 |
Osaston historiaa II
Osaston historiassa on juuri päästy 80-luvulle.
Tietokoneet - työnantajan juoni?
Uusi tekniikka kuohutti journalistien mieliä 80-luvulla. Osasto osti isomman erän tietokoneita ja myi jäsenilleen laitteita alennettuun hintaan.
Me oltiin niin konservatiivisia ihmisiä, että oikein hävettää. Meillä oli kaksi aktiivista mediatyyppiä, jotka ajoivat uutta tekniikkaa. Oli kirjailija Arto Kytöhonka ja freelancer-toimittaja Lauri Polón. He toivat tietotekniikkaa esille kokouksissa ja puhuivat siitä kyllästymiseen asti, Varvikko muistelee freelancereiden suhtautumista tietokoneiden tuloon.
Uutta tekniikkaa vastustettiin kahdesta syystä.
Yksi oli se, että katsottiin että se palvelee työnantajia. Tietyssä mielessä siinä oltiin oikeassa, koska sittenhän tietyt ammattiryhmät kuten latojat, lakkasivat olemasta, ja toimittajat joutuivat tekemään esimerkiksi taittotöitä. Haluttiin solidaarisuutta. Kaikille piti riittää töitä, Varvikko sanoo.
Tietokoneita vastustettiin myös siksi, että epäiltiin koneita välittävien toimittajien olevan yritysten bulvaaneja, jotka haluavat vain tehdä kauppoja.
Järkevimmät jopa ostivat. Prosessi kesti monta vuotta. Se ei mennyt toimittajien kaaliin, että tämä nyt tapahtuu. Skeptisyys näkyi toki myös työnantajapuolella, Varvikko sanoo. Asenteet muuttuivat hitaasti. Esimerkiksi Hanasaaren freelancer-seminaarissa 1989 suuri osa ajasta kului tietokoneen ja ohjelmien käytöstä, hankinnasta ja ATK-koulutuksesta keskustelemiseen. Kun työnantajat eivät kouluttaneet freelancereita, koulutus oli hankittava omalla ajalla ja rahalla. Osaston koulutuksesta yhä suurempi osa keskittyi uuteen tekniikkaan. Tietokoneet tekivät etätyön mahdolliseksi, ja yhä useampi osaston jäsen toimii nykyään pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Uusi tekniikka teki työstä monipuolisempaa. Entistä useampi toimittaja teki julkaisun kannesta kanteen.
Varvikon kausi päättyy
Vuoden 1989 liittokokouksessa Kristian Runeberg valittiin jatkamaan liittovaltuustossa. Liittovaltuuston ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin SAL:n freelancer Marja Mäkelä-Juvakka. Liiton toimintaohjelmaan vuosiksi 1989 -1992 saatiin Nenne Hallmanin liittokokousaloitteella maininta freelancer-asiamiehen palkkaamisesta liiton toimistoon. Freelancerit vaativat liittoa palkkaamaan aktiivisesti asioita hoitavan osa-aikaisen freelancer-asiamiehen. Kevätkokouksessa puhunut SSL:n lainopillinen sihteeri Lauri Kerosuo todensi tarpeen Sanomalehtimiehessä: " Jotain voitaneen päätellä siitä, että minulle tulevista puhelinsoitoista kolmannes koskee freelancer-asioita".
Vuoden 1989 syyskokous pidettiin joulukuussa Ravintola Tekniskassa Helsingissä. Kari Varvikon pitkä puheenjohtajuuskausi päättyi ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin pitkään hallituksessa istunut toimittaja Tutta Runeberg. Hallitus uusiutui. Uutta ilmettä toivat rantasalmelainen toimittaja Pertti Rovamo, turkulainen valokuvaaja Matti Kivekäs ja helsinkiläiset toimittajat Marja Valtonen ja Helena Vehkaoja.
Puheenjohtajan vaihto oli valmisteltu etukäteen.
Masinoitiin porukka paikalle, se oli junttakokous, Marja Valtonen muistelee.
Vallanvaihto oli pedattu Yrjönkadun Pressiklubilla. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kokoontuvan Free-klubin kautta moni freelancer sai ensikosketuksensa osaston toimintaan. Helsingissä Free-klubia isännöivät pitkään Tutta Runeberg ja Kristian Runeberg.
Jossakin vaiheessa tapaamisiin alkoi tulla yhä enemmän ja enemmän väkeä. Tyytymättömyys Varvikon tapaan hoitaa puheenjohtajuutta tuli esiin free-tapaamisissa, Tutta Runeberg kertoo.
Varvikko oli valittu monena vuotena yksimielisesti jatkamaan osaston puheenjohtajana, ja yhtäkkiä kukaan ei esittänytkään vuosikokouksessa Varvikkoa jatkamaan tehtävässä.
Free-klubilta joukkoon houkuteltiin myös Helsingissä piipahtamassa käynyt rantasalmelainen free-toimittaja Pertti Rovamo. Joku houkutteli free-klubilla, että tule osaston vuosikokoukseen, että Varvikko pitää saada kammettua sivuun. Menin sitten vuosikokouspaikalle ja siellä sitten umpijuovuksissa ollut opiskelukaverini ehdotti, että pitäisi joku Helsingin ulkopuolelta valita siihen hallitukseen ja ehdotti sitten minua, Rovamo muistelee.
Osasto luopui vuonna 1990 kahdesta sääntömääräisestä kokouksesta ja siirtyi yhden vuosikokouksen malliin. Kokouksessa käsiteltiin henkilövalintojen lisäksi osaston tilit ja toimintakertomus sekä toimintasuunnitelma. Puheenjohtajan kausi muuttui kaksivuotiseksi. Sääntömuutos hyväksyttiin joulukuussa 1990 Ravintola Royalissa pidetyssä syyskokouksessa, ja hallituksen sekä puheenjohtajan valinta siirrettiin vuosikokouksen tehtäväksi.
Ei väkisin vaan väsyttämällä
Freelancerit olivat ammatillisessa koulutuksessa alkuun täysin oman lompakkonsa varassa. Paikallisyhdistyksien stipendeillä ja liiton jakamilla Kopiosto-avustuksilla oli mahdollista kattaa osa koulutuksen kustannuksista. Koulutukseen käytetty aika oli kuitenkin pois työnteosta ja näkyi siten ansioissa. Osaston tavoitteena oli saada liitto tukemaan freelancereiden koulutusta Kopiosto -rahoista maksettavilla ansionmenetyskorvauksilla, jolloin edes osa siitä rahasta, joka jäi koulutuksen aikana tienaamatta, tulisi korvatuksi.
Kouluttakaa vaan vapaasti itseänne, kun olette kerran niin vapaita, kuvaa Kristian Runeberg työsuhteisten toimittajien ja liiton asennetta freelancereiden toiveisiin. Liiton suhtautuminen nytkähti eteenpäin liittokokouksessa ja sittemmin liittovaltuustossa vuonna 1983. Ratkaisun takana olivat Kristian Runeberg sekä liiton koulutusasioista vastannut asiamies Jarmo Häkkinen. Freelancereiden koulutukseen myönnettiin Kopiosto -rahaa ja vuodesta 1984 freelancerit saivat ansionmenetyskorvauksia lyhyeen koulutukseen käytetyltä ajalta. Koulutusta järjestivät esimerkiksi Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus ja Taideteollinen korkeakoulu. Rahoja anottiin kuitenkin vähän. Esimerkiksi vuonna 1986 freelancereiden ansionmenetyskorvauksia ja koulutustukea myönnettiin 23 000 markkaa. Vuonna 1989 summa oli 72 748 markkaa.
Osasto kävi liiton kanssa kädenvääntöä myös freelancereiden oikeudesta ja mahdollisuudesta osallistua lehdistön TES:sa vuosina 1985 - 1995 sovittuun Journalistien ammatilliseen kehittämisohjelmaan JAKO:on. Työnantajien maksama kolmen viikon koulutus oli tarkoitettu yli kymmenen vuotta alalla työskenneille toimittajille, jotka olivat olleet yhtäjaksoisesti nykyisessä työsuhteessaan vähintään viisi vuotta. Osaston tavoitteena oli saada freelancereille ansionmenetyskorvaus jatko- ja täydennyskoulutukseen käytetystä ajasta. Vaikka liitto tukikin freelancereiden koulutusta, JAKO:n ajalta ansionmenetyskorvauksia ei kuitenkaan myönnetty.
Vuonna 1990 liitto muutti koulutustuen myöntämisperiaatteita siten, että freelancerit saivat koulutustukea myös pitemmille kursseille tietyin edellytyksin. Osaston ja liiton laatimien uusien jakoperusteiden mukaan kurssimaksuihin sai apurahaa ja ansionmenetyskorvausta enintään viideltä päivältä. Kun keväällä 1990 selviteltiin freelancereiden alallaolo vuosia juuri JAKO -koulutusta ajatellen, osastossa oli 270 sellaista jäsentä, jotka olivat olleet alalla vähintään kymmenen vuotta, josta freelancerina vähintään viisi vuotta. Tätä pidettiin kriteerinä JAKO -koulutustukea myönnettäessä. Freelancerit eivät kuitenkaan hakeneet tukea kovin aktiivisesti.
Vuodesta 1990 alkaen freelancer-osasto vastasi itse koulutustuen jakamisesta. Kirjoittavien toimittajien Kopiosto-korvauksien jakamista varten perustetun Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön Jokesin toiminta alkoi vuonna 1992. Osasto sai huomattavan summan Jokes-apurahoja freelancereiden ammatilliseen koulutukseen jaettavaksi. Summa on vaihdellut 90 000 markan ja 100 000 markan välillä vuosittain. Tukea on myönnetty esimerkiksi haastattelutekniikan kursseihin, tietotekniikka-, ohjelmisto- ja valokuvauskoulutukseen. Luova kirjoittaminen ja kielenhuolto ovat myös olleet suosittuja.
Journalistiliitto on järjestänyt syksyisin kahden päivän ja keväisin päivän mittaisen freelancer-koulutustapahtuman. Osaston hallitus on ollut mukana suunnittelemassa viikonloppuseminaarin ohjelmaa.
Myös osaston oma koulutus lisääntyi. Osasto kartoitti jäsenistön koulutustarpeita kyselyillä ja järjesti koulutusta erityisesti verotuksesta, kirjanpidosta, yrittäjyydestä ja markkinoinnista. Myös kielenhuolto ja tietotekniikkakoulutus yleistyivät. Useimmat freelancerit toimivat ilman mahdollisuutta minkäänlaiseen ATK-tukeen. Osaston räätälöimät kurssit olivat pääsääntöisesti ilmaisia ja tulivat tarpeeseen.
Vuonna 1989 tehdyn koulutuskyselyn mukaan osaston jäsenet toivoivat erityisesti eri kielten intensiivikursseja sekä koulutusta uusien materiaalien ja tekniikoiden hallinnassa. Tärkeiksi koettiin myös myyntiin, ajankäyttöön, laskutukseen ja verotukseen perehdyttävää koulutusta. Suurin osa vastaajista toivoi lisää koulutusta ja oli tyytymätön sen hetkiseen tarjontaan. Suurimmaksi ongelmaksi koettiin raha. Alan kurssit koettiin liian kalliiksi tai käytännössä freelancerin rahapussi ei niihin venynyt, kun koulutukseen käytetty aika oli pois työnteosta. Vain yhdellä kolmasosalla vastanneista oli kokemuksia liiton koulutuksesta.
1990 " Kuka tahansa voi herätä huomenaamuna freelancerina"
"Freet varautuvat rankkaan syksyyn. Taantuma syö työtilaisuuksia", otsikoi Sanomalehtimies etusivullaan kesäkuussa 1991. Toimittajia lomautettiin ja irtisanottiin, toimituksia supistettiin ja tehostettiin 1990 luvun alussa niin tehokkaasti, että kun vuonna 1990 SSL:n jäsenistä oli työttöminä 239, vuoden 1991 lokakuussa työttömien määrä oli 650. Toimittajien työttömyysluvut eivät kuitenkaan koskaan nousseet yli kymmenen prosenttin, kun koko yhteiskunnassa päästiin 20 prosentin työttömyysasteeseen. Kasvava työttömyys painoi freelancereiden työmarkkinat yhä ahtaammalle. Palkkiot putosivat tuntuvasti.
Vuosikokouksessa 1991 laman seuraukset aiheuttivat ennätyspitkän keskustelun. Kuusituntiseksi venynyt keskustelu luotasi kehnoja työolosuhteita, vähentyneitä työtilaisuuksia, palkkatyöstä freelancereiksi joutuneiden määrän kasvua. Kiivasta keskustelua käytiin myös osaston hintasuosituksesta, joka jakoi lehtikuvaajien mielipiteitä. Kokous valitsi Tutta Runebergin yksimielisesti jatkamaan puheenjohtajana. Uusina jäseninä hallitukseen tulivat toimittajat Marjut Helminen ja Heikki Jokinen, valokuvaaja Hannu Männynoksa sekä graafikkojournalisti Jussi Riku Helander, kaikki Helsingistä.
Mustlancerit
Yksi laman seurauksista oli osaston jäsenmäärän kasvu. Esimerkiksi vuonna 1990 osastoon tuli yli sata uutta jäsentä. Toisaalta moni joutui myös luopumaan freelanceriudesta palkkioiden pienentyessä ja työtilaisuuksien vähetessä.
Jo silloin kun Tutta oli puheenjohtajana, jäsenhakemuksia oli ihan hirveästi. Jäsentyöryhmän kokoukset, joissa hakemukset oli tarkoitus käydä läpi tarkemmin, olivat todella kaoottisia. Kokoukset olivat pitkiä ja papereita oli paljon, Kaisa Viitanen sanoo.
Yhä useampi osaston uudesta jäsenestä oli menettänyt ennen niin ikuiselta tuntuneen työsuhteen. Myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimivien freelancereiden määrä kasvoi. Alkoi keskustelu pakkofreelanssauksesta. Osaston sisälle rakentui uusi rajaviiva. Mustlancerit, eli vastoin tahtoaan freelancereiksi joutuneet, ja freelanceriuden vapaaehtoisesti valinneet eivät aina ajaneet samoja päämääriä. Osastossa ja liitossa jouduttiin pohtimaan jäsenkriteerejä uusiksi. Kun freelancerit eivät olleet koskaan päässeet liiton työttömyyskassan piiriin, tuli uusien jäsenten kohdalla päättää, missä vaiheessa he saattoivat liittyä osaston jäseneksi ilman, että oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan menisi. Samoin keskusteltiin siitä, voiko freelancer tehdä työtä lehdelle, jossa ovat lomautukset päällä.
Sääntöjen mukaan tuloraja on vähintään 65 prosenttia työsuhteisten toimittajien palkkaluokka A:n keskiansioista. Lama-aikana liiton jäsenyyden ehtona olevaa tulorajaa laskettiin jopa alle 5000 markkaan kuukaudessa. Osa laman aikana freelanceriksi ryhtyneistä pärjäsi hyvin ja toimii vieläkin freelancerina. Osa taas päätyi nousukauden alettua työsuhteeseen.
Vuonna 1992 Freelancer-osasto vietti 20-vuotisjuhliaan Tikkurilan Vernissassa. Elokuussa pidetyssä juhlaseminaarissa oli otsikkona Länsimaisen ihmisen, journalistin vastuu ja vapaus. Kaksipäiväinen seminaari kokosi paikalle noin 90 kuulijaa. Juhlaseminaarissa puhuivat dramaturgi-ohjaaja Outi Nyytäjä, kirjailija Anne Fried sekä tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa. Seminaarin ohjelma oli vahvasti kansainvälinen. Ohjelmassa olivat myös kuva-, sana ja arvotyöpajat sekä työnäytenäyttely. Kaksipäiväisen seminaarin järjestelyistä vastasivat Tutta Runeberg, Marja Valtonen, Nenne Hallman ja Marjut Helminen. Seminaarin rahoitti opetushallitus aikuiskoulutusvaroista. Juhlailtamat pidettiin Hotelli Vantaassa. Juhlapuhujana oli Jyrki A. Juuti. Osasto julkaisi myös Free-juhlalehden, jonka päätoimittajana oli Kristian Runeberg ja toimittajina Kaisa Viitanen ja Pentti Rovamo. Lehden graafisen ulkoasun suunnitteli Tiina Paju.
Oikeita toimittajia?
90-luvun alussa osaston tärkein vaatimus oli, että liitto rupeaisi ottamaan jotenkin tosissaan nämä free-asiat, Pertti Rovamo sanoo.
Ajatuksena oli saada liitto ymmärtämään, että freelanceritkin ovat oikeasti toimittajia, eikä vaan melkein toimittajia.
Asetelma oli sellainen, että suhtauduttiin kuin toimitusharjoittelijoihin, Rovamo kuvaa.
Freelancer-osasto toimi vuoden 1992 liittokokoukseen asti aika irrallaan liitosta ja välit liiton johtoon olivat etäiset. Lappeenrannan liittokokouksessa freelancereiden edustus liiton päätöksenteossa vahvistui tuntuvasti. Freelancerit Tutta Runeberg, Matti Wacklin ja Matti Ronkainen valittiin liittovaltuustoon kaudeksi 1992 - 1995. Freelancer-toimittaja Kristiina "Tiinu" Turpeinen valittiin liittovaltuustonpuheenjohtajaksi.
Liittokokouksessa vaihtuivat myös liiton nimi ja puheenjohtaja. Suomen Journalistiliiton puheenjohtajaksi valittiin Pekka Laine. Freelancerit asettuivat liittokokouksessa Laineen taakse.
Niistä kolmesta puheenjohtajaehdokkaasta, Kirsti Pohjonen Aamulehdestä, Pekka Laine Ylestä ja Merja Helle Hesarista, selkeästi parhaiten freelancer-asioita ymmärsi Laine. Laine oli Tänään iltapäivällä ohjelman toimitussihteeri ja osti freelancertyötä, Rovamo kertoo.
Liittokokouksessa äänestettiin Freelancer-osaston esityksestä, jonka mukaan freelancereille olisi maksettu ansionmenetyskorvaus kaikilta järjestökoulutuspäiviltä. Korvauksia ei maksettu viikonloppuihin osuvista koulutuksista. Osaston aloite kaatui äänin 72 63, ja päätöksen jälkeen Pertti Rovamo ja Nenne Hallman kävivät puhujapöntössä ilmoittamassa, että freelancereiden mitta on nyt täysi ja että he perustavat oman yhdistyksen. Freelancereillahan ei ole mahdollista valita suoraan edustajiaan liiton päätöksentekoelimiin, kuten Journalistiliiton jäsenyhdistyksillä. Osasto voi vain ajaa freelancer-edustajia eri yhdistyksien kautta.
Se koettiin erittäin oireelliseksi, että kun freelancerit jotakin ehdottaa, niin sitä ei voi liitokokous hyväksyä. Muistan kun siellä iltabileissä haukuttiin Hallmanin Nennen kanssa liittovaltuusto pystyyn, että minkälaista sikapolitiikkaa ne harrastavat, Rovamo muistelee.
Kun Pekka Laine oli valittu liiton puheenjohtajaksi, freelancerit pyysivät heti audienssia ja keskustelivat pitkään uuden puheenjohtajan kanssa.
Silloin esitettiin ensimmäisen kerran, että liiton pitäisi saada aikaan freelancer-strategia, joka sitten kyllä kesti, ennen kuin se saatiin aikaan, Tutta Runeberg sanoo.
Osaston puheenjohtajat Tutta Runeberg, Heikki Jokinen ja Kaisa Viitanen kävivät keskusteluja Laineen kanssa siitä, missä free-asioissa kulloinkin mentiin.
Ei olisi voinut kuvitellakaan, että Antero Laineen kanssa olisi tällaista ikinä voinut tehdä. Pekka Laine on heti nähnyt, että on myös työsuhteisten etu, että meillä on järjestäytynyt freelancer-joukko, Tutta Runeberg sanoo.
Lämmin henkäys talvisäässä
Kun 90-luvun alussa työttömyys lähti nousuun ja freelancereiden määrä liitossa kasvoi, työsuhteisten toimittajien suhtautuminen freelancereihin muuttui.
- Alettiin ymmärtää, että kuka tahansa saattoi jonkin päivänä olla ilman vakinaista työsuhdetta ja että silläkin tavalla voi elää ja tehdä työtä, Tutta Runeberg sanoo. Ihmisiä potkittiin pois lehtitaloista ja journalistien työttömyys lisääntyi.
Lama aiheutti sen, että oli pakko luoda jotkut pelisäännöt siihen, miten free-työ ja samanaikainen väen vähentäminen toimituksissa suhtautuvat toisiinsa. Sekin vaikutti, että moni kuukausipalkkainen yhtäkkiä huomasi olevansa freelancer ja totesi, että asialle on tehtävä jotakin, Pertti Rovamo muistelee.
Laineen ensimmäisellä puheenjohtajakaudella 199295 ilmapiiri liiton tilaisuuksissa muuttui selvästi. Ajatus, että on myös työsuhteisten toimittajien etu, että freelancereiden asiat hoidetaan kuntoon, alkoi saada laajempaa hyväksyntää.
Laman jälkeen Journalistiliitossa ei enää ole tarvinnut keskittyä puhumaan siitä pitäisikö freelancereidenkin asiaa ajaa. Nyt mietittiin yhdessä, mitä tulisi tehdä, Heikki Jokinen kuvaa muutosta.
Kyseessä oli sekä määrällisen edustuksen kasvua että sitten ihan selvästi räjähdysmäinen painoarvon kasvu. Aika oli liiton sisällä freelancereille todella suotuisaa. Liitto oli kypsä freelancer-asialle, ja se ei selity pelkästään lamalla. Hämmästyttävää ja ilahduttavaa tässä oli, että se tuntui tulevan kauttaaltaan koko jäsenkentästä. Jopa maaseudun sanomalehtivaltaiset yhdistykset olivat yllättäen asioista kiinnostuneita ja nostivat myös omasta keskuudestaan freelancereita luottamustehtäviin, muistelee osaston hallituksessa ja puheenjohtajana toiminut Kaisa Viitanen.
Tutta Runeberg, Marjut Helminen, Nenne Hallman, Heikki Jokinen, Kaisa Viitanen, Pekka Oksama ja Pertti Rovamo näkyivät liiton tilaisuuksissa, pääluottamusmiespäivillä ja yhdistyspäivillä.
Jos oli aiemmin joku iso kokous, niin henki oli, että aina nuo freelancerit täällä huseeraa. Jotenkin merkillisesti sen aisti, että ilmapiiri oli muuttumassa. Ja sehän on selvää, ettei se ollut pelkkää mielikuvitusta, koska vuonna 1995 minut valittiin liittohallitukseen. Freelanceria ei varmasti olisi valittu aikaisemmin, Rovamo sanoo. Hallituspaikan lisäksi freelancereiden edustus valtuustossa alkoi vastata lukumäärältään freelancereiden osuutta liiton jäsenkunnasta. Vuonna 1995 liittovaltuustoon valittiin freelancerit Pekka Oksama, Tutta Runeberg, Lauri Karvonen ja Matti Ronkainen. Lisäksi valtuuston puheenjohtajaksi valittiin freelancer Kristiina Turpeinen.
Laman leimaama kolmivuotissuunnitelma
Vuoden 1993 vuosikokouksessa osaston uudeksi puheenjohtajaksi valittiin helsinkiläinen toimittaja Heikki Jokinen. Viisi vuotta osaston sihteerinä toiminut Jaana Virtanen lopetti samassa kokouksessa. Osaston sihteeriksi tuli RTTL:n toimistossa työskennellyt Anne Ernsten.
Melkein koko kauttani leimasi syvä lama seurauksineen. Päällemme romahtivat lehtien ostojen supistukset, palkkioiden leikkaamiset, työsuhteisten journalistien kasvava työttömyys sekä kokonaan uusi käsite, pakkofree. Monet freet putosivat todella syvälle laman uumenissa, työttömyysturvahan ei meitä paljoa auta. Monella jäsenellä oli hätätilanne tai muita pulmia, ja neuvoja tai edes kuuntelevaa korvaa tarvittiin. Päällimmäisenä muistona tulee mieleeni kuva itsestäni istumassa illat puhelimessa Otso-vauva sylissäni ja tuttipullo toisessa toisessa kädessä, Heikki Jokinen kertoo.
Neuvontatyötä helpotti vuonna 1992 julkaistu ensimmäinen Freelancer-opas. Liiton julkaisemassa oppaassa esiteltiin tiiviissä paketissa freelancer-työn perusasiat. Oman lukunsa saivat niin verotus, laskutus, markkinointi ja eri yritys- ja toimintamuodot.
Puheenjohtajan toimikausi ulottuu kolmelle kalenterivuodelle.
Tein siksi ajaksi omassa mielessäni kolmivuotisuunnitelman. Ensimmäisenä vuonna tavoite oli freelancereiden omanarvontunnon nostaminen ja tasavertainen kohtelu liitossa, toisen free-työn ehtoja kattavan sopimuksen synnyttäminen ja kolmannen ammattiin liittyvä peruskoulutus kaikille jäsenille, Heikki Jokinen sanoo.
Ensimmäinen tavoite onnistui helpommin kuin oletin. Lama sai monet Journalistiliitossa huomaamaan alan rakennemuutoksen; free-työhön ei voi enää suhtautua kuriositeettina vaan se on merkittävä ja pysyvä osa journalistista työtä. Aiempi vähättelevä suhtautuminen freelancereihin poistui vähitellen, itsekin kiersin uutena puheenjohtajana ihan kutsuttuna monessa maakunnan journalistiyhdistyksessä puhumassa free-asioista.
Varastettu idea
Työttömäksi jääneiden toimittajien ja uusien freelancereiden koulutuksessa osasto ja liitto yhdistivät voimansa. Heikki Jokinen "kopioi" Norjasta itsepuolustuskurssit, joilla perehdytettiin aloittelevia freelancereita ja työttömäksi jääneitä toimittajia freelanceriuden peruskysymyksiin: laskutukseen, hinnoitteluun, toimintamuotoihin, verotukseen, eläkkeisiin ja alan sopimuksiin.
Parhaat ideat ovat usein varastettuja, kuten journalistien folklore tietää kertoa. Pohjoismaisessa free-kokouksessa perehdyin norjalaisten freelancereiden itsepuolustuskursseihin. Ajatus oli minusta erinomainen, meille koulutus oman työn tehokkaaksi hoitamiseksi on parasta itsepuolustusta. Ajatuksena oli tarjota kaikille jäsenille, niin uusille kuin vanhoillekin mahdollisuus saada ammatin peruskoulutus. Olimme tehneet jäsenkyselyn, joka paljasti että monet vanhatkaan jäsenet eivät hallitse edes oman taloudenhoitonsa perusteita tai sosiaaliturvansa hoitoa. Lama työnsi freeksi monia uusia journalisteja, joilla myöskään tämä puoli ei aina ollut hallinnassa, Jokinen kertoo.
Liiton asiamies Jarmo Häkkinen hoiti koulutuksen käytännön järjestelyt, ja liitto maksoi viulut. Koulutusta varten tehtiin myös kattava luentorunko, jotta mahdollisimman moni hallituksen jäsen pystyisi pitämään kursseja. Esimerkiksi Heikki Jokinen, sekä hallituksen jäsenet Pekka Oksama ja Jorma Hyvönen kiersivät ympäri Suomen maata kouluttamassa työttömiä toimittajia ja freelancereita.
Jokinen alkoi myös kirjoittaa säännöllisesti Journalistiin free-palstaa, jossa ei myös kainosteltu kertoa freelancereiden vahvuuksista ja mediamaailman rakennemuutoksesta. Tämä toi osin kitkerääkin palautetta ja vihamiehiä. Freelancerin kuului olla nöyrä ja ruikuttaa, Heikki Jokinen sanoo.
Suosituksesta sopimukseksi
Jokisen kaudella alettiin neuvottelut GTL:n kanssa yhteisestä toimitus- ja myyntiehtosopimuksesta. Liitto oli työnantajan kanssa sopinut freelancer-tehtävien toimitus- ja myyntiehdoista, mutta kyseessä oli vain suositus.
Koska sillä usein lähinnä pyyhittiin pöytää toimituksissa, niin mietin eikö siitä suosituksesta voisi tehdä sopimusta, nostaa sen statusta? Muissa pohjoismaissa - ja meillä Yleisradiossa - sovitaan palkkioistakin, miksi emme voisi sopia ainakin toimitusehdoista, Jokinen kertoo.
Liitto alkoi osaston esityksestä neuvotella sopimuksesta.
Yllättäen työnantaja suhtautui ajatukseen myönteisesti, Jokinen sanoo.
Rovamon Perttihän siinä sen kaikkein kovimman työn teki. Me koettiin se erittäin tärkeäksi, koska se oli siinä tilanteessa ensimmäisiä yrityksiä sopia epätyypillisistä työsuhteista, työn kaupasta. Päästiin ensimmäistä kertaa GTL:n kanssa neuvottelukumppaniksi, ja kyllä minulla on sellainen käsitys, että siitä oli myös GTL:n puolelta aito halu ratkaista tiettyjä kysymyksiä, Kaisa Viitanen kertoo.
GTL:n ja SJL:n ensimmäinen toimitus- ja myyntiehtosopimus solmittiin vuonna 1994.
Sitä neuvottelukosketusta hyväksikäyttäen saatiin sitten muutenkin suhteet auki työnantajapuoleen, sanoo Rovamo, joka osallistui neuvotteluihin Lauri Kerosuon kanssa.
Neuvottelijamme tekivät kunnon työn, jota en kyennyt seuraamaan, koska olin keväällä 1994 Nordisk Journalistcenterin pääkurssilla Århusissa. Tilanne oli historiallinen, ensimmäistä kertaa meillä oli jonkinlainen sopimus. Se ei ole kaikkea ratkaissut, mutta on monessa auttanut, Heikki Jokinen sanoo.
Kilpailulainsäädännön tulkinta kiristyi niin, että osasto luopui hintatariffeistaan. Osasto julkaisi 90-luvulla tariffien sijaan hintasuosituksia, joissa kerrottiin paljonko toimittajien, graafikoiden ja valokuvaajien pitäisi työstään laskuttaa, jotta he pääsisivät työsuhteisten toimittajien keskiansioihin.
Juhani Artton ja Pertti Rovamon free-raportti Journalistissa vuonna 1996 avasi myös työsuhteisten silmiä. Free-raportti kertoi, minkälaisia avustajabudjetteja lehtitaloilla oli.
Pystyttiin osoittamaan, että lehdistön free-palkkioissa kulkee vuosittain yli 200 miljoonaa. Se oli aika hätkähdyttävä luku, kun kuukausipalkkaisetkin tajusivat, että se on kymmenen prosenttia koko alaa koskevasta liikevaihdosta. Suurissa aikakauslehtitaloissa freelancer-palkkioissa pyörii samansuuruiset rahat kuin kuukausipalkkaisten palkkasummat. Meillä oli ihan oikea aineisto ja tiedot saatiin tarkistettua lehtitalojen johdosta, Pertti Rovamo kertoo.
Liiton toimisto muutti Yrjönkadulta Hietalahdenkatu 2:een vuoden 1990 lopulla. Kun liitto vuokrasi 1995 käyttöönsä 5. kerroksen huoneiston, osasto sai käyttöönsä oman toimistotilan. Sihteeri päivysti toimistossa yhden päivän viikossa. Lainopillista neuvontaa antoi Lauri Kerosuo. Free-asiamiehen pitkät sairaslomat lisäsivät myös puheenjohtajan työtaakkaa.
Puhelut ohjautuivat tietysti osaston puheenjohtajalle. Onneksi liitto tajusi tilanteen ja pestasi esityksestämme Lauri Kerosuolle paikkaajaksi freelancer-toimittaja Pekka Vehviläisen. Itsekin istuin yhden kuukauden liiton toimistossa free-neuvojana, Jokinen sanoo.
Paita nurin ja muuta torailua
Vuonna 1995 osaston puheenjohtajaksi valittiin toimittaja Kaisa Viitanen. Sihteeriksi valittiin Uudesta Suomesta työttömäksi jäänyt Laila Wasenius. Osastossa oli vuoden 1994 lopussa 647 jäsentä. Hallitus alkoi tiedottaa uudesta GTL-SJL -sopimuksesta ja kouluttaa jäsenistöä sen soveltamiseen.
Hallituksen henki ei ollut 90-luvun puolivälissä paras mahdollinen, vaan se sortui henkilökemiasta johtuvaan riitelyyn.
Pahimmillaan se meni siihen, että käytettiin tunti edellisen kokouksen pöytäkirjan tarkistamiseen. Se oli yksi syy siihen, miksi jäin pois osaston hallituksesta. Katsoin, että en jaksa kuunnella sitä riitelyä joutavista asioista, Pertti Rovamo muistelee.
Yksi muhkea riita käytiin esimerkiksi pohjoismaiseen seminaariin suunnitellun teemapaidan kuvituksesta.
Osasto järjesti kesällä 1996 yhdessä liiton ja FAO:n kanssa pohjoismaisen freelancer-seminaarin Espoon Nuuksiossa. Seminaariin osallistui kuutisenkymmentä freelanceria Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Seminaaria varten oli tilattu yhteinen tekijänoikeuslogo eräältä hallituksen jäseneltä. Merkki painettiin myös pohjoismaisen seminaarin t-paitoihin. Ennen seminaaria pidettiin pohjoismaisten free-hallitusten kokous Helsingissä. Freelancer-osaston hallitus vastaanotti vieraat Hietalahdenkadun kokoushuoneessa uudet seminaaripaidat päällä. Kokouksen aluksi Ruotsin edustaja nousi puhumaan ja kertoi, että heidän mielestään paidan kuvio on plagiaatti Ruotsin liiton tekijänoikeuskampanjan paidan logosta. Puhujan mukaan he olivat jo etukäteen kertoneet paidan suunnittelijalle, etteivät he tule tätä paitaa hyväksymään. Seurasi nolo paidanriisumisoperaatio. Paidan myynti seminaariväelle keskeytettiin.
Paita -skandaali jakoi hallituksen kahtia. Asiaa käsiteltiin hallituksen lisäksi esimerkiksi liiton ulkoasiain- ja järjestövaliokunnassa. Liiton juristeilta tivattiin vastausta kysymykseen, onko kyse tekijänoikeusrikkomuksesta vai ei. Liiton lausunnon mukaan kyse ei ollut plagiaatista.
Seuraavassa vuosikokouksessa hallituksen kokoonpano muuttui huomattavasti. Osastossa on aina säännöllisin väliajoin kuohahdellut. Kun monta kiireistä individualistia istuu saman pöydän ääressä, ei yhteistyö aina onnistu. Hallituksissa on ollut pitkiä rauhan kausia ja viihtyisää yhdessä tekemisen meininkiä, mutta välissä kipunoi ja riidellään tosissaan.
Verkot tötterölle
Vuosikokouksessa 1997 osaston puheenjohtajaksi valittiin helsinkiläinen toimittaja Nenne Hallman. Samalla vaihtui osaston sihteeri. Tehtävään valittiin Merzi Bergman. Toimisto oli aika sekaisin Hallmanin aloittaessa puheenjohtajakautensa.
Nenne tarttui aika pontevasti siihen hommaan ja hän lisäsi heti sihteerin työaikaa kahteen päivään viikossa, Ina Ruokolainen kertoo. Hallman valittiin kuitenkin pian Muoto-lehden päätoimittajaksi ja hän vetäytyi puheenjohtajuudesta, koska osallistui freelancereiden työn ostamiseen. Varapuheenjohtaja Juhani Artto veti osaston toimintaa kauden loppuun.
Artto oli innokas verkkoviestinnän kehittäjä. Osasto perusti omat verkkosivunsa vuonna 1997, ja Juhani Artto toimi vuosia puheenjohtajuutensa jälkeen sivujen webmasterina. Vuoden 1998 aikana verkkoon saatiin kaikki keskeinen neuvontamateriaali: Free-opas, Journalistin Free-raportit, hinnoittelusuositukset sekä SJL:n ja GTL:n free-työtä koskeva sopimus. Myös FAO eli sähköisen puolen freelancerit tulivat mukaan verkkosivuille. Onlinen ulkoasu -uudistus toteutettiin syksyllä 1998. Uuden lay-outin teki Hanna Sarkimaa, ja teknisestä toteutuksesta vastasi Aleksi Aaltonen.
Osaston julkaisujen graafisesta ulkoasusta ja jäsenkirjeestä vastasi 90-luvun puolivälissä Mirja E. Solomon, mutta vuodesta 1997 lehden ulkoasu ja tiedotteet olivat hallituksen graafikkojäsenen Tita Rossin käsialaa. Toinen 90-luvun työmyyrä osaston tiedotuksessa oli vuodesta 1993 hallituksessa istunut Lauri Karvonen, joka kantoi pitkään vastuuta Free-jäsenkirjeestä, joka vaihtoi vuonna 1997 nimensä Freelancer-uutisiksi. Lehti ilmestyi keskimäärin neljä kertaa vuodessa. Vuodesta 2000 osaston tiedotteiden ja Vapaat journalistit -luettelon kuvituksesta on vastannut Jarmo "Kätsy" Koivunen. Tiedotus on hoidettu pitkälti ay-hengessä muodollista korvausta vastaan.
Koulutusta ja vertaistukea
Päätoimittajien suhtautuminen freelancereihin on muuttunut pätkätöiden ja epätyypillisten suhteiden ja freelancer-työn lisääntyessä.
Suhtautuminen on muuttunut asiallisemmaksi, mutta kovemmaksi, Tutta Runeberg sanoo. Ennen oli aikaa jutella, istua palavereissa ja miksei kosteilla lounaillakin. Pressiklubilla tai Free-klubilla parannettiin maailmaa, freelancerit tapasivat enemmän sekä toisiaan että myös muita ammattilaisia. Tehokkuus ja kiire leimaavat nykyään myös vapaiden valtakuntaa. Suhteita hoidetaan yhä enemmän kännykällä ja sähköpostilla. Erikoistuminen ja tuotteistamisen ajatus ovat tulleet myös freelancer-journalismiin.
Keskustelu yrittäjyydestä hiljentyi 90-luvun lopulla. Työsuhteisten asemaa ei enää tavoiteltu. Mitä on olla Free? -koulutus oli osaston koulutustoiminnan selkäranka. Kymmenet alalle tulevat freelancerit saavat vuosittain opastuksen verotuksen, laskutuksen, yrittäjäeläkkeiden, yrittämisen ja markkinoinnin perusteisiin.
Osa siitä, mitä jouduttiin ennen tekemään osaston voimin, on nyt saatu liiton järjestämän koulutuksen piiriin, esimerkiksi freelancereiden edunvalvontapäivät. Välissä jouduttiin järjestämään kamalasti itse. Se ei ollut pelkästään huono juttu. Pystyttiin näyttämään, millaisesta koulutuksesta on pula, Ina Ruokolainen sanoo.
Koulutustapahtumat ja keskustelutilaisuudet toimivat myös ammatillisena keskusteluareenana ja vertaisryhmänä.
Uutena freelancerina osasto oli minulle tärkeä ja luulen, että niin se on monelle muullekin. Yksityisyrittäjäksi jääminen on rankka ratkaisu. Vaikka osasto ei pysty sitä kaikkein kattavinta yrittäjäopetusta antamaan, se antaa ammatillisen foorumin, mikä on äärimmäisen tärkeä. Koulutukset ovat aina olleet hyviä ja alustuksiin on panostettu. Tärkeintä meille kaikille kuitenkin on se, kun pääsee rauhassa rupattelemaan. Pääsee kuulemaan, että kellään muulla ei mene sen paremmin tai huonommin kuin minullakaan, Kaisa Viitanen sanoo.
Yksi koulutuksen pitkään jatkuneista toimintamuodoista on ollut osaston lukupiiri. Nenne Hallman keksi 90-luvun alussa idean amerikkalaisesta lehdestä. Koulutustoiminnan suunnittelusta vastasi vuodesta 1998 alkaen Terhi Friman. Tarjonta monipuolistui ja sen määrä kasvoi. Perinteisten ammattiyhdistys- ja tietotekniikkakoulutusten rinnalle tuli yhä enemmän kielenhuoltoa sekä luovuutta ja ammatillista uusiutumista korostavaa koulutusta.
Liitolle Free-strategia
Journalistiliiton liittohallitus asetti loppusyksyllä 1997 neljän hengen työryhmän laatimaan liittovaltuustolle esityksen Journalistiliiton free-strategiaksi. Työryhmään kuuluivat Leena Häkkinen ja Päivi Musakka FAO:sta sekä Pertti Rovamo ja Juhani Artto Freelancer-osastosta. Rovamo toimi työryhmän puheenjohtajana. Työryhmän tehtävä oli siis pohtia Journalistiliiton freelancer-politiikan peruslinjauksia. Pertti Rovamo on ollut liittohallituksessa äärimmäisen tärkeä henkilö. Hän ajoi sitä free-strategiaa eteenpäin. Eli tärkeää siinä oli se, että on olemassa tällainen paperi, jossa ei vain pyritä tekemään jotain, vaan sanotaan, että asiat ovat näin ja näin, Tutta Runeberg sanoo.
Liittovaltuusto hyväksyi free-strategian syyskokouksessaan 1998. Freelancer-jäsenien ongelmien perussyyksi todettiin alhainen palkkiotaso. Kun palkkiot ovat alhaiset, ammatinharjoittajina työskentelevillä freelancereilla ei ole varaa kustantaa itselleen asiallista ja työsuhteisten journalistien tasoista sosiaaliturvaa. Liiton ydinhaasteeksi kirjattiin painostaa taloudellisesti menestyvien yritysten free-budjetit asiallisiksi.
Lahden liittokokouksessa 1998 liittokokouksen freelancer-edustajia ilahduttivat liiton puheenjohtajan Pekka Laineen sekä liittohallituksen uusien työsuhteisten jäsenten Anna Rentolan ja Kari Asikaisen puheenvuorot puheenvuorojen freelancer-myönteisyys. "Varsin hyvin näyttääkin menneen läpi ajamamme näkemys, jonka mukaan kenellekään ei ole eduksi free-köyhällistön muodostuminen tähän maahan," kirjoittaa Lauri Karvonen liittokokouskuulumisista Freelancer-uutisten pääkirjoituksessa 3/1998.
Liittovaltuustoon saatiin neljä freelancer-edustajaa: Matti Mänttäri, Pekka Oksama, Ilkka Pietarinen ja Heikki Jokinen. Pertti Rovamo valittiin jatkamaan liittohallituksessa. Lisäksi liittovaltuuston puheenjohtajistossa säilyi freelancer-edustus, vaikka Tiinu Wuolio jätti paikkansa. SAL:n puheenjohtaja, freelancer Pekka Oksama valittiin valtuuston 2. puheenjohtajaksi. Pekka Oksaman kuoltua kesällä 2000, Tutta Runeberg tuli valtuuston varsinaiseksi jäseneksi. Lahdessa siirryttiin nelivuotiseen valtuustokauteen.
Free-porukka alkoi olla merkittävä sekä määrältään että painoarvoltaan ja se on sisäistetty myös liitossa. Tämä näkyi etenkin liittokokouksen 1998 jälkeen. Vaikka monet asiat, kuten sopimusneuvottelut, junnaavat, enää ei tunnu siltä, että ne hautautuvat sinne. Niitä jaksetaan jauhaa. Se että liitossa on joku ihminen tai systeemi, jolla seurataan freelancer-asioita, on edellytys sille, että kun hallitukset vaihtuvat niin projektit ei katkea, Ina Ruokolainen sanoo.
Oikeudessa tavataan
Osasto kokoontui vuoden 1998 vuosikokoukseen ravintola Kaisaniemeen. Puheenjohtajuudesta käytiin tiukka kamppailu. Vastakkain olivat toimittaja Sakari Sarkimaa ja graafikko Mirja E. Solomon. Sakari Sarkimaa oli siinä suhteessa musta hevonen, ettei hänellä ollut aiempaa hallituskokemusta. Kumpikin ehdokas sai tukea jäsenistöltä, eikä hallitus ollut valinnut puoltaan tai pedannut valintaa. Sarkimaa valittiin puheenjohtajaksi äänin 19-14. Vuosikokouksen jälkeen osasto juhli 25-vuotisjuhliaan. Osaston sihteeri Mertzi Bergman irtisanoi itsensä ja siirtyi freelanceriksi. Myös pitkään kirjanpitoa ja taloutta Journalistiliiton toimistossa hoitanut Marja Pesonen lopetti vuoden alussa, ja kilpailutuksen jälkeen kirjanpito ostettiin Tilimerkono OY:stä. Sihteeriksi valittiin Anna Kähkönen.
Sakari Sarkimaa toi osaston toimintaan perinpohjaisen hallintamallin. Tehtävät jaettiin ja valmisteltiin ja pidettiin huolta, että ne tulivat myös tehtyä, Ina Ruokolainen sanoo. Sarkimaa ehti toimia puheenjohtajana vain vajaan vuoden, kun hän siirtyi ET-lehteen työsuhteeseen. Varapuheenjohtaja Panu Itkonen johti puhetta vuosikokoukseen asti.
Vuoden 1999 vuosikokouksessa ravintola LaTourissa käytiin jälleen tiukka äänestys puheenjohtajan paikasta. Hallitus esitti vuoden 1999 vuosikokouksessa Panu Itkosta osaston puheenjohtajaksi yhdeksi vuodeksi. Kokousväen joukosta esitettiin Ina Ruokolaista, joka oli istunut hallituksessa vuodesta 1997. Ina Ruokolainen tuli valituksi äänin 15-13.
Vuosikokous keskusteli kiivaasti Vapaat journalistit -luettelon tekijänoikeuksista. Luettelo oli tehty vuonna 1998 toimisto- ja talkootyönä, ja mainosmyynti annettu tarjouskilpailun perusteella Mainostoimisto Wilskalle. Osasto sai luettelon myynnistä noin 150 000 markkaa, mikä lisäsi merkittävästi osaston taloudellista liikkumavaraa. Luettelo oli tuottanut aiemmin noin 30 000 markkaa vuodessa, ja osasto oli vastannut luettelon painatus- ja postituskuluista. Entinen hallituksen jäsen ja luettelon kasaamisesta edellisinä vuosina vastannut Mirja E. Solomon esitti vuosikokoukselle, ettei hallitukselle myönnettäisi vastuuvapautta. Solomonin mukaan osasto oli luetteloa julkaistessaan rikkonut hänen tekijänoikeuksiaan. Vastuuvapaus kuitenkin myönnettiin. Salomon haastoi osaston myöhemmin oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksesta. Solomon hävisi myöhemmin oikeudenkäyntinsä sekä käräjä- että hovioikeudessa. Solomon haki valituslupaa korkeimpaan oikeuteen vuonna 2002, mutta sitä ei myönnetty.
Työn sivukulut selville
Vuosi 1999 keskusteltiin freelancertyön sivukuluista. Journalistiliitto julkaisi kesällä esitteen Kuinka ostan freelancerilta? Opas syntyi Heikki Jokisen valtuustoaloitteen pohjalta. Tarkoitus oli kertoa toimitusten esimiehille ja muillekin ostajille free-työn ostamisen ja myymisen perusasioita. Oppaassa käytetty työn sivukuluprosentti sai aikaan sen, että hintaesimerkit olivat ristiriidassa osaston Vapaat Journalistit -luettelossa antamien hintojen kanssa. Opas sai aikaan kiivasta kritiikkiä, ja keskustelu johti siihen, että osasto teki vuoden 1999 aikana selvityksen freelancereiden työn sivukuluista. Käytännön työn tekivät osaston edunvalvontajaosto: Matti Mänttäri, Jorma Hyvönen ja Pekka Haraste sekä liiton uusi freelancer-asiamies Petri Savolainen.
Merkityksellistä kyselyssä oli se, että aiemmin sivukuja ei ollut kysytty jäsenistöltä, vaan oli edetty ikään kuin näppituntumalla, Ina Ruokolainen kertoo. Selvityksen mukaan freelancer-journalistien työn sivukulut olivat lähempänä yrittäjäjärjestöjen vastaavia arvioita, kuin mitä Journalistiliiton arvioissa oli aiemmin esitetty. Freelancereiden antamien tietojen pohjalta lasketut sosiaaliturvan ja eläkemaksujen tasot olivat hyvin lähellä myös työnantajien arvioimia työn kustannuksia. Sivukuluselvitystä esiteltiin free-seminaarissa, yhdistyspäivillä ja liiton koulutuksissa.
Liittoon palkattiin vuoden 1999 alussa uusi asiamies Petri Savolainen, joka otti tuoreella asenteella freelancer-asiat hoidettavakseen.
Petri alkoi istua säännöllisesti osaston hallituksen kokouksissa, mikä hyväksyttiin myös hallituksessa. Se ei ollut mikään itsestään selvyys. Tämä näkyi siinä, että hän pääsi hyvin nopeasti asioihin sisälle, Ina Ruokolainen sanoo. Kun aiemmin oli emmitty, onko liitto kaveri vai ei, viimeisetkin vastakkainasettelut tuntuivat haipuvan taka-alalle vuosituhannen vaihteessa.
Liittovaltuuston vuonna 1998 hyväksymässä freelancer-stategiassa päätettiin Free-neuvottelukunnan perustamisesta freelancereiden ja liiton yhteistyöelimeksi. Neuvottelukunta aloitti toimintansa vuonna 1999.
Se oli tavallaan tunnustus liitolta, että nämä on tärkeitä asioita. Varsinkin aluksi kokouksissa istui koko liiton korkein johto, Ina Ruokolainen sanoo.
Neuvottelukuntaan kuuluivat puheenjohtaja Pekka Laine, pääsihteeri Eila Hyppönen, liittohallituksen free-edustaja Pertti Rovamo, free-asiamiehet Petri Savolainen ja Matti Santajärvi sekä Freelancer-osaston ja FAO:n neljä edustajaa.
Neuvottelukunnan ansiosta tieto alkoi kulkea liiton ja osaston välillä paremmin. Petri Savolainen hoiti toimistotyönä yhä useammat sellaiset edunvalvontaan liittyvät tehtävät, jotka oli aiemmin tehty hallituksessa ja sen jaostoissa.
Petrin kanssa yhteistyö ollut saumatonta ja hän on ollut kantava voima monissa työryhmissä, Ruokolainen sanoo.
2000 Ensimmäiset talokohtaiset sopimukset
Polttopalloa ja pohjoismaisia kohtaamisia
Osaston vuosikokous pidettiin helmikuussa 2000 Pressiklubin yläkerrassa. Ina Ruokolainen valittiin yksimielisesti jatkamaan puheenjohtajana. Osaston sihteerinä työskenteli Pirjo Munck, jolla oli ratkaiseva rooli kesällä 2000 Mukkulassa Lahdessa järjestetyn pohjoismaisen freelancer-seminaarin onnistumisessa. Myös osaston verkkosivujen päivitys siirrettiin sihteerin tehtäväksi. Aiemmin palvelu oli ostettu osaston jäseniltä.
Pohjoismaisista freelancer-seminaareista tuli 90-luvulla säännöllinen tapa pitää yhteyttä kollegoihin.
Seminaareissa tapaa muitakin kuin ay-ihmisiä. Näihin liittyvissä hallitusten välisissä kokouksissa on erinomainen tilaisuus vaihtaa kokemuksia eri maiden freelancer-työhön liittyvistä ongelmista ja tietysti myös saavutuksista, Ina Ruokolainen kertoo. Vuonna 2000 oli Suomen vuoro järjestää seminaari. Järjestelyistä vastasivat osaston sihteeri Pirjo Munck ja puheenjohtaja Ina Ruokolainen. Terhi Friman ja Lauri Karvonen toimivat peli- ja tiedotusvastaavina. Pohjoismaisten suhteiden konkari Tutta Runeberg toi kokemusta järjestelyihin. Lisäksi käytännön järjestelyihin osallistuivat lukuisat osaston jäsenet. Ensimmäistä kertaa seminaarijärjestelyihin osallistuivat myös radio- ja tv-puolen freelancerit. Näin seminaarin ohjelmaan saatiin mukaan ajankohtainen digitalisointikeskustelu.
Seminaari pidettiin Mukkulan kauniissa kartanomiljöössä ja siihen osallistui 95 freelanceria Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja ensimmäisen kerran vuosiin myös Islannista. Ensimmäistä kertaa seminaariin osallistuivat myös Latvian ja Liettuan freelancerit. Virosta ei löytynyt osallistujia. Balttijournalistit tulivat mukaan pohjoismaisten hallitusten yhteisen Baltia-projektin kautta, jota veti pohjoismainen freelancer-koordinaattori Jan Winslöw. Liiton puolelta auttavan kätensä ojensi kansainvälisistä asioista vastaava asiamies Leena Paukku, joka järjesti Baltian ja Islannin edustajille ulkoministeriön rahoituksen. Seminaarin teemana olivat tekijänoikeuskysymykset. Kulttuuriohjelmassa tutustuttiin Sibeliustaloon ja Maarit Niiniluoto perehdytti kollegojaan suomalaiseen tangoon Esko Rahkosen orkesterin avustamana. Lisäksi Lahden kaupunki tarjosi illan kaupungintalolla. Seminaarissa pelattiin myös jo traditioksi muodostunut brännboll -peli, eli suomalaisittain nelimaalin ja polttopallon sekoitus. Isäntämaa voitti, kuten tapoihin kuuluu, lukuisien protestien jälkeen.
Ohjelma oli ensimmäistä kertaa sekä ruotsiksi ja englanniksi, mikä helpotti useampien freelancereiden osallistumista. Aiemmin seminaari on pidetty isäntämaan kielellä, Tanskassa tanskaksi ja Norjassa norjaksi, Ina Ruokolainen kertoo.
Käytännössä seminaari järjestettiin ay-hengessä ja palkatta. Sihteerin työaikaa lisättiin yhdellä työpäivällä viikossa.
Seminaarin järjestäminen joka neljäs vuosi on aina hirveä rypistys osastolle. Se on kuitenkin hyvä pitää aina välillä Suomessa, koska meiltä lähtee pohjoismaisiin seminaareihin niin vähän väkeä. Mukana on myös suomenruotsalaisia, joille osastolla on muuten aika vähän ohjelmaa tarjottavana heidän omalla kielellään, Ina Ruokolainen sanoo.
Pilottiprojektin ensimmäiset hedelmät
Eri lehtitalot ovat 90-luvulta alkaen tarjonneet freelancereiden allekirjoitettavaksi omia avustajasopimuksiaan. Osassa sopimuksista freelancer luopuisi kaikista oikeuksistaan perinteisen kertajulkaisun hinnalla. Osasto ja liitto ovatkin vastustaneet tällaisia sopimuksia ja pyrkineet olemaan itse aktiivisia sopimusasioissa neuvottelemalla suoraan lehtitalojen kanssa. Lehdistön free-strategian pohjalta Journalistiliitto aloitti pilottiprojektin seitsemässä eri lehtitalossa vuonna 1999. Mukana olivat Kaleva, Aamulehti, Huvudstadsbaldet, Yhtyneet Kuvalehdet, Talentum, Helsinki Media Company ja Sanoma Osakeyhtiö. Turun Sanomat tuli mukaan myöhemmin.
Tavoitteena oli vaikuttaa eri lehtitalojen avustajapolitiikkaan ja neuvotella talokohtaisia sopimuksia. Ensimmäinen kustantajan ja avustajien välinen yksityiskohtainen sopimus syntyi Talentumissa lehtien avustajien työtaistelun tuloksena. Ensimmäinen SJL:n ja kustannustalon välinen sopimus allekirjoitettiin alkuvuodesta 2001 Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n kanssa. Molemmat sopimukset säilyttävät freelancerin tekijänoikeudet ja sisältävät määräyksen avustussuhteen irtisanomisesta. Lisäksi sopimukset takaavat korvauksen teoksen uudelleenkäytöstä.
Nämä talokohtaiset neuvottelut ovat lähteneet käyntiin ja se on hirmuinen askel siihen 90-luvun alkuun verrattuna, Pertti Rovamo sanoo. Osa lehtitaloista on ymmärtänyt hyvän avustajapolitiikan ja avustajasopimusten olevan kilpailuetu tulevaisuudessa.
Muissa pilottiprojektiin kuuluvissa yrityksissä neuvottelut eivät ole edenneet. Sanoma WSOY -konserniin kuuluvat Sanoma Osakeyhtiö ja Helsinki Media Company eivät ole halukkaita keskustelemaan avustajasopimuksen ehdoista Journalistiliiton kanssa. A-lehdet seuraa Sanomien ja Sanoma Magazinesin omaksumaa linjaa: freelancerilta kaikki oikeudet kertakorvauksella lehdelle ja kaikki vastuut freelancerille. Erityisen pelottavaa sopimuksissa on vahingonkorvausoikeudellisten vastuiden siirtyminen lehdeltä freelancerille. Vahingonkorvaukset maksaisi freelancer,
ei lehti tai päätoimittaja. Viime vuosina mittavat vahingonkorvausvaatimukset ovat lisääntyneet, esimerkkeinä Hiihtoliiton ja Nostokonepalvelun tapaukset.
Sopimuksettomissa taloissa kustantaja vaatii yleensä kaikki oikeudet kertajulkaisuoikeuden hinnalla. Tämä taas on uuden tekniikan mukanaan tuomia ongelmia. Toimittajan juttu voi päätyä korvauksetta yrityksen muihin julkaisuihin tai verkkosivuille. On lähes mahdotonta valvoa millaisia versioita omasta työstä on liikkeellä.
Mediakentän laajentuminen ja monimuotoistuminen on johtanut siihen, että freelancerinkin aineistoa voidaan laittaa vaikka mihin. Siten tarve käyttää aineistoa on lisääntynyt. Käytännössä jutut voivat joutua vahingossakin väärään paikkaan. Erityisesti tämä on vaikuttanut toimittajan ja haastateltavan suhteeseen. Journalistin ohjeiden mukaanhan haastateltavan pitäisi tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä haastattelu julkaistaan, Petri Savolainen sanoo.
Mitä maksaa pikkujuttu?
Osasto teki vuonna 2000 palkkiokyselyn, jossa kerättiin pilottitalojen ostavien toimittajien ja freelancereiden arvioita juttupalkkioista. Kysely vahvisti kuvaa freelancereista journalistisen työn moniosaajina. Freelancerit kirjoittavat lehtiin laidasta laitaan. Juttutyypeistä mainittiin uutiset, reportaasit, henkilöhaastattelut, kolumnit, erilaiset arvostelut. Yksittäisiä mainintoja saivat myös mm. muoti- ja ruokajutut sekä juorupalstat.
Kyselyn mukaan yksittäisistä jutuista sovitaan toimeksiantajan kanssa lähes poikkeuksetta suullisesti. Osa vahvistaa suullisen sopimuksen vielä sähköpostitse. Puitesopimuksia ja muita kirjallisia avustajasopimuksia käytetään satunnaisesti. Osaston vuosittain laatimaa hinnoitteluohjetta pidettiin pääosin oikeantasoisena ja tarpeellisena. Suurimmaksi ongelmaksi nähtiin se, että kaikki lehtitalot eivät joko ole tietoisia siitä tai eivät muusta syystä noudata sitä. Aikakauslehtien palkkiot ovat suunnilleen palkkiosuositusten tasolla, mutta sanomalehtipuolella usein alle suositusten. Yleistäen voidaan sanoa, että mitä pienempi lehti ja mitä kauempana Helsingistä, sitä pienemmät palkkiot. Tilanne on siis siltä osin sama, kuin osaston perustamisen aikaan. Palkkiokysely uusittaneen syksyllä 2002.
Osasto rekisteröityy
Keväällä 2001 osaston vuosikokous pidettiin Pääpostin Auditoriossa. Puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti turkulainen freelancer-toimittaja Tuula Stenberg. Vuosikokouksessa keskusteltiin osaston organisoitumisesta. Hallitus esitti, että osasto rekisteröitäisiin juridiseksi yhdistykseksi. Mirja E. Solomon esitti lisäksi myös osaston muuttamista yhdeksi Journalistiliiton yhdistyksistä.
Keskustelua valtakunnallisesta SJL:n freelancer-yhdistyksestä on käyty koko osaston olemassaolon ajan. Houkuttelevimmaksi organisaatiomuutoksessa nähtiin se, että osasto pystyisi näin suoraan valitsemaan edustajansa Journalistiliiton päätöksentekoelimiin, eikä valintoja tarvitsisi junailla paikallisyhdistysten kautta. Vuoden 2001 lopussa osastossa oli 846 jäsentä. Freelancerit ovat liiton osastoksi poikkeuksellisen suuri. Jos osasto olisi yhdistys, ja saisi valita edustajansa suoraan liiton päätöksentekoelimiin, se olisi liiton neljänneksi suurin yhdistys. SAL:n 2616 jäsenestä 418 oli freelancereita vuoden 2001 lopussa. Seuraavaksi eniten freelancereita on Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksessä ja Pirkanmaan Journalisteissa. Valtakunnallisen yhdistyksen perustaminen parantaisi myös osaston taloudellista asemaa. Valtakunnallista yhdistystä on vastustettu siitä syystä, ettei osaston resursseiden uskota riittävän valtakunnallisen toiminnan järjestämiseen. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa asuvat freelancerit eivät välttämättä halua luopua paikallisyhdistyksen jäsenyydestä ja yhteydestä alueen työsuhteisiin kollegoihin. Päätöstä valtakunnallisesta yhdistyksestä ei tehty, eikä vuosikokous esittänyt hallitukselle velvoitteita asian eteenpäinviemiseksi.
Vuosikokous valtuutti hallituksen rekisteröimään osaston yhdistykseksi. Tämä alkoi olla tarpeen osaston taloudellisen aseman paranemisen myötä. Ilman rekisteröitymistä yksittäiset hallituksen jäsenet vastasivat tarvittaessa henkilökohtaisella omaisuudellaan osaston toiminnasta. Asia tuli esiin myös Mirja E. Solomonin haastaessa osaston oikeuteen Vapaat Journalistit -luettelosta. Tässä tilanteessa Journalistiliitto otti rekisteröimättömän osaston vastuun kannettavakseen. Osasto rekisteröitiin joulukuussa 2001 nimellä Suomen Journalistiliiton Freelancer-osasto ry.
VTA-SJL myyntiehtosopimus allekirjoitettiin jatkumaan marraskuussa 2001.
Sopimus on merkityksellinen siksi, että on edes jonkinlaiset keskusteluvälit näihin lehtitaloihin. Joissakin taloissa tuntuu yhä olevan vaikea myöntää, että freelancerit voisivat porukkana olla jonkinlainen neuvotteluosapuoli. Talokohtaiset sopimukset ovat kuitenkin sisällön kannalta merkittävämpiä, kuten Yhtyneiden Kuvalehtien free-sopimus, Ina Ruokolainen sanoo.
VTA ja SJL sopivat vuonna 2001 yhteisestä mallisopimuksesta ja ABC-paketista freelancer-työn ostajille. Pakettiin kerätään freelancereiden työtä käsitteleviä sopimuksia ja viranomaistietoja. Lisäksi on sovittu yhteisen koulutuksen järjestämisestä free-kansion pohjalta sekä freelancereille että toimeksiantajille. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin neuvottelusuhteet VTA:in paranivat.
Nythän on pari vuotta neuvoteltu yhtä soittoa milloin mistäkin ja nyt, ihme kyllä, tämä meidän yhteinen koulutusaineistokin näyttää olevan toteutumassa, ihmettelee Pertti Rovamo.
En olisi osaston toimintaan mukaan tullessani ikinä uskonut, että tämmöistä voi tapahtua. Ja vieläkin olen vähän epäuskoinen, hän naurahtaa.
Kohti juhlavuotta
Freelancer-osaston puheenjohtajana toimi vuoden 2002 kesäkuuhun asti Tuula Stenberg. Tämän jälkeen osaston toimintaa johti varapuheenjohtaja Lauri Karvonen. Osaston hallituksessa istuivat Susanna Bell, Kristiina Gerkman-Kemppainen, Ritva Ijäs, Lauri Karvonen, Jarmo Koivunen, Tiina Komi, Matti Mänttäri, Harri Römpötti, Kaisa Strandén ja Marjut Vuotila. Varajäseniksi valittiin vuosikokouksessa Tuomas Karvonen ja Matti Valli. Osaston sihteerinä toimi Anna Kähkönen.
Osasto julkaisi yhdessä Journalistiliiton kanssa Kun tarvitset freelanceria -oppaan, jota jaettiin vuoden 2002 aikana jäsenille ja toimeksiantajille. Oppaassa kerrotaan työn hinnasta ja VTA:n kanssa sovituista toimitus- ja myyntiehdoista. Vapaat journalistit -luettelo julkaistaan vuosittain ja sitä postitetaan noin 600 freelancer-työn ostajalle. Luettelon mainosmyynnistä saatava tuotto on pysynyt 90-luvun taloudellisesta notkahduksesta huolimatta hyvänä. Osaston tiedotus hoidetaan tällä hetkellä Freelancer Onlinen, Journalistin ja osaston sähköpostilistan avulla. Freelancer-uutiset ilmestyy entistä harvemmin.
Journalistiliiton liittokokouksessa Turussa freelancereiden edustus liiton päätöksenteossa lisääntyi. Liittovaltuustoon valittiin seitsemän lehdistön freelanceria entisten neljän sijaan. Ina Ruokolainen, Heikki Jokinen, Ilkka Pietarinen, Terhi Friman, Kristiina Gerkman-Kemppainen, Jaana Matikainen ja Markku Niiniluoto edustavat lehdistön freelancereita liittovaltuustossa seuraavat neljä vuotta. Lisäksi valtuustoon valittiin kaksi sähköpuolen freelanceria, Tuovi Putkonen ja Tomi Peurakoski FAO:sta.
Freelancereita puhutti liittokokouksen jälkeen valtuuston toisen puheenjohtajan vaali, jossa olivat vastakkain Taru Paavoseppä Savo-Kainuun Sanomalehtimiesyhdistyksestä ja Freelancer-osaston entinen puheenjohtaja Ina Ruokolainen Etelä-Suomen Sanomalehtiyhdistyksestä. Paavoseppä voitti äänestyksen äänin 102 - 77. Osastossa keskusteltiin itsekriittisesti liittokokoukseen valmistautumista. Olisiko paremmalla freelancereiden yhteistyöllä saatu Ina Ruokolainen valtuuston johtajistoon, jää tietysti vaille vastausta.
Pitkään hallituksessa freelancereita edustanut Pertti Rovamo vetäytyi ay-toiminnasta, mutta uuteen liittohallitukseen saatiin freelanceredustajaksi Matti Ronkainen Savo-Kainuun Sanomalehtimiesyhdistyksestä. Pekka Laine valittiin yksimieleisesti jatkamaan Journalistiliiton puheenjohtajana.
Juhlavuosi työllisti hallitusta vuoden 2002 aikana. Juhlakirjan kokosi Tuula Stenberg. Juhlaseminaarin ohjelmasta vastasivat Tutta Runeberg, Ina Ruokolainen ja Harri Römpötti. Journalistiliitto antoi liittokokouskiireiden vuoksi osaston tehtäväksi myös freelancereiden edunvalvontapäivän järjestämisen. Juhlaseminaarin yhteydessä pidettävän koulutuspäivän suunnittelun hoiti koulutusjaosto ja erityisesti sen puheenjohtaja Tiina Komi.
Uusia haasteita
Isot monikansalliset mediatalot ja niiden erilaiset sopimuskulttuurit muodostavat tulevaisuuden haasteen freelancereille. Miten freelancerit voivat valvoa työnsä kulkua ja saada myös riittävän korvauksen työstään, kun lehtitalot fuusioituvat suuremmiksi mediakonserneiksi, ja sama teksti tai kuva voidaan käyttää uudelleen yhä useammassa mediassa?
Jatkossa tämä mediakentän laajentuminen entisestään merkitsee yhä suurempaa uhkaa freelancerin tekijänoikeuksille ja siten myös haasteita liiton ja osaston edunvalvontatoimintaan, sanoo Petri Savolainen.
Sinänsä laajempienkin oikeuksien luovutus julkaisijalle ei ole ongelma, jos siitä saa kohtuullisen korvauksen, Savolainen sanoo. Uusi uhka freelancereiden tekijänoikeuksille tulee liikenne- ja viestintäministeriön suunnasta. Jos EU:n tekijänoikeusdirektiivi menisi läpi viestintäministeri Kimmo Sasin esittämin muutoksin, ja työsuhteiset toimittajat menettäisivät tekijänoikeutensa työnantajalle, seuraavana tavoitteena saattavat olla freelancereiden oikeudet.
Anna Kähkönen
|
|
