilemaan osaamistani Etelä-Italian Calabriassa ja ilahduin siitä, miten vähäkin kielitaito auttaa asioinnissa ja vaikkapa museoiden tekstien lukemisessa. Pääsiäisen tienoilla odottava Rooman matka takaa sen, että jatkan hommaa varmasti myös vuodenvaihteen jälkeen ja ensi syksynä jatkokurssilla.
Va bene, grazie - hyvin menee, kiitos!
Ina Ruokolainen
ina.ruokolainen(ät)pp.inet.fi
