Freelancerit kirjoittavat lehtiin laidasta laitaan. Juttutyypeistä mainittiin sanomalehdissä henkilöjutut, haastattelut, kolumnit, pakinat, reportaasit, arvostelut, uutisjutut ja kuvaajien osalta lehti- ja uutiskuvat. Yksittäisiä mainintoja saivat myös matkajutut, kulttuurijutut, tapahtumajutut, ruokajutut ja urheilujutut. Aikakauslehtien juttukirjo on vielä laajempi. Näkyvimmin nousivat esille henkilöhaastattelut, reportaasit, uutisjutut, arvostelut, kolumnit, pakinat ja artikkelit sekä kuvaajien osalta henkilökuvat ja uutiskuvat. Muita mainintoja saivat aihepiirit ruoka, muoti, kasvatus&koulutus, ihmissuhde, matkailu, harrasteet, julkkikset, terveys/lääkkeet/ravinto, asuminen&remontointi, ilmiöt, talous&yhteiskunta ja human interest.

Yksittäisistä jutuista sovitaan valtaosin suullisesti (puhelimitse). Näin erityisesti sanomalehdissä ja vain Aamulehden ostaja ilmoitti sopivansa kirjallisesti. Sen sijaan osa aikakauslehtien ostajista ja freelancereista ilmoitti sopivansa yksittäisistä jutuista myös kirjallisesti. Kuitenkin suullinen sopiminen oli selvä enemmistö näistäkin vastauksista. Edelliseen kyselyyn verrattuna yhä useampi sopii joko sähköpostitse tai vahvistaa suullisen sopimuksen vielä sähköpostitse.

Puitesopimuksia ja muita kirjallisia avustajasopimuksia käytetään edelleen satunnaisesti. Useimmiten puitesopimuksia käytetään aikakauslehdissä sekä sanomalehtitaloista Sanomissa (esimerkiksi A-lehdet/freet kyllä 3 / ei 5, A-lehdet/ostajat kyllä 12 / ei 5; Yhtyneet Kuvalehdet/freet kyllä 6 / ei 14, Yhtyneet Kuvalehdet/ostajat kyllä 3 / ei 3; Sanomat/freet kyllä 7 / ei 5, Sanomat/ostajat kyllä 2 / ei 0). Valtaosassa vastauksista ilmoitettiin, ettei tällaisia sopimuksia käytetä tai jätettiin vastaamatta kysymykseen. Lehtitaloissa, joissa SJL on neuvotellut talokohtaisesta free-sopimuksesta (Talentum 1999, Yhtyneet Kuvalehdet 2000) tuli Yhtyneiden osalta mainintoja puitesopimuksista, mutta Talentumista ei yhtään. Yhtyneissäkin kyllä-vastaukset olivat selvänä vähemmistönä kaikista vastauksista.

Toisin kuin edellisessä kyselyssä ostajat ilmoittivat lähes poikkeuksetta, ettei puitesopimuksen tekeminen ole edellytys avustajasuhteen jatkumiselle. Tässä on siis nähtävissä muutos parempaan suuntaan.

Palkkion suuruuteen vaikuttavina seikkoina mainittiin enemmistönä työhön käytetty aika. Tämä peruste näkyi erityisesti freelancereiden vastauksissa. Varsinkin monet valokuvaajat ilmoittivat käyttävänsä tuntiperusteista laskutusta. Näistä on mainintoja palkkiotaulukoiden yhteydessä. Muita yleisiä vastauksia olivat liuska/sivu/kuvamäärä ja jutun vaativuus/työläys. Freelancereiden vastauksissa useita mainintoja saivat myös tekijänoikeuden luovutuksen laajuus (usein eritelty vielä rajatut oikeudet esim. kertajulkaisuoikeus ja verkkokäyttö), haastateltavien määrä, ostajan määräämä/vakiohinta ja SJL:n suositukset. Ostajien suoraan määräämää hintaa pidettiin ongelmallisena. Osa freelancereista kertoi käyttävänsä myös omaa hinnastoa ja ostajien maksavan sen mukaan.

Ostajien vastauksissa taas korostettiin edelleen työhön käytettyä aikaa, laatua, työmäärää, liuskamäärää, freelancerin kokemusta ja työn vaativuutta. Ostajien vastauksissa korostui myös sellaisia tekijöitä, jotka jäivät mainitsematta tai mainittiin vain harvoin freelancereiden vastauksissa: jutun myyvyys, jutun arvo lehdelle, aikataulussa pysyminen, jutun vastaaminen tilattua, jutun virheettömyys ja freelancerin luotettavuus.

Työntekoajankohta ei edelleenkään vaikuta palkkion suuruuteen. Kaksi freelancer-vastaajaa ilmoitti laskuttavansa ja saavansa korkeampaa palkkiota ilta- tai viikonlopputyöstä. Ostajista yksi ilmoitti huomioivansa iltatyön. Loput ilmoittivat, että ilta- ja viikonlopputyöstä maksettavat palkkiot ovat yhtä suuret kuin muulloinkin tehty työ.

Kysymykseen, vastaako palkkio tehtyä työtä, saatiin vaihtelevia vastauksia. Monessa vastauksessa vastattiin myös kyllä ja ei. Keskimäärin tyytyväisimpiä oltiin aikakauslehtien palkkioihin. Sanomalehdissä oli tasaisemmin sekä kyllä- että ei-vastauksia. Perusteina jaettuun kyllä/ei –vastaukseen mainittiin mm. ”palkkiot vaihtelevat lehdittäin”, ”taipumus alihinnoitella isoja juttuja”, pienemmissä jutuissa vastaa, isommissa ei”, aikakauslehdissä kutakuinkin, sanomalehdissä ei”, ”raja kahdessa päivässä”. 

Palkkion korotukset eivät tule freelancerille automaattisesti – kollektiivisista korotuksista ei ollut mainintoja (lukuunottamatta europyöristyksiä) ja vain yksittäisissä tapauksissa toimeksiantaja oli omasta esityksestään korottanut palkkioita. Monet olivat kuitenkin lähiaikoina saaneet itse korotettua palkkioita. Valtaosa heistä, jotka olivat pyytäneet palkkionkorotusta tai jotka olivat vain yksinkertaisesti nostaneet laskutusta, olivat myös saaneet korotuksen läpi. Sopivana korotustasona mainittiin se, mikä on vakituisen väen korotusprosentti. Palkankorotuksen ajankohtaa pidettiin hyvänä ajankohtana korottaa palkkioita. Euroon siirtymisen yhteydessä oli myös korotettu palkkioita. 

Freelancer-osaston vuosittain laatimaa hinnoitteluohjetta pidettiin pääosin oikeantasoisena ja tarpeellisena. Edelleen voidaan todeta, että aikakauslehtien palkkiot ovat lähemmin linjassa hinnaston kanssa, mutta sanomalehtipuolella palkkiot ovat usein alle suositusten. Tosin aikakauslehdissäkin maksetaan suositukset alittavia palkkioita. Yleistäen voidaan kuitenkin sanoa, että mitä pienempi lehti ja mitä kauempana Helsingistä, sitä pienemmät palkkiot. Tämä todettiin suoraan joissakin vastauksissa. Esille heitettiin myös ajatuksia siitä, voisiko hinnaston jakaa esimerkiksi kahtia lehtityypin tai levikin mukaan, jotta suositus vastaisi arkipäivää nykyistä laajemmin.  

Kysymykseen, onko talossanne free-hinnasto, vastattiin vaihtelevasti. Kalevan ja Aamulehden vastauksissa todettiin, että on. Kaikissa Yhtyneiden kuvalehtien ja Sanoma Magazinesin vastauksissa taas todettiin, ettei hinnastoa ole. Sanomien ja A-lehtien vastauksissa osa ostajista ilmoitti, että hinnastoa käytetään ja osa taas, että ei käytetä.  

Arvioon freelancerin palkkioista ja työmäärästä suhteessa työsuhteisen palkkaan ja työmäärään osa ostajista totesi, että ”rahallisesti freellä menee paremmin, jos on aktiivinen” ja että ”free tekee vakitoimittajaa enemmän, mutta pääsee silloin paremmille ansioille”. Juttujen erilaisuus huomioitiin myös ostavalla puolella: ”laajemmissa ei niin hyvin, mutta hyvä ja ahkera voittaa pienissä jutuissa”. Yksi ostaja totesi, että ”free välttyy monelta arkipäivän sähläämiseltä, mutta tosin kaikkia etujakaan ei ole”.

Freelancereiden vastauksissa taas tuli esiin näkemys: ”freen työmäärä on kaksinkertainen ja palkkio puolet”. Mutta kuitenkin myös osa freelancereista totesi, että asia riippuu freelancerista itsestään.  

Vertailun ongelmallisuus kävi myös ilmi. Yksi ostaja totesi, että ”freelancereilla on yrittäjävastuu, ei voi vertailla” ja taas free-puolella joissain vastauksissa todettiin, että ”ei voi verrata työtä työsuhteisen toimittajan työhön”.

(Yhteenveto ostajien ja freelancereiden arvioista löytyy liitteistä viisi ja kuusi.)