- Kun töitä on hyvin, palkkiot nousevat suht helposti yli työsuhteisen kk-palkan. Toisaalta työn määrä kompensoi palkkioita – töitä joutuu tekemään enemmän kuin työsuhteiset. Ajoittain se sopii, pitkän päälle tuntuu joskus raskaalta.

- Keskiarvo on ihan ok. Muutenhan tilanne olisi kestämätön ja pitäisi miettiä muita työvaihtoehtoja.

- Kun teen henkkarin kodin Kuvalehteen 750 eurolla, lehden vakityöntekijältä otettuna juttu maksaisi lehdelle noin 2000 € kun lasketaan työntekijän kaikki kulut (myös tilat, koulutus, sairaslomat, matkat jne.) ja jaetaan summa hänen vuosittain kirjoittamiensa juttujen määrällä. Elin olen halpa. Suomen Kuvalehti haluaisi maksaa henkkareist 550 € ja ne ovat työläämpiä, toisaalta heidän omat toimittajat ovat vielä kalliimpia kuin kk toimittajat eli hintaetu freeltä tilattuna on vielä roimempi.

- En  valita. Täytyy suhteuttaa työmääränsä odotettavissa olevaan palkkioon. Yleensä suurimittaiseen tutkivaan journalismiin ei voi ryhtyä. Vaikka saisin vähemmän ansioita kuin palkansaaja, olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että voin toimia oman aikataulun mukaan ja ilman niskaan hengittämistä.

- Ei valittamista. Saan mielestäni sen, mitä ansaitsen. En osaa  verrata työsuhteisen palkkaan, koska siitä ei juuri ole kokemusta.

- Toimeksiantajat eivät ota huomioon freen työn perus- ja sivukuluja – oman työhuoneen, koneiden, auton hankkimista ja kuluja niiden käytöstä. Lisäksi palkkioissa olisi otettava huomioon säännöllisten tulojen epävarmuus – jokainen juttu on ainakin minun markkinoitava erikseen. Free on aina työssä, lomallakin. Muutoin ei liene suuria eroja palkkioiden ja työmäärän suhteessa. (Siitä on liian kauan kun olin viimeksi työsuhteinen toimittaja, vaikea arvioida.)

- Nämä ovat hyvin tapauskohtaisia. Nähdäkseni työsuhteessa menee 90 % ajasta toimistohommiin ja työkavereitten väliseen keskusteluun. Aina puhutaan siitä, että jokainen free haluaisi olla työsuhteessa. En suurin surminkaan suostuisi rehelliseen työsuhteeseen.

- Palkkio jää pidemmän päälle vähäisemmäksi kuin kiinteä palkka mutta ei ole palloakaan jalassa. Ehkä se on se hinta, mikä vapaudesta on maksettava.

- Olen tehnyt välillä jopa 50-60 –tuntisia työviikkoja, jolloin olen yltänyt korkeintaan työsuhteisen keskiansioihin. Nyt opiskelen ja teen 40-tuntista työviikkoa, joten tienaan suunnilleen 80-rosenttista palkkaa.

- En oikein hahmota alan peruspalkkausta. Suosituksia katsomalla voisi ajatella, että toimittajien palkkaus laahaa yleisesti ottaen jossain todella kaukana nykyisestä keskipalkasta. Kuitenkin tiedän, että alalla vallitsee ns. sopimuspalkkojen viidakko eli harva kuitenkaan saa taulukkopalkkaa tai sitä saa vain jos on siis huonosti hoitanut leiviskänsä ja tyytynyt siihen noloon taulukon sanelemaan. Työsuhteisen työmäärästä on käsitys 1980-1990 –lukujen taitteesta, jolloin olen viimeksi työskennellyt toimituksissa. Työmääräni on nyt vähintään kolminkertainen, mutta toisaalta olen myös kokeneempi, pystyn tekemään nopeammin ja enemmän paljon helpommin kuin ennen. Toisaalta uskon että reilussa kymmenessä vuodessa tahti on alalla muuttunut radikaalisti kovemmaksi kuin mitä se oli kesätoimittajalle vuonna 1989. Palkkaan ja työmäärään sanon, että saan mielestäni työhön nähden sopivan palkan: teen työt periaatteessa virka-aikana ja viikonloput pidän vapaata. En saisi samaa palkkaa ilman iltavuoroja ja viikonvaihdepäivystyksiä ainakaan paikallisissa viestimissä.

- Työsuhteinen saa palkkansa helpommalla kuin free.

- Vaikea sanoa, kun näin free-ruokatoimittajana voi osallistua mainosten tekoon yms, missä saa isompia palkkioita kuin toimittaja. Toisaalta freenä ottaa ja tekee enemmän hommia, kuin ei voi olla varma seuraavasta kuukaudesta. Paljon tuntuvat vakitoimittajakollegat tekevän töitä, mutta palkka on sama. Freenä saa sitä enemmän rahaa, mitä enemmän tekee. Ero on ehkä siinä että vakituisella on vakituiset tulot.

- Itse teen noin 90 prosenttia työsuhteisen työmäärästä (8 h päivä), ja palkkioni yltää noin 65 prosenttiin työsuhteiseen verrattuna.

- Osaan arvioida vain omalta osaltani. Tienaan vähintään saman kuin alan vakituinen väki. Töitä joskus paljon, joskus vähän. Kaikki riippuu toimeksiantajista. Kun tekee tarpeeksi hyvää jälkeä, on ahkera, oma-aloitteinen ja tekee sovitut hommat, niin voi hieman valikoida toimeksiantajia. Kauheinta olisi jos munat samassa korissa ja joutuisi pitämään kiinni yhdestä ja ainoasta toimeksiantajasta. Tunnen toki paljon freetoimittajia, jotka tekevät enemmän töitä ja tienaavat vähemmän kuin alan vakituinen väki. Valitettavasti tuo totuus taitaa näkyä myös tilastoissa.

- Samasta työstä puolet vähemmän – samalla rahalla puolet enemmän juttuja!

- Tätä olen itsekin miettinyt ja joudun vastaamaan täysin mututuntumalta. Jos haluaa itselleen esim. n. 2400 euron kuukausipalkan, joutuu sen eteen varmasti tekemään enemmän kuin vakiduunissa. Tosin en ole koskaan ollut työsuhteessa toimittajana, joten mitäpäs minä tietäisin. Parin viime kuukauden aikana olen päässyt sellaiseen laskutustasoon, johon olen tyytyväinen (tässä kuussa 4000 euroa) ja siihen tulotasoon saa paiskoa hommia rutkasti, myös illat ja  viikonloput. (Tosin elämäntilanteestani johtuen työpäivät ovat niin repaleisia, että päivittäistä nettotyöaikaa on vaikea edes lähteä arvioimaan…)

- Freen pitää tehdä melkein kaksi kertaa enemmän työtä jotta ansaitsisi saman kuin työsuhteinen.

- Rahallisesti ei kannata olla free, edut tulevat muualta. Eli siitä, että voi vapaammin säädellä työaikoja.

- Välillä leikittelen ajatuksella, että voisin tehdä vähemmän töitä ja tienata saman verran kuin nyt. Jotain olen jättänyt pois, ja nostanut siellä täällä hintoja. Teen kyllä paljon työtä, ja kyllähän sitä rahaakin tulee kohtuudella. Olen ollut lähes koko työurani (yli 12 vuotta) freenä, joten käsitys miten paljon toimittajat raatavat vakkareina ei ole aivan selvää. Kun toimii freenä, siis käytännössä yrittäjänä, työhön liittyy niin paljon muutakin kuin pelkkää kirjoittamista, asiakassuhteiden hoitoa, paperitöitä, työvälineiden hankintaa ja huoltoa jne, joista ei kukaan maksa… siinä suhteessa voi tietty kysyä vastaako palkkio ja koko yrityksen pyörittäminen toisiaan … kellä yrittäjällä vastaa… yrittäminen Suomessa on myös elämäntapa ei 8-16 palkkatyöhön verrattavaa ollenkaan.

- Free tekee varmasti työtä keskimäärin pienemmillä palkkioilla suhteessa työmäärään kuin vakitoimittaja. Free ei voi laskuttaa kaikesta sivutoiminnasta vaan ainoastaan puhtaasta työstä, vakitoimittaja voi olla 8 tuntia toimituksessa mutta tekee vain 4 tuntia tuottavaa työtä, vastaavasti free saisi oikeasti vain ko. 4 tunnista palkkaa eikä 8 tunnista, joka kuitenkin saattaa olla kokonaistyöaikaa. Arvioni on, että freelancereita käytetään jossain määrin hyväksi myös aikakauslehtipuolella, harva pääsee edes kovalla puurtamisella samaan kuukausiansioon kuin työsuhteinen. Toimeksiantajat eivät näytä tajuavan, että free tosiaan maksaa itse kaikki sivukulujensa ja että se voi olla puolet kokonaisansiosta.

- Jaa-a, aikakauslehdillä suhde siedettävä, sanomalehdille pystyy tekemään aika vähän.

- Siirryin pari vuotta sitten työsuhteesta freeksi osa-aikaeläkkeelle. Sopimuksen mukaan saan ansaita puolet työsuhteen ansiostani, tänä vuonna noin 1430 €/kk. Ei ole ollut vaikeuksia puolittaa myös työaikaani. Lisäksi olen voinut pitää kunnolliset kesä-, joulu- ja talvilomat. Jäljempänä olevat arviot erilaisiin töihin käyttämästäni ajasta ovat erittäin summittaisia, koska en yleensä tee juttua alusta loppuun yhdellä istumalla. Sen sijaan laskutetut summat ovat kirjanpidostani.

- Ehkä suhde voisi olla 1:2. Siis freelle jää ehkä käteen puolet siitä mitä työsuhteisella. Jos sitäkään, kun lasketaan loma-ajan palkkaukset ym. sairauslomat.

- Freen tuntipalkka jää kyllä selvästi alle, kun otetaan huomioon kokonaistyöaika ja työsuhteisten sairaus-, loma-, lomaltapaluu- ym. korvaukset.

- Vähemmällä työllä enemmän rahaa.

- Kuvaajana vain harvat pääsevät kunnon palkkoihin kiinni työsuhteessa, vaikka töitä tekisi kuinka, freenä yritteliäisyys palkitaan.

- En osaa arvioida, kun itselläni ei ole asiasta parempaa tietoa, mutta luulen, että free tekee enemmän töitä pienemmällä palkalla.

- Freet alipalkattuja ja ylityöllistettyjä. Huom! Suurin osa jo yrittäjiä. Älkää unohtako meitä! 

- Jos töitä saa kaupaksi hyvin ja suositushintoja maksaviin lehtiin, freen palkkiotaso voi olla jopa 2/3 työsuhteisen palkasta. Työmäärä tulokseen nähden on varmaankin jokseenkin sama – aika joka työpaikalla menee henkilösuhteiden hoitoon ja päivittäisiin työpaikan rutiineihin suttaantuu yksinäisyydessä työtään tekevällä freellä juttujen kauppaamiseen. Jos – kuten taas tilanne tuntuu olevan – isot, hyvin maksavat aikakauslehdet eivät tartu juttuaiheisiin ja joudun kituuttamaan maakuntalehtien ja pien- ja erikoislehtien palkkioilla, työ ei vähene mutta palkkio on ehkä 1/3 tai ¼ työsuhteisen palkkiosta, ainakin jos yritän pitää joskus vapaan viikon lopun tai pari viikkoa lomaa edes kesällä.

- Vähemmällä vaivalla saa kuukausiansionsa aikakauslehtiin kirjoittamalla mutta vain jos ei hanki eläkettä. Jos aikoo hankkia saman eläkkeen ja terveysedun kuin vakituinen työtä saa painaa niska limassa. Sanomalehtiin en edes vilkaise, niiden palkkiot ovat suoranaista pilkkaa.

- Riippuu varmaan paljon tapauksesta. Työsuhteisilla on aina välillä iltavuoropäiviä ja rutiinihommia, palkka juoksee. Meikäläinen tekee aina ns. isoja juttuja, joista on aika lailla hommaa. Ja sen työnteon kustannukset, tarkoitan autoilua, puhelinkuluja, omien laitteiden alituista uusimista, ovat niin suuret, että minä ainakin yllätyin. Ja ne tuntuvat kasvavan koko ajan.

- Kun jaksaa olla ahkerana ja idearikkaana ja tekee hyvää työtä ja täyttä päivää viitenä päivänä viikossa, sillä kyllä pärjää. Työtahti ja palkka niissä eri toimituksissa, joissa olen ollut, vaihtelee niin paljon, että minun on vaikea verrata sitä freetuloihin.

- Herranen aika mikä kysymys! En vertaa työmäärääni tai palkkioitani työsuhteiseen. Säästän itseni siltä kateudelta. Raha kuin myös faktinen työaika ovat hirveän yksipuolisia työmittareita. Olen kyllä kiinnostunut tietämään, mitä ihmiset ansaitsevat ja mitä tekevät työkseen. Toisaalta, tiedän kyllä arvoni (ainakin luulisin niin). Pyrin tekemään enimmäkseen töitä, joista voin laskuttaa itseäni tyydyttävästi.

- Laskutan yrityksenä ja palkkatasoni vastaa ja on jopa korkeampi kuin vakituisessa työsuhteessa olevien muotitoimittajien keskipalkka.

- Tästä aiheesta SJL:lla ja free-osastolla pitäisi olla 30-vuoden seuranta, joka perustuu koviin faktoihin eikä mutuun. Harva free pystyy tähän vastaamaan, ei ainakaan free-osaston hallituksen jäsenet. Tämä kysymys on tässä siksi, että sen avulla on tarkoitus mitätöidä minun ikävät arvioni, vai mitä Savolainen? Minä arvelen että free saa samasta työstä 25 – 50 % siitä mitä työsuhteinen, sen lisäksi työsuhteinen nauttii laajoja laskelman ulkopuolisia etuja kuten turvallisuutta ja työnohjausta jne.

- Täysin pyrstöllään. Freeltä on tultava aina 100-% juttuja, mutta kk-palkkalainen. Kirjoittelee usein infoprinteistä kivasti visioiden .Esim. Timo Hämäläinen teki HS:ään kerran suoran käännöksen kirjan esipuheesta (tosin hänkin on free mutta vakituinen)

- Uskoisin freen tienaavan hiukan enemmän suhteessa työmäärään.

- Free joutuu pääsääntöisesti tekemään huomattavasti enemmän työtä saadakseen saman palkan kuin työsuhteinen.

- Jos vertaan entiseen työhöni paikallislehdessä 7 vuotta sitten, niin työmäärä lienee kyllä sama, tulotaso hieman parempi, työajat huomattavasti mukavammat ja työmatkoissa syntyy se suurin säästö (vrt. edestakaisin 86 km/pv). Harmillisinta on tietenkin töiden kasaantuminen aina silloin tällöin ja hirveä kiire, mikä käytännössä merkitsee sitä, ettei viikossa ole ainuttakaan kokonaan vapaata päivää, mutta kokemuksesta tiedän, että joulukuussa ja heinäkuussa saa olla rauhassa isommilta toimeksiannoilta.

- En voi kommentoida koska en ole työskennellyt palkollisena.

- Free joutuu tekemään kaksinkertaisen työn vakituiseen verrattuna. Toisaalta jos käy hyvä ”flaksi” niin free pystyy tienaamaan paljonkin paremmin joinakin aikoina

- Työn määrään jokainen voi itse vaikuttaa joten siinä ei ole eroja vakkarin ja freen välillä. Palkkion tulee olla freelle huomattavasti suurempi, koska töitä on suhdanteiden mukaan ja kulut yrittäjän suuret ja edut nolla.

- Kyllä free joutuu tekemään edullisemmin ellei asiakkaalla ole juuri isoja aikakauslehtiä.

- Palkkion määrä työn määrään on tietysti huomattavasti pienempi. Freellä menee aikaa materiaalin hankkimiseen, asiakassuhteiden ylläpitämiseen, uusien asiakkaiden hankkimiseen sekä paperityöhön. Tämä aika on huomattavan suuri, eikä sitä voi laskuttaa keltään. Myös jatkuva hälytysvalmius on seikka, jota ei mielestäni voi edes rahassa mitata, eikä työsuhteessa oleva kuvitella.

- Arvostan ”vapauttani” yli kaiken, en osaa arvioida enkä oikein arvostaa työsuhteista työtä omalla kohdallani.

- Pienempi ansiotaso suhteellisesti. Tehtävä työtä n. 1.5 –kertaisesti samaan ansiotasoon pääsemiseksi ellei enemmänkin tehokkaaksi työajaksi muunnettuna.

- En osaa arvioida.

- Palkkiot ovat alakantissa. Itselleni on suurin ongelma maaseudulla asuminen ja tuntemattomuus Helsingin seudulla. Monissa free-tilaisuuksissa ostajat sanovat ostavansa tutuilta. Hm. Turun alue taas on menestyvä ”huonojen maksajien klubi”. Suurin ongelma on myyntityö, johon menee aikaa, eikä siitä ajasta oikeastaan laskuteta ollenkaan (siis kun tarjoilee juttujaan eri välineisiin). Magneettimainonta ei journalismissa pelaa, tosin olen saanut muutaman tilauksen, joihin innostus on tullut luetuista jutuistani. Se on kaiketi harvinaista – ostajat tuntuvat mieluiten ostavan entisiltä tai aktivisteilta (usein hyvä kirjoittaja ei ole mikään myyntitykki) ja tarjontaa on niin paljon, että ei tarvitse etsiä ”uusia kykyjä”. Kiirekin varmaan painaa ostajille päälle, mutta ei tunnu olevan innostuskaan. Ja miksi olisi, kun hiiret juoksevat suoraan lihansyöjän suuhun. Sitä paitsi aikakauslehtityössä kirjoittaja kehittyy koko ajan töittensä myötä – tämä kehitysmahdollisuus suodaan toisille, toisille ei. Tietysti yritän sitä ottaa itse.

- Työsuhteisten palkat ainakin lehdistössä tuntuvat tulevan helpommalla.

- Halvalla menee. Jollei minulla olisi kotipaikkakuntani elinkeinoyhtiötä työllistämässä, olisin lehtijuttujen myötä lirissä. E-yhtiö tajuaa työnarvon eikä valita koskaan laskuista. Teen heille tiedotuslehteä + tiedotteet.

- Freen palkkiot saisivat olla lähes puolta isompia. Työmäärä on kuitenkin isompi, kun pitää itse hoitaa kaikki yhteydet ja asiat.

- Riippuu lehdestä. Muutamissa harvoin ilmestyvissä aikakauslehdissä vakituisilla toimittajilla on parikin viikkoa aikaa tehdä juttua, jonka free kyllä joutuu tekemään/laskuttamaan? noin 3-4 päivässä. Suunnitteluun, haastateltavien etsintään, valokuvaajien ”paimentamiseen” uppoaa aikaa, jota on vaikea saada läheskään täysmääräisesti palkkioon. Mutta tapauksia on melkein yhtä monia kuin lehtiäkin. Saattaapa usein olla niinkin, että me kirjoittajat piilottelemme ”hitauttamme”  ja näyttäydymme tehokkaampina, kun kirjoitamme todellisuutta pienemmältä ajalta laskun. Tässä me kirjoittajat teemme itsellemme ja toisille karhunpalveluksen – toisin kuin useimmat valokuvaajat, tosin heidän laskutusperusteensa ovat muutenkin selkeämmät.

- Negatiivinen arviointi. Minulla ei ole tarpeeksi työtä.

- Kun laskee loman, eläkkeen, sotu-maksut, tarvikkeet, puhelimen, tietokoneen, tietoliikennekulut jne. freen palkkiotaso on hyvin alhainen.

- Freen kokonaistyöaika on rankempi kuin työsuhteisten. Harvapa taitaa laskuttaa viikonlopun- ja pyhätyöstä. Ja kesälomia tuskin pidetään alallaolovuosien määräisinä.

- Jos on ahkera, voi päästä paremmillekin palkoille. Kaikki riippuu itsestä. Pahinta on kesäaika: ei töitä, ei loma-ajan palkkaa puhumattakaan lomarahoista. Tässä kohtaa tilanne on vakiväellä parempi!

- Free joutuu kyllä raatamaan elantonsa eteen. Harvoin minulla on varaa pitää yhtäkään viikonpäivää vapaana, edes viikonloppuna, että yllän toimittajan keskiansioille.

- Kuukausipalkkani on noin vähän alle kolmasosa Suomen kuvalehden valokuvaajan kuukausipalkasta. Lisäksi kaikki edut, terveydenhuollot yms. ja lomat tietysti puuttuvat. Muiden lehtien kuvaajien palkkoja en tiedä. Työn määrä on minulla vaihteleva, keskimäärin ehkä kaksi kolmasosaa vakituisen kuvaajan työmäärästä.

- Voisi olla paremmin koska laitehankinnat ovat erittäin kalliita.

- Minä tienaan enemmän kuin koskaan työsuhteisena, mutta syynä on varmaan erikoistumiseni tietylle alalle, jossa asiantuntevien juttujen kysyntä on suurta.

- Suuri ero, juttua kohti. Free ponnistelee enemmän ja usein. Freet ovat ajankohtaisempia ja lukijoita lähempänä.

- Jos nopeita ja helppoja juttuja on sopivassa suhteessa, suunnilleen samaan voi päästä. Tärkeätä on käyttää hyväksi verotusta: kaikki mahdollinen verovähennyksiin (onnistuu parhaimmin kun on oma firma).

- Sama palkka vähemmällä työmäärällä, mutta työajat ovat laidasta laitaan ja lomakorvauksia ja sairaskorvauksia ei tule.

- Freen palkkio on rahallisesti parempi, mutta lomia ja muita ylimääräisiä kuluja on vaikea verrata keskenään.

- Free saa luonnollisesti enemmän tehdystä työstä, mutta jos hän tekee kaksi tuntia päivässä, ei se riitä.

- Työmäärä on freellä isompi, kun pitää itse pitää yllä suhteita ja kaupata juttujaan. Työsuhteessa voi keskittyä työntekoon ja muu ylimääräinen jää pois. Työsuhteisilla on myös nykyään kiire, joten en pidä heidänkään työpäiviään helppoina tai löysinä. He vaan voivat keskittyä olennaiseen ja ”itsensä myyminen” jää pois.

- Muutaman päivän työstä ok, mutta enemmän työtä (esim. 4 päivää ja sen yli) vaativista jutuista palkkio ei vastaa työmäärää. Työsuhteiset saavat enemmän palkkaa vähemmällä työmäärällä.

- Minulla on ainakin sellainen käsitys, etteivät freet pärjää alkuunkaan vakitoimittajille palkan osalta. Työmäärää on vaikea arvioida.

- Free-toimittaja joutuu tekemään kaksinkertaisen työmäärän vakituiseen toimittajaan nähden.

- En tiedä työsuhteisten palkkoja, tuntuvat olevan salaisia. Vaikea verrata.

- Jos haluaa tehdä työnsä huolella ja viimeistellä jutut, jää kauas työsuhteisten palkoista. Jos ei välitä jäljestä, menestyy paremmin.

- Jos free pystyy maksamaan vuokransa ja elättämään lapsensa, on hänen hänen tehtävä juttuja todella ahkerasti. Työsuhteisella on ehdottomasti paremmat ansiot ja mahdollisuudet ”normaaliin” elämään, esim. lomaan.

- Rahaa saa, jos jaksaa painaa.

- Saan tehdä freenä 2-3 –kertaisen työmäärän päästäkseni työsuhteisen palkkaan.

- Palkkiot OK. Työmäärä saisi olla suurempi.

- Free joutuu tekemään huomattavan, jopa uuvuttavan paljon työtä päästäkseen työsuhteisen palkkatasolle.

- Omasta, puolison ja muuten elämään kuuluvien freelancerien tarinoiden perusteella työtä joutuu tekemään huomattavasti enemmän kuin vakiotoimituksessa oleva päästäkseen lähelle heidän taksojaan. Lomia freet pitävät vähemmän, ja sairastamista ei ainakaan ”harrasteta”. Tietyn summan tienaaminen tasaisesti ympäri vuoden on ongelma. Kuoppia ovat myös loma-ajat ja vuodenvaihteen ostoseisokit, kun laarit tuntuvat olevan täynnä lähes joka puolella. Kahden freen perheessä tilanne ehkä korostuu.

- Palkkio voisi olla suurempi, kun ottaa huomioon sen, että yleisesti ottaen silloin, kun friikku tekee töitä, hän tosiaankin tekee töitä. Pääasiassa minua tarvitaan silloin kun on tosissaan kiire. Palkassa jään samaan työtä tekevien työsuhteisten kanssa jälkeen.

- Friikulla on enemmän hommia, mutta toisaalta saa tehdä mitä haluaa eikä tarvitse elää kellon mukaan. Mahdollisuudet paremmille palkoille ovat myös olemassa, jos on ahkera ja innovatiivinen.

- Alle jäävät.

- Free saa 25 – 30 % vähemmän

- En osaa arvioida asiaa näin yksiselitteisesti, vaan katson asiaa aina tapauskohtaisesti. Joskus menee toiseen suuntaan, joskus taas toiseen.

- Pirusti pitää tehdä töitä, jotta pääsee samaan tasoon (ml. sosiaaliturva yms. välilliset kulut). Esim. lomaa ei käytännössä voi pitää.

- Freet tekevät eri tavalla työtä, eivät esim. juurikaan taita niin kuin vakipalkkaiset. Sen takia vaikea verrata.

- Toki free joutuu tekemään töitä enemmän ja olemaan aktiivisempi kuin esim. kolleegansa Annassa. Toisaalta en vaihtaisi osaani. Juttu viikossa pitää lopputilin loitolla, kuuluu monen aikakauslehdentoimittajan teesi. Itse tarvitse vähintään kaksi juttua viikossa elääkseni. Siitä kun on vielä maksettava koko joukko erilaisia kuluja. Toisaalta olen nyt hoitovapaalla ja teen jutun silloin toisen tällöin ja tämä tuntuu kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta.

- Palkkiot ovat omalta osani ehkä 80 % siitä mitä haluaisin laskuttaa.

- Free tekee 2-3 kertaa enemmän juttuja kuukaudessa kuin kuukausipalkkalainen, mutta saa puolta vähemmän rahaa.

- Siinä ja siinä. Päivät venyy. Rahaa vois tulla enemmänkin, ilta&viikonloppukorvaukset! (Heh)

- Vaikea verrata. Olen aina ollut free.

- Luulisin, että freet tekee saman työn arviolta puolet halvemmalla. Selvää on, että palkkiotasoa pitäisi saada nostettua, jos freelancerien arvostusta aiotaan saada nousemaan.

- (tarkoittanee työsuhteisten kokonaisetuja eikä vain palkkaa). Jos noudatetaan free-suosituksia, free pääsee lähelle työsuhteisten asemaa + sosiaali- ja työttömyysturvaa, tosin iso ero freen tappioksi

- Eipä ole työsuhteesta kokemusta. Olen tyytyväinen työn määrään suhteessa ansioihini, kunhan vain verottajan kanssa pärjäisi. Vapaus on ihanaa!

- Tehdystä työstä/ajasta maksetaan, ei kahvihuoneessa lorvimisesta.

- Työsuhteisella toimittajalla on sivusta seuranneen näkökulmasta mahdollisuus keskittyä taustatyöhön, suunnitteluun ja yleiseen pohdiskeluun kolmekin viikkoa. Freelancerille se on mahdotonta. Olisi hyvä, jos toimeksiantajat palkkaisivat joskus freelancereita isompaan yksittäiseen projektiin. Nyt tilanne on se, että tulee tehtyä henkilöjuttuja tai pientä sälää nopeasti. Se on turhauttavaa.

- Olen ollut kesätoimittajana ja ansiot ovat olleet suunnilleen samalla tasolla freenä ja vakityöntekijänä.