 |
Vapaa sana 2004
Sivu: Edellinen
1
2
3
4
5
6
Seuraava
KONJAKKI, RAHA JA SANANVAPAUS 20.12.2004
Vanhaa ay-toimitsijain mielisanontaa mukaellen konjakki, raha ja sananvapauskin ovat asioita, joista freelancer nauttii työsuhteisten kollegojensa välityksellä.
Etujärjestömme SJL:n jäsenlehti Journalisti suhtautuu freelancereiden arkipäivän huoliin ja edunvalvontaan yleensä varsin välinpitämättömästi. Ammattimaisesti freetyötä tekevälle lehdellä on kovin vähän annettavaa, ja sellaista freeasiaa, joka puhuttelisi myös liiton työsuhteista jäsenkuntaa, ei ole ollenkaan.
Olen esittänyt, että Journalistin toimitus oman näkemyksensä pohjalta käsittelisi freelancereiden edunvalvontaa koskevia aiheita. Turhaan. Olen tarjoutunut kirjoittamaan Journalistille freelancereiden arkipäivän ongelmista lukuisia kertoja. Toimitus on torjunut kaikki ehdotukseni ja tekstinäytteeni.
Olen tarjonnut Journalistin toimitukselle mahdollisuutta kommentoida laskelmaani Sama palkka samasta työstä, tai aihepiiriä yleensä, omissa toimituksellisissa artikkeleissaan. Välinpitämättömyys on ollut rikkumaton.
Tuoreimmassa tapauksessa Journalisti-lehdellä on ollut puoli vuotta aikaa joko uutisoida tai vaikkapa kumota Sama palkka -laskelmani uusimmat tulokset. Ei riviäkään, ei edes lehden omalta pohjalta lähtevää uteliaisuutta, joka kohdistuisi freelancereiden työn tuottavuuteen.
Kun näin oli tultu keskustelun kannalta huonoimpaan vaihtoehtoon, tein aiheesta kirjeen Journalistin yleisönosastoon otsikolla Vaiennut viulu. Sitä ei julkaistu.
Hyllytyksen ja reminderien jälkeen toimitus esitti pitkänpuoleiseen kirjoitukseeni poistot A, B, C ja D, jotka esitän seuraavaksi. Sitaattien jälkeen tämän kirjeen selittävä osa vielä jatkuu:
***
Poisto A
>Olen taas päivittänyt laskelmaani Sama palkka samasta työstä (11.4.2004), tänä vuonna olen käyttänyt aineistona joidenkin eturivin aikakauslehtien vuosikertoja 2003. Tuoreet tulokset ovat samansuuntaisia kuin varhemmin tässä lehdessä esittelemäni luvut.
>
>Kun tarkastellaan puheena olevia lehtiä ja niiden kirjoittavien toimittajien juttutuotantoa, tullaan seuraavaan tulokseen. Kotilieden toimittajat kirjoittavat keskimäärin 2,2 juttua kuukaudessa (vuosikerta 2003), Hyvä Terveys -lehden toimittajat 1,7 juttua/kk, Kotipuutarhan toimittajat 2,4 juttua/kk (yksi toimittajista myös kuvaa), Kodin Kuvalehden toimittajat 1,9 juttua/kk, ET-lehden toimittajat 2,2 juttua/kk ja Seuran toimittajat 3,3 juttua/kk.
>
>Saadakseen samalla juttumäärällä saman palkan kuin hänen työsuhteiset kollegansa palkkiopohjalta toimivan freelancerin tulee laskuttaa kirjoituspalkkiona Kotilieden kyseessä ollen vähintään 2 636 euroa/juttu, Hyvä Terveys -lehdeltä 3 412 euroa/juttu, Kotipuutarhalta 2 417 euroa/juttu, Kodin Kuvalehdeltä 3 053 euroa/juttu, ET-lehdeltä 2 636 euroa/juttu ja Seuralta 1 758 euroa/juttu. Kuvat eivät siis sisälly näihin lukuihin, vaan ne on laskutettava erikseen.
>
>En yhtään ihmettele, jos joku hieraisee silmiään! Nyt on kuitenkin niin, että näilläkin hinnoilla free-pohjalta tuotettu teksti on kustantajalle paljon halvempaa kuin työsuhteen kautta tuotettu.
>
>
>Otos ei kata koko aikakauslehtikenttää, mutta vertailun lehdet on valittu siten, että ne edustavat suomalaisen aikakauslehdistön parhaimmistoa, ja sellaisia lehtiä, joiden talous on vakaa. Toisin sanoen, freelancereiden tosiasiassa tavattoman alhaisia palkkioita ei voi perustella esim. lehden huonolla kannattavuudella tai kustantajan konkurssiuhalla.
>
>Olen käyttänyt laskentakaavaa, jonka mukaan sekä työsuhteiset että freelancer-pohjalta toimivat kirjoittavat toimittajat työskentelevät 11 kk vuodessa ja ansaitsevat sillä ”1kk palkallisen vuosiloman”. Työsuhteisten toimittajien vuosituotanto on jaettu 11:lla, ja sen mukainen tulos on merkitty ylle.
>
>Vertailukelpoisten tulosten varmistamiseksi laskelmasta on siivottu pois muut paitsi toimitusten kirjoittavat toimittajat. Monissa lehdissä myös toimituksen muu henkilökunta, kuten toimitussihteerit, kirjoittavat jonkin verran, mutta nämä eivät ole luvuissa mukana.
>
>Työsuhteisten toimittajien sairaspoissaolot ja koulutuspäivät yms. ja niiden juttutuotantoa vähentävä vaikutus on otettu huomioon. Onhan freelancereidenkin sairastettava ja pidettävä yllä ammattitaitojaan, siitä aiheutuvat kulut sisältyvät jo laskelmaan kertoimen 2,0 käytön myötä. Täten tulokset ovat vertailukelpoisia tältäkin osin.
>
>
>Freelancerin palkkio on laskettu jo tutuksi käyneen kaavan mukaan.
***
Poisto B
>Näin ollen esim. Kotilieteen kirjoitetusta jutusta on laskutettava, kun oletamme, että freelancer on yhtä tuottelias kuin hänen työsuhteiset kollegansa:
>5 800 euroa : 2,2 = 2 636 euroa
***
Poisto C
>Juttukohtainen bruttotyöaika on myös tärkeä luku. Kun oletetaan, että työsuhteisten toimittajien vuosiloma on 5 viikkoa, Kotilieden kirjoittavilla toimittajilla on käytettävänään 2,0 viikkoa bruttotyöaikaa yhden jutun laatimiseen. Hyvä Terveys -lehdessä käytettävissä oleva bruttotyöaika yhtä juttua kohden on 2,5 viikkoa, Kotipuutarhassa 1,7 viikkoa (yksi toimittajista myös kuvaa, sitä ei ole otettu huomioon tätä lukua laskettaessa), Kodin Kuvalehdessä 2,2 viikkoa, ET-lehdessä 2,0 viikkoa ja Seurassa 1,3 viikkoa.
***
Poisto D
>Monet freelancerit ovat toivoneet, että toisin laskelmani Sama palkka samasta työstä tiedot laajemminkin yleiseen tietoon, joten tässä näitä lukuja nyt on. Olen kylläkin jo aiemmin toimittanut laskelmani Journalistiliiton puheenjohtajan ja pääsihteerin pöydälle, samoin SJL:n kaikkien palkollisten, SJL:n liittohallituksen kaikkien jäsenten, liittovaltuuston puheenjohtajan ja sihteerin, Journalistin toimituksen, SJL:n kaikkien jäsenyhdistysten puheenjohtajien ja sihteerien työpöydälle poislukien HSY:n Jorma Welling, joka on pyytänyt, että en lähettäisi hänelle postia.
>
>Nyt on kuitenkin niin, että kukaan näistä henkilöistä tai tahoista ei ole sanallakaan kommentoinut asiaa. Ja kuinka kauan tätä vaikenemista on jatkunut - pian kolme vuotta!
>
>Hyvät free-kollegat, pyydän, että huomaatte Journalistiliiton menettelyn.
***
Ilmoitin toimitukselle, että hyväksyn poistot A, B, C ja poiston D alimman kappaleen osalta. Kirjoituksen voisi julkaista nimelläni, kunhan kohdan D kaksi ylintä kappaletta olisivat siinä mukana.
Olisihan voinut luulla, että Journalistin toimitus voisi löytää tilaa kahden kappaleen verran, kun sen käytössä ovat kuitenkin olleet Journalistin koko loppusyksyn sivustot.
Journalistin toimitussihteeri Pertti Kangas soitti minulle 15.12.2004 alkuillasta. Kävi ilmi, että kyse ei ollutkaan tilan puutteesta vaan siitä, että lehti ei julkaise näitä kahta kappaletta sisällöllisistä syistä. Muunlaiselle selittävälle lisälle kyllä olisi ollut tilaa.
Miksi olisin luopunut omista lauseistani, jotka kitetyttävät kirjoitukseni aiheen, otsikon ja kokemukseni Journalistiliiton jäsenyydestä.
Vesa Koivu, SJL, SAL, Free-osasto, vesa.koivu@metsanreunassa.fi
Väärä nimi? Harmi, ei voi mitään. 13.12.2004
"Seuraavan kerran kyseinen julkaisu ilmestyy puolen vuoden päästä joten ei paljon oikaisu seuraavassa numerossa lohduta."
"Arvelin pistää laskua moraalisten oikeuksien loukkaamisesta, mutta rokottamissumma on vielä avoin."
Virheitä sattuu.
Olemme palveluammatissa. Älä välitä. Rokottaminen ei toimi, se rokottaa vain uusia toimeksiantoja vastaan eli työt siltä suunnalta voit unohtaa.
Lyhyestä viestistäsi ei ilmene, arveletko kysymyksen olevan virheestä vai tahallisesta teosta. Jos epäilet tahallisuutta, niin kaiketi edellytykset yhteistyönne jatkumiselle ovat jo menneet. Onko sitten tyylikästä lopettaa suhde ylimääräisen laskun lähettämisellä, jää itsesi arvioitavaksi.
Mikäli kyse on toimituksessa sattuneesta erehdyksestä, niin onko rahakorvaus ainoa tapa saada oikeutta? Itse tekisin niin, että mainitsisin asiasta sähköpostiviestissä tilaajalle. En pyytäisi korvausta. En myöskään kirjoittaisi alentuvasti, vaan laatisin asiallisen viestin, jossa toteaisin tilanteen, ilmaisisin mieliharmini ja lopettaisin kirjoituksen ystävällisesti vailla vaateita toimenpiteistä.
Sattuuhan näitä. Jos juttu vilisee Miettisen ja Määttäsen kannanottoja, niin kerrankos sitä menee Matti ja Markku sekaisin, vaikka kyseessä olikin Parkkinen. Sinun näkökulmastasi kyseessä oli yksi juttu yhteen, harvoin ilmestyvään lehteen. Toimitus, toimittaja, toimistussihteeri, taittaja, kirjapaino tai joku muu on käsitellyt juttuasi lukuisten muiden joukossa ja on oikeastaan onnekasta, että lipsahduksia oli vain yksi. Toki moista onnekkuutta voidaan kutsua myös huolellisuudeksi.
Mikäli edellisestä huolimatta harkitset laskun lähettämistä, niin ehkäpä voisit suhteuttaa määrän verkkoversion palkkioon. Kenties 25 % alkuperäisestä laskusta voisi olla sopiva summa. Lasku epäilemättä maksetaan. Ihmisillä on kuitenkin taipumus kokea tällainen ikäväksi ja melkoisella varmuudella toimeksiantajasi asioi jatkossa mieluummin mukavampien freelancereiden kanssa.
Jussi Riku
jussi.riku@journalisti.net
Toimittaja
Helsinki
Jussi Riku, jussi.riku@journalisti.net
Savuton pikkujoulutilaisuus olisi mahdollinen kaikille 12.12.2004
Käväisin Free-glögitilaisuudessa, mutta raskas tupakansavu karkoitti minut hyvin pian muuten mukavan tuntuisesta pikkujoulujuhlasta. Voisiko ensi vuoden juhlien järjestelyssä ajatella myös meitä ei-tupakoivia, jotka usein saamme erilaisia fyysisiä oireita tupakansavusta?
Monet jättävät tupakansavun takia juhlinnan väliin; ja tätä ei varmaan kukaan empaattinen tupakoivakaan toivo?
Tuula-Maria Ahonen, ta@welho.com
Minun juttu - väärä nimi 29.11.2004
Onko kukaan muu törmännyt siihen, että jostain syystä tekemäsi jutun yhteyteen on lipsahtanut väärä nimi?
Minulle kävi niin viime viikolla. Seuraavan kerran kyseinen julkaisu ilmestyy puolen vuoden päästä joten ei paljon oikaisu seuraavassa numerossa lohduta. Arvelin pistää laskua moraalisten oikeuksien loukkaamisesta, mutta rokottamissumma on vielä avoin.
Jaana Matikainen, jaana.matikainen(ät)jaananviestintapalvelu.net
Tulevaisuuden Tutkimuksen seuran Huomionosoitus 27.11.2004
Kerron tulevaisuustrendeistä kiinnostuneille, että Tulevaisuuden Tutkimuksen seura myöntää joulukuun alussa ensimmäisen Huomionosoituksensa
perustamalleni Roska päivässä- kansalaisliikkeelle http://koti.welho.com/jpeltora/roskaliike.html
tärkeänä tulevaisuustekona.
Olisi ilahduttavaa,jos joku kollega innostuisi tekemään juttua; eli viemään eteenpäin yhteisvastuun ja välittämisen henkeä tässä muodossa. Toivottaen hyvää joulunalusaikaa;
Tuula-Maria Ahonen, ta(ät)welho.com
SAMA PALKKA SAMASTA TYÖSTÄ 21.11.2004
SISÄLLYS
- Sama palkka samasta työstä, laskelma, päivitys n:o 2, VK 11.4.2004
- Laskentaperusteet
- Keskustelua
- Palaute laskelmasta 24.2.2003
SAMA PALKKA SAMASTA TYÖSTÄ
Laskelma - päivitys n:o 2 , VK 11.4.2004
Mitä freelancertoimittajan tulee laskuttaa jutusta saadakseen samat tulot kuin hänen työsuhteinen kollegansa.
ASETELMA 1 - Työsuhteisten toimittajien julkaistut jutut keskimäärin per kuukausi
Kotiliesi (vuosikerta 2003) - 2,2
Hyvä Terveys (vuosikerta 2003) - 1,7
Kotipuutarha (vuosikerta 2003) - 2,4*
Kodin Kuvalehti (vuosikerta 2003) - 1,9
ET-lehti (vuosikerta 2003) - 2,2
Seura (vuosikerta 2003) - 3,3
* Yksi toimittajista myös kuvaa.
ASETELMA 2 - Mitä freelancertoimittajan tulee laskuttaa jutusta (vähintään) saadakseen samalla juttumäärällä saman palkan kuin hänen työsuhteinen kollegansa
KOTILIESI (vuosikerta 2003)
Työsuhteisten toimittajien laatima juttumäärä kuukaudessa - 2,2 juttua/kk
Freelancertoimittajan laskutettava kirjoituspalkkiona (vähintään) - 2 636 euroa/juttu (15 636 markkaa/juttu)
HYVÄ TERVEYS (vuosikerta 2003)
Työsuhteisten toimittajien laatima juttumäärä kuukaudessa - 1,7 juttua/kk
Freelancertoimittajan laskutettava kirjoituspalkkiona (vähintään) - 3 412 euroa/juttu (20 235 markkaa/juttu)
KOTIPUUTARHA (vuosikerta 2003)
Työsuhteisten toimittajien laatima juttumäärä kuukaudessa - 2,4* juttua/kk
Freelancertoimittajan laskutettava kirjoituspalkkiona (vähintään) - 2 417 euroa/juttu (14 333 markkaa/juttu)
* Yksi toimittajista myös kuvaa.
KODIN KUVALEHTI (vuosikerta 2003)
Työsuhteisten toimittajien laatima juttumäärä kuukaudessa - 1,9 juttua/kk
Freelancertoimittajan laskutettava kirjoituspalkkiona (vähintään) - 3 053 euroa/juttu (18 105 markkaa/juttu)
ET - LEHTI (vuosikerta 2003)
Työsuhteisten toimittajien laatima juttumäärä kuukaudessa - 2,2 juttua/kk
Freelancertoimittajan laskutettava kirjoituspalkkiona (vähintään) - 2 636 euroa/juttu (15 636 markkaa/juttu)
SEURA (vuosikerta 2003)
Työsuhteisten toimittajien laatima juttumäärä kuukaudessa - 3,3 juttua/kk
Freelancertoimittajan laskutettava kirjoituspalkkiona (vähintään) - 1 758 euroa/juttu (10 424 markkaa/juttu)
Näilläkin hinnoilla free-pohjalta tuotettu teksti on kustantajalle paljon halvempaa kuin työsuhteen kautta tuotettu. Kuvat eivät siis sisälly näihin lukuihin, vaan ne on laskutettava erikseen.
ASETELMA 3
Laskelma perustuu oletukselle, että vuosiloman kesto on 5 viikkoa.
Kotiliesi (vuosikerta 2003) - Jutun kirjoittamiseen käytetty bruttotyöaika, työsuhteinen toimittaja - 2,0 viikkoa
Hyvä Terveys (vuosikerta 2003) - Jutun kirjoittamiseen käytetty bruttotyöaika, työsuhteinen toimittaja - 2,5 viikkoa
Kotipuutarha (vuosikerta 2003) - Jutun kirjoittamiseen käytetty bruttotyöaika, työsuhteinen toimittaja - 1,7 viikkoa
(Yksi toimittajista myös kuvaa, sitä ei ole otettu huomioon tätä lukua laskettaessa.)
Kodin Kuvalehti (vuosikerta 2003) - Jutun kirjoittamiseen käytetty bruttotyöaika, työsuhteinen toimittaja - 2,2 viikkoa
ET-lehti (vuosikerta 2003) - Jutun kirjoittamiseen käytetty bruttotyöaika, työsuhteinen toimittaja - 2,0 viikkoa
Seura (vuosikerta 2003) - Jutun kirjoittamiseen käytetty bruttotyöaika, työsuhteinen toimittaja - 1,3 viikkoa
LASKENTAPERUSTEET
Selvitys perustuu julkiseen aineistoon ja sen toteuttamistapa on avoin; kuka tahansa voi tarkistaa sen tulokset ja arvioida siinä käytettyjä menettelytapoja.
Vertailun lehdet on valittu sattumanvaraisesti eikä näyte kata koko aikakauslehtikenttää. Lehdet on kuitenkin valittu siten, että ne edustavat suomalaisen aikakauslehdistön parhaimmistoa, ja sellaisia lehtiä, joiden talous on vakaa. Toisin sanoen, freelancereiden alhaisia palkkioita ei voi perustella esim. lehden kassakriisillä tai kustantajan konkurssiuhalla.
Lehdet ovat myös sellaisia, joiden kokoamiseksi käytetään sekä työsuhteisia että freelancertoimittajia. Vertailukelpoisten tulosten varmistamiseksi laskelmasta on siivottu pois muut paitsi toimitusten kirjoittavat toimittajat. Joissain lehdissä myös toimituksen muu henkilökunta, kuten toimitussihteerit, kirjoittavat jonkin verran, mutta nämä eivät ole luvuissa mukana.
Olen käyttänyt laskentakaavaa, jonka mukaan sekä työsuhteiset että freelancer-pohjalta toimivat kirjoittavat toimittajat työskentelevät 11 kk vuodessa ja ansaitsevat sillä ”1kk palkallisen vuosiloman”. Kunkin työsuhteisen toimittajan vuosituotanto on jaettu 11:lla, ja sen mukainen tulos on merkitty yllä olevaan asetelmaan.
SJL:n ja TT:n arvion mukaan lehdistön palveluksessa olevat työsuhteiset toimittajat saivat vuonna 2003 palkkaa keskimäärin 2 900 ¤/kk (17 200 mk/kk). (lähde - Journalisti 19.9.2003, s.8-9)
Freelancerin laskuttama palkkio ei ole hänen palkkansa vaan palkkiosta on ensin vähennettävä freelancerin sotut, eläkkeet ja muu sellainen, sekä freelancerin oma toimisto, toimiston kalusto, tietokoneet, ylläpito, huolto, myös hallinnolliset kulut kuten kirjanpito ja tilinpäätökset.
SJL:n käyttämän peukalosäännön mukaan freelancerin on ansaitakseen yhden euron laskutettava kaksi euroa. Palkkiota laskettaessa palkkasumma on siis kerrottava kertoimella 2,0. Työsuhteisen kollegansa tulotasolle päästäkseen freelancerin tulisi siis laskuttaa kuukaudessa seuraavasti, kuvat eivät sisälly hintaan:
2 900 ¤/kk x 2,0 = 5 800 ¤/kk (17 200 mk/kk x 2,0 = 34 400 mk/kk)
Näin ollen esim. Kotilieteen kirjoitetusta jutusta on laskutettava, kun oletamme, että freelancer on yhtä tuottelias kuin hänen työsuhteinen kollegansa:
5 800 ¤ : 2,2 = 2 636 ¤ (34 400 mk : 2,2 = 15 636 mk)
Jotta yllä oleva luku olisi vertailukelpoinen, on huomattava, että lehden tulee vielä maksaa freelancertoimittajalle jutun tekemisestä aiheutuneet matka- yms. kulut samalla tavalla kuin työsuhteiselle toimittajalle.
KESKUSTELUA
Asetelmasta nähdään, että työsuhteinen kirjoittava toimittaja laatii 2-3 juttua työkuukaudessa. Freelancereille maksettavat palkkiot ovat kuitenkin sellaiset, että samaisiin aikakauslehtiin kirjoittavien freelancereiden on kirjoitettava samassa ajassa 10-20 juttua yltääkseen samoille tuloille. Freelancerin olisi vielä ehdittävä myydäkin nuo jutut siihen samaan hötäkkään ja varauduttava ylläpitämään tällaista työtahtia - niin kuinka kauan?
Tarkemmissa erittelyissä voidaan keskustella juttujen koosta ja niiden vaatimasta työmenekistä. Tässä laskelmassa on hyväksytty jutuksi ne jutut, jotka lehti on toimittajansa nimellä julkaissut. Käsitykseni on, että aineiston laajuus ja pitkä tarkasteluväli tasoittavat satunnaiset työmenekin vaihtelut. Joissakin lehdissä käytetään varsin suuria juttukokoja, mutta tämä ei juuri vaikuta selvityksen tuloksiin, sillä samaisissa lehdissä myös freelancereilta odotetaan vastaavaa aiheenkäsittelyä.
Myös työsuhteisten toimittajien sairaspoissaolot ja koulutuspäivät ja niiden juttutuotantoa vähentävä vaikutus on otettu huomioon. Onhan freelancereidenkin sairastettava ja pidettävä yllä ammattitaitojaan, ja siitä aiheutuvat kulut sisältyvät jo laskelmaan kertoimen 2,0 käytön myötä. Täten tulokset ovat vertailukelpoisia tältäkin osin.
Tämän vuoden 2003 vuosikertoihin perustuvan selvitykseni tulokset käyvät yksiin edellisen vuoden 2002 tammi- helmikuuta koskevan laskelmani kanssa, ja minusta näyttää, että asiaa voidaan suuruusluokkatasolla pitää selvitettynä, jollei jotain uutta ilmene.
Freelancerin tulee siis olla viisi tai jopa kymmenenkin kertaa tuotteliaampi päästäkseen samoille ansioille kuin hänen työsuhteiset kollegansa. Erot ovat niin suuria, että viiden kuudesta toimitusten kirjoittavista toimittajista tulisi olla komennettuna pysyvästi muihin tehtäviin kuin jutuntekoon, jotta päästäisiin arvioimaan hienojakoisempia seikkoja. Ja näinhän ei ole.
Juttukohtainen bruttotyöaika on myös tärkeä luku. Niin työsuhteiset kirjoittavat toimittajat kuin freelancertoimittajatkin tekevät myös muuta toimittajan työhön legitiimisti kuuluvaa työtä, mutta harva lehtien sisäänostajista sen freelancerin kohdalla tunnustaa; freelancerin työmenekkiä laskettaessa lehdet usein laskevat tunteja ja päivän puolikkaita, kun työsuhteisen toimittajan tarvitsemaa juttuaikaa lasketaan viikoissa.
Tämä on sitäkin ihmeellisempää, kun työsuhteinen kirjoittava toimittaja toimii työnjohdon tukemana ja moninaisen apuhenkilökunnan palvelemana. Freelancerin on hoidettava oma toimistonsa siivouksesta alkaen, hankittava itse kaikki laitteet klemmareita myöten, päivitettävä ja ylläpidettävä tietokoneet, maksettava laskut ja laskutettava, budjetoitava ja tehtävä tilit ja veroilmoitukset. Työtehtävistä sopiminen, hintaneuvottelut ja yhteistyösuhteiden hoitaminenkin ottavat oman aikansa; lehden edustajalla työtuntilaskuri raksuttaa, freelancerilla ei.
Toivoakseni freelancerit saavat tämän laskelman myötä osviittaa myös oman työmenekkinsä realistiseen arviointiin, kun toimitusten oma normitus nyt on tiedossa: ei muuta kuin SJL:n freehintataulukko esiin ja kertoimeksi oikein arvioitu työaika!
PALAUTE LASKELMASTA 24.2.2003
- Sama palkka samasta työstä, laskelma 24.2.2003
Sain ensimmäisestä laskelmasta melko paljon palautetta. Yhdessä kirjeessä freekollega ilmoitti minulle, että hän osaa hoitaa asiansa eikä kaivannut siinä minun neuvojani. Toisen kirjeen sisällöstä en saanut selvää, mutta käsitin senkin niin, että postini ei ollut tervetullutta.
Kaikki muu palaute, lähemmäs sata kirjettä, oli enemmän tai vähemmän kiittävää. Bravo! -huudahdusten lisäksi monet kiittivät vaivannäöstäni arkisemmin ja sanoivat, että heillä oli oman kokemuksensa pohjalta samansuuntainen käsitys freelancerin asemasta, ja että esittämäni luvut vain vahvistivat sen, mitä he olivat tähänkin asti uumoilleet.
Eräs kollega esitti tärkeän laskelmaa koskeva huomautuksen. Hänen mukaansa freelancerin palkkioita ei voi suoraan verrata työsuhteisten tuloihin sillä tavoin kuin minä sen tein, siis käyttämällä kerrointa 2,0. Oikea tapa laskea on: yksi osa palkkaan, yksi osa kuluihin ja yksi osa pahan päivän varalle.
Tämä johtuu siitä, että työsuhteisen toimittajan palkka juoksee kaikissa olosuhteissa, kun taas julkaisemattomasta jutusta tai epäonnistuneesta projektista freelancer kärsii koko tappion. Samoin, freelancerin palkkio voi viipyä matkalla epämääräisen ajan, ja kuten tunnettua, freen toimeksianto päättyy työn valmistuttua ja vakiintunut asiakassuhdekin voi katketa milloin hyvänsä, silloin free saa etsiä uutta lehteä ja syödä säästöjään. Freen työ on siis luonteeltaan turvatonta, häiriöaltista ja riskipitoista ja laskutus katkelmallista, ja tämä tulee ottaa huomioon hinnoittelussa, jos samanpalkkaisuutta tavoitellaan. Oikea kerroin, johon sisältyy ”freelancerin iskunvaimennin” pahan päivän varalle, olisi siis 3,0.
Toinen kollega huomautti, että lehdet ovat ryhtyneet sisällyttämään ”kirjoituspalkkioon” myös muita töitä kuten esim. kuvausjärjestelyjä, on briiffattava vakitoimittajia ja jopa vastattava yleisökysymyksiin.
Monet halusivat kiinnittää huomiota freetyön jokapäiväisiin pulmiin. Eräs sanomalehtifree kirjoittaa, kuinka sisäänostaja ei ole kuullutkaan YEL:stä tai freelancerin jutuntekokuluista. Maakuntalehti maksaa 100 euron juttupalkkiota, joissa ei lainkaan oteta huomioon, millainen juttu on ja mitä kuluja sen tekemisestä on aiheutunut. Toinen sanomalehtipuolen free on laskenut, että hänen tulisi kirjoittaa kuukaudessa lähes 50 sunnuntaisivun laajaa artikkelia palkoille päästäkseen. Kolmas kertoo, että työsuhteinen toimittaja kaataa kaikki iltapäivän ja illan tilaisuudet hänen, freen, tehtäväksi, mutta palkkio on alle arvostelun ja iltalisistä on turha kysyä.
Asiantuntijajuttuja kirjoittava tekniikan free kertoo ratkaisemattomasta pulmasta, kun kuukaudessa pitäisi kirjoittaa 10 - 15 juttua, mutta erikoislehdet ovat niin mustasukkaisia: lehti ostaa vain muutaman jutun kerrallaan, mutta silti kilpailijan lehteen ei saisi kirjoittaa.
Keski-Euroopassa asuva ammattimaisesti toimiva free kertoo, kuinka hän oli kirjoittanut eräälle suomalaiselle eturivin aikakauslehdelle (ei mukana esimerkkilaskelmassani -VK) laajan reportaasin, jonka kenttätyöt yksin veivät kaksi päivää, plus matkat ja matkapäivät. Lehti hylkäsi jo julkaistun jutun laskun selittäen, että ”avustajat” saisivat olla kiitollisia, kun ylipäätään saavat nimensä ”meidän lehteemme”.
Lehteä edustavan ”hintaneuvottelijan” törkeästä käytöksestä on esimerkkejä, jos kohta myötätuntoisestakin kohtelusta, samoin sydäntä raastavia kertomuksia siitä, kuinka lehti on varastanut freelancerin jutun kuvitusta myöten; lehdillä näyttää olevan tähän kiusausta trendikkäiden aiheiden ja uraansa aloittelevien freelancereiden kohdalla.
Eräs entinen vakitoimittaja, nykyinen free, ei halunnut kokonaan unohtaa vanhoja työtovereitaan vaan huomautti, että monesti työsuhteisen kirjoittavan toimittajan aika kuluu freelancereiden ”tekeleitä” editoidessa. - Onko tosiaan niin? Jos näin olisikin, laskelmani kannalta tällä ei ole juuri merkitystä. Sillä vaikka toimitusten kirjoittavat toimittajat ottaisivat omiin nimiinsä kaikki freelancereiden kirjoittamat jutut, heidän juttutuotantonsa kohoaisi 2-3 jutusta vain 4-6 juttuun kuukaudessa. He eivät vielä tälläkään tuotteliaisuuden tasolla ja nykyisten freepalkkioiden varassa täyttäisi SJL:n jäsenkriteereitä, vaan Free-osaston tulorajat tuomitsisivat heidät yhä vieläkin harrastelijoiden joukkoon: Journalistiliitto torjuisi heidän jäsenhakemuksensa.
Tätä laskelmaa koskevat kommentit ja kyselyt joko keskustelupalstalle JOURNALISMI@uta.fi tai suoraan
Vesa Koivu, vesa.koivu@metsanreunassa.fi
Eläväthän ne kiinalaisetkin 21.11.2004
Kiitoksia, Anneli Kanto, erinomaisesta laatutyön kuvauksestasi. Hyvää haastattelua ei nyhjästä tyhjästä, vaan se teettää työtä ja vaatii aikaa. Kiitoksia sinulle myös monista niistä mainioista haastatteluistasi, joita olen saanut ja toivottavasti saan vastakin lukea!
Minusta on alkanut tuntua, että tuo lehtitoimitusten puhe laadusta kaikuu aina vain ontommalle. Mahtavatko kaikki tätä mantraa hokevat edes tietää, mistä puhuvat? Jos sitten kysyy, mitä lehti itseasiassa haluaa, harva sisäänostaja pystyy artikuloimaan toiveensa, ainakaan budjettinsa rajoissa. Kyllähän hyvän jutun saa vielä kaupatuksi ja julkaistuksikin, mutta resursseja siihen on turha pyytää. Tavallista sen sijaan on se, että lehdet haluavat sitä samaa mitä toisetkin. Erityisesti sitä, mitä trendijohtaja julkaisee.
Meidän kokemuksemme on kyllä se, että meidän tulee kyetä asettumaan ostajan rooliin ja ajattelemaan sen puolesta, mikä sille sopisi ja mitä se tarvitsee ja haluaa, ja sitten vastata näihin pyyntöihin mahdollisuuksiemme rajoissa. Mikäpä siinä, sehän sopii vallan hyvin siihen, miten freetyön luonnetta voidaan kuvata. Huono puoli tässä vain on se, että neuvottelujen hoitaminen molemmilta puolin pöytää vie aikaa ja resursseja, eikä siitäkään voi laskuttaa.
Jos lähdetään siitä, että eläväthän Intian köyhätkin, kiinalaiset vaihetyöläiset ja niin edelleen, epäilemättä myös suomalaiset freelancertoimittajat elävät. Eräässä mielessä meistä tiedotusvälineitten ”avustajista” voidaan sanoa, että me olemme mediasektorin kiina-ilmiö tai Viron vuokratyöläisiä. Kielen puolestahan työtä on vaikea siirtää halpatyövoiman maihin, mutta tässä me olemme, ja kustannusyhtiöt, joita palvelemme tekevät mahtavasti voittoa vuosi vuoden jälkeen.
Minä olen ottanut lähtökohdakseni sen, että alalla on yleisesti hyväksytty konsensus siitä, mitä normaali toimittajantyö maksaa, ja se on luettavissa työehtosopimuksista ja palkkatilastoista. Jos freelancer tekee kutakuinkin samaa työtä kuin hänen kuukausipalkkainen kollegansa, ansioitten tulisi olla ainakin suuruusluokaltaan samaa tasoa. Ilman mitään repimistä ja rääkkiä.
Katsotaan tilannetta vaikkapa toimittajan työuran mittakaavassa: Tuhannet kuukausipalkkaa nauttineet toimittajat ovat siirtyneet ja siirtyvät terveinä ja virkeinä vanhuuseläkkeelle. Moniko freelancer teidän tuttavapiirissänne tai näköpiirissänne on yltänyt samaan tai voi yltää samaan? Entä montako jää jäljelle, jos luvusta otetaan pois ne, joiden varsinaiset tulot tulevat jostakin muusta kuin sanoma- ja aikakauslehtien tekstien tuottamisesta?
Postitan tämän kirjeen jälkeen vielä toisen kirjeen, jossa on tämänvuotinen päivitykseni laskelmastani Sama palkka samasta työstä.
Vesa Koivu, vesa.koivu@metsanreunassa.fi
Laatu vaatii aikaa 17.11.2004
Olen huomannut, että jotkut aloittelevat freet - ja muuten kokeneetkin -myyvät halvalla siten, että "unohtavat" tai tahallisesti jättävät veloittamatta esimerkiksi internet-korvaukset.
Minusta tällainen romuttaa koko liiton asemaa ja tekee pelkästään hallaa palkkiopolitiikkaa ajaville. Näin poljetaan niiden asemaa, jotka laskuttavat ko. korvaukset. En ole halvalla myyvien kannalla.
Jotta mitään hiljaista aikaa ei jäisi, tapaan työstää yleensä 3-4 juttua yhtä aikaa. Ne limittelevät keskenään eri vaiheissa. Mikään juttuni ei ole yleensä niin työläs kuin Annelin kuvaama. Jos noin hankalaa olisi, varmaan olisin jo jättänyt alan.
Olen törmännyt erääseen kuvioon. Freelle on alettu sysätä hoidettavaksi kuvituksen hankinta, enkä tarkoita tällä kuvaajalle annettavia kuvausvinkkejä, vaan erilaisten matskun, kuvien, taulukoiden hankintaa, johon uppoaa aikaa. Se on toimitussihteerin tai kuvatoimittajan työtä.
Sanoin hiljattain eräässä tällaisessa tilanteessa, että olen toimittaja. Työnantaja ilmoitti, että ota korvausta noista hankinnoista.
Marjut Reivilä, marjut.reivila@pp.inet.fi
Laatu vaatii aikaa 17.11.2004
Ostavat toimittajat painottavat laatua hinnan ja ylipäänsäkin jutun ostopäätöksen kriteerinä. Laadulla ja ajalla on kuitenkin vissi riippuvaisuus, jota tutkailemalla päästään mukaviin ristiriitaisuuksiin. Laatua vaaditaan, mutta oletetaan, että laadun tuottamiseen ei tarvita aikaa.
Minulla, mutta ei yksin minulla, on sellainen sormituntuma, että juttujen laatuvaatimukset ovat kovasti nousseet 2 – 3 vuoden aikana. Hämmästyn hirveästi palkkiokyselyn tietoa, jonka mukaan esimerkiksi henkilöhaastattelu syntyy sekä ostajien että kirjoittajien enemmistön mielestä 1 – 2 päivässä. Runsas kolmannes on tätä mieltä, viidennes – kirjoittajista, ei ostajista - sentään arvelee 2 – 3 päivän urakalla selvittävän.
Ei onnistu ainakaan minulta eikä niillä laatukriteereillä, joita työltäni edellytetään. Vielä enemmän hämmästyn sitä, että viidennes ostajista arvelee henkilöhaastattelun syntyvän alle yhdessä työpäivässä!
Jos otetaan esimerkiksi aikakauslehteen tarkoitettu henkilöhaastattelu, joita me kaikki varmaankin paljon teemme, laatuvaatimus tarkoittaa ensinnäkin, että haastattelija tekee haastattelun pohjaksi kunnon pohjatyön – etsii netistä taustatietoa, etsii ja lukee aiempia haastatteluja tai haastateltavan kirjoja/artikkeleita ja suunnittelee haastattelun teemat. Paljonko menee aikaa? Helpoimmassakin tapauksessa puoli päivää (eli noin 3 tuntia), hankalammassa tapauksessa haastateltavan väitöskirja on iltojesi ilo kokonaisen viikon ajan. Haastateltavan pyydystäminen ja suostuttelu on aika usein työn hankalin vaihe, johon menee ainakin puoli työpäivää, joskus kokonainenkin, tietenkin pikku paloissa, tunti tänään, puoli tuntia huomenna. Haastattelua ei tehdä puhelimessa, vaan toimittaja tapaa haastateltavan silmästä silmään, lehdet saattavat jopa toivoa useampaa tapaamista eri ympäristöissä (työpaikka, lempiharrastus). Näin provinssista (Tampereelta) käsin tämä tarkoittaa, että ainakin yksi työpäivä menee pelkästään matkustamiseen ja haastattelun tekemiseen. Kuvausta mietitään ja ideoidaan huolellisesti, lähetellään sähköposteja puolin ja toisin. Aikaa kuluu. Laajasta henkilöhaastattelusta en koe selviäväni ilman nauhuria – purkuun ja haastattelun rakenteen miettimiseen sekä ensimmäiseen versioon menee työpäivä – muistakaamme hyvät kollegat, että työpäivän mitta on tessin mukaan 7 tuntia 20 minuuttia. Nyt on käsissä jutun raakaversio ja työaikaa on kulunut hyvässä lykyssä 3 päivää, huonossa lykyssä 5 tai enemmän.
Seuraavaksi juttu fiilataan ja siihen saadaan se erityinen, joka on laatua. Se tarkoittaa miettimistä, rakenteen pyörittelyä, kielen hiomista, näkökulman ja dramaturgian etsimistä. Paljonko menee aikaa? Päivä? Seuraavaksi on vuorossa jutun tarkistus, se on: pyydystät kiireistä haastateltavaa uudelleen, neuvottelet, suostuttelet ja yrität puristaa hänestä ulos tarkistuksen. Joskus se sujuu sutjakasti, usein taas ei ja silloin saattaa kulua aikaa varsin rutosti varsin vähäarvoisiin asioihin.
Kun haastattelu on valmis, ei juttu vielä ole. Nyt ruvetaan rakentelemaan laatikoita. Tilaaja saattaa pyytää vaikkapa kolmen henkilön lyhyet haastattelulausunnot päähaastateltavasta. Tai laatikoihin sijoitetaan jokin irrallisempi teema, luettelo haastateltavan merkittävistä aikaansaannoksista, haastattelun teemaan liittyvä faktalaatikko – no, te tiedätte, ettei laatikointi suju käden käänteessä, varsinkin, jos tehdään galluppeja ja varsinkin, jos galluphenkilötkin haluavat tarkistaa lausumansa, kuten he nykypäivänä haluavat. Lopputulema on, että laadukas henkilöhaastattelu aikakauslehteen vie aikaa ainakin puolitoista viikkoa, sillä on syytä muistaa, että oman firman hoito on myös juttujen tekoon kuuluvaa työaikaa ja siihen menee noin päivä viikossa. Tässä laskelmassa ole vielä mukana taustahaastatteluita, joita onneksi ei vielä freeltä vaadita – toimitukset niitä jo tekevät, joten odotettavissa on. Eli laadukkaan henkilöhaastattelun hinta on noin 1.500 euroa. Kuinka moni free kuittaa sellaisen palkkion?
Olen tästä urputtanut ennenkin, joten tästä on hyvä jatkaa, Esko Ahon kuolematonta mietelmää siteeraten. Työajaksi on laskettava kaikki työn vaatima aika. Kun kirjoitat laskuja tai tiliöit kuitteja, se on työaikaa. Kun luet taustamateriaaleja tai kuuntelet erikoisalasi seminaaria, et ole hupailemassa, vaan töissä. Minua on myös kovin ihmetyttänyt toistuva kommentti freelance-työn leppoisuudesta eli levätä voi "kun freellä on hiljaisempaa". Tätä luppoaika-argumenttia esitellään usein. Itse en ole moiseen koskaan törmännyt. Jos on "hiljaisempaa", se tarkoittaa, että muutaman viikon päässä odottaa rahaton kausi, joten lauteilla makoiluun ei ole hetkeäkään aikaa, vaan on (pelko sydämessä) etsittävä ja kehiteltävä ideoita, tarjottava niitä lehtiin ja hankittava juttutilauksia. Se ei ole vapaa-aikaa, vaan hermoja koettelevaa työtä, vaikkei siitä suoranaisesti makseta. Suurfirmalla on kehittelyosasto, free kehittelee päässään, mutta periaate on ihan sama: kehitetään jotain, jota voi myydä. Eikä se ole helppoa.
Tänä vuonna kirjasin puolen vuoden ajan työpäivieni todellisen pituuden: pistin ylös niin kuittisulkeiset, materiaalin lukemiset kuin matkojen vaatimat ajat. Ilmeni, että kuukaudesta toiseen työviikkoni pituus oli aika tavalla sama, lähempänä 60 kuin 50 työtuntia, sentään lomakuukauden aikana noin 40 tuntia. Kokeilkaapa konstia, saatatte hämmästyä ahkeruuttanne.
Anneli Kanto
Tampere
Anneli Kanto, kanto.kantokonätkolumbus.fi
Myymmekö aikaa vai tuotteita? 16.11.2004
Vesa Koivu on tehnyt perusteellisia ja tuiki tarpeellisia laskelmia freelancereiden todellisesta palkkiotasosta verrattuna työsuhteisiin. On tärkeää sanoa ääneen, että freelancerien todelliset tuntiansiot ovat yleensä pienempiä kuin työsuhteisten. Olisi myös ollut hyvä voida käydä tällä palstalla kunnon keskustelua viimevuotisesta Freelancereiden työmarkkinatutkimuksesta – olin pettynyt saadessani tietää, että Vesa Koivun puheenvuorot siitä on jätetty tällä palstalla julkaisematta. Itseänikin ihmetytti työmarkkinatutkimuksessa mm. se, että freen keskimääräinen kuukausiansio, jota verrattiin työsuhteisen kuukausiansioon, oli laskettu jakamalla freen vuositulo kymmenellä – perustuen olettamukseen, että keskivertofree työskentelee kymmenen kuukautta vuodessa. Samalla unohdettiin, että työsuhteinen saa palkan myös niiltä kahdelta lomakuukaudelta, free ei. Tutkimuksen laskutapa tulisi oikeutetuksi vasta, jos jostain löytyisi se vuokraisäntä, joka antaisi freelancerin asua kaksi kuukautta vuodesta maksamatta vuokraa, ja kiltti lähikauppias, joka antaisi joka vuosi kahden kuukauden ruoat ilmaiseksi.
Meille kaikille tutuista taloushuolista huolimatta olen Vesa Koivun kanssa eri mieltä ajatuksesta ”Freelancerius ei oikein sovi elämänuraksi, jollei sinulla ole perintöä, puolisoa, joka on valmis elättämään sinut ja perheen tai muita tuloja.” Päivi Arvonen kertoikin jo omista kokemuksistaan, ja meitä on monia muitakin, jotka olemme pitkäänkin elättäneet free-työllä itsemme ja perheemme ilman perintöä ja puolison tuloja. Toki työtä on paljon ja olo on välillä uupunut. Mutta toisaalta yksi free-elämän onni on siinä, että jos on jokin erikoisala, josta on intohimoisen kiinnostunut, freenä saa paljon suuremman ilmaisuvapauden kuin vakitoimittajana, koska aihepiiristään pääsee kirjoittamaan eri tavoilla erilaisiin lehtiin ja eri yleisöille.
Mielestäni free-työstä saa onnistuneen elämänuran jommallakummalla kahdesta reseptistä: joko 1) onnistuu järjestämään elämänsä niin, että ei tarvitse suuria tuloja (sellainen elämäntapa osoittaa mielestäni ihan oikeasti suurta viisautta, suurempaa kuin mihin olen itse kyennyt;) , tai 2) kehittää parhaansa mukaan työnsä laatua ja tekee yhteistyötä sellaisten lehtien kanssa, joissa ymmärretään maksaa laadusta.
Minäkään en halua syyllistää niitä, jotka myyvät halvalla. Jokainen meistä on joskus ollut vasta-alkaja, ja moni meistä myy myöhemminkin joitain juttuja naurettavan halvalla (minäkin viimeksi tänään, lehdelle jonka taustayhteisön aatemaailma miellyttää minua). Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että ammattitaitoisen, erikoistuneen freen jutut ja uuden, aloittelevan freen jutut ovat kaksi erilaista tuotetta, ja eräät lehdet myös maksavat niistä eri hintoja. Tämä tulee yllättävän selvästi ilmi myös Freelancer-osaston tuoreessa palkkiokyselyssä.
Palkkiokyselyssä ilmenee myös mielenkiintoinen ristiriita: moni free kokee myyvänsä lehdille työaikaansa, mutta monikaan lehtien ostava toimittaja ei koe ostavansa freen työaikaa vaan valmiin tuotteen eli jutun. Jutun laadusta sitten riippuu, kuinka arvokas se on lehdelle, ja osa lehdistä maksaa sen mukaan. Muutenkin ostavien toimittajien kommentit ovat hyödyllistä luettavaa meille kaikille juttujemme myyjille – ks. palkkiokysely
Helena Telkänranta, telkanranta(ät)hotmail.com
Freetyöllä voi elättää itsensä 15.11.2004
Freelancerin saamat tai laskuttamat palkkiot lienevät freelanceriyden ikuinen – ja tärkeä – keskustelunaihe. Aiheesta on juuri valmistunut palkkiokysely, joka kokonaisuudessaan on luettavissa myös freet.fi- sivustolta.
Suomessa ei liene freelanceria, joka ei olisi, ainakin uransa alussa, joutunut asiakkaan kanssa törmäyskurssille palkkiosummista puhuttaessa. Harvassa lienevät myös ne freelancerit, jotka ovat saamiinsa palkkioihin täysin tyytyväisiä, mutta heitäkin on.
Olen työskennellyt freelancerina osa-aikaisesti vuodesta 2000 ja päätoimisesti vuodesta 2002 ja ollut Journalistiliiton jäsen syksystä 2002 lähtien. Entiseen ammattiliittooni OAJ:hin verrattuna olen alusta asti ollut erittäin tyytyväinen Journalistiliittoon sekä sen jäsenetuihin ja palveluihin jäsenille. Mielestäni kahden viime vuoden aikana Journalistiliitossa myös freelancerien asiat ovat olleet hyvin esillä.
Freelancerien edunvalvonnassa on kuitenkin vielä paljon tehtävää – ja tämä työ on sekä Journalistiliiton, Free- osaston tai tulevan yhdistyksen sekä jokaisen yksittäisen freelancerin vastuulla. Palkkiokyselyn tulokset eivät ole yksinomaan masentavia. Moni free on pyytäessään onnistunut korottamaan palkkioitaan, ja osa ostavista tahoista ilmoittaa maksavansa mielellään pyydetyn palkkion laadukkaasta työstä. Liian kaukana ollaan kuitenkin edelleen siitä, että freelancer saisi samasta työstä saman korvauksen ja samat sosiaaliedut kuin palkkasuhteiset kollegansa.
Freetyöllä on kuitenkin täysin mahdollista elättää itsensä – ilman perintöä, lottovoittoa, varakasta puolisoa tai hyvää kaveria toimitussihteerinä. Avaintekijöinä tähän lienee vankka ja laaja-alainen osaaminen, markkinointi- ja ideointikyky, sinnikkyys, hyvä omanarvontunto sekä vähintään keskinkertaiset sosiaaliset taidot. Ei riitä, että free on hyvä, hänen pitää monessa tapauksessa olla parempi kuin toimituksen vakiväki, sillä useassa toimituksessa freelancerilta ostetaan lisäarvoa lehdelle. Tästä osaamisesta kuuluisi toki maksaa kunnollinen ja kunniallinen korvaus.
Tulijoita alalle riittää enemmän kuin työtä. Ongelma on myös se, että kuka tahansa harrastusmielessä tietokonetta naputteleva voi kutsua itseään freelance-toimittajaksi. On ymmärrettävää, että uran alkuvaiheessa on suuri kiusaus myydä juttuja kuinka alhaiseen hintaan tahansa. Journalistiliittoon kuulumattomat aloittelijat tai harrastelijat eivät myöskään aina ole tietoisia palkkiotasosta, joka takaisi sosiaali- ja muiden kulujen jälkeen edes kohtuullisen elintason. Kokemukseni mukaan on kuitenkin myös asiakkaita, jotka ovat valmiit maksamaan laadusta.
Itselleni freelanceriys ei ole vain ammatti, vaan kokonaisvaltainen elämäntapa, ja ehdottomasti oma valintani. Uran alussa tarvitaan uskallusta ja lujaa luottamusta omaan osaamiseen ja tulevaisuuteen. Jos itsensä elättäminen freelancerina ei alkuhankaluuksienkaan jälkeen onnistu tai elämän keskiöksi muodostuu elämän- ja työnilon sijaan jatkuva taistelu palkkioista ja asiakkaista, kannattaa ehkä harkita muita vaihtoehtoja. Etenkin kehitysmaa Egyptin perspektiivistä maailmaa ja elämää tarkastellessani uskon, että hyvinvointivaltiossamme mahdollisuudet hyvään elämään ovat lähes rajattomat. Freelancerin elämä ei ole haahuilua vapauden harhalinnoissa, vaan rankkaa työtä toimeentulon eteen. Elämän mielekkyys ja eurot eivät tipahda taivaalta – ainakaan ilman sinnikästä yrittämistä ja kovaa työtä!
Päivi Arvonen, Kairo, paivi@timantti-idea.net
Hyvä Jaana V ja Helena Telkänranta, 11.11.2004
Hyvä Jaana V ja Helena Telkänranta,
on vähän hankalaa osallistua keskusteluun, kun Vapaan Sanan ylläpitäjä sensuroi keskustelupalstalle lähettyjä kirjeitä. Viimeksi minulle kävi näin keväällä 2004, kun Free-osasto katkaisi Freelancereiden työmarkkinatutkimuksesta 2003 käydyn keskustelun. Vastaukseni Petri Savolaiselle sensuroitiin. Kun sivun ylläpitäjä ei kertonut menettelystään, keskustelupalstan lukijatkin joutuivat manipuloinnin kohteeksi. Myös minun Vapaan Sanan palstoille osoittamani kirje, jossa kerroin keskustelun saamasta onnettomasta lopusta, sensuroitiin.
Mitä kirjoituspalkkioihin tulee, sopii varmasti esittää oma hintapyyntö, sillä jos ottaa vastaan sen, mitä lehti tarjoaa, se voi olla todella vähän. Voit itse harkita, kuinka hampaat irvessä kannattaa vaatia suurempaa palkkiota. On nimittäin niin, että free-palkkiot ovat noin 10-20 prosenttia siitä, mitä työsuhteiselle kirjoittavalle toimittajalle maksetaan. Ja sitten tulee katto vastaan, teitpä mitä hyvänsä. Eli jos revit oikein viimeiset konstisi esiin voit ehkä nostaa palkkiosi 15 prosentin tasolta 20 prosentin tasolle. Mitä maks.
Kyse on rakenteellisesta ongelmasta, jonka ratkaisun avaimet ovat tai niiden pitäisi olla Journalistiliiton käsissä. Sinun ei kannata kantaa huonoa omaatuntoa siitä, jos palkkiosi ovat jääneet vaatimattomiksi. Free-osaston sisäpiiriläisillä on kyllä hyvä halu syyllistää jokaista yksittäistä freelanceria, joka viittaa alan huonoihin hankkeisiin. Ei kuitenkaan ole pakko ottaa tarjottua syyllisyystaakkaa.
Vaikka kuinka olisit toimitussihteerin kaveri ja jos vaikka olisit saanut hänet myöntämään, että palkkiopyyntösi on oikea, ei se mihinkään johda. Nämä sopimiset ja hintaneuvottelut osoittautuvat lumeeksi, joka toden tullen siirretään syrjään lauseilla: ”kun sivu saa maksaa vain tämän verran”, ”kun budjetti ei salli” tai ”jos maksan sinulle nyt tämän, en loppuvuodesta voi ostaa enää mitään” jne.
Freelancerius ei oikein sovi elämänuraksi, jollei sinulla ole perintöä, puolisoa, joka on valmis elättämään sinut ja perheen tai muita tuloja. Parhaiten free-työ sopii, kun vastavalmistunut toimittaja halua meritoitua vakityöpaikkaa hakeakseen.
Vapaan kirjoittajan vapaus toteutuu vain harvoissa valintatilanteissa. Tärkein itsemääräämisen hetki on uran alkupuolella, kun on saanut tuntuman työn arkeen: voi harkita vaihtaako alaa tai työskentelytapaa vai jääkö alan halpatyövoimaksi. Kolmenkymmenen, neljänkymmenen lehden jälkeen voin sanoa, että lehdestä toiseen vaihtaminen ei ratkaise freelancerin toimeentulohuolia. Myöhemmin on jo vaikeampi vaihtaa alaa, ja arki pakottaa juoksemaan oravanpyörässä aika lujaa, että saisi edes jotain kokoon laskujen maksamiseksi.
Juttuvarkauksista minulla ei juuri ole kokemusta, mutta voisihan sitä hillitä lähettämällä tekstin myös sähköpostina, silloinhan teksti kirjautuu saapuneeksi toimitukseen. Samoin kaikesta puhelimessa sovitusta kannattaa lähettää vahvistus sähköpostitse. Se ei vie paljon aikaa, ja väärinymmärrykset vähenevät.
Vesa Koivu
vesa.koivu@metsanreunassa.fi
Vesa Koivu, vesa.koivu@metsanreunassa.fi
Vielä palkkiovaatimuksista 4.11.2004
JaanaV ottaa esille tärkeän ja monimutkaisen asian, johon ei varmaankaan ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Se kytkeytyy siihen laajempaan kysymykseen, että Suomessa ilmeisesti on nykyään enemmän free-toimittajia kuin free-toimittajantöitä, mikä luo otolliset olot hintojen polkemiselle.
Kysymykseesi, pitäisikö sitten lopettaa kirjoittaminen, oma mielipiteeni on kuitenkin: jatka ihmeessä, jos vain pidät kirjoittamisesta ja saamasi summat ovat sinulle riittäviä. Yksi näkökulma tähän palkkiokysymykseen on nimittäin se, että nuoren freen ja toisaalta alalla vuosikymmeniä olleen, johonkin erikoisalaan syvästi perehtyneen freen tekstit ovat tietyssä mielessä kaksi erilaista tuotetta. Mielestäni on perusteltua, että niillä on myös jossain määrin eri hinnat. On lehtiä, joissa päätoimittaja maksaa hiukan erilaisia palkkioita eri kirjoittajille juuri tällä perusteella. Usein asiantuntemus erikoisalalla painaa hinnoittelussa enemmän kuin "virkavuodet" freenä, mutta tietyssä määrin ne ovat sama asia, koska asiantuntemuksen kartuttamiseen menee aikaa. Joten niissä lehdissä ongelma tavallaan ratkeaa luonnollista tietä: nuoret freet pääsevät tekemään töitä, ja vanhemmat saavat palkkioita joilla jo elää perheellisenäkin.
Toinen asia ovat sitten ne lehdet, joissa jutun jokseenkin ainoa ostokriteeri näyttää olevan halpa hinta, ja joissa freen ideatkin koetaan vapaana riistana, kuten JaanaV mainitsi. Niistä ei voine sanoa muuta kuin että yksi osa freenä olemisen onnea on, että voi milloin tahansa äänestää jaloillaan. Liian huonosti maksavat tai epäreilusti menettelevät lehdet kannattaa yksinkertaisesti hyljätä. Tässä maassa ilmestyy huikea määrä lehtiä, ja penkomalla läpi jonkin ison kirjaston aikakauslehtihyllyn voi löytää yllättäviä uusia mahdollisuuksia, minne yhteistyötään voisi tarjota.
Helena Telkänranta, telkanranta(ät)hotmail.com
Alhaisista palkkiovaatimuksista 2.11.2004
Katsoin asiakseni tarttua Reino Laukkasen moitteisiin aloittelijoiden tavasta pitää palkkiot liian alhaisina. Jokainen freelancer on joskus aloittanut uransa. Ristiriita palkkiosummista on ilmeinen.
Hyvin nuorena, mutta äärimmäisen ahkerana ja innokkaana toimittajanalkuna, koen juttusummien määrittelyn ongelmaksi. Pääasia ei vielä tässä vaiheessa ole haalia paljon rahaa vaan ennen kaikkea saada jalka toimitusten ovien väliin.
Freelancerin laskutus ei voi toimia kohdallamme samoin kuin vuosia ammatissa olleiden. Ei voi edes olettaa, että keltanokka saa työstään saman summan kuin konkari. Tässä kohtaa törmätään juuri siihen syntiin, että viemme pienemmillä palkkiovaatimuksillamme muiden hinnat alas. Ristiriitaista on se, että toimitus ei lotkauta korvaansa nuorelle toimittajalle, jos mahdollisuus on samalla summalla saada vanhempi, vuosia työtä tehnyt freelancer.
Tässä vaan kysyn pätevää neuvoa: Mitä tehdä? Pitääkö kirjoittaminen lopettaa kokonaan? Täytyykö hampaat irvessä vaatia määriteltyjä taivassummia ja hyväksyä vastaukseksi "ei kiitos"? Parin lehden päässä sitä sitten saa ihastella juttuideaansa toisen tekemänä.. eivätkä tässä asiassa toimituksissa paljon eettiset normit paina.
JaanaV, jaanav1@luukku.com
Yhdistys ei eristä 15.10.2004
Freelancer-yhdistyshanketta kohtaan on esitetty kritiikkiä eikä ihme: harvoin uudistushankkeilla on yksinomaan positiivisia puolia. Tällä kertaa ensisijaisena pontimena yhdistyksen perustamisella on ollut ohjien saaminen omiin käsiin. Freelancerit ovat kokeneet turhauttavana prosessin, jossa free-edustajia liittokokoukseen ja liittovaltuustoon on jouduttu ajamaan yhdistyksissä yrittämällä vaikuttaa työsuhteisiin kollegoihimme. Uudessa kuviossa päätämme ehdokkaistamme itse.
Silloin meillä olisi myös oma valtuustoryhmämme, joka ajaisi yhtenäisenä free-asioita. Nyt valtuutettumme ovat hajallaan eri yhdistyksissä. Valtuustossa he ajavat ensisijaisesti omien yhdistystensä tärkeinä pitämiään asioita. Nykyään kokousten yhteydessä ei edes jää aikaa free-valtuutettujen yhteisen ryhmäkokouksen järjestämiseen, vaikka sellaiselle olisi tarvetta.
Tietenkään freelancereiden edunvalvonnan kannalta ei ole mitenkään ratkaisevaa, kuinka monta valtuustopaikkaa meillä on. On selvää, että moniin työoloihimme vaikuttaviin asioihin ei vaikuteta valtuuston kautta, vaan käymällä kertomassa ongelmista suoraan niille viranomaisille ja poliitikoille, joilla on tarvittavaa päätäntävaltaa. Tätä linjaa olemme jo parin vuoden ajan noudattaneetkin.
Uuteen perustettavaan Suomen Freelance-Journalistit -yhdistykseen ei kenenkään ole pakko liittyä, vanhaankin yhdistykseen voi jäädä. Silloin tietysti menettää ne edut, joita uusi yhdistys osaston jatkajana tarjoaa. Yhdistyksen sihteeri palvelee vain yhdistyksen jäseniä ja yhdistyksen julkaisemaan free-luetteloon saavat ilmaiseksi tietonsa vain yhdistyksen jäsenet. Liiton free-asiamies Petri Savolainen on kuitenkin kaikkien käytettävissä.
Tietenkin kaikki vanhan yhdistyksensä jäävät menettävät hekin erilaisia stipendi-, virkistys- ym. etuja, monet myös paikkansa nykyisen yhdistyksen hallituksessa. Meillä on täällä hetkellä yksi jäsenemme puheenjohtajana eräässä pienessä yhdistyksessä ja toinen varapuheenjohtajana suuressa. Jotain kertoo se, että nämäkin henkilöt ovat valmiita siirtymään uuteen perustettavaan free-yhdistykseen menetyksistään huolimatta. Sama koskee niitä osastomme jäseniä, jotka ovat rivijäseninä eri yhdistysten hallituksissa.
Yhteydet eivät katkea
Eron ei tarvitse kuitenkaan olla lopullinen. Käytyäni keskusteluja eri yhdistysten edustajien kanssa en ole kuullut kenenkään haluavan eristää freelancereita paikallisesta toiminnasta. Siksi olemmekin käynnistämässä hanketta yhteistyösopimusten solmimisesta eri paikallisyhdistysten kanssa niin, että freelancerien osallistuminen tietyin edellytyksin paikalliseen toimintaan olisi edelleenkin mahdollista - eikä pelkästään freelancerien, vaan myös muiden irtolaisten:
sallilaisten ja RTTL:n jäsenien.
Uuden yhdistyksemme säännöt sallivat lisäksi alueosastojen perustamisen. Sellainen olisi mielestäni hyvä perustaa ainakin Tampereelle, Turkuun, ehkä Jyväskyläänkin helpottamaan paikallista yhteistyötä, jota yhdistys tukisi taloudellisesti. Silloin kanssakäymiselle olisi resurssejakin.
SAL:n puheenjohtaja, Martti Paananen, kirjoitti yhdistyksensä Lööppi-lehdessä asiasta seuraavasti:
”Järjestöjen elämä seuraa ihmisten elämää. Ensin synnytään, sitten vartutaan isomman turvassa ja aikanaan itsenäistytään. Näinhän on myös SAL aikanaan lähtenyt kehittymään. Keskusteluissa free-osaston ja SAL:n ihmisten kanssa on todettu, että journalistien järjestötoiminta kannattaa järjestää niin, että siitä on mukana olijoille paras mahdollinen hyöty.
Freelancereiden järjestäytyessä omaan yhdistykseen SAL:n isällinen tai äidillinen tehtävä huolehtia heistä muuttuu toisenlaiseksi. Enää ei tarvitse antaa säännöllistä viikkorahaa, mutta maailmalle lähtijä voi aina tulla käymään kotona. Yhteistyötä ei tarvitse eikä sitä saa katkaista.”
Freelancer-osaston puheenjohtaja
Lauri Karvonen
Journalistien edunvalvonta pidettävä yhteisenä 15.9.2004
SJL:n Freelancer-osasto on uuden ajan edessä: me joudumme ensi talvena päättämään, lähdemmekö irrottautumaan liiton kainalosta itsenäiseksi yhdistykseksi vai jatkammeko nykymenolla.
Itse kannatan SJL:n freelancer-jäsenien pysymistä nykyisissä ”emoyhdistyksissään” ja free—osaston toiminnan jatkumista.
Vaihtoehtoa, että kuorisit rusinat pullasta ja pysyisit sekä paikkakuntasi- että freeyhdistyksen jäsenenä, ei liiton sääntöjen mukaan ole mahdollista. Olet joko SAL:n, HSY:n tai tulevaisuudessa kenties Freelancer-yhdistyksen jäsenenä.
Yhdistysmuotoon siirtymisestä päättävät vuosikokoukseen osallistuvat. Jos yhdistys perustetaan, jokainen päättää tahollaan, muuttaako yhdistystä vai ei. Liitto onneksi säilyy samana.
Osastoa puoltavat monet seikat. Suomen Journalistiliitto on ottanut free-asemassa työskentelevät erittäin hyvin osaksi edunvalvontaansa. Oman, noin kymmenen vuotta kestäneen free-työskentelyn valossa, kehitys on ollut häikäisevää! Ehkä sitä on edesauttanut ajassamme ylipäätään elävä ilmiö, että työsuhde on etuoikeus, johon etenkään nuorilla ei ole pääsyä. Nuorille vahva edunvalvontaorganisaatio ja ammattijärjestö on tärkeä. Emme voi jatkossakaan sysätä pakkoyrittäjyyden taakkaa nuorten journalistien harteille.
SJL:n valtuuston hyväksymä free-strategia puhuu omaa kieltään sen suhteen, että etumme työsuhteisina ja freelancereina ovat yhteneväiset ja siksi edunvalvonnankin täytyy aivan jokaisessa mutkassa ottaa huomioon eri typpisesti työtään myyvät.
Kannatan siis freelancer-edunvalvonnan entistä tiukempaa integroimista liiton edunvalvontaan, en sen eristämistä omaan yhdistykseen.
Joku sanoo heti, että eihän liiton freestrategia tyhjene sillä, että osastosta tulee yhdistys. SJL ei voi toiminnassaan nyt ottaa erityisesti huomioon Pohjois-Suomen, Helsingin tai Suomen Aikakauslehtien toimittajien yhdistyksiä. Ilmeisesti jotain taloudellista tukea löytyy, jos asiallista toimintaa on enemmän kuin jäsenmaksupalautukseen perustuvat rahat riittävät.
Freelancereiden järjestäytymisen rakennemuutos merkitsee ilman muuta sitä, että kaikkia yhdistyksiä kohdellaan liitossa yhdenmukaisesti, eikä erillistä taloudellista tukea voi antaa kuin erikseen pyytämällä. Luulen, että freeyhdistys pienine jäsenmaksupalautuksineen joutuu olemaan jatkuvasti hattu kourassa liiton suuntaan.
Rahaakin tärkeämpi on ymmärtää se, että niin journalistien kuin muidenkin työmarkkinoilla on tapahtumassa valtava rakennemuutos. Ihmisiä pakotetaan yrittäjiksi, tulemaan toimeen mitättömillä korvauksilla työstään ja käytännössä rikkomaan työehtosopimuksia.
Yhteisen edunvalvonnan tulee pysyä entistä tiiviimmin kaikkien journalistien käsissä. Kyse on yhteisistä eduista.
Free-yhdistyksen perustajat puoltavat hankettaan pääasiassa sillä, että näin noin tuhannen jäsenen freeporukka saisi SJL:n hallitukseen oman edustajansa. Freeosaston hallituksessa toimineena en ole törmännyt kertaakaan tilanteeseen, että liiton hallitus tai liiton toimisto jarruttaisi jotenkin Free-osaston aloitteita. Päinvastoin. Liiton nimi ja puheenjohtaja persoonallaan on ollut käytettävissä, kun olemme hakeneet yhteistyökumppaneita muista ammattiliitoista esimerkiksi sairausajan karenssipäivien lyhentämiseen tai yrittäjien työttömyysturvan parantamiseen.
Kun SJL:n hallitukseen valitaan henkilö, hän edustaa koko liiton parasta, olipa tullut valituksi mistä ryhmästä hyvänsä. Feelancereiden edunvalvonnan betoniporras ei löydy liiton hallituksesta, valtuustosta tai toimistosta.
Käytännössä törmäyskurssille saatamme ajautua omien liittotovereidemme kanssa, kun ammattiliiton ja työnantajaliiton yhteisesti sopimat taksasuositukset eivät mahdu kaikkien työtämme ostavien SJL:n jäsenten budjetteihin, eikä etenkään alalle juuri tulleilla ole edellytyksiä pitää työehtosopimustasoisista palkkioista kiinni.
Asiaa tuskin ratkaistaan perustamalla liitossa itsenäisesti, erillään ja omillaan (myös rahavarojen suhteen) toimiva yhdistys kuin puhaltamalla yleisesti ja yhtäläisesti samaan hiileen.
Freelancer-asia ei ole vain freelancereiden asia, vaan kaikkien SJL:n jäsenten.
Leena Seretin, freelancer
Ja vielä eläkemaksuista 27.8.2004
Sain tänään uudelta työnantajalta palkkalaskelman eli tiedon minulle maksettavasta palkkiosta.
Huomasin, että minulta oli vähennetty myös eläke- ja työttömyysvakuutusmaksua.
Sitä ei pidä vähentää henkilöltä, joka maksaa yrittäjäeläkettä.
Seuratkaa, ettei teille tehdä samoin.
Korjautin oman laskuni.
Marjut Reivilä, marjut.reivila@pp.inet.fi
Milloin eläkkeelle? 26.8.2004
Annelin kirjoituksen johdosta kerron seuraavaa.
Jäätyään lakisääteiselle eläkkeelle, siis 63 täytettyään, free voi jatkaa työntekoa niin paljon kuin haluaa, vaikka saa siis eläkettäkin. Vaikutusta verotukseen voi olla.
Yrittäjäeläkettä voi 63. ikävuoden jälkeen maksaa edelleen, jos haluaa, mutta pakollista se ei ole.
Jos maksaa yrittäjäeläkettä, eläkekin karttuu 63. ikävuoden jälkeisistä töistä.
Jos taas ei maksa yrittäjäeläkettä, 63. vuoden jälkeisistä töistä, eipä kerry eläkettäkään.
Marjut Reivilä, marjut.reivila@pp.inet.fi
Milloin eläkkeelle? 25.8.2004
Vuoden vaihteessa tulee voimaan uusi eläkelaki, kuten tiedämme - itsekin olen aiheesta juttua kirjoittanut. Samalla opin, että pitkään työssä pysyviä palkitaan paremmalla eläkkeellä. Ne, jotka jatkavat 64 ikävuoden jälkeen 68-vuotiaaksi asti töissä, voittavat eläkkeen määrässä.
Jipii, ajattelin, olisiko tässä konsti muuttaa tulevaisuudessa häämöttävää köyhäilyvanhuutta, käpyjen keruuta ja kirppisten kolaamista? Pyysikin eläkeyhtiöltäni laskelman sekä 64- että 68-vuotiaana tapahtuvasta eläköitymisestä. Loistavaa: neljän lisävuoden raadanta (+ yel-maksujen maksu näiltä vuosilta) palkitsisi minut kerrassaan 100 euron lisätuloilla kuukaudessa.
Jipiini vaimeni ja kuvat matkailevasta, huolettomasta eläkeläisestä haihtuivat.
Kehotankin meitä 50+ -ikäisiä laskettamaan eläkkeensä. Pyynnön voi lähettää näpsästi eläkeyhtiön nettisivuilta. Hyvä sivu lähteä eläketurvaansa tutkailemaan on Eläketurvakeskuksen osoite www.etk.fi
Anneli Kanto, free, Tampere, kanto.kantokon@kolumbus.fi
Tiedätkö hyvän tilitoimiston? 23.8.2004
Hyvä kollegat!
Toiminimeni astuu voimaan 1.9. Etsin luotettavaa, kohtuuhintaista ja free-työstä perilläolevaa tilitoimistoa Helsingistä tai Espoosta. Tiedätkö sellaisen?
Otan mielelläni ja pikaisesti vastaan suosituksia sähköpostiosoitteeseen teijariikola@hotmail.com.
Teija Riikola, teijariikola@hotmail.com
Kantapään kautta 18.8.2004
Tiina Komi kirjoitti jo niin kattavasti juttukaupasta, että siihen ei ole kovin paljoa lisättävää.
Oman työn markkinointi on vaikeaa, mutta jos tällä alalla aikoo pysyä, se on opittava. Useimmat meistä pitkään alalla oleista ovat kai oppineet kantapään kautta: Kun joka oveen kolkuttaa, jossakin vastataan - ja usein hyvinkin lämpimästi. Markkinointiopeista ei ainakaan itselleni ole ollut hyötyä, vaikka sellaisiakin luentoja olen kuunnellut. Juttukauppa on muuta toista kuin tarjouskahvin tai asuntojen myyminen.
Aloittelevalle freelle - oli hän sitten kuinka kokenut journalistina tahansa - sanoisin, että ostavan toimittajan toiveet kannattaa aina ottaa vakavasti. Joka lehdellä on omat tapansa ja tarpeensa. Jos toivotaan 5 000 merkin juttua, ei kannata lähettää puolta pidempää, vaikka kirjoittaisi omasta mielestään miten loistavaa tekstiä tahansa ja vaikka haastateltava olisi kertonut hyvin tärkeitä asioita. Hyvin usein nimittäin kuulee toimituspäälliköiden valittavan, että saaduista briiffauksista ei ole välitetty.
Palkkiot ovat varsinainen viidakko, mutta oman kokemukseni mukaan useimmat lehdet maksavat ihan asiallisesti. Ja lehtiähän tässä maassa riittää. Käynti kirjaston lehtiosastolla on yleensä freelle hyödyllinen hetki. Keskustelu ja yhteydenpito kollegojen kanssa on niin ikään hyödyllistä ja virkistävää, joten mukaan vaan osaston järjestämiin tilaisuuksiin!
Terhi Friman, terhi.friman@pispala.net
Juttukaupasta 16.8.2004
Kotisivun osoitteen lähettäminen on hyvä ja nopea tapa esitellä itsensä uudelle ostajalle ja haastateltavallekin.
Kotisivun täytyy kuitenkin olla tarpeeksi yksinkertainen, jotta sen lukaisee tuota pikaa.
http://personal.inet.fi/business/
Marjut Reivilä, marjut.reivila@pp.inet.fi
Juttukaupasta 13.8.2004
Nimettömänä pysyttelevä kyselijä ihmettelee, miten alalla pääsee alkuun, kun potentiaaliset asiakkaat eivät edes vastaa viesteihin eivätkä vaivaudu kommentoimaan hänen juttuideoitaan. "Nimetön" ei ole ongelmansa kanssa yksin.
Siihen, miten freen tulisi lähestyä uusia asiakkaita, ei ole olemassa yhtään oikeaa, hyvää neuvoa, koska asiakkaat ovat erilaisia. Yksi ostaa vain sellaisilta toimittajilta, joiden juttuja hän on lukenut tai jotka ovat muutoin tuttuja. Toinen haluaa, että ensi kontakti tapahtuu sähköpostitse, kolmas taas neuvoo uutta juttujen tarjoajaa lähestymään puhelimitse. Ota tästä neuvoviidakosta sitten selvää!
Oma neuvoni on tämä: Soita ensin lehden päätoimittajalle ja kysy onko hän kiinnostunut ostamaan juttuja, kuulemaan uusia juttuideoita jne. Jos vastaus on myönteinen, voit joko kertoa juttuideasi saman tien tai lähettää sen sähköpostitse tai molempia, miten asiakkaalle parhaiten sopii. Muista kuitenkin varmistaa suullinenkin sopimus sähköpostitse: jutun aihe, käsittelytapa, pituus, aikataulu ja palkkio.
Eri lehtien käytännöt eroavat toisistaan ja on lehtiä, joissa ideat kannattaa lähettää toimituspäällikölle päätoimittajan sijaan - tai toisinpäin. Ensi kontaktia ottaessasi voit myös tiedustella, minkälaisella aikataululla toimitus freelancereiden lähettämiä ideoita käsittelee. Sanomattakin lienee selvää, ettei ideaksi riitä pelkkä aihe tyyliin "avioeron kipeys" tai "haluaisin haastatella Krisse Salmista". Myyvien ideoiden rustaaminen on oma taitolajinsa, jossa kehittyy vuosien varrella.
Mielestäni lehtiin ei kannata lähettää valmiita juttuja eikä juttunäytteitä, jollei niitä pyydetä. Kuka niitä ehtii lukea? Yleensä hyvä juttu on sellainen, joka on räätälöity juuri kyseiseen lehteen. On vaikea tehdä juttua, jollei tiedä vielä haastattelu- ja kirjoitusvaiheessa, mihin sitä on tekemässä: Suosikkiin vai Annaan, Hymyyn vai Hesariin. Haastateltavalla on myös oikeus tietää, mihin haastattelua antaa.
Palkkioista sen verran, ettei aloittelevan(kaan) freen kannata myydä itseään liian halvalla. Kerran tietystä juttutyypistä sovittua juttupalkkiota on vaikea nostaa.
Olen täysin eri mieltä Reinon kanssa siitä, etteikö asiakas maksaisi freesuositusten (tai niiden yli) menevää korvausta kuin yhden kerran! Päinvastoin. On olemassa paljonkin asiallisesti maksavia asiakkaita, joiden kanssa on ilo tehdä yhteistyötä.
Tiina, tiina.komi(ät)kolumbus.fi
Freelancerin palkkioista 12.8.2004
Sen verran olen alalla pärjäämisestä jo oppinut, että freen pitää esimerkiksi tietää etukäteen, miten paljon johonkin juttuun menee aikaa ja yrittää hinnoitella sen mukaan. Kun sitten aikaa meneekin nelinkertaisesti arvioituun, kantaa tappion yksin free.
Palkkiot voivat tulla milloin sattuu, kesäloma voi peruuntua pelkästään siksi, että palkkio ei tulekaan sovittuna aikana. Ylipäätään palkkiot ovat usein pelkkää harrastelijatasoa. Toimeksiantaja saattaa sanoa, että heidän palkkionsa on tarkoitettu niille, jotka ovat tulossa alalle ja haluavat kokeilla, osaisivatko he tehdä juttuja. Tästä herää kysymys, kuka haluaa tulla alalle, jonka palkkiot eivät anna mahdollisuutta elämiseen, saati toiminnan kehittämiseen?
Kaiken maailman opistot syytävät markkinoille harrastelijoita, jotka eivät uskalla pitää puoliaan. Jos haluaa kunnollisen, ei kohtuuttoman, palkkion, saa kuulla, että kyllä sitä tarjontaa riittää halvemmallakin. Jos KERRAN saa free-suositusten mukaisen korvauksen, seuraavaa työtä ei saa, eikä asiasta edes keskustella.
Kuinka kauan freellä tai toimittajalla ylipäätään riittää motivaatiota kertoa kalliista vehkeistä ja menestyneistä ihmisistä, jos hän itse joutuu elämään alle toimeentulominimin?
Enkä vielä kaikkea kertonut oo!
Reino Laukkanen
Vastaus neuvoja kysyvälle 10.8.2004
Olet ehkä jo saanutkin viestejä suoraan sähköpostiisi, mutta ajattelin laittaa muutamia ajatuksiani tälle foorumille siltä varalta, että muutkin alalla aloittelevat pohtisivat samaa.
Freelance-toimittajia on paljon, ja monet lehdet saavat huimia määriä juttutarjouksia. Suurimman osan ne joutuvat torjumaan, ja vuorokauden tuntien rajallisuuden takia kaikki eivät ehdi kaikkiin yhteydeonottoihin edes vastaamaan.
Jos vastausta juttutarjoukseen ei kuulu, kannattaa ensin lähettää muutaman viikon päästä uusi kohtelias sähköposti ja kysyä, joko vastaanottaja on ehtinyt tutustua juttuun ja mitä mieltä hän oli siitä. Jos tähänkään ei vastata, seuraava askel on muutaman viikon päästä kohtelias puhelinsoitto samoilla kysymyksillä. Tämä vaihe on erityisen arvokas, koska jos vastaus on ei, sinulla on tilaisuus kuitenkin jutella vähintään muutaman lauseen ajan ja kysyä, millainen juttutilanne lehdessä on: ostavatko he ylipäänsä juttuja freelancereilta ja jos, niin minkä tyyppisille jutuille heillä mahtaisi olla tarvetta.
Viestistäsi ei käynyt ilmi, tarjoatko valmiita juttuja vai aihe-ehdotuksia. Useimmat lehdet arvioivat mieluummin valmiita juttuja, ellei kyseinen friikku sitten ole tälle toimitukselle jo pitkän yhteistyön myötä tutuksi tullut ja luotettavaksi osoittautunut. Jos lähetät uutena ja tuntemattomana friikkuna tarjolle aihe-ehdotuksia valmiin jutun sijasta, on tärkeää, että toimituspäällikkö/päätoimittaja vakuuttuu kirjoitustyylisi erinomaisuudesta. Vaikka sinä itse tiedät osaavasi kirjoittaa, hän tarvitsee siitä konkreettisia todisteita, eli kannattaa laittaa aihe-ehdotuksen mukaan tyylinäytteeksi pari aikaisempaa juttuasi.
Hyviä friikkuna pärjäämisen reseptejä on toki monenlaisia, mutta omasta mielestäni tärkeimpien joukkoon kuuluvat mm. 1) se, että friikku kuuntelee tarkasti ja tuntosarvet ojossa, millaisia juttuja itse kunkin lehden toimituspäällikkö/päätoimittaja katsoo haluavansa, jonka jälkeen friikku muokkaa omat ideansa sen mukaisesti ja tarjoaa niitä vasta näin pureskeltuina, ja 2) se, että friikku pitää huolen oman ammattitaitonsa jatkuvasta kehittämisestä eli opiskelee edelleen sekä erikoisalojensa substanssia että kirjoittamisen jaloa taitoa siinäkin vaiheessa, kun kokee jo hallitsevansa molemmat hyvin.
Rohkaisun sanana voi sanoa, että friikkuna voi Suomessa aivan hyvin elää onnellisena, elättää perheensä ja maksaa asuntolainansa. Itse olen ollut friikku reilut 20 vuotta, ja aivan alkuaikoja lukuunottamatta koko ajan täystyöllistetty. Ensimmäiset vuodet ovat yleensä hankalimmat, mutta ahkeruus, nöyrä suhtautuminen omien kykyjen jatkuvaan kehittämiseen sekä asiakkaan eli lehden tarpeiden tarkka huomioon ottaminen kyllä kantavat hedelmää. Joten tervetuloa joukkoon!
Helena Telkänranta, telkanranta(ät)hotmail.com
Neuvoja yhteydenottoihin 1.7.2004
Olen työskennellyt freelancerkääntäjänä pari vuotta. Nyt yritän laajentaa "repertuaariani" artikkelien ja kolumnien kirjoitukseen – ala, joka on lähempänä koulutustani ja mielenkiinnonkohteitani. Tässä kun kirjoitan, olen luonnollisesti törmännyt erinäisiin ongelmiin uuden aluevaltaukseni suhteen. Olisin hyvin kiitollinen jos joku asioista paremmin perillä oleva pystyisi kertomaan, miten, tai mitä kautta, lehtiin kannattaisi ottaa yhteyttä artikkeliehdotusten kanssa. Ongelmani ei ole ollut kielteiset vastaukset, vaan vastausten puute: Ymmärrän hyvin jos materiaali ei kiinnosta mahdollista työnantajaa, tai jos ehdotus ei muuten sovi, mutta minua ihmetyttää täysi hiljaisuus. Kyse on kuitenkin ihmisen toimeentulosta, ja täysi välinpitämättömyys asian suhteen ei minusta ole kovin soveliasta.
Olen monipuolinen mitä tulee aihepiireihin (luonnontieteistä parisuhdehömppään), ja olen lähetellyt ehdotuksiani ympäriinsä. Nyt kun olen käynyt kaikki mahdolliset lehdet läpi, ilman vastauksia, olisin kiinnostunut tietämään onko tämä aina tällaista, vai pitääkö omata ensin suhteita lehtiin ennen kuin joku vaivautuu lähettämään edes kielteisen vastauksen? Ehdotukseni ovat mielestäni olleet hyvin kohteliaita ja päteviä. Tiedän myös, että osaan kirjoittaa, se ei ole ongelma. Ja ideoita on vaikka muille jakaa. Ongelmana on se, että kukaan ei ota vakavasti. Mikä avuksi? Kiitos.
elements04@jippii.fi
Työtarjouksistakin voi kieltäytyä 17.6.2004
Eettiset syyt voivat painaa vaa´assa myös työtarjouksista kieltäytyessä.
Hiljan minulle ehdotettiin jutun/juttujen tekoa erään firman aineiston pohjalta.
Olisin saanut valmista lähdemateriaalia käyttööni ja pitää palkkiot julkaistuista jutuista.
Aihe oli ihan hyvä, ei siinä mitään. Kieltäydyin kuitenkin. Sanoin, että toimittajana en voi toimia näin.
Yrityksen edustaja kysyi " miten niin". Hänestä tekijänoikeudellista ongelmaa ei pitäisi olla, jos hän lupaa materiaaliaan käyttööni.
Ei ollutkaan tekijänoikeusongelmaa. Oli eettinen ongelma. Kerroin hänelle, että toimittajana teen juttuja journalistiselta pohjalta. Silloin hän ymmärsi, mitä tarkoitan.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?
Marjut Reivilä, marjut.reivila(ät)pp.inet.fi
Ei kurjuutta, vaan eettisyyttä peräänkuuluttamassa 15.6.2004
Vapaan Sanan keskustelu arvostelukappaleista ja muista ei suinkaan lähtenyt liikkeelle siitä, saako toimittaja, oli hän sitten työsuhteinen tai
freelancer, ottaa vastaan arvostelu- tai vapaakappaleita. Keskustelu kimposi liikkeelle siitä ikävästä tosiasiasta, että jotkut kollegat suorastaan tivaavat itselleen journalismin nimissä kaikenlaisia etuuksia - ratsastuskursseja, ilmaisia hotelliyöpymisiä, koko perheen lomanviettoa, milloin mitäkin.
Tällainen toiminta ei ole journalistin etiikan mukaista eikä se heiluta meidän ammattikuntamme lippua kovinkaan korkealle.
Kurjuutta - toisinaan aineellista, toisinaan muunlaista - lienee itse kukin elämässä ainakin aika ajoin ihan riittävästi, eli sitä tässä ei haluta ainakaan kasvattaa.
Palkkioiden puolesta on taisteltava, myös muiden kuin meidän freelancereiden, mutta myös journalistin etiikka on asia, jota kannattaa tunnustaa mieluummin kuin mitään väriä.
Terhi Friman, terhi.friman(ät)pispala.net
Arvostelukappaleet 15.6.2004
Tietääkseni monet musiikkitoimittajat saavat jatkuvasti kustantajilta ilmaisia musiikkinäytteitä vaikka ovat töissä sellaisessa työpaikassa joka ostaa tai saa myös samat levyt joka tapauksessa ja tuskin he välttämättä jakavat näitä näytteitä tasan koko työpaikan kesken. Miksi siis freen pitäisi ehdottomasti maksaa itse nämä samat tavarat jos työsuhteinen kollegan ei tarvitse? Kun jutuista maksetaan muutenkin niin surkean vähän niin miksi tätä vähyyttä pitäisi vielä kurjistaa lisäkuluilla joita ei välttämättä saa laitettua jutun hintaan.Kyllähän tällä työsuhteisella kollegalla on jutun suhteen voimassa samat eettiset säännöt kuin freelläkin vai onko?
Jarmo Nummenpää, jarmo_nummenpaa(ät)hotmail.com
Pikemminkin Soneran sivut 28.5.2004
Sain jokin aika sitten Soneralta selvityksen "omista" sivuista. Sen seurauksena en ainakaan näillä näkymin ole halukas rekisteröitymään.
Ihmetystä herättää esimerkiksi se, miksi Soneran täytyisi saada tekijänoikeus johonkin keskustelupalstan repliikkiini.
Marjut Reivilä, marjut.reivila(ät)pp.inet.fi
"Omat" vai Soneran sivut? 19.5.2004
Sonera ilmoitti hiljan asiakkailleen niin sanottujen Omien sivujen käyttöönotosta asioinnissa. Alla ote asiakkaille lähetetystä ohjeesta:
"Omille Sivuille pääset rekisteröitymään 13.5. alkaen osoitteessa www.soneraplaza.fi/omatsivut:
- Valitse kohta "Minulla on Sonera Internet- tai Laajakaistaliittymä".
- Lue ja hyväksy verkkopalvelun yleiset käyttöehdot."
Minä luin ja jäin ymmälleni.
Jos laittaisin Omille sivuille jotain, siirtyisikö tekijänoikeuteni Soneralle? Ehdoissa on kohta Soneran www-sivujen tekijänoikeudesta, jota en hyväksynyt äkkiseltään.
Ilmoitin Soneralle, että en hyväksy ehtoja. Äsken asiakaspalvelusta soitettiin minulle. Kerroin pulmani. Asiakaspalvelijakaan ei ymmärtänyt, mitä ko. kohta tarkoittaa.
Olenkin pyytänyt vastausta Soneran lakimieheltä.
Marjut Reivilä, marjut.reivila(ät)pp.inet.fi
Jämäkkyyttä 17.5.2004
Olen seurannut tätä korruptiokeskustelua ja joutunut ihmettelemään yhtä asiaa. Onko freelancereiden vaikea sanoa suoraselkäisesti "ei" ja osoittaa riippumattomuutta.
Journalistin eettiset ohjeet antavat osviitan miten pitää menetellä.
Ne nimenomaan tähdentävät riippumattomuutta.
Minä olen pyytänyt kirjoja, työkappaleita, juttujen tekoa varten ja minulle on lähetetty vuosien mittaan esimerkiksi kosmetiikkaa, yms.
Koskaan en ole lähettäjille enkä kustantajille kirjoja pyytäessäni sanonut, miten aion lähetyksiin suhtautua. Se riippuu aivan siitä, mitä juttua tehdessä ilmenee. Teen siis juttua riippumattomana. Ja päädyn johonkin arvioon.
Minusta työkappaleiden tilaaminen ei ole tuomittavaa. Kuka kuvittelisi esimerkiksi autotoimittajan joka testaa autoja, ostavan tai hänen työnantajansa ostavan niitä. testausta varten.
Koko tässä jutustelussa oleellista on minusta se. Pystyykö free olemaan skarpin riippumaton. Näyttää siltä, että vaikeaa monelle on. Mikä siis on vikana. Itse osaisin kyllä sanoa soittelijalle, joka muuten on minullekin soittanut, että teen juttua, jos teen ja hän voi joskus lukea sen. Ja piste. Pyydän siis selkeästi, että ei soitella enää. Kiitos.
Koskaan kukaan lähettäjistä ei muuten ole ottanut jälkikäteen yhteyttä ja syyttänyt, että miksi ihmeessä pyysit kirjan, jos halusit mollata sitä. Ei, kyllä kustantajat ovat siinä määrin fiksuja, että ymmärtävät erilaisia arvioita tulevan.
Lääketieteen toimittajana olen ollut esim. maksetuilla matkoilla. Ei ole tullut mieleenkään, että sanoisin etukäteen isännälle, kuinka tulen toimimaan, kirjoitanko vai enkö ja jos niin miten.
Marjut Reivilä, marjut.reivila(ät) pp.inet.fi
Missä kulkee korruption ja näytekappaleen raja? 11.5.2004
Anneli Kanto kertoi tapauksesta, jossa häntä oli yritetty rahalla lahjoa jutuntekoon, ja kysyi, onko muilla vastaavia kokemuksia. Minua on koetettu lahjoa "vain" tavaroilla. Kirjoitan usein eläinaiheista, ja vuosi sitten tuli puhelu eräältä suurelta lemmikkieläinten lääkkeiden, vitamiinien ym. maahantuojalta. Soittaja kysyi, josko he saisivat lähettää minulle ilmaisia näytteitä tuotteistaan, joista he toivoisivat minun kirjoittavan lehdissä. Vastasin että kyllä he saavat lähettää jos haluavat, mutta en voi luvata kirjoittavani niistä. Postissa tuli sitten parinsadan euron edestä näytteitä, joita on syötetty niin omille kuin kavereidenkin eläimille, ja joista yhdestäkään en ole kirjoittanut. Joukossa tosin oli yksi stressikoiria rauhoittava feromonivalmiste, josta olin jo aikaisemmin suunnitellut kirjoittavani, ja nyt minun on pidettävä huolellisesti puolueettomuuskieli keskellä suuta, koska huomaan tämän lahjotuksi tulemisen aiheuttavan minussa taipuvaisuuden kirjoittaa siitä kriittisemmin kuin olisin muuten tehnyt...
Eräs epäkäytännöllinen kylkiäinen on tämä sama ystävällinen maahantuojan pr-henkilö, joka soittelee muutaman kuukauden välein kysyäkseen, olenko jo kirjoittanut jotain, ja jolle aina vastaan kirjoittavani ehkä jotain joskus pitkän ajan päästä tulevaisuudessa.
Mutta jos joku vielä joskus yrittää lähettää vastaavia ilmaisnäytteitä, aion kyllä selkeyssyistä kieltäytyä ja perustella sen journalistin riippumattomuuden ylläpitämisellä.
Onko teillä muilla kokemuksia, ja miten suhtaudutte tällaisiin lahjoihin?
Helena Telkänranta, telkanranta(ät)hotmail.com
FREELANCEREIDEN TYÖMARKKINATUTKIMUKSESTA 4.5.2004
FreeOnlinessa on käyty keskustelua viime vuonna tehdystä freelancereiden työmarkkinatutkimuksesta. Kommentoin keskustelussa esitettyjä, erityisesti asiaa kattavimmin pohtineen Vesa Koivun, kantoja keskeisiltä osin.
Tutkimus valmisteltiin ajan kanssa työryhmässä, jossa olivat edustettuina sekä freelancer-osasto että sähköisten freelancereiden FAO. Tutkimusta ennakoi myös näyttävä julkisuus niin Journalistissa kuin FreeOnlinessakin. Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää näkemystä, että tutkimuksen tavoitteet olisivat olleet jotenkin epäselviä.
Tutkimuksen tuloksilla ei ollut eikä ole edelleenkään tarkoitus manipuloida mitään, vaan tutkimuksen tarkoituksena oli yksinkertaisesti ensimmäistä kertaa kattavasti selvittää journalistisen free-työn ehtoja kattavasti ottaen huomioon free-työn eri muodot. Tätä ennen ollut tieto perustui hyvin puutteellisiin tutkimuksiin (lue: vanha liiton työmarkkinatutkimus, jossa tilaa free-kysymyksille oli puoli sivua!) ja mutu-tietoon. Sivukuluja ja laskutusta on selvitetty eri tyyppisillä kyselyillä, mutta niihin vastaaminen ei ole ollut lähelläkään työmarkkinatutkimuksen vastausaktiivisuuta.
Tutkimustulosten neutraalisuudesta kertoo nähdäkseni sekin, että tutkimuksen ja sen yhteenvedon on tehnyt Suomen Gallup Oy (sittemmin TNS Gallup Oy). Viittaus “alokasmaiseen kyselyyn ja otteen puutteeseen“ sekä “sepustus“ voidaan tulkita loukkaukseksi Gallupia kohtaan, johon tietysti ensisijaisesti Gallupin pitäisi ottaa kantaa. Yleisesti Gallupia kuitenkin pidetään yhtenä asiantuntevimmista ja luotettavimmista tutkimuslaitoksista, siksi myös tämän kevään liiton työsuhteisten työmarkkinatutkimuksen tekee Gallup.
Kysymysten asettelussa käytettiin Gallupin asiantuntemusta, miten asioita kannattaa kysyä, jotta niihin osattaisiin ja myös haluttaisiin vastata. Näin tulkitsen Koivun kirjoituksessa mainitun “arveletko“, “mitä luulet“ ja olisitko mieluummin“ -sanojen käytön, mitä ihmeteltiin jo työryhmässä aikanaan. Käsitteet “vuosiloma“, “työtunnit“ jne., jotka viittaavat työsuhteiseen työhön kertovat toisaalta siitä, että kyselyssä haluttiin käyttää yleistermejä, jotka yleensä ovat useimpien tiedossa ja tunnistettavissa ilman laajamittaista käsitteiden selvittämistä. Toiseksi ei sovi unohtaa sitä, että liiton freelancer-jäsenistä useampi sata työskentelee työsuhteisesti. Tällöin termit vuosiloma ja työtunnit ovat täysin relevantteja.
Mitä tulee kuukausipalkkojen ja -palkkioiden ilmoittamiseen, on aivan totta, että free-työn suoriteperusteisuus ja urakkaluonne on otettava huomioon tuloksia arvioitaessa ja raportoitaessa. Näin ollen samalla viivalla eivät voi olla kokoaikaisen, säännöllistä työvuoroa tekevän työsuhteisen saama 2 000 euron palkka ja freelancerin eri toimeksiannoista saama vastaava verotettava kuukausitulo!
Vähennysten sitominen veroilmoitukseen ja vähennettäviin eriin johtui siitä, että näin tiedot olivat hyvin löydettävissä veroilmoituksista, mikä helpotti kyselylomakkeen täyttöä, ja myös siitä, että kysyttyjen vähennysten jälkeen saatiin freen “oikea“ verotettava tulo. Jos verottaja ei hyväksy jotain vähennykseksi, tarkoittaa se tämän erän tulkitsemista verotettavaksi tuloksi.
Freelancereiden ansiotason ilmoittamisesta on käyty tähän mennessä keskustelua jo useissa yhteyksissä; ensimmäisen kerran tutkimuksen julkaisutilaisuudessa, viime syksyn kaksipäiväisessä free-seminaarissa.
Tulojen jakaminen kymmenellä johtui puolestaan siitä, että näin haluttiin ylläpitää verrannollisuus vanhan työmarkkinatutkimuksen tuloksiin, jossa kysyttiin nimenomaisesti työkuukausien ansioita. Tutkimus osoitti sen, että freelancerit työskentelevät vuodessa kutakuinkin saman ajan kuin työsuhteisetkin kollegat, n. 10 kuukautta. Loput pari kuukautta jakautuvat lomaan, perhevapaisiin, työttömyyteen ym. Erotuksena työsuhteisiin on se, että freelancer rahoittaa yleensä näiden kahden kuukauden ajan työskentelykuukausien aikaisilla ansioilla. Käytän tässä yhteydessä yleensä -sanaa siksi, että jälleen kerran työsuhteiset freelancerit saavat suoraan lain perusteella vähintäänkin lomakorvausta, esimerkiksi Yhtyneet-sopimuksen perusteella 11 % maksetuista palkkioista. Työttömänäkin on mahdollista olla ja saada työttömyyskorvausta.
Koivun esittämä huoli työn sivukulujen alimitoituksesta oli selvästi havaittavissa tutkimuksen tuloksista. Esimerkiksi YEL-vakuutukset otetaan keskimäärin vain 2/3-tuloille! Tämä tarkoittaa sitä, että työkyvyttömyyden tai perhevapaan sattuessa myös sosiaaliturva jää 2/3-osaan siitä, mitä se “normaalisti“ olisi. Sivukuluja ei ole mahdollista korjata tutkimuksen tulosten yli. Tällöin olisi mielestäni kyse tulosten manipuloinnista, josta Koivun kirjoituksessa aikaisemmissa yhteyksissä syyllisti Gallupia tutkimuksen ja sen raportin tekijänä ja liittoa tutkimuksen tilaajana.
On totta, että kysely suunnattiin vain päätoimisesti ja ammattimaisesti freelancer-journalisteina työskenteleville eli liiton jäsenille. Kyselyä ei missään vaiheessa edes ajateltu suunnata sattumanvaraiselle joukolle kirjoittajia ympäri maan. Kuitenkin verrattuna vanhaan liiton työmarkkinatutkimukseen vähimmäistuloraja (vanhassa 5 000 mk) oli tässä tutkimuksessa poistettu. Näin ollen päätoimisen freen 0-tulotkin kirjautuivat tutkimuksen tuloksiin.
Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, tutkimus julkistettiin free-seminaarissa elokuussa ja Journalistissa heti tuoreeltaan. Sen jälkeen tutkimusta oli toimistolla saatavissa painettuna. Teknisistä syistä mm. free-osaston verkkosivujen uudistamisprosessista johtuen raportti siirrettiin sähköisenä verkkoon vasta myöhemmin loppuvuonna.
Rakentava palaute on aina tervetullutta. Mikään tutkimus tuskin koskaan tulee lopullisen valmiiksi; varsinkaan tutkimusalueella, jossa muutokset ovat arkipäivää. Seuraava freelancereiden työmarkkinatutkimus on tarkoitus on tarkoitus tehdä ensi vuonna (tosin päätöksiä ei ole vielä tehty!). Yksiselitteisenä tavoitteena on, että uusi tutkimus antaisi mahdollisimman kattavan ja oikean kuvan free-journalistin työskentelystä Suomessa.
ps. vastaukseni viipyminen työmarkkinatutkimuksesta käytyyn keskusteluun, johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että olin ilmeisesti ainoa free-asioiden kanssa tekemisissä oleva henkilö, joka ei saanut Koivun lähettämää viestiä. Ainakin SJL:n toimistolla sen olivat saaneet kaikki muut paitsi allekirjoittanut, jopa puhelinvaihteenhoitaja. Vastaamiseen FreeOnlinessa vaikutti useiden freelancereiden viime viikolla esittämä pyyntö, että kirjoittaisin vastineeni esitettyihin väitteisiin. Näin teinkin heti kiireellisten työtehtävien antaessa myöten.
Aurinkoista kevättä!
Petri Savolainen, työehtoasiamies, SJL, petri.savolainen@journalistiliitto.fi
virkistävää radiojournalismia luovuuden virikkeeksi 29.4.2004
Nythän on tulossa journalistin moraalia käsittelevä elokuva ja suuri keskustelu sen johdosta, joten tätä odotellessa voinee avata myös uutta keskustelua?
Freeseminaareissa on mukana sähköisenkin puolen kollegoita; olisi joskus kiva lukea teidänkin ajatuksianne!
Olin eilen YleQ:n haastatteluvieraana; radiotoimittaja Eve Mantu tekee ohjelmaansa virkistävän uudella tavalla. Kuunnelkapaa joskus , jos kaipaatte luovuudellenne uutta virikettä. Jos joku on aamuvirkku, niin oma haastatteluni tulee uusintana sunnuntaiaamuna, yleensä Even ohjelma tulee keskiviikkoisin 14-15.
Ohjelma kuuluu analogisesti täällä pääkaupunkiseudulla, ja digitaalisesti koko maassa.
Tuula-Maria Ahonen, ta@welho.com
Tavanomainen vieraanvaraisuus 28.4.2004
Kirjoissa, teatterilipuissa tai erilaisissa sisäänpääsymaksuissa ei käsittääkseni ole moraalista ongelmaa, sillä ne kuuluvat "tavanomaisen vieraanvaraisuuden" piiriin ja ovat taloudelliselta merkitykseltäänkin vähäisiä. Tottakai journalistilla on oikeus pyytää pääsylippu tai kirjan arvostelukappale, jos hän on kirjoittamassa asiaa sivuavaa juttua tai kritiikkiä.
Jos olen oikein ymmärtänyt, Marjut Vuotilan kirjoituksessa esiintuotu ongelma on se, että journalisti pyytää rahanarvoisia etuja ilman että hänellä on juttusopimusta lehden kanssa tai edes aikomusta kirjoittaa aiheesta mitään tai että journalisti käyttää julkisuutta maksuvälineenä: tee autooni huolto, niin ujutan korjaamosi lehtijuttuun.
Tämä ei ole pelkästään freelance-journalistien synti ja häpeä, kuten aiemmissa puheevuoroissa on tullut ilmikin. Synti ja häpeä se on joka tapauksessa, lankesi siihen sitten kuukausipalkkainen tai free.
Kerroin myös tapauksesta, jossa minua journalistina selvästi haluttiin rahalla lahjoa julkisuuteen pääsemiseksi. Minua kiinnostaisi, oliko tämä yksittäistapaus vai ovatko kolleegat kohdanneet samantapaisia sponsoroituja juttuaiheita. Miten olette niihin suhtautuneet? Voiko sponsoroinnin jossain tapauksessa hyväksyä?
Anneli Kanto, kanto.kantokon@kolumbus.fi
Jatkoa 2 27.4.2004
Lainaus alla olevasta tekstistä:
"Tuntuu vähän kohtuuttomalta, että köyhän freen pitäisi vielä selkänahastaan puristaa rikkaalle kustantamolle kirjan hinta tuhannen euron ilmaispalvelun päälle."
-------
En malta olla puuttumatta tuohon lauseeseen, vaikka se varmaan on "tikun pistämistä kusiaispesään".
Jos siis se edellä kuvattu köyhä free ostaa itse kirjan ja maksaa siitä, niin hänen rahansa ovat kirjassa kiinni toki laskutusvälin, hän voi laskuttaa kirjan hinnan pois arvostelun tilaajalta juttunsa yhteydessä. Tietysti laskuun pitää liittää alkuperäinen kirjalasku. ( Tällöin kirja ei ole omia työnhankintakuluja).
Arvostelukappaleet, jotka tulevat sovittua ja tilauttua juttua varten suoraan kustantajalta ovat tietysti ilmaisia. Mutta eihän niitä tavalaan "itse pyydetä"-kustantajat tarjoavat niitä ja niitä voi tilata nimenomaan sovittua juttua varten-tuolloin on tieysti hyvä kertoa mihin lehteen ja mihin numeroon arvostelu tulee.
( Vai tilaako joku arvostelukappaleen ja sitten vasta miettii mihin sen arvostelisi.)
Olisi ihan mielenkiintoista kyllä tietää millä perusteella joku jutun tilaaja kieltäytyy maksamasta freen ostamaa kirjaa alkuperäiskuitin mukaisesti, jos hän on ennakkoon tilannut arvostelun. Ei kai oletusarvo voi olla se, että kirja luetaan kirjastossa ( jossa uutuskirjaa ei edes ole) tai hyllyjen välissä kaupassa.
Miksi ihmeessä kukaan kirjoittaa sellaiselle lehdelle/osatajlle joka ei maksa. Freehän tekee työtä eikä harrasta. Eivät mitkään asiat koskaan muutu, jos itse ruokkii tuollaista toimintamallia.
Kaikkeen mitä maailmassa pyydetään ei pidä suostua.
E-L Vallin, eeva-liisa.vallin@yvi.ient.fi
Artisti maksaa, osa 2 27.4.2004
Palstalla ällisteltiin sitä, että joku free kehtaa pyytää arvostelemastaan kirjasta tai esityksestä arvostelukappaletta tai lippua veloituksetta. Tilaaja kuulemma maksaa liput ja kirjat!
Toisilla taitaa olla paremmat ostajasuhteet lehdissä kuin allekirjoittaneella ja monella muulla on. Tässä maassa on paljon julkaisuja, jotka eivät korvaa freelle näitä kuluja.
Olen kuullut jopa toimitussihteeristä/päätoimittajasta, joka on nauranut freelle päin naamaa, kun tämä on esittänyt lippulaskua maksettavaksi juttupalkkiosta sovittaessa. Asiaa on päivitelty toimituksessa vielä jälkeenpäinkin.
Tilannetta voi halutessaan tarkastella niinkin, että esimerkiksi kirjan julkaisija saa kirja-arvostelusta satojen ja jopa tuhansien eurojen arvoisen mainoksen, kun katsellaan lehtien mainoshintoja.
Tämän saman hyödyn kustantaja saa, vaikka kirjoittaja yrittäisi kuinka kieli keskellä suuta olla neutraali.
Hyvä kirja on hyvä, oli se sitten arvostelukappaleena saatu tai rahalla ostettu. Kirjan laatu näkyy myös arvostelussa. Huonompikin kirja saattaa aiheuttaa myyntiä lisäävää debattia.
Tuntuu vähän kohtuuttomalta, että köyhän freen pitäisi vielä selkänahastaan puristaa rikkaalle kustantamolle kirjan hinta tuhannen euron ilmaispalvelun päälle.
Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät on päivän trendi, jota innolla noudattakaamme!
Kirjojen kustantajat ovat kuitenkin yleensä fiksua väkeä, eikä heille tule edes mieleen pyytää maksua lähes ilmaiseksi saamastaan arvokkaasta mainoksesta.
Jari Peltoranta, jari.peltoranta@welho.com
Miksi toimittaja ei voisi maksaa kirjoista ja lipuista? 26.4.2004
Toisaalla tällä palstalla ihmeteltiin pitäisikö kirjoista ja lipuista maksaa, jos niistä tekee juttua. Ällistyttävää ihmettelyä!
Eikö asia ole aivan itsestään selvä. Jos tekee jutun arvostelukappaleesta laskuttaa jutun tilaajaa vain tehdystä työstä, jos taas on itse ostanut kirjan, maksukuitti liitetään juttulaskuun. Tietysti menettelytavoista pitää aina sopia ennakkoon jutun tilaajan kanssa.
Lisäksi on myös syytä sopia siitä voiko pitää "jutuntekovälineen" eli kirjan itse vai pitääkö se lähettää laskun mukana muiden iloksi.
Ei kai sentään kukaan free "pyydä itselleen" lippuja tai arvostelukappaletta - palstan kirjoittelusta saa vähän sellaisen käsityksen. Vai pyytääkö?
Eeva-Liisa Vallin, eeva-liisa.vallin@yvi.inet.fi
Miten infotilaisuuksiin pääsee? 26.4.2004
Haluaisin tietää, miten pääsisin apajille, osallistumaan kaikenlaisiin infotilaisuuksiin, kokkareille, kirjanjulkistuspirskeisiin yms.?
Onko korrektia esim. soittaa suoraan kirjakustantamoihin ja pyytää päästä postituslistalle? Onko se mielestänne professonaalia käytöstä vai käsitetäänkö se "kerjäämiseksi"?
Osaatteko vihjaista, minne kaikkialle voi ilmoittautua?
terveisin Suvi Kerttula, vapaa toimittaja
Suvi Kerttula, suvikerttula@hotmail.com
Sisäsyntyinen moraali 25.4.2004
"Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus ", siteeraa Terhi Friman journalistin eettisiä ohjeita. Kun Hesarin tai naistenlehden toimittaja kirjoittaa "ihanasta luksushytistä ja laivamatkasta" , gourmet ruokaravintoloista tai muista vastaavista, hän tekee vain asiallista journalistista työtään.
Mutta meillä freelancereilla on eri normit ja moraali, ja meidän tulee vahtia ja valvoa toisiamme, että siinä pysymme?
Itse uskon ihmisen sisäsyntyiseen moraliin.
Omaan moraaliini kuuluu, että kokemuksellisessa journalismissa taistelen asiakkaiden etujen puolesta. Eräällä kalliinpuoleisella kurssilla psykologi aloitti luennon " mikä meillä olikaan aiheena"- avauksella. Tein tästä valituksen paikan johtajalle, jonka seurauksena psykologi soitti henkilökohtaisen anteeksipyynnön kaikille meille kuudelle kurssin osallistujalle. Seuraavat kurssilaiset saavat taatusti paremman luennon kuin me. Tosin kyllä itse hiukan ihmettelin itseäni, kun työaikaani kului näihin selvitystöihin; eihän tämä ole taloudellisesti mielekästä. Mutta olin kuitenkin tyytyväinen siinä suhteessa, että tunsin toimivani oikein.
Tuula-Maria Ahonen, ta@welho.com
Artisti maksaa 20.4.2004
Sellaistahan se on. Jos freelancer esittää/pyytää lehdeltä/tv:ltä matka- tai muiden kulujen korvaamista, hyvin usein saa kuulla, että nämä ovat taksamme, ota tai jätä. Toisin sanoen freen pitää maksaa jutuntekokulut kirjoituspalkkiostaan, ja valokuvaajan kuvausrekvisiitta kuvapalkkiostaan.
Jos free sitten kysyy sisäänostajan kantaa näihin tarjoomuksiin, joita freellekin ehkä tarjotaan, sisäänostajalta kyllä saa hyvää tukea korkean moraalin ylläpidoksi.
Oma kantamme on, että emme ota vastaan minkäänlaisia lahjoja, vaan ostamme rahalla kaiken sen mitä tarvitsemme. Siitä että ei ole varaa liikkua ja hankinnatkin on rajoitettava minimiin, seuraa tietenkin se, että lehtien lukijat kärsivät, lehdet kärsivät ja kustantajan etu kärsii, kun jutut joudutaan kaapimaan kokoon miten kuten. Eipä se sisäänostajia tunnu häiritsevän.
Joskus posti tuo erilaisia vimpaimia, joita valmistaja/myyjä toivoo mainostettavan jutissa. Kaikki typeryydet tungemme roskiin, jos vitkutin vaikuttaa kiinnostavalta, otamme sen käyttöön, ja parin vuoden kuluttua tiedämme jo, onko siitä mihinkään. Käytössä hyviksi osoittautuneista laitteista kirjoitamme jossain yhteydessä perustellen ja käyttötapoja selvitellen. Huonoista yleensä vaikenemme, paitsi jos huonoa oikein massiiviosesti mainostetaan, silloin tunnemme, että velvollisuutemme on varoittaa, ainakin niitä lukijoita, jotka suhtautuvat asioihin rationaalisesti.
Vesa Koivu, vesa.koivu@metsanreunassa.fi
Oma leipä parhaalta maistuu 20.4.2004
Journalistin eetisiä ohjeita uudistetaan parhaillaan. Ehdotuksessa uusiksi Journalistin eettisiksi ohjeiksi todetaa mm. näin: "Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vataanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan".
Tulkitahan kaikkea voi. Tämä teksti ei mielestäni jätä suunnattoman suurta tulkinnanvaraa. Vai olenko ymmärtänyt asian väärin?
Mielestäni journalisti ei toimi oikein, jos hän pyytää itselleen tai perheelleen etuja (lomamatkaa, ratsastuskurssia, kutunlihaa, omenapuuta) luvaten kirjoittaa aiheesta juttua. Mielestäni hän ei toimi oikein silloinkaan, jos hän kiertää kesätapahtumia pressikortilla kirjoittamatta riviäkään tai tilaa arvostelukappaleita ilman aietta teoksista kirjoittaa.
Harmillisen usein tällaisista tapauksista saa kuitenkin kuulla. Kun yksi toimii näin, koko ammattikunnan maine ja uskottavuus kärsii!
Joskus journalisti saa etuja - lounaita ja viinipulloja - jotka tulevat kuin faksi Jäätteenmäelle, yllätyksenä ja pyytämättä. Mielestäni silloin on mahdollista ja toisinaan jopa jutun kannalta ehkä tarpeellista vastaanottaa niitä. Itse journalistiseen hengentuotteeseen ne eivät saa silloinkaan vaikuttaa. Mutta keskeistä on se, että ne tulevat pyytämättä.
Anneli Kanto osuu naulan kantaan napakasti. Moraali ensin, ruoka sitten. Itse maksettu leipä maistuu parhaalta.
Terhi Friman
Terhi Friman, terhi.friman@pispala.net
En laula laulujanne, vaikka syön pöydässänne ! 14.4.2004
Anneli Kanto osui asian ytimeen kirjoittaessaan:
"Jos tekisin jutun kaupungin etnisistä ravintoloista tai vaihtoehtoisista hoidoista ja maksaisin täyden hinnan joka ateriasta tai hieronnasta ja kylvetyksestä, siihenpä palkkio hupenisikin."
Kireän pipon moraali jakaisi toimittajat häikäilemättömästi kahteen leiriin:
Toisessa leirissä paksujen tiilimuurien takana olisivat hyväosaiset vakkarit, joiden vitivalkoista moraalia pitävät yllä säännöllinen kuukausipalkka ja lehden maksamat jutuntekokulut.
Toiseen leiriin aidattaisiin piikkilangan taakse vähävaraisemmat freet, jotka voisivat vain haaveilla kokemuksellisesta journalismista. Monissa tapahtumissa ja seminaareissa on niin korkeat osallistumismaksut, että ne ylittävät freen saamaan nettomääräisen juttupalkkion kepeästi.
Ammattikunta jaettaisiin karusti kahtia niihin joilla on ja niihin joilla ei ole. Tietysti sitä tapahtuu nytkin, mutta vähän eri mekanismilla.
Toinen juttu on tietysti se, että tiedotustilaisuuksissa näyttää tarjoilu maistuvan yhtä makealta vakkarin kuin freenkin suussa.
Yksi mielestäni siedettävän moraalinen ratkaisu freelle on ilmoittaa ennalta tarjoajalle, että otan maksuttoman lehdistöosallistumisen vastaan, mutta en suostu talutushihnaanne. Jos antinne ei vastaa lupaustanne, ilmaisen sen jutussani. Sopiiko näin? Tällä tavoin tarjoaja saa vastata siitä, että hänen tuotteensä pitää lupauksensa.
Todellisuudessa lähes kaikki lehdet sisältävät puffeja, joten harvassa lienevät ne, joilla on oikeasti varaa heittää se ensimmäinen kivi.
Jari Peltoranta, jari.peltoranta@welho.com
Jo nyt free on eriarvoisessa asemassa 14.4.2004
On normaali käytäntö, että kustantajat lähettävät arvostelukappalekirjat toimittajille vapaa kappaleina, niin vakituisille kuin freelancereillekin.
Pitäisikö meidän friikkujen ryhtyä maksamaan kirjoistamme, ollaksemme eettisesti uskottavia?
Paljonkin kirjoista kirjoittavana minun täytyisi siinä tapauksessa lopettaa journalistinen työni,
ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi.
Yhteiskunta häviäisi, mutta journalistinen moraali voittaisi?
Jo nyt maksan elokuvista, joista kirjoitan, siksi että lehdistönäytökset ovat päivällä, jolloin en pääse näytöksiin. Free ja palkkatyöläinen ovat erilaisessa ja eri arvoisessa asemassa, ja toivon, ettei eettinen valiokunta edelleen heikennä freen mahdollisuuksia työntekoon. Eihän kukaan muukaan tässä yhteiskunnassa maksa siitä, että saa tehdä työtään.
Tuula-Maria Ahonen, ta@welho.com
Ensin ruoka, sitten moraali? 8.4.2004
Erst kommt das Essen, dann kommt die Moral, lausahti Brecht. Ensin tulee ruoka, sitten vasta moraali.
Tämä tuli mieleen, kun ynnäsin yhteen Marjut Vuotilan kirjoituksen ja vapaassa sanassa - jälleen kerran - käydyn keskustelun freelancereiden ankeasta palkkiotasosta. Kun elämisen taso on minimissä, ja loma, lapsen polkupyörä tai kampaajalla käynti siintelee vain sinisenä haaveena, voi olla houkuttelevaa käyttää sitä ainoata valttikorttia, jonka omistaa: tietä julkisuuteen. Anna minulle, mitä tarvitsen, niin järjestän sinulle julkisuutta. Ehkä.
Onko kysymys suorastaan lahjoman vaatimisesta? Joskus on, joskus ei. Kaiken kaikkiaan lahjojen ottaminen tai pyytäminen on kiemurainen juttu, josta olisi hyödyllistä keskustella.
Jos menen ilmaiseksi lehdistökortilla vaikkapa puutarha- tai käsityömessuille, omatuntoni on valovalkoinen, vaikka minulla ei ole pienintä aikomusta tehdä messuista lehtijuttua. Käynnilläni en aiheuta messujärjestäjille ylimääräisiä kuluja. Vaikka asiakkaani eivät missään nimessä kiinnostuisi messuja koskevasta yleisjutusta, olen silti toimittajan töissä - ainakin puoliksi. Saatan löytää kiinnostavan tuotteen, henkilön tai ilmiön, jota voin myöhemmin jutussani käyttää. Ja toisekseen: näyttelyissä, messuilla tai yleisötapahtumissa käynti ylläpitää ammattitaitoani. Toimittajana minun pitää olla perillä siitä, missä mennään.
Raja alkaa häämöttää, kun aiheutan yritykselle kuluja. Hämärä se on silloinkin. Jos tekisin jutun kaupungin etnisistä ravintoloista tai vaihtoehtoisista hoidoista ja maksaisin täyden hinnan joka ateriasta tai hieronnasta ja kylvetyksestä, siihenpä palkkio hupenisikin.
Henkilökohtaisessa eettisessä koodistossani painavat kolme tekijää. Ensiksikin pitää olla kyse asiakkaan, siis lehden, antamasta tilauksesta briiffauksineen. Juttu on siis sovittu ja tulossa. Toisekseen pitää olla kyse journalistisesta aiheesta, ei yhden yrityksen puffaamisesta. Kolmanneksi painaa lahjan rahallinen arvo. On eri asia saada lounas kuin lentolippu ja hotellimajoitus.
Mutta jos vastaanotan vieraanvaraisuutta, kehtaanko kirjoittaa, että ravintola oli suttuinen tai että reikihoito on huuhaata? Aina vain vaikeammaksi menee.
Lahjomia myös tarjotaan. Muuan projekti (joita EU-Suomi on pullollaan) pyysi minulta juttutarjousta sähköpostitse. Tein tarjouksen, kerroin hintatasoni ja mitä hintaan sisältyy. Sain takaisin kiertelevän mailin, josta ilmeni, että itse asiassa he eivät halunneet ostaa juttua. Minulle olisi haluttu maksaa jonkinlainen kannustinraha siitä hyvästä, että suhteitani hyväksikäyttäen möisin jollekin asiakkaalleni jutun ao. projektista. Olivat tietoisia siitä, mihin lehtiin kirjoitan ja ne kiinnostivat.
Ei tullut mieleenkään tehdä kauppoja.
Sillä vaikka vanha Brecht saattaisi olla hyvinkin oikeassa, Suomi on pieni maa, ja sana kiertää nopeasti. Freelancerin on syytä varjella siweyttänsä kuin naimaikäisen tytön entisvanhaan. Hyvää nimeä ja mainetta - eräänlaista brandia - ei pidä pilata; se on freelancerin arvokkain omaisuus.
Anneli Kanto
Anneli Kanto, kanto.kantokon@kolumbus.fi
Lukekaa ajatuksella 7.4.2004
Vesa Koivun teksti työmarkkinatutkimuksesta kannattaa lukea, ja ajatuksella, tutkimusselostukseen verraten. Viimeistään toinen lukukerta avaa freen reaalitodellisuudesta aidosti nousevat tärkeät kysymykset ärtymyksen alta.
Moni kysymys odottaa vastaustaan, vaikka minä yritän ymmärtää, että kasken raivaaminen kestää. Mutta jokin peruskuvio mättää jo siinä, miten freetyöhön suhtaudutaan yhä sekä osaston ulkopuolella että jopa sisällä. Kuilu ammottaa yhä näillä sivuilla tarjoillun free-illuusion ja karun todellisuuden välillä. En väheksy yritystä, että silta rakentuisi kuilun yli, mutta silti joudun ihan yksin joka aamu teroittamaan hampaani. Palkkioista taistelu ei tunnu keventyvän, päin vastoin (vrt. kommentit Yhtyneiden palkkioista). Mutta yritän nähdä valoa: jopa Journalistin pääkirjoitus (5/04) otti kantaa asiallisiin freepalkkioihin.
Yrittäjä vai palkansaaja? Kuten Vesa huomauttaa, tutkimuksen käsittämättömyydet alkavat jo vuosilomaa ja työttömyysturvaa koskevista kysymyksistä. Minusta tämä tutkimus vastaa varsin hatarasti freelancerina työskentelyn ytimeen, ja aika lailla syistä, jotka hän ottaa esiin. Ja vastausta siihen, miksi freen vuositulo jaettiin kymmenellä 12:n sijasta, en minäkään ole saanut. Itse joudun jakamaan vuosituloni 12 kuukaudella, vaikka työskentelen 11,3 kuukautta eli arviolta 250 päivää vuodessa, usein reilusti enemmänkin, koska työviikkoni harvoin pysyy viisipäiväisenä. Jotta saadaan selville vakinaisen toimittajan keskimääräinen kuukausiansio, myös hän joutuu jakamaan vuositulonsa 12:lla, vaikka hän työskentelee arviolta 224 päivänä vuodessa. Oletan että hänellä on vuosi- ja muuta lomaa 36 päivää ja että hän tekee viisipäiväistä työviikkoa.
"Lehdistön vakituisten toimittajien kokonaispalkka on Journalistiliiton
viimeisimmän työmarkkinatutkimuksen (4/01) mukaan 2 767 euroa kuukaudessa mukaan lukien erilaiset lisät.
Tällaisen palkan maksaminen sivukuluineen merkitsee työnantajalle keskimäärin 58 100 euron menoerää vuodessa. (Summassa ei ole huomioitu vuosien 2002, 2003 ja 2004 palkankorotuksia.) Freelancerin on siis laskutettava sama määrä euroja vuodessa päästäkseen alan keskimääräiseen ansiotasoon. Luvussa ei ole vielä huomioitu työn jatkuvuuteen liittyviä riskejä.” Tämä on näiltä sivuilta poimittua tekstiä.
Ihan oikeasti: kuinka moni free pääsee vuodessa tuohon laskutukseen, vaikka pakertaisi töitä kuin pieni eläin?
Jos palkkioilla ei ole tarkoituskaan elää, kuten monessa talossa auliisti myönnetään, pitäisi keskustelua herätellä pikaisesti muuallakin kuin tällä palstalla.
Aune Waronen, aune.waronen@pp.inet.fi
Arvio Freelancereiden työmarkkinatutkimuksesta 2003 5.4.2004
Tutkimusta tehdään esittelemällä tutkimuksen tavoitteet, tutkimusongelma ja menetelmät, joilla kohdetta lähestytään. Journalistiliiton Freelancereiden työmarkkinatutkimuksesta 2003 tämä kaikki puuttuu, se johtaa siihen, että tutkimus ei ole läpinäkyvä. Tämä tarkoittaa sitä, että raportin lukijan - Journalistiliiton toimitsijoiden, liiton kuukausipalkkaa nauttivan jäsenkunnan ja freelancereiden itsensä - ei ole mahdollista arvioida, minkä ehtojen vallitessa tulokset pätevät, mitä johtopäätöksiä niistä voi tehdä ja ylipäätään, mikä on tulosten luotettavuus.
Monien huonojen puolien lisäksi menettelyllä on myös etuja, tutkimuksen teettäjä voi näin ollen käyttää työtä propagandistisiin tarkoituksiin esittelemällä tulokset totena ja muodostamalla niistä järjestöelämää ohjaavia ”totuuksia”.
Kysymyslista
Kyselylomake jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kysytään freelancereiden tuloista ja työoloista ja toisessa henkilöön liittyviä tietoja. Toisin kuin raportin johdanto väittää, freelancereiden työmääristä ja palkkioiden suuruuksista ei kysytä.
Kysymyslistaa vaivaa huono kieli, freetyötä koskeva asiantuntemattomuus ja karkeat virheet. Esimerkiksi kysymys 8. kuuluu seuraavasti: ”Arveletko, että verotettavat tulosi olisivat suuremmat, yhtä suuret vai pienemmät kuin mitä ansaitsisit toisen palveluksessa työsuhteessa?” - Kysymys on vähintäänkin epäselvä.
Laiminlyönti tutkimusongelman pohtimisessa ja termien määrittelyssä näkyvät nyt. Avoimia vastausvaihtoehtoja on vähän, ja vastaajaa vaaditaan valitsemaan eteen asetettujen, merkitykseltään epäselvien vaihtoehtojen väliltä. Esimerkiksi kysymyksessä 10. tiedustellaan ”vuosiloman” pituutta. Nyt on kuitenkin niin, että Suomen lainsäädännön ja voimassa olevien työehtosopimusten kautta termillä ”vuosiloma” on vakiintunut merkityksensä; freelancer-työmuotoa määrittää juuri se, että siinä ei ole oikeutta vuosilomaan.
Samanlainen epäonnistuminen on tapahtunut kysymyksen 9. kohdalla, jossa otsikon mukaan kysytään freelancerin työmäärää, mutta rasti-ruutuun vastaustila kysyy käytettyjä työtunteja ja sulkee muut vastaukset pois. Aikapalkatulle, kuukausipalkka nauttivalle SJL:n jäsenelle esitettynä tämä rinnastus on ehkä mahdollinen, mutta ei freelancereille, joiden työ on urakkaluontoinen.
Kyselyä voisi verrata vaikkapa Kaija Rensujeffin Taiteilijan asemaa ja tuloja koskevaan korrektiin tutkimukseen, sen kyselylomakkeessa myös selitetään käytettyjen termien merkitystä ja kaavakkeen täyttämistapaa. (Kaija Rensujeff, Taiteilijan asema - Raportti työstä ja tulonmuodostuksesta eri taiteenaloilla. Taiteen Keskustoimikunnan julkaisuja N:o 27, Hki, 2003)
Kyselyn suurin virhe
Kyselyn suurin virhe on epäilemättä juuri freelancertyön suoritusluonteen hukkaaminen. Freelancereiden työmarkkinatutkimuksen 2003 kysymysluettelo on laadittu niin, että siinä kysytään freen vuotuista laskutusta ja siten, että kysymyslomakkeen millään kohdin freelancerilla ei ole mahdollisuutta ilmaista urakoidun työn määrää.
Puheena oleva kysely kuuluu siihen toimintaan, jolla Journalistiliitto kerää tietoja tehdäkseen jäsenkuntaansa koskevia ansiotasovertailuja. On toki niin, että aikapalkatun työn ja urakkatyön vertailu ei ole helppoa. SJL on ratkaissut ongelman muodostamalla vertaulutaulukkonsa kokonaan aikapalkatun jäsenkuntansa ehdoilla; bruttotulot asetetaan samalle riville ikään kuin urakkatyötä ei olisikaan olemassa. Se vahingoittaa freelancereiden etuja.
Havainnollistan seuraavassa SJL:n tilastojen harhoja: Aikakauslehtipuolella monien eturivin lehtien kuukausipalkkaa nauttivat, kirjoittavat toimittajat kirjoittavat kuukauden aikana 2 - 3 juttua. Olettakaamme, että sekä aikakauslehden työsuhteinen, kirjoittava toimittaja että aikakauslehtiin kirjoittava freelancertoimittaja käyttävät kuukausittaisesta työajastaan viikon verran muihin työtehtäviin kuin kirjoittamiseen. Jäljelle jääneen kolmen viikon aikana työsuhteinen aikakauslehtitoimittaja kirjoittaa 3 juttua, palkka 2 700 ¤/kk.
Samaisen kolmen viikon aikana freelancerpohjalta työskentelevä, päätoiminen toimittaja kirjoittaa aikakauslehtiin 10 juttua, keskihinta 500 ¤/teksti, ja ansiot kulujen vähentämisen jälkeen 2 500 ¤/kk. [ ( 500¤ x 10) : 2 = 2 500¤ ]
Kun nämä luvut asetetaan SJL:n ansiotasovertailussa samalle riville, näyttää siltä, että kumpikin hankkii kutakuinkin saman verran, freen ansiotaso on "vain" hiukan alle työsuhteisten palkkojen. Ja poliittinen johtopäätös on: ei tarvitse tehdä mitään.
Kätköön jää, että freelancer on joutunut tekemään paljon kovemmin töitä ko. tuloille yltääkseen. Jokainen aikakauslehtiin kirjoittava free tietää, että on kova työ saada parempaa palkkiota kuin 500¤ tekstistä ja että on kova työ kirjoittaa ja saada julkaistuksi kymmenen sellaista juttua kuukaudessa. Sitäpaitsi tilastoasetelma edellyttää, että freelancer kirjoittaa tätä tahtia 12 kuukautta vuodessa, työskentelee myös ollessaan sairas eikä pidä lomaa. Näin on meneteltävä läpi koko työuran ajan, eläkkeelle siirtymiseen saakka, se on Journalistiliiton tekemä freen työoloja koskeva oletus, kun rahamäärät näin rinnastetaan.
Jos taas oletamme, että freelancer työskentelee 10 kuukautta vuodessa niin kuin työsuhteisetkin toimittajat, vuosiansio on silloin kerättävä lyhyemmässä ajassa: Tauotta työskentelevän freelancerin kuukausitulosta (2 500 ¤) kertyi vuositulo (12 x 2 500¤ =) 30 000 ¤. Jotta tulon voisi saada koottua 10 kuukaudessa, kuukausitulon on oltava (30 000¤ : 10 =) 3 000 ¤, mikä merkitsee 6 000 euron kuukausilaskutusta. Silloin freelancerin on kirjoitettava 500 ¤:n tekstejä työkuukausina keskimäärin (6 000¤ : 500¤ =) 12 juttua/ kuukausi.
Toimittajan työ on käsityötä, voin vakuuttaa, että siinä on ero, jos on kirjoitettava 3 juttua tai 12 juttua kuukaudessa.
Miten freetyön luonnetta ja tulorakennetta valottavat kysymykset olisi tullut muotoilla, on tutkimuksen tekijän ja teettäjän ongelma, mutta alkuun olisi voitu päästä helpostikin, esimerkiksi kysymällä vuotuista laskutusmäärää. Tämä tuskin olisi ollut liian tunkeilevaa nyt toteutetun kyselyn intimiteettitasoa ajatellen. Vähäinen laskumäärä ja laskutetun rahan kertymä olisivat, pitäen silmällä myös vastauksia kysymyksiin 7. ja 9. voineet viitata joko pitkää päivää tekevään, työuraansa aloittelevaan freelanceriin tai toimeksiantojen puutteeseen tahi osa-aikaiseen työskentelyyn. Eturivin asiakkaat, suuri laskumäärä ja vähäinen laskutetun rahan kertymä taas olisivat voineet olla merkkejä urakkatahtisesta työstä ja huonoista palkkioista.
Toinen virhe
Toinen virhe on se, että työnteosta aiheutuneita kuluja laskettaessa kysely määrää käyttämään verottajan hyväksymiä tietoja, kysymys 3a. Freelancerin ansiot pitäisi tietenkin laskea toteutuneiden, todellisten kulujen mukaan, ja kukapa tämän voisi paremmin tietää kuin freelancerit ja heidän etujärjestönsä. Journalistiliitto joka muka 30 vuoden ajan on edustanut freelancereita, ei kuitenkaan tunne asiaa niin, että voisi esittää omat kysymyksensä.
On yhden lajin huippu, että etujärjestö omassa selvityksessään nojautuu vallitseviin verotuskäytäntöihin, kun juuri näitä verotuskäytäntöjä tulisi tällaisilla selvityksillä pyrkiä muuttamaan!
Suomen tämänkertainen verolainsäädäntö on saanut muotonsa läpipoliittisen kaupankäynnin tuloksena, jossa - noin yksinkertaistetusti sanoen - pääomavaltainen teollisuus ja suuret palkansaajajärjestöt ovat koettaneet löytää yhteiset etunsa ja maksattaa laskusta niin suuren osan kuin mahdollista muilla. Tästä seuraa, että säädöksiä laadittaessa palvelualojen, epätyypillisiä töitä tekevien, pätkätyöläisten, käsityöläisten ja ammatinharjoittajien yli on kävelty mennen tullen. Kolmas vaikuttava taho on vielä verohallinto, jonka omat fiskaaliset intressit johtavat tulkintoihin, että lain mahdollistamiakaan vähennyksiä ei myönnetä, ja tätäkin tylympiin käytäntöihin. Tästä kärsivät etenkin palkkiopohjalta toimivat, freeverokorttia käyttävät freelancerit.
Otan tästä esiin SJL:n Free-osastonkin piirissä hyvin tunnetun tilanteen, jossa verottaja hyväksyy vähennyksiin, jos freelancer teettää tilinsä ulkopuolisella toimistolla, mutta jos freelancer hoitaa itse kirjanpitonsa, vähennystä ei voi saada. Freelancerin ansioilla 1 000 ¤/vuosi ei ole mikään pikkuasia.
Kysymyslistasta vielä
Kun Freelancereiden työmarkkinatutkimuksen 2003 tekijä näyttää olevan näin huonosti selvillä freetyöstä, ei ole ihme, että runsaasti kuluihin, työoloihin ja sosiaaliseen asemaan liittyviä kysymyksiä on kokonaan jäänyt kysymättä. Jos kysymysrunko olisi terve, asennekysymykset voisivat tuoda siihen kiinnostavan lisänsä; nyt toteutuneessa kehyksessä ”mitä luulet” ja ”olisitko mieluummin” -tyyppiset kysymykset herättävät ihmetystä.
Kyselyn tirkistelevä, manipulatiivinen ulottuvuus korostuu, kun kyselyn kohteille henkilöön käyviä kysymyksiä on nähty tarpeelliseksi perustella seuraavasti: ”Lopuksi joitain taustakysymyksiä aineiston tilastollista luokittelua varten”. Kyselyn maksajalle sama asia on raportoitu otsikolla: ” Freelancereiden ’luonteenpiirteitä’ ”.
Tältä kannalta on merkille pantavaa, että Journalistiliitto ei ole halunnut käyttää tilaisuutta saadakseen palautetta omalta jäsenkunnaltaan. Vain yhdessä kysymyksessä, kysymys 14., tiedustellaan, onko vastaaja tyytyväinen liiton toimintaan. Kysymys on aivan yleisluontoinen, ja vastausvaihtoehdot on suljettu. Muuta ei ole haluttu tietää.
Kyselyn kohteen jonkinlaisesta pidättyvyydestä saattaa kertoa se, että kyselyn vastausprosentti on jäänyt 40 prosenttiin. Varsin hajanaisesta taiteilijakunnasta 58 % vastasi Rensujeffin kyselyyn.
Tulosten raportointi
Tutkimuksen tulokset on saatu taulukoimalla ristiin alkuosan kysymykset jälkimmäisen osan kysymysten kanssa. Tälle on työssä annettu suuri paino, sillä juuri mitään muuta ei ole esiin kirjoitettukaan.
Vaikuttaa siltä, että raportin laatija ei ole vaivautunut perehtymään tutkimuskohteeseensa senkään vertaa kuin kysymyslistan tekijä. Freelancereilla ei ole mahdollisuutta vuosilomaan, mutta tutkimuksen tulosten mukaan ”Freelancereiden vuosiloma oli vuonna 2002 keskimäärin 3, 7 viikkoa”. Niin Journalistiliitto, verottaja kuin työvoimahallintokin pitää palkkiopohjalta toimivia freelancereita yrittäjinä, mutta raportti kertoo, kuinka moni freelancer ylisummaan on ollut ”vähintään viikon työttömänä”; yrittäjähän ei voi olla työtön. Samoin kertoman mukaan myös freelancerin ”kokonaispalkka” on ollut laskettavissa, vaikka suurin osa freelancereista ei saa mitään palkkaa.
”Työsuhdeturvaan” on raportin mukaan kovin moni tyytymätön; miten se on mahdollista, kun freetyöksi sanotaan juuri sellaista työtä, jossa työsuhdeturvaa ei ole. Kun myöhemmin kirjoitetaan jo freelancerin virkavuosistakin, se kertoo vain kuinka freetyön kenttää ei yritetäkään ymmärtää vaan sitä käsitellään tavallisen palkkatyön termistöllä.
Freelancerin ansiotasoa koskevat tulokset on väärennetty
Raportin tulotiedoista on hiukan hankala saada selvää, sillä luvut on annettu sadan euron ja sadan markan tarkkuudella, eivätkä mitkään luvut tästää. Käytän keskustelun pohjana euromääräisiä lukuja, sillä vastauksia kyselyyn on pyydetty euromääräisinä.
Freelancereiden kokonaislaskutuksen kerrotaan olevan vuonna 2002 keskimäärin (aritmeettinen keskiarvo) 33 000 euroa ja verotettavan tulon 23 100 euroa. Tämän mukaan freelancereiden keskiansio kuukaudessa on 1 925 ¤/kk (11 445 mk/kk). Freelancereiden työmarkkinatutkimus 2003 antaa kuitenkin paljon suuremmat luvut 2 300 ¤/kk (13 900 mk/kk)!
On aivan normaalia, että tutkimuksessa arvioidaan kyselyn tuloksia muun lähdemateriaalin valossa ja tosiasioita vastaavan tuloksen saamiseksi aineistoa käsitellaan esim. käyttämällä erilaisia korjauskertoimia. Tällainen pohdinta ja kerrointen käyttö selitetään ja perustellaan tulosten esittelyn yhteydessä.
Myös Freelancereiden työmarkkinatutkimuksessa 2003 kyselyn tuloksia on käsitelty, raportti vain salaa sen. Tätä kutsutaan tulosten väärentämiseksi. Ja jos käy ilmi, että tutkimuksen tuloksia joltain osin on käsitelty siitä ilmoittamatta, se heikentää tutkimuksen luotettavuutta muiltakin osin. Mistä me voimme tietää, ettei meitä petetä muissakin yhteyksissä?
Raportin on kirjoittanut tutkija Sakari Nurmela TNS-Gallup OY:stä.
Tutkimusraportti ei sitä kerro, mutta muuta kautta olemme saaneet kuulla, että tutkimuksen päätulos - freelancerin kuukausiansio - olisi saatu jakamalla vuositulo 23 100¤, ei siis vuoden 12 kuukaudella vaan 10 kuukaudella. Menettelyä ei ole perusteltu.
Liikkuu kyllä huhunomaisia käsityksia siitä, että jakoluku 10 tulisi siitä, että freelancerit työskentelisivät keskimäärin 10 kuukautta vuodessa.
Tässä nähdään manipulatiivisen selvittelytyön edut. Ei omasta halustaan vaan raportin laatijan menettelyn johdosta lukeva yleisö on pakotettu joko jäämään manipulaation kohteeksi tai käymään eräänlaista varjonyrkkeilyä vaiettuja menettelyjä ja peiteltyjä tarkoituksia vastaan. Esitän tässä esimerkinomaisesti yhden perustelun, joka kumoaa jakoluvun muuttamisen oletetun syyn:
Niin freelancerit kuin työsuhteisetkin toimittajat työskentelevät keskimäärin 10 kuukautta vuodessa. Työsuhteiselle toimittajalle vain maksetaan palkkaa myös vuosiloman, koulutusten jms. ajalta.
Sivukulujen vaikutus freelancerin tulolaskelmiin
Myös Journalistitiiton piirissä tiedetään peukalosääntö, jonka mukaan freelancerin palkkiosta noin puolet menee tulonhankinnasta aiheutuviin kuluihin, esimerkiksi asiamies Petri Savolainen neuvoo jäsenkuntaa liiton tilaisuuksissa näin: ansaitakseen yhden euron freen on laskutettava kaksi euroa.
Vuodesta toiseen freelancerit ilmoittavat kulunsa liian pieniksi, niin tässäkin kyselyssä. Kun on laskutettu keskimäärin 33 000 euroa/vuosi, kulujen tulisi olla suuruusluokkaa 16 500 ¤/v, ja vuositulojen samoin 16 500 ¤/v. Kun tästä lasketaan freelancereiden kuukausiansio saadaan 1 375 ¤/kk (8 200 mk/kk).
Tässä tapauksessa raportti käyttää kyselyn aineistoa sellaisenaan eikä mitään tulosta korjaavia toimia ole tehty. Menettely vaikuttaa ristiriitaiselta, mutta johdonmukaista siinä on, että kummassakin tapauksessa on toimittu niin, että se vahingoittaa freelancereiden etuja.
Korjaustarve olisi ollut helppo nähdä myös Freelancereiden työmarkkinatutkimuksen 2003 omien kyselytietojen pohjalta. Loppuosan liitteistä käy selville, että freeverokortilla työskentelevät, alle 35-vuotiaat, naiset ja ulkomailla työskentelevät eivät osaa merkitä työkulujaan.
Sen sijaan yritysmuodossa toimivilla freelancereilla kulujen suuruusluokka on oikein. Kirjanpitovelvollisuus pakottaa kiinnittämään huomiota menoihin, ja merkitystä voi olla silläkin, että yritysmuodossa toimivan freen on helpompi vähentää todelliset tulonhankintakulunsa, kun taas verokirjan varassa työskenetelvä free on verottajan armoilla ja loputtomassa selittelykierteessä. Niin kuin tämän kirjoituksen lukija muistaa, Freelancereiden työmarkkinatutkimuksen 2003 tekijä ja teettäjä asettavat verottajan käsitykset freelancereiden edun edelle.
Ero luvuissa on varsin suuri:
- 2 700 ¤/kk (16 000 mk/kk) - kuukausipalkkaa nauttiva toimittaja, SJL:n antama tieto
- 2 300 ¤/kk (13 900 mk/kk) - freelancertoimittaja SJL:n ”laskemana”
- 1 925 ¤/kk (11 500 mk/kk) - freelancertoimittaja, SJL:n antamien pohjalukujen mukaan laskettuna niin, että freelancer elättää itsensä 12 kk vuodessa, ei sivukulukorjausta
- 1 375 ¤/kk (8 200 mk/kk) - freelancer, SJL:n antamien lukujen mukaan laskettuna: freelancer elättää itsensä 12 kk vuodessa, sivukulut korjattu oikealle tasolle
Tilastojen manipulointi jäsenkriteerien avulla
On ilmeistä, että alalla päätoimisesti työskentelevien freelancereiden todellinen ansiotaso on tässä laskettua vielä heikompi, sillä jo kyselyn lähtöluvuissa on vääristymiä. Kyselyn mukaan freelancereiden vähiten ansaitsevan kymmeneksen vuosilaskutus on 14 200 ¤. Näinhän ei ole, Journalistiliitto vain on asettanut jäsenehtonsa niin, että päätoimiset, ammattimaiset freelancerit, jotka eivät ansaitse riittävästi, eivät voi päästä liiton jäseneksi eivätkä he siten kuulu kyselyaineistoon.
Toinen lähtölukuja vinouttava tekijä on se, että ”ylärajaa” sen sijaan ei ole, tarkoitan tällä sitä, että tulonhankintatapoihin liittyviä jäsenkriteerejä ei ole tai niitä ei sovelleta. Tilanne on se, että toimivatpa freelancerit verokirjalla tai jonkin yhtiömuodon kautta lähes kaikki ovat ammatinharjoittajia, käsityöläisiä, jotka tekevät tavallisia kuvaajan ja toimittajan töitä ja laskuttavat omasta työpanoksestaan. ”Suurituloisten” freelancereiden joukossa on kuitenkin pienyrittäjiä, joiden tulolaji pitäisi luonnehtia pikemminkin liikevoitoksi, koskapa heidän tulonsa perustuvat heidän alaisuudessaan työskentelevän henkilöstön työhön.
Näiden liikevoittojen siivoaminen aineistosta sentään käy päinsä, kun käytetään keskiarvolukujen sijasta ammattiliittojen muutenkin suosimaa mediaania. Mediaani tarkoittaa aineiston keskimmäistä lukua, tässä tapauksessa sitä, että vastaajajoukon keskimmäinen ansaitsee mediaanin ilmoittaman rahamäärän, ja 50 % freejäsenkunnasta tätä vähemmän.
Äskeinen asetelma mediaanilukujen valossa:
- 2 600 ¤/kk (15 500 mk/kk) - kuukausipalkkaa nauttiva toimittaja, SJL:n antama mediaani
- 2 100 ¤/kk (12 500 mk/kk) - freelancertoimittaja SJL:n ”laskemana”
- 1 750 ¤/kk (10 400 mk/kk) - freelancertoimittaja, SJL:n antamien pohjalukujen mukaan laskettuna niin, että freelancer elättää itsensä 12 kk vuodessa, ei sivukulukorjausta
- 1 200 ¤/kk (7 100 mk/kk) - freelancer, SJL:n antamien lukujen mukaan laskettuna: freelancer elättää itsensä 12 kk vuodessa, sivukulut korjattu oikealle tasolle
Tulosten tarkastelu
Tavallisesti tutkimus päätetään tarkasteluun, jossa pohditaan tutkimuksen luotettavuutta, tulosten pätevyyttä ja arvoa. Freelancereiden työmarkkimatutkimuksessa 2003 ei tätä ole tehty, ellei sitten sellaisena voida pitää raportin johdantokappaleen loppulausetta, jossa todetaan ettei ”ole mitään syytä epäillä, etteikö kyseessä olisi asiansa hyvin ajava tietolähde”.
Freelancereiden työmarkkimatutkimuksen 2003 julkistaminen
Kesän kääntyessä syksyyn Journalistiliitto alkoi jakaa ”ennakkotietoja” tutkimuksesta, vaikka itse asiakirja ei ollut saatavilla. Syyskuussa tuloksia referoitiin Journalistiliiton nettisivuilla ja asiaa koskeva pääuutinen julkaistiin Journalistissa 19.9.2003.
Jäsenkunnan ulottuville raportti ilmaantui vaivihkaa joulukuussa. Selitykset tähän marssijärjestykseen olivat sekavia, mutta selvää on, että jos freelancer menettelisi niin, että hänen juttunsa viivästyisi dead linestä kaksi tai kolmekin kuukautta, hänen työtilaisuutensa loppuisivat siihen.
Journalistin uutinen on otsikoitu tytöttelevästi: ”Free tykkää olla free, mutta rahahana yskii” (Journalisti 19.9.2003, s.8-9) Jutun kirjoittaja PekkaVehviläistä ei vaivaa se, että raportoija ei näytä tuntevan edes freetyön perusasioita. Lähdettä kertomatta Vehviläinen on selvillä, että raportin keskeinen tulos, freelancereiden kuukausiansio, on saatu jakamalla vuositulo 10 kuukaudella, ja hän uutisoi näin saadut luvut. Näin ollen kyse ei enää voi olla Sakari Nurmelan virheestä, vaan tulosten väärentämisellä on Journalistiliiton tuki.
Lehti uutisoi vielä sen, että Journalistiliittoa sivuavasta kysymyksestä käy ilmi freelancereiden tyytymättömyys SJL:n toimintaa kohtaan. Uutisessa arvaillaan, mistä moinen voisi johtua, ei tule mieleen kysyä, miksi kysely ei ole selvittänyt näitä tyytymättömyyden syitä. Tilaisuushan oli hyvä.
Lopuksi
Kyselyn keskeisen aihepiirin käsittelyssä, freelancereiden ansiotason selvittelyssä, on tehty monia karkeita virheitä.
1. Ansiotason selvittelystä on suljettu pois freetyön urakkaluonne.
2. Verotuskäytäntö on määrätty työkulujen laskentaperusteeksi.
3. Freelancereiden kuukausiansiot on väärennetty jakamalla vuositulo kymmenellä kahdentoista kuukauden sijasta.
4. Tuloksia on manipuloitu SJL:n jäsenkriteerien avulla.
Tutkimuksen uutisoinnin yhteydessä virheitä ei ole korjattu vaan ne on vahvistettu tutkimuksen tuloksiksi. Kummallisia virheitä, mutta kaikille niille on yhteistä se, että ne johdonmukaisesti vahingoittavat freelancereiden etua näyttämällä freelancerin ansiotason todellista paljon paremmaksi. Toiseen suuntaan vaikuttavia virheitä ei löydy.
Tähän asti olen käyttänyt pelkästään Journalistiliiton omaa numeroainesta, mutta lopuksi voisimme päivittää tiedon työsuhteisten toimittajien kuukausipalkasta. Jo puheena olleessa Journalistin jutussa Pekka Vehviläinen kertoo, että TT:n tuoreen tilaston mukaan toimittajien keskipalkka on 2 900 ¤/kk.
Toimittajien keskiansiot kuukaudessa mediaanilukujen valossa:
- 2 900 ¤/kk (17 200 mk/kk) - kuukausipalkkaa nauttiva toimittaja, TT:n tieto
- 2 100 ¤/kk (12 500 mk/kk) - freelancertoimittaja, mediaani SJL:n ”laskemana”
- 1 750 ¤/kk (10 400 mk/kk) - freelancertoimittaja, mediaani SJL:n antamien pohjalukujen mukaan laskettuna niin, että freelancer elättää itsensä 12 kk vuodessa, ei sivukulukorjausta
- 1 200 ¤/kk (7 100 mk/kk) - freelancer, mediaani SJL:n antamien lukujen mukaan laskettuna: freelancer elättää itsensä 12 kk vuodessa, sivukulut korjattu oikealle tasolle
Kuukausipalkkaa nauttivat toimittajat näyttävät siis ansaitsevan enemmän kuin kaksi kertaa enemmän kuin freelancerit. Yleisen yhteiskunnallisen tietämyksen valossa se on varsin hämmästyttävää. Yleensähän katsotaan, että urakkatyön tulisi näkyä ansiotasossa siten, että urakkatöissä hankitaan paremmin kuin aikapalkatuissa töissä.
Mitä Freelancereiden työmarkkinatutkimukseen 2003 tulee, väärin tehty selvitystyö on johtanut varsin dramaattisiin epäonnistumisiin itse pääasian suhteen; raportti väittää, että freet ansaitsevat 2 100¤/kk, kun ansiot todellisuudessa ovat huomattavasti vaatimattomammat, suuruusluokkaa 1 200¤/kk.
Alokasmainen kysely ja otteen puute kohteen tutkimuksellisessa käsittelyssä olisivat ymmärrettäviä, jos aihepiiri olisi tekijälle ja teettäjälle outo. Näinhän ei ole, Journalistiliitto on jo 30 vuoden ajan esittäytynyt freelancereiden omana ammattijärjestönä, ja asiantuntemusta olisi pitänyt kertyä. Journalistiliitolla pitäisi myös olla varaa ja osaamista tilata tutkimus pätevältä tekijältä ja valvoa työsuorituksen laatua.
Freelancereiden työmarkkinatutkimus 2003 on sepustuksen muotoon puettu loukkaus freelanceriutta kohtaan.
Vesa Koivu, SJL, SAL, Free-osasto, vesa.koivu@metsanreunassa.fi
Yhtyneiden palkkioista 29.3.2004
Teen aika vähän juttuja Yhtyneiden lehtiin, mutta jo tämän vähänkin perusteella olen kauhian hämmästänyt tämän ns. pilottitalona tunnetun lehtitalon palkkioista. Tosin, kuten Raijakin jo totesi, palkkiot ovat todennäköisesti lehtikohtaisia.
Tässä yksi, tuore esimerkki: Toimituspäällikkö tilasi jutun, jonka briiffasi tarkkaan. Päätoimittaja ei suostunut maksamaan sitä, mitä jutusta olisin laskuttanut, ja kun vetosin mm. freeosaston (minimi) suositushintoihin, päätoimittaja vastasi, että jutun laajuus on syytä tarkistuttaa juttuaihetta sovittaessa ja mukauttaa työmääränsä siihen.
Jäin miettimään tätä työmäärän mukauttamista. Kuinka kauan freellä, joka osaa mukauttaa työmääränsä alhaisiin palkkioihin, riittää töitä? Ja miten mukauttaminen käytännössä oikeastaan tapahtuu? Nopein puhelinhaastatteluin? Hätäisesti kirjoitettuina juttuna? Siten, että haastattelee ihan ketä tahansa, jonka kiinni saa, ja joka jotain asiasta osaa sanoa eikä vaivaudu etsimään asiaan syvemmin perehtynyttä asiantuntijaa?
Yhtyneet ei muuten ole ainoa suuri lehtitalo, jossa palkkiot joko ovat laskeneet tai eivät ole nousseet viime vuosina.
Olisipa kiva tietää tinkivätkö freepalkkioita nipistävät asiakkaamme myös kampaamossa, lääkärissä, ruokakaupassa tai remonttimiesten kanssa asioidessaan. Tuskin.
Tiina, tiina.komi@kolumbus.fi
Leikkaako Yhtyneet Sinultakin? 26.3.2004
Tervehdys erityisesti sinä, joka kirjoitat palkkioita vastaan tekstejä Yhtyneille kuvalehdille.
Onko kohdallesi osunut viime aikoina tapauksia, jotka kielisivät suunnan muutoksesta freepalkkiopolitiikassa meidän kannaltamme ehdottomasti huonoon suuntaan?
Omien kokemusteni perusteella näyttäisi siltä, että avustajamäärärahojen kanssa on Yhtyneillä tiukkaa jo tässä vaiheessa vuotta! Saattaa olla lehtikohtaista. Myös päätoimittajavaihdokset saattavat olla osasyynä. Silti ihmetyttää ja pelottaakin, tulevaisuuden kannalta.
Raija Kerttula-Rantanen, raiakera@saunalahti.fi
Hinta näkyviin, pliis 26.3.2004
Free on eri asemassa kuin työsuhteinen myös koulutuksen suhteen. Me maksamme koulutuksemme itse sekä kärsimme nahoissamme ansionmenetykset koulutusajalta. Siksipä koulutuksen hinta olisi varsin oleellinen maininta koulutusilmoittelussa.
Pirkanmaalaisena kiinnostuin digi-tv:n sisällöntuottajakoulutuksesta (voi näitä nykysanoja). Vaan ei ilmoituksessa näkynyt tietoa kustannuksista. Etsin siis ao. verkkosivuilta. Löytyy tieto, että hanke on ESR-rahoitettu. Hyvä, ehkä siis kohtuuhintainen. Kuin myyrä jatkan sitkeästi eurojen etsintää. Toisesta paikasta löytyy tiedonmuru: 500 euroa + alv/moduuli. Kaivan edelleen: taas löytyy tiedonpätkä, joka kertoo moduuleja olevan 6 kpl (2 pvää lähiopetusta, 2 etäopetusta, 1 konsultointipäivä). Koulutuksen hinta siis alveineen (jota free ei saa vähentää, koska tekee 0-verokantaista työtä)kaikkinensa 3.050 euroa. Kääntäkää mummoiksi ja hämmästykää.
Anneli Kanto, kanto.kantokon@kolumbus.fi
TABU 24.3.2004
SANA free lance -toimittaja ON PAINETTU LEHTEEN
Parin viime vuoden aikana tiedotusvälineissä on ruvettu antamaan tilaa myös osa-aika-, pätkä-, silppu-, vuokra- ja epäaitoon yrittäjyyten pakotettujen työntekijäin ongelmille. Näissä työmarkkinoiden huono-osaisia käsittelevissä jutuissa ja ohjelmissa huomiota kiinnittää se, että kaksi varsin suurta ryhmää on säännöllisesti jäänyt vaille käsittelyä, nimittäin apurahatutkijat ja freelancertoimittajat.
Olen ottanut tavakseni ottaa yhteyttä juttuja laatineisiin toimittajiin aina, kun huomaan näitä kirjoitelmia, ja viitata ko. epäkohtaan, mutta ikävä kyllä mitään muutosta juttujen kokoamistapaan ei ole ilmennyt. Faileissani alkaa olla tuhti pino näitä kirjeitä.
Viime vuoden lopulla apurahatutkijoiden sosiaaliturvan puute, turvaton asema ja loppuunpalaminen työssä nousivat esiin parissakin eri yhteydessä (ilman mitään vaikutustani minun taholtani). Jäljellä ovat siis vain freelancerit, jotka ongelmineen eivät ylitä julkaisukynnystä. Jo freelancer sanana on suomalaisissa tiedotusvälineissä kutakuinkin tuntematon, jollei oteta lukuun niitä muutamia sekavia palstanpäitä, joissa viime vuoden puolella paheksuttiin Ranskan taidealojen freelancereiden sosiaaliturvaa.
Nyt kuitenkin sana "free lance -toimittaja" on painettu Helsingin Sanomien sivulle (Kristiina Markkanen, Sotakirjeenvaihtajasta tuli maratonhiihtäjä, HS24.3.2004C8).
Merkitseekö tämä, että tabu voi alkaa murentua? Ei sentään. Kristiina Markkanen kirjoittaa norjalaisesta Åsne Seierstadista, joka on Markkasen mukaan jo ehtinyt rikastua ja po. lause kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti: "Olen ihan yhtä onnellinen nyt kuin olin silloin, kun urani alussa ansaitsin vain 5 000 euroa vuodessa tulkkina ja free lance -toimittajana Venäjällä."
Kyseessä on siis norjalais-venäläis-afganistanilainen uutistärppi eikä suomalaisten freelancereiden työolot. Tämän jutun julkaisukriteerit täyttyvät paremminkin sen onnellisuushömpän ja pikarikastumisten kautta, jota Journalistiliitto ja sen Freeosasto ylläpitävät ja liittävät freelanceriuteen. Sen on moni freelancer saanut kokea, että journalistiliittolaiset, jos he ikäväkseen joutuvat keskustelemaan freelancereiden ansioista, kääntävät puheen niihin muutamiin freelancereihin, "jotka hankkivat paremmin kuin työsuhteiset".
Tämän freekuvan ylläpidosta ja hellimisestä kaikessa vahingollisuudessaan esimerkiksi voidaan ottaa vaikkapa Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liiton vuosikirja 2002, jonka ykkösjuttu (s.6-12) esittelee työsuhteisille kollegoille freelancertyötä otsikolla "Timo Kauppisen erikoisalana ovat loistoristeilyt".
Vesa Koivu, SJL, SAL, Freelancerosasto, vesa.koivu@metsanreunassa.fi
Päivärahat suuruuden voi laskea itse 23.3.2004
Kelan nettisivuilta (www.kela.fi) löytyy laskuri, joka laskee automaattisesti paljonko saa/saisi sairauspäivärahaa tai äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa vuonna 2004. Tätä tietoa varten laskuriin ei tarvitse syöttää muuta kuin eläkevakuutusta varten vahvistettu työtulo.
Laskurilla voi myös testata paljonko työtulon pitäisi olla, jotta pääsisi itselleen riittävän suurille päivärahoille.
Kannattaa muistaa, että nämä päivärahat ovat veronalaista tuloa, eikä niitä tietääkseni makseta kuin arkipäiviltä. Sairauspäivärahaa saa vasta yhdeksän päivän karenssin jälkeen. Jos tähän jaksoon sattuu vielä pyhiäkin, karenssi voi venyä jopa kahden viikon mittaiseksi.
Esimerkiksi 14.385 euron vuosittaisella työtulolla saisi noin 33 euroa päivässä sairauspäivärahaa. Kuukaudessa tämä tekisi omien laskujeni mukaan noin 725 euroa, miinus verot. Jos veroprosentti on 25 prossaa, käteen jäisi 545 euroa. Eläisitkö tällä summalla?
Moni free tinkii YEL-maksuissaan, kun toimeentulo on muutenkin niukkaa ja tiukkaa. Eläkeikä tuntuu varsinkin nuorempana kaukaiselta asialta. Mutta elämä ei anna takuita. Kuka tahansa voi sairastua tai joutua onnettomuuteen.
Oma työtulonsa kannattaa tarkistaa säännöllisin väliajoin, ja jos se on kovin pieni, korottaa sitä vaikka YEL-maksujen suuruus hirvittäisikin. Onneksi YEL-vakuutuksen voi vähentää verotuksessa. Vakuutusmaksut kannattaa myös tasata 12 kuukaudelle, eikä maksaa niitä isoissa könteissä esim. neljästi vuodessa.
Ihannetapauksessa free pystyy tietenkin laskuttamaan niin paljon, ettei kunnon vakuutuksen maksaminen ole vaikeaa. Mutta kuinka monen freen kaikki asiakkaat maksavat kunnolla? Valitettavasti yhä liian moni asiakas tinkii palkkioissa ja sitä kautta freen sosiaaliturvassa.
Lehtien tekeminen on raakaa bisnestä. Yksi asikas sanoikin aikoinaan, että hänelle on yks ja hailee kuinka paljon parturi/ravintoloitsija tai freetoimittaja itselleen eläkettä maksaa tai mitä kuluja hänellä on. Pääasia on, että leikkaus/ruoka tai juttu on siitä maksetun rahan väärtti.
Tiina Komi, tiina.komi@kolumbus.fi
Verkkokoulutuksesta on syytä keskustella 19.3.2004
(19.03.2004)Olen aikoinaan ehdottanut freeosastolle verkkokoulutuksen järjestämistä. Siihen oli ennen muuta pari syytä: se mahdollistaa kouluttautumisen useille jäsenille, asuinpaikasta riippumatta.
Toisaalta verkkokoulutus mahdollistaa opiskelun mahdollisimman vähällä vaivalla. Kiireisen työtä tekevän freen ei tarvitse käyttää aikaa matkoihin ja tehtäviä voi suorittaa silloin, kun itselle parhaiten työn lomassa sopii.
Olen saanut freeosastolta apurahan, jonka vastineeksi toivotaan mielipidettä Vantaan aikuislukion Photoshop-kurssista.
Vaikka mielipidettä odotetaan vasta kurssin päätyttyä, kerron sen jo nyt siksi, että uusia verkkokoulutuksia kaavaillaan.
Esimerkiksi minä olisin toivonut freeosastolta vuosikokouspapereita hyvissä ajoin nähdäkseni, mitä koulutuksia on suunnitelmissa ja voidakseni mahdollisesti osallistua niiden tasoa käsittelevään keskusteluun.
Vantaan Aikuislukion Photoshop-kurssi käsittelee hyödyllisiä ja mielenkiintoisia teemoja. Itse osallistuin kurssiin siksi, että tulevaisuudessa toivon voivani siirtää kuvia kotisivulleni ja tehdä uusia kotisivuja, käsitellä siis olemassa olevia kuvia.
Tarkoitukseni ei siis ole hankkia digikameraa eikä ruveta syömään valokuvaajien leipää.
Minulla ei tällä hetkellä ole edes kameraa.
Kurssilla oppii kuvankäsittelyä monelta kantilta. Se on hyödyllistä.
Kurssin epäkohtana -ja tämän haluan tuoda esille tässä vaiheessa - on se, että ainakaan minun työntäyteiseen viikko-ohjelmaani näin työllistävä kurssi ei ole omiaan.
Lähtökohtana verkko-opetusta ehdottaessani mainitsin, että kurssi saisi työllistää korkeintaan 2 tuntia viikossa on raja.
Tämän mainitsin myös kurssin järjestäjälle kysyttäessä ajankäyttömahdollisuuttani
etukäteen.
Nyt jokainen tehtävä työllistäisi minua tuntitolkulla. Tähän astisia tehtäviä katsoessani keskiarvo olisi neljä tuntia viikossa, siis kaksinkertaisesti se, mihin sitouduin.
Valitin asiasta melko pian kurssin vetäjälle, Jarmo Kejoselle. Hän ei ottanut ehdotustani vakavasti, vaan paluupostissa tuli melko ylimieliseltä tuntuva kirje, jossa kerrottiin kurssia testatun erilaisilla työntekijöillä.
Kurssi oli osoittautunut hyväksi. Jos tehtävät ovat liian helppoja, osaavien mielenkiinto ei kuulemma pysy yllä.
Sain siis rivien välistä vastauksena, että osaamistasoni on alhainen. Juuri niin onkin. En ole opiskeluaikana tutustunut tietotekniikkaan, vaan sen vähän, jota olen oppinut, olen joutunut kantapään kautta opiskelemaan erittäin kiireisten työpäivien lomassa.
Juuri tästä syystä verkkokoulutusta halusin. Oppiakseni. Jos tietotasoni ei olisi alhainen, tuskin minun tarvitsisi kurssia käydä.
Osaaville ihmisille järjestetään käsittääkseni aika paljon photoshop-koulutusta. Niillä voidaan opettaa ja onkin syytä varmaan opettaa erilaisia kikkoja. Minä toivoin tästä kurssista osaamattomien photoshop-koulutusta.
Aluksi tein tehtäviä tunnollisesti tuntitolkulla. Enää en tee. Työni kärsivät tällaisesta opiskelusta. Valitsen työn.
Nykyisin teen tehtävistä vain sen verran kuin kerkiän, noin kahden tunnin jakson viikossa. Usein opinto jää yhteen konstiin, joka tarjonnassa on.
Tuttu valokuvaaja katsoi kurssin tehtävää opettaessaan sen tehtävää minulle -tehtävä on siis niin vaikea, etten sitä osannut ilman hänen apuaan tehdä.
Valokuvaaja ihmetteli, miksi jonkin asian suorittamiseksi kuvataan ja opetetaan useita konsteja, miksi ei opeteta yhtä kunnolla. Olen samaa mieltä.
Kurssin sivustolla ei ole keskustelupaikkaa kurssilaisille, ainakaan itse en ole löytänyt. Siksi ehdotan, että kurssille osallistuvat ja muutkin verkkokoulutuksesta kiinnostuneet rupeavat nyt keskustelemaan aiheesta.
Onko kurssilla esimerkiksi muita yhtä tyhmiä kuin minä. Onko porukka liian eritasoista. Eikö tällainen tulisi ottaa huomioon uusia kursseja ostettaessa.
En suinkaan ota vastaan kurssin vetäjän antamaa käsitystä, että olen matalammalla tasolla kuin muut. Ja jos olenkin, minulla on samanlainen oikeus saada opetusta kuin muilla.
Juuri itseni tasoisille keski-ikäisille kollegoille olen verkkokoulutusta toivonut.
Itse aikaisemmin järjestämäni koulutukset olivat parituntisia. Ne vastasivat minun tarkoitustani, henkistä kykyäni ottaa vastaan oppi ja aikarajoitustani.
Vantaan aikuislukion kurssi ei ole minulle rahan väärti. -Marjut Reivilä marjut.reivila@pp.inet.fi
Marjut Reivilä, marjut.reivila@pp.inet.fi
Vuosikokouskutsusta 27.2.2004
Pahoittelen vuosikokouslehden viivästymistä.
On totta, että vuosikokousaineiston kanssa tulee aina hoppu. Suurin syy tähän on se, että tilinpäätösasiakirjat saadaan usein valmiiksi vasta 15.2.
Sääntöjen mukaan vuosikokous on pidettävä helmikuun loppuun mennessä. Tilit jätetään allekirjoitettuna tilintarkastajille, joilla on sääntöjen mukaan helmikuun 15. päivään asti aikaa antaa lausuntonsa. Tänä vuonna aikataulu oli siitäkin syystä tiukka, että tammikuun alussa oli paljon ylimääräisiä pyhiä, jolloin useat ihmiset olivat lomilla. Tämä aikataulu ei kestä yllätyksiä, joten pienemmätkin ongelmat saattavat kaataa aikataulun.
Virallinen vuosikokouskutsu onkin julkaistu jo usean vuoden ajan Journalistissa, joka tulee kaikille jäsenillemme. Näin toimivat useimmat liiton yhdistykset. Esimerkiksi HSY ei lähetä vuosikokousmateriaaliaan jäsenille. Ainoastaan kokoukseen ajoissa ilmoittautuneet saavat toiminta- ja tilikertomukset sekä suunnitelmat seuraaville vuosille.
Freelancer-osaston virallinen vuoskokouskutsu on julkaistu Journalistissa sekä 26.1 että 6.2. Kutsussa on mainittu sääntöjen mukaan kokouksessa käsiteltävät asiat.
Lisäksi kutsu ja esityslista ovat olleet FreeOnlinessa 22.1 alkaen, ja jäsenille on lähetetty sähköpostitse muistutus kahdesti.
Olisi toki tärkeää, että muukin materiaali tulisi ajoissa tutustumista varten. Tällä kertaa ongelmia aiheutti painokone. Hallitus ei ole vielä käsitellyt mahdollista relamaatiota, sillä se ei ole vielä kokoontunut helmikuussa.
Pahoitellen
sihteeri
Anna Kähkönen
Vuosikokouspaperit 25.2.2004
Minusta on anteeksiantamatonta, että toimintasuunnitelma- yms. vuosikokouspaperit ovat niin myöhässä, että ne toimitetaan osaston jäsenille vasta 25.2, kun vuosikokous on 28.2.
Netissä tietoa on 24.2, mutta sen varaan mitään ei voi laskea.
Olen tottunut siihen, että erilaiset vuosikokouspaperit ovat jäsenillä vähintään viikkoa ennen kokousta. Seuraavassa on ote osaston säännöistä.
"10. Osaston kokoukset kutsuu koolle hallitus kirjeitse sääntömääräiseen kokoukseen vähintään kymmenen päivää, muihin kokouksiin vähintään viisi päivää ennen kokousta. Asiasta, jota kokouskutsussa ei ole mainittu, ei voida tehdä päätöstä, jollei kokous kahden kolmasosan enemmistöllä katso asiaa kiireelliseksi."
Tällä tavalla toimien osaston jäsenille ei jää aikaa valmistautua kokoukseen.
Miten osaston hallitus on reklamoinut/vaatinut alennuksia painotalolta, joka toimii näin? Miksi asiat jäävät aina viime tippaan? Vuosikokoukseen paikalle menevien olisi syytä kirjauttaa kokouspapereiden myöhästyminen.
ps. uusi sivusto on selkeä ja hyvä.
Marjut Reivilä, marjut.reivila@pp.inet.fi
|
|
|
|
|
|
|
|
