 |
Free-opas 2002 jatkuu
Tältä sivulta löydät Free-oppaan sivut:
7. SAIRASTAMISEN TURVA JA TYÖTERVEYSHUOLTO
7.1. Sairausajan perusturva kaikille
7.2. Työsuhteisen turva
7.3. Sairaus freetyön riskinä
7.4. Yrittäjän työterveyshuolto
8. FREEN TYÖTTÖMYYSTURVA
8.1. Työttömästä yrittäjäksi?
8.2. Freetyötä työttömänä ja soviteltu päiväraha
8.3. Yrittäjäkassat
9. VEROTUS
9.1. Miksi veroasiat täytyy osata
9.2. Mistä tietoa verotuksesta?
9.3. Toiminta verottajan kanssa
9.4. Vähennysten teko ja perustelut
9.5. Poistojen tekeminen
9.6. Arvonlisävero
9.7. Matkakulut ja päivärahat
9.8. Verokorttilaisen tekijänoikeuskorvauksista
10. SÄHKÖISEN MEDIAN FREETYÖN ERITYISPIIRTEITÄ
10.1. Työsuhteinen vai yrittäjä?
10.2. Palkkiot ja palkka
10.3. Määräaikainen vai vakituinen?
10.4. Erityisesti Ylen ohjelmatyösopimuksen kirjauksista
10.5. Varo könttiä!
11. MITEN MENESTYT JA KEHITYT
11.1. Avainhenkilöiden merkitys
11.2. Omat strategiat
11.3. Kotoa ei töihin haeta
11.4. Verkostoidu!
12. HINNOITTELU JA LASKUTUS
12.1. Puhu rahasta, tunne arvosi
12.2. Palkkio ei ole palkka
12.3. Millä perusteella laskutat
12.4. Erikoisprojektien hinnoittelu
12.5. Laskun kirjoittaminen
12.6. Varo huonoja maksajia
12.7. Työtä hyväntekeväisyytenä?
7. SAIRASTAMISEN TURVA JA TYÖTERVEYSHUOLTO
Freen sairastamisen turva ja mahdollisuudet työterveyshuollon palveluihin riippuvat siitä, missä suhteessa hän tekee työtään toimeksiantajiinsa. Jos kyse on TEL- tai TaEL-suhteesta, perusturva on laajempi. Jos taas toimit YEL-vakuutettuna yrittäjänä, yrittäjän riski näyttäytyy tässäkin yhteydessä. Samalla omatoimisuuden ja sen seurauksena tehtävien valintojen merkitys korostuvat.
7.1. Sairausajan perusturva kaikille
Julkinen terveydenhuolto antaa kansalaisille hoitoa ja tutkimuspalveluja terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Tämä palvelu on joko maksutonta tai ainakin edullista yksityisesti hankittaviin palveluihin verrattuna.
Yksityissektorin sairaanhoitopalveluista Kela maksaa sairausvakuutuslain mukaista korvausta sekä mm. sairaus- ja vanhempainpäivärahaa. Sairausvakuutuksen korvausten piiriin kuuluvat mm. osa lääkärinpalkkioista, tutkimus- ja hoitokustannuksista sekä vuoden 2003 alusta myös hammashoidon menoista.
Sairauspäivärahalla korvataan sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden aiheutuvaa ansiomenetystä. Sitä voi saada 16-64 –vuotias, joka on sairauden vuoksi kykenemätön tekemään työtään. Päivärahan määräytymisperusteisiin freelancerien kannattaa perehtyä tarkasti: toistaiseksi perusteena on ollut viimeksi toimitetussa verotuksessa todettu työtulo, mutta varsinkin YEL:n piirissä oleville on tärkeää tiedostaa vuodesta 2004 voimaan astuva muutos. Silloin sairauspäiväraha määräytyykin YEL-yrittäjätyötulon (katso 6. luku) mukaan. Vuonna 2003 yrittäjä voi jo omasta hakemuksestaan hankkiutua tämän järjestelyn piiriin.
Sairauspäivärahaa maksetaan enintään 300 arkipäivältä. Yrittäjillä ja ammatinharjoittajilla on tässä yhdeksän päivän omavastuuaika. Etuuden hakemiseen tarvitaan lääkärintodistus tai –lausunto.
TEL- tai TaEL-suhteisella työntekijällä on yleensä oikeus sairausajan palkkaan. Tällöin työnantaja hakee korvauksena Kelalta tästä palkasta sairauspäivärahan osuuden. Mikäli työnantajan maksama sairausajan palkka on pienempi kuin päiväraha, Kela maksaa erotuksen työntekijälle.
7.2. Työsuhteisen turva
Työsuhteissa työnantaja on velvollinen järjestämään työntekijöille työterveyshuoltolain mukaisen työterveyshuollon. Lisäksi se voi harkintansa mukaan järjestää heille sairaanhoito- ja muitakin terveydenhuoltopalveluja.
TaEL- ja TEL-suhteisten normaali sairausajan turva riippuu työsuhteen kestosta ja luonteesta. Esimerkiksi yli kolmen kuukauden määräaikaisella sopimuksella päätoimisesti Ylelle työskentelevät freet ovat saaneet vakinaisiin verrattavan turvan. Tehtäväkohtaisilla ohjelmatyösopimuksilla eli valtaosassa tapauksia sähköisille viestimille työskentelevät freet jäävät yhtiön työterveyshuollon ulkopuolelle. Kyseisen turvan laajentaminen näille freelancereille onkin ollut keskeisiä vaatimuksia heitä koskevissa tes-neuvotteluissa.
7.3. Sairaus freetyön riskinä
Sairaus tai tapaturma voi sekoittaa freelancerin ja hänen lähipiirinsä elämän perusteellisesti. Vaara on sitä suurempi, mitä kauemmin sairaus kestää, kulut juoksevat ja ansiot jäävät saamatta.
Oman elämäntilanteen ja taloudenpidon riskejä kannattaa ajatella myös sairastumisen ja työkyvyttömyyden varalta. YEL- ja muiden työeläkevakuutusten antamaa sekä yleisen sairausvakuutuksen takaamaa turvaa voi kukin varojensa ja tarpeidensa mukaan yrittää täydentää markkinoilla olevilla erillisvakuutuksilla. Sellaisia on kehitelty mm. yritystoiminnan keskeytymisen ja henkilön vakavan sairauden varalle.
Suomen Journalistiliiton jäsenetuihin kuuluu oma vakuutuspaketti, jossa on turvaa lähinnä hoitokulujen korvaamisen muodossa myös tapaturmien ja sairauden varalle sekä myös kuolemantapauksissa. Ne on esitelty toisaalla tässä teoksessa. Mieti, miten pitkälle ne riittävät itsellesi ja läheisillesi.
Todella tuntuviin vaikeuksiin sairastamisen takia joutuneet freet voivat myös hakea erillisellä lomakkeella Journalistiliitolta sen sosiaaliohjesäännön mukaista avustusta ”sellaisiin sairaudesta ja sen hoidosta aiheutuviin kuluihin, joita sairausvakuutus, muu vakuutus tai muu yhteiskunnan tukijärjestelmä ei korvaa.” Omavastuuosuus hyväksyttävistä kulueristä on tällöin 350 euroa. Se ylittävistä kuluista liitto voi korvata 75 prosenttia, kuitenkin erikseen päätettävän enimmäismäärän kalenterivuodessa.
7.4. Yrittäjän työterveyshuolto
YEL-vakuutuksen piirissä olevilla on oikeus yrittäjän työterveyshuoltoon. Kyse on tarkkaan rajatusta henkilökohtaisesta järjestelmästä, joka on vain kaukaista karvalakkimallista sukua sille mitä esimerkiksi yritysten henkilöstölleen järjestämällä työterveyshuollolla tarkoitetaan.
Tämä yrittäjän työterveyshuolto perustuu yrittäjän työn ja työolosuhteiden tuntemiseen sekä tietoihin yrittäjän terveydentilasta. Sitä aloitettaessa hankitaan työpaikasta yleistä toimialakohtaista tietoa, jota täydennetään työpaikkakohtaisella informaatiolla esim. käymällä paikan päällä sekä mm. perehtymällä yrittäjän työn fyysisiin ja psyykkisiin kuormitustekijöihin.
Työterveyshuolto seuraa yrittäjän työtä ja työolosuhteita ja niiden vaikutuksia terveyteen sejä työ- ja toimintakykyyn. Havaittujen epäkohtien, haittojen ja riskien perusteella tehdään parannusehdotuksia, seurataan niiden toteutusta ja arvioidaan tuloksia.
Terveydentilaa sekä työkykyä seurataan terveystarkistuksin. Niitä tehdään yleensä työterveyshuoltoa aloitettaessa tai työolosuhteiden muuttuessa sekä tarvittaessa määrävälein työuran eri vaiheissa. Tarkastusten sisältö määräytyy työn vaatimusten, työolosuhteiden ja yrittäjän omien terveydellisten ominaisuuksien mukaan. Ja kun aihetta on työterveyshuolto antaa tietoa, neuvontaa ja ohjausta, joka äärimmillään tarkoittaa myös ohjaamista hoitoihin ja kuntoutukseen.
Kyse ei ole sairauden hoidosta, joten edes tavallisia lääkärikäyntejä flunssan tai jalkamurtuman takia ei lueta sen piiriin. Yrittäjän työterveyshuollon piirissä ei myöskään korvata sellaista, mikä kuuluu korvattavaksi sairauden hoitoon liittyvien lakien nojalla tai josta korvataan vakuutuksen perusteella. Sairaanhoidon kustannuksien korvauksiahan voi myös yrittäjä hakea Kelalta yleisen sairausvakuutusjärjestelmän puitteissa.
YEL-vakuutettu sopii yrittäjän työterveydenhuollosta aina henkilökohtaisesti, ei esimerkiksi yrityksen nimissä. Hän itse maksaa kustannukset ja hakee niistä Kelalta tulevat korvaukset.
Yrittäjä voi järjestää työterveyshuoltonsa ostamalla ne joko kunnallisesta terveyskeskuksesta, lääkäriasemalta tai yksittäiseltä ammatinharjoittajalta. Alalla käydään vilkasta kilpailua ja tarjolla on monenlaisia palvelupaketteja, joista valitessa kannattaa miettiä mikä on oman terveyden, työkyvyn ja –ympäristön kannalta olennaista. Kovin paljon tai hinnakkaita palveluja ei Kelan korvauskaton piiriin yrittäjän työterveyshuollossa mahdu.
Vuonna 2002 korvattavaksi kustannukseksi hyväksyttiin enintään 609 euroa sellaisesta työterveyshuollosta, joka sisältää työolosuhteiden tai työpaikkaselvitysten kustannuksia ja 304,50 euroa muu toiminnasta, johon ei sisälly kyseisten toimien kustannuksia. Kelan korvaama määrä oli puolet kummassakin kategoriassa.
Internetosoitteesta www.kela.fi löytyy lisätietoa yrittäjien ja muidenkin työterveyshuollosta kiinnostuneille.
8. FREEN TYÖTTÖMYYSTURVA
Yksi freelanceriuden keskeisistä riskeistä liittyy työttömyysturvaan. Riskin suuruus riippuu nytkin siitä, mikä on työnteon peruslähtökohta. Jos kyse on työsuhteesta ja henkilö kuuluu työttömyyskassaan, hän nauttii tavallisen palkansaajan työttömyysturvaa. Yrittäjäfreen asema on heikompi.
Journalistien työttömyyskassaa koskevat samat viranomaismääräykset kuin muitakin työttömyyskassoja. Periaatteessa kassajäsenyyteen edellytetään, että jäsen on ollut yhteensä 10 kuukautta työsuhteessa vähintään 18 tuntia viikossa. Lisäksi hänen tulisi joko olla jäsenkelpoinen SJL:n jäseneksi tai tulla hyväksytyksi kassaan yksilöjäsenenä.
Kassamme on pelkästään työntekijäkassa. Varsinaisille yrittäjille on kaksi valtakunnallista yrittäjäkassaa, joista hankittavan turvan valo- ja varjopuolista kerrotaan tämän luvun lopussa.
8.1. Työttömästä yrittäjäksi?
Työttömän on tietyin edellytyksin mahdollisuus kokeilla siipiään freeyrittäjänä menettämättä hänellä voimassa ollutta palkansaajan työttömyysturvaansa. Tämän menettelyn yksityiskohdat kannattaa kuitenkin jo etukäteen selvittää huolellisesti työttömyyskassasta.
Jos työttömänä oleva on aloittanut yritystoiminnan ja tullut uudestaan työttömäksi siten, että yritystoiminta on kestänyt enintään 18 kuukautta, työttömyyspäivärahan perusteena olevaa palkkatuloa ei määritellä uudelleen, vaan korvaus jatkuu siitä mihin yritystoiminnan alkaessa jäätiin.
Jos taas yritystoiminta on alkanut välittömästi työsuhteen päätyttyä ja asianomainen jää työttömäksi niin että yritystoiminta on kestänyt enintään 18 kuukautta, päiväraha määritellään aloittamishetken tilanteen perusteella.
Siitä mitä yritystoiminnalla tarkoitetaan, on kerrottu useissa muissa tämän oppaan luvuissa.
8.2. Freetyötä työttömänä ja soviteltu päiväraha
Työtön voi tehdä jonkin verran freetöitä ryhtymättä silti yrittäjäksi. Tällöin hän on ns. sovitellun päivärahan piirissä aivan kuin osa-aikaiset ja alle kuukauden lyhytaikaisissa työsuhteissa olevatkin.
Soviteltua työttömyyspäivärahaa maksetaan siten, että päiväraha ja 50 prosenttia saadusta tulosta voivat kuukaudessa tai neljän peräkkäisen kalenteriviikon aikana (tätä kutsutaan sovittelujaksoksi) yhteensä nousta määrään, joka päivärahana muutoin olisi voitu maksaa.
Eteenpäin pyrkivälle työttömälle on normaalia alkaa työllistää itseään freetoimeksiannoilla. Tulot on lain mukaan ilmoitettava rehellisesti, mutta muuten tällaisen työn annostelussa ja siitä vaadittavassa raportoinnissa kannattaa olla erityisen tarkkana. Jos freetöillä ei työllisty riittämiin, takaportti turvan piiriin kannattaa säilyttää.
Mahdollisuus joutua tulkituksi yrittäjäksi työvoimaviranomaisten katsannossa on nimittäin todellinen. Tällaista on tapahtunut, ja työntekoa aloittaessa kannattaa aina kysyä ohjeita työttömyyskassasta. Jos freetöitä näyttää muutaman kuukauden sisällä työttömälle riittävän, voikin olla järkevää ilmoittautua kohdassa 8.1. kerrotun periaatteen mukaisesti ns. kokeilevaksi yrittäjäksi ja varmistaa näin jopa 18 kuukautta aikaa palata työttömyysturvan piiriin.
SJL:n verkkosivuilla www.journalistiliitto.fi on Journalistien työttömyyskassalla oma tietopakettinsa työttömyysturvasta ja siihen liittyvistä freelanceriuden ja yrittäjyyden erityiskysymyksistä. Kassa palvelee myös puhelimitse. Päivystysajat ja yhteystiedot löytyvät samasta osoitteesta.
8.3. Yrittäjäkassat
Myös yrittäjälle voidaan maksaa työttömyyspäivärahaa. Peruspäivärahaan on oikeus kaikilla työssäoloehdon täyttäneillä yrittäjillä ja ansiosidonnaiseen päivärahaan niillä, jotka ovat liittyneet yrittäjien työttömyyskassaan.
Yrittäjäkassassa päivärahan saamisen edellytyksenä on kahden vuoden työssäoloehdon täyttyminen. Siihen vaaditaan, että henkilö on lähinnä 48 edellisten kuukauden aikana työskennellyt yhteensä 24 kuukautta yrittäjänä. Jos palkansaajakassasta eronnut ryhtyy yhdessä kuukaudessa yrittäjäksi ja liittyy saman tien yrittäjäkassaan, hän saa hyväkseen kuusi kuukautta jäsenyys- ja työssäoloaikaa yrittäjäkassan puolella.
Journalistisella alalla on tuiki harvinaista, että työsuhteesta työttömäksi jäänyt hylkäisi tuota pikaa ansiosidonnaisen turvansa ja aloittaisi saman tien yrittäjätoiminnan sekä vielä liittyisi yrittäjäkassaan, jossa varsinaisen työttömyyskorvauksen saaminen ei ole mahdollista kuin hyvin raskain ehdoin hyvin kaukana tulevaisuudessa.
Päivärahan saanti yrittäjäkassasta ei näet onnistu ellei yritystoiminta ole todistetusti loppunut kokonaan tai keskeytynyt niin, että keskeytyksessä on neljän kuukauden odotusaika käytetty. Toimitusalan freelancereille on, toisin kuin monien muiden alojen yrittäjille, yleistä työttömyyden aiheuttamat katkokset toimintaan. Yritystoiminnan täydellinen loppuminen taas on meikäläisillä toisenlaisen harkinnan tulos kuin niillä, joita yrittäjäkassoihin enimmäkseen kuuluu.
Yrittäjäkassan maksama ansiosidonnainen päiväraha muodostuu peruspäivärahan suuruisesta perusosasta, enintään YEL -vakuutuksen työtulon suuruiseen laskennalliseen ansioon perustuvasta ansio-osasta ja lapsikorotuksista, jos alaikäisiä lapsia on.
Yrittäjäkassojen, joita nykyään toimii kaksi, jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia ainoastaan henkilökohtaisessa verotuksessa.
Edellä kerrotut ehdot, palkansaajakassoihin verrattuna korkeat jäsenmaksut ja yrittäjäkassoilta saatavan turvan ongelmat lienevät syitä siihen, etteivät toimitus- ja ohjelma-alan freelancerit joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ole näihin kassoihin liittyneet.
9. VEROTUS
Tässä luvussa ei käsitellä kaikkia freelancereiden verotukseen liittyviä seikkoja. Esimerkiksi keskeiset verotuksen vaikutukset toimintamuodon valintaan ja ennakkoperintärekisterin esittely löytyvät toimintamuodoista kertovassa 5. luvussa.
Tässä esitellään yleisten veroneuvojen lisäksi mm. arvonlisävero sekä matkakulujen ja päivärahojen verotuskäytäntöä.
9.1. Miksi veroasiat täytyy osata?
Verotusta koskevien kysymysten hallinta on osa freen taloudenpitoa toimintamuodosta riippumatta. Jos hahmotat ainakin perusasiat, sinun on helpompi omaksua ja suunnitella muutakin toimintaasi liittyvää. Kyse on toimeentulostasi, taloudestasi ja rahoistasi. Verotuksessa tapahtuvien ratkaisujen vaikutukset voivat olla jopa tuhansia euroja suuntaan tai toiseen.
Etenkin monet freeverokorttia käyttävät tietävät, että vapaat journalistit ovat verohallinnolle pieni ja usein aika tuntematon joukko. Silloin täytyy valitettavasti pitää itsekin huolta siitä, että omaan alaan liittyvät näkemykset otetaan huomioon verotuksessa ja että siinä saa oikeudenmukaisen kohtelun.
Tulkinnat ja ratkaisut verohallinnossa voivat vaihdella huomattavasti. Joskus ne ovat keskenään ristiriitaisiakin. Monet lait ja muut verotusta koskevat määräykset sekä ohjeistukset on kirjoitettu niin yleisellä tasolla, ettei niissä välttämättä ole tulkintaa suoraan freelancerien tarpeisiin ja tilanteisiin.
Kun lähtökohta on tämä, on hyödyksi tietää jotain itsekin, vaikka asiantuntijoita ja neuvontaakin löytyy.
9.2. Mistä tietoa veroasioista?
Useimpia asioita voi kysyä suoraan omasta verotoimistosta tai muualta verohallinnosta. Tätä ei tarvitse pelätä - näiden tahojen velvollisuus on palvella ja opastaa asiakkaitaan. Jos esim. vähennysten tai poistojen läpimenossa esiintyy ongelmia, perustelu pitää tietysti kysyä ensin ratkaisun tehneestä verotoimistosta ennen muiden asiantuntijoiden puoleen kääntymistä.
Verohallinnon verkkosivut osoitteessa www.vero.fi tarjoavat hyvin monipuolista tietoa erilaisten oppaiden, ohjeiden, ennakkopäätösten ja ajankohtaisten tiedotteiden muodossa. Sivustosta saa myös tulostettua keskeisiä vero- ja liitelomakkeita.
Alan uutisointia journalistien omissa julkaisuissa ja mediassa yleensäkin on hyvä seurata. Koulutuskaan ei ole pahitteeksi. Mm. freeosastot ovat järjestäneet veroseminaareja. Jos hankit itsellesi varsinaista yrittäjäoppia, sen mukana tulee usein tietoa verotuksestakin. Freeosastot sekä liiton toimiston näistä asioista perillä olevat asiamiehet antavat myös veroneuvontaa.
Kirjanpitovelvolliset käyttävät usein ulkopuolista asiantuntijaa, jonka osaamiseen tulee kuulua veroneuvonta asiakkaalle. Ellei kirjanpitäjäsi tai tilitoimistosi pukahdakaan veroista tai jos ne eivät jaksa perehtyä alamme freetyön erikoispiirteisiin, mieti oletko valinnut oikean tahon näitä asioita hoitamaan.
Keskeisten verotukseen liittyvien tietojen omaksuminen ei ole mahdotonta taiteilijaluonteellekaan. Repäisevä hauskuus niihin tutustumisesta puuttuu, mutta toisaalta saavutettavan hyödyn pitäisi motivoida verotietämyksen kasvattamiseen.
.Toiminta verottajan kanssa
Verotus voi vaikuttaa mm. laskutukseen, palkan ja korvausten maksukäytäntöön, hankintojen ajoittamiseen ja rahoitukseen sekä eläketurvan järjestämiseen. Näihin asioihin joutuu käyttämään aikaa, sillä edes verokorttia käyttävä free ei pääse yhtä vähällä kuin työsuhteinen kollega, joka parhaimmillaan selviää koko verotuksestaan parissa tunnissa veroilmoitusta tehdessään tai veroehdotusta tarkistaessaan.
Veroehdotusmenettely eli valmiiksi laskettuun veroilmoituksen korvike ei sovi freelle kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa - eli jos tulot ovat vuodesta toiseen hyvin stabiilit ja ammattikuluja kertyy hyvin vähän tai ei yhtään. Veroehdotus ei koskaan poista velvollisuutta tarkistaa, että tämä esitäytetyn veroilmoituksen virkaa hoitava paperi perustuu oikeisiin tietoihin.
Kirjanpitovelvolliselle tositteiden ja kuittien tallentaminen on itsestään selvää, mutta myös verokortilla työskentelevälle se on välttämätöntä. Arkistoi (mapita) päiväjärjestyksessä pankin tiliotteet sekä kaikki toimintaasi suoraan tai välillisesti liittyvien ostojen, hankintojen, vuokrien ja muiden suoritusten kuitit ja tositteet. Jos asiakkaat maksavat palkkiot kirjoittamiasi laskuja vastaan, numeroi lähetetyt laskut ja jätä jokaisesta myös kopio itsellesi.
Kirjanpitovelvollinen jättää nämä dokumentit kirjanpitoon, josta tilinpäätös johdetaan ja edelleen veroilmoitus syntyy. Tarvittaessa verottaja pyytää kirjanpidon nähdäkseen. Sen sijaan verokortilla toimiva, yksityishenkilön tuloveroilmoitusta täyttävä yleensä liittää tositteet tai niiden oikeaksi todistetut kopiot - usein vielä selvityksillä varustettuina - veroilmoitukseensa.
Itse asiassa yksinkertaisimmassakin muodossa toimivalle on hyödyksi menetellä kirjanpitovelvollisen tavoin eli pitää yksinkertaista kirjanpitoa itseään varten. Silloin on myös helpompi siirtyä ammatin- ja liikkeenharjoittajaksi, jos tämä osoittautuu tarpeelliseksi.
Vastapuoli verotoimistossa ja muissa verohallinnon portaissa ei ole tyhmä, mutta tietämätön nimenomaan freelancerin murheista se saattaa olla. Niin kurjalta kuin se tuntuukin, näytön antaminen saattaa jäädä freelle. Tilannetta helpottaa, jos saat luotua kanta-asiakassuhteen yhteen tai useampaan luottovirkailijaan verotoimistossasi.
Ole oikeasti rehellinen. Jos tarjoat vähennyksiksi sellaista, mihin et itsekään usko, se voi pahimmillaan merkitä, ettei myöskään asiallisia ja aiheellisia ehdotuksiasi oteta vakavasti. Ja muista tämäkin sananlasku: joka kerran keksitään, sitä aina epäillään.
. Vähennysten teko ja perustelut
Erityisesti freeverokorttia käyttävän on hyvä kertoa veroilmoituksensa liiteosassa muutamalla tiiviillä rivillä, millaista hänen toimintansa oikein on. Selitä ymmärrettävästi, millaisia toiminta- ja tiedonhankintatapoja työhösi kuuluu ja millaisia kuluja niistä seuraa, kuka maksaa eläketurvaa, miten asiakaspiirin koostumus vaikuttaa toimintaan ja kuluihin sekä miten vastaavat esittämäsi asiat ovat kelvanneet verottajalle aikaisemminkin.
Verottaja on siis erityisen kiinnostunut kulujen yhteydestä tulonhankintaan. Seuraava koskee etenkin verokorttilaisia.
Voit käyttää verohallinnon valmista freelancerin liitelomaketta 15, jolla selvitetään nimenomaan työ- ja ammattikuluista aiheutuvat vähennykset. Myös itse tehdyn liitteen käyttäminen on mahdollista.
Varaudu kertomaan jopa tosite tositteelta, miten kulu liittyy tulonhankintaan tai työtehtävään. Tee tarvittaessa selvä laskelma ja/tai selvitys tositteen mukaan (esim. työmenon osuus kotipuhelimen laskusta tai työhuonevähennys työtilasta kotona). Vastaavasti opi kyseenalaistamaan verottajan ilmoittamat päätösten perustelut. Jos selitys on että näin on tehty ennenkin, kysy suoraan mikä laki ja yhtenäistämisohje on tulkinnan takana.
Erillisen työtilan vuokra on tyypillinen vähennettävä kulu. Työtila kotona hyväksytään usein vain vahvistetuilla enimmäismäärillä, jotka löytyvät mm. veroilmoituksen mukana tulevasta opasvihkosesta. Kuitenkin selvityksillä ja tositteilla pitäisi todellisen eli joskus suuremmankin kulun olla hyväksyttävissä. Verohallituksen yhtenäistämisohjeessa nimittäin todetaan, että enimmäismääriä käytetään, ellei muuta luotettavaa selvitystä esitetä.
Puhelin-, matkapuhelin- ja internetlaskuissa yksityisen ja työkäytön erittely on tärkeää. Vaikeimmissa tapauksissa pyydä teleoperaattorilta ainakin yhden tyypillisen työkuukauden ajalta puhelukohtainen erittely laskusta, merkitse siihen työpuhelujen osuus ja käytä sitä perusteluna veroilmoituksessa. Tai pidä puhelukirjaa ainakin yhdeltä kuukaudelta. Voit kysyä verotoimistoltakin, millaista selvitystä se haluaa.
Myös liittymien perusmaksut kuuluvat vähennettäviin kuluihin.
Ammattikirjallisuuden, lehtien ja tietokoneohjelmien yhteys tulonhankintaan ja/tai ammatillisiin erityisaloihin pitää selvittää tositteen mukana. Esimerkiksi paikkakunnan valtasanomalehden tilausmaksu freekorttilaisen menoissa on useimpien verotoimistojen mielestä elanto- eikä tulonhankkimiskulu, mutta useimmilla muilla julkaisuilla on jo selvempi yhteys tulonhankintaan.
SJL:n ja työttömyyskassan jäsenmaksut sekä ammatillisen erikoisalan kannalta tärkeiden muiden järjestöjen (erilaiset toimittajayhdistykset yms.) jäsenmaksut ovat täysimääräisesti vähennyskelpoisia verotuksessa.
YEL-maksut, työntekijän osuus TaEL- ja TEL-maksuista sekä viime mainituissa suhteissa maksetut työttömyysvakuutusmaksut ovat kokonaan verovähennyskelpoisia. YEL-maksut voi vähentää myös puolison verotuksessa, mutta TaEL-, TEL- ja työttömyysvakuutusmaksut ovat aina henkilökohtaisia eriä. Vapaaehtoisten eläkevakuutuksen verotuskohtelusta on kerrottu 6. luvun lopussa.
Normaalia yksityishenkilön veroilmoitusta tekevien eli ns. ykköslomaketta täyttävien kannattaa muistaa, että verottaja tekee automaattisesti tulonhankkimisvähennyksen. Verovuodelta 2002 se on 460 euroa. Jos omat tulonhankkimiskulusi jäävät viranomaisen tekemän vähennyksen alle, hyötysi on joka tapauksessa tuon ”automaattisen” vähennyksen verran. Ne tulee kuitenkin aina merkitä veroilmoitukseen täysimääräisenä.
. Poistojen tekeminen
Käyttöomaisuuden kuten työvälineiden, koneiden ja kaluston hankintojen vähentäminen verotuksessa tapahtuu poistomenettelyllä, jota periaatteessa voisi kutsua kohteen arvon alenemisen vähentämiseksi. Ns. menojäännöspoistaminen eli useammassa erässä tapahtuva menettely koskee kohteita, joiden käyttöaika on yli kolme vuotta. Poistamisessa on enimmäisrajoituksia poistokertaa kohti
Jos hankinta on suhteessa liikevaihtoon tai muuten vähäinen, sen voi poistaa jopa kerralla. Veromaksajien Keskusliitto on neuvonut, että jopa alle 1000 euroa maksaneiden koneiden hankintahinta kannattaa esittää vähennettäväksi kerralla.
Verohallituksen liikkeen- ja ammatinharjoittajien vuoden 2001 veroilmoituksen täyttämistä varten laatimissa ohjeissa puolestaan esitellään näitä verovelvollisia koskeva irtaimen käyttöomaisuuden ns. pienhankintamenon poisto seuraavasti:
”Irtaimeen kuuluvan käyttöomaisuuden hankintameno saadaan kokonaisuudessaan poistaa sinä verovuonna, jolloin omaisuus on otettu käyttöön, jos käyttöomaisuuden hankintameno on enintään 5000 markkaa (pienhankintameno). Pienhankintoina saadaan verovuonna vähentää enintään 15 000 markkaa.”
Uudet euromääräiset enimmäismäärät vuoden 2002 verotusta varten eivät olleet tätä kirjoitettaessa tiedossa. Ammatinharjoittajien eli 5-verolomakkeita täyttävien kannattaakin selvittää ne aina erikseen verottajalta.
Tyypillisiä kertavähennyksen kohteita kenelle tahansa alamme freelancereille voivat olla esimerkiksi monet tietokoneiden oheislaitteet, modeemit, nauhurit jne. Muista hankinnoista CD- ja DVD-levyt, nauhat, tulostimien värikasetit yms. tarvikkeet vähennetään kerralla. Samaa voi yrittää hyötyohjelmien ja jopa kokonaisten käyttöjärjestelmien hankintakuluissa.
Useammassa erässä tapahtuvassa menojäännöspoistamisessa sovelletaan tavallisen veroilmoituksen tekijään pääperiaatetta, jonka mukaan kerralla voi poistaa enintään 25 prosenttia jäljellä olevasta menojäännöksestä eli poistamattomasta arvosta.
…………………….
MERKKI
Freelancer X, joka ei ole alv-velvollinen, on ostanut 2000 euron hintaisen käyttöomaisuudeksi luettavan laitteen. Poistaminen käy näin:
1. vuosi:
Hankinta-arvo 2 000
Poisto 25 % 500
-----------------------------------------------
Menojäännös 1 500
2. vuosi:
Menojäännös 1 500
Poisto 25 % 375
----------------------------------------------
Menojäännös 1 125
... ja niin edelleen.
Poistamista voi jatkaa, kunnes kohde on kokonaan poistettu.
…………………..
Poistamisessa ei ole pakko käyttää aina maksimiprosenttia ja kokonaisia välivuosiakin voi pitää. Tämä on järkevää, jos esimerkiksi ostat tietokoneen tai kameran sellaisena vuonna, kun tulosi ovat poikkeuksellisen pieniä eikä vähennyksistä saa suoraa hyötyä. Poistoa voi lykätä verotuksellisesti järkevämpään ajankohtaan myös silloin, kun olet verovuotena ollut äitiysloma- tai hoitovapaalla kun tai tulosi ovat muuten olleet niin pienet, ettei vähennysten hyödyntämiseen ole oikein mahdollisuutta.
Jos freelle on jäänyt poistettavaa vanhoista, elinkaarensa loppuun tulleista kohteista, niistä kannattaa yrittää ottaa pikaisesti viimeinenkin poistohyöty. Kauan sitten loppuun käytetyksi katsottavan kohteen poistaminen voi kuitenkin olla myöhäistä.
. Arvonlisävero
Arvonlisävero on vero, jonka sen piiriin ja samalla alv-rekisteriin kuuluva perii asiakkaalta lisäämällä koko laskunsa loppusummaan 22 prosenttia. Arvonlisävero tilitetään säädetyin määräajoin verovirastolle. Freen toimeksiantaja vähentää freen perimän arvonlisäveron suoraan ns. läpikulkueränä, ellei se sitten ole ns. yleishyödyllinen yhteisö tai muu arvonlisäverosta vapaa taho. Sellaisille freen laskussa oleva alv voi nousta joskus tuntuvaksi lisäkuluksi, mutta tämä ei ole freen murhe eikä ainakaan varsinaista palkkiota alentava syy.
Jos työstä maksetaan työsuhteessa, työ on aina arvonlisäverosta vapaata. Muuten arvolisäverollisuus ratkeaa aina kohteen perusteella eikä siihen vaikuta, missä yritysmuodossa laskuttaja toimii.
Arvonlisäverolain mukaan sellainen ei-työsuhteessa tehty työ, jossa syntyy tekijänoikeudellinen teos, ei ole arvonlisäverollista. Kirjoittavan toimittajan tekemä lehtijuttu, kuvituspiirros ja käännöstyö eli näiden teosten tekijänoikeuden luovutus on tämän rajauksen piirissä. Kokonaisen julkaisun toimittaminen taas kuuluu palveluna arvolisäveron piiriin.
Valokuvien tekijänoikeuksien luovutus on aina arvonlisäverollista ja käytännössä sitä myös perivät ja tilittävät jokseenkin kaikki freeyrittäjinä alalla työskentelevät kuvaajat. Edelleen tämän veron piirissä ovat atk-ohjelmia koskevat oikeudet sekä videoiden, elokuvien ja muiden sellaisten ohjelmien esittämisoikeudet.
Freegraafikon tilanne alv-rintamalla on monimutkaisempi. Kuvitukset, piirrokset yms. ovat selvästi teoksia, mutta taittoa ei ennakkotapausten valossa pidetä itsenäisenä teoksena. Se siis kuuluu palveluna alv:n piiriin.
Monelle graafikolle taittojen alv ei kuitenkaan ole ongelma: jokainen alv-velvollinen on oikeutettu vähentämään maksamiensa työvälineiden, ohjelmien, materiaalien ja palvelujen hintaan sisältyvän arvonlisäveron osuuden kokonaisuudessaan.
Laissa on tärkeä poikkeus esimerkiksi jutunteon ohessa satunnaisesti ja/tai sivutoimisesti kuvaavien tai tiedotus- ja markkinointikeikkoja tekevien toimittajien kannalta: jos sinänsä arvonlisäverollisen toiminnan laskutus vuodessa ei ylitä 8 500 euron rajaa, veroa ei tarvitse periä eikä tilittää. Mutta sitten kun tämä vähäiseksi katsottavan toiminnan raja ylittyy, alv alkaakin juosta ensimmäisestä tienatusta eurosta. Tässä asiassa kannattaakin olla ennakkoon tarkkana.
Freelancer voi halutessaan pyrkiä alv-velvolliseksi, vaikka kyseinen raja ei ylitykään. Tästä hän hyötyy etenkin silloin, jos verotuksessa pystyy vastaavasti vähentämään hankintoihin ja ostettuihin palveluihin sisältyvän arvonlisäveron osuuden. Arvonlisäveron piiriin ei pääse, jos työ ei sinne lain mukaan kuulu. Niinpä alv-osuuden mm. materiaalihankinnoissa voi vähentää vain sellaisen työn kuluista, joka itsessään on alv:n alaista.
Arvonlisäveron maksajaksi hankkiudutaan täyttämällä verotoimistosta saatava perustietolomake ja toimittamalla se verovirastoon, joka merkitsee asianomaisen alv-rekisteriin. Alv-velvolliset saavat esitäytetyt tilisiirto- ja valvontailmoituslomakkeet postitse.
Lisätietoja löytyy internetosoitteesta: www.vero.fi/vero-ohjeet/
9.7. Matkakulut ja päivärahat
SJL:n ja VTA:n välisen lehdistön sopimuksen mukaan toimeksiannon suorittamiseen liittyvät suoranaiset kulut ja kustannukset sisällytetään palkkioon. Laskussa onkin syytä erotella palkkion lisäksi eri kulujen osuus, sillä näin freelancer pystyy verotuksessaan kohdistamaan kulunsa oikeisiin toimeksiantoihin oikean suuruisina ja tekemään niistä tarvittavat vähennykset.
Tuloverolain (TVL) mukaan verotettavat freeverokorttilaiset ja ennakkoperintärekisterissä olevat luonnolliset henkilöt ovat päivärahojen ja kilometrikorvausten osalta erilaisen vähennyskäytännön kohteena kuin elinkeinoverolain (EVL) mukaan verotettavat ammatinharjoittajat ja yritysmuodossa toimivat.
Tätä kirjoitettaessa verohallinto ei vielä ollut vahvistanut verovuodelta 2002 sovellettavien vähennysten määrää. Asia kannattaakin tarkistaa joka vuosi erikseen esimerkiksi verohallinnon verkkosivuilta osoitteesta www.vero.fi.vero-ohjeet yrittäjien matkustusohjetta koskevasta kohdasta tai soittamalla omaan verotoimistoon. Vuoden 2001 verotusta koskeva käytäntö oli seuraava:
Osapäiväraha yli 6 tunnin työmatkalta oli TVL:n mukaan verotettavilla 9,59 euroa ja EVL:n mukaan verotettavalla 13,00 euroa. Kokopäivärahat yli 10 tunnin työmatkoista olivat vastaavasti 18,16 ja 28,00 euroa. Kilometrikorvaus TVL:n mukaisesti oli 0,195 euroa ja EVL:n mukaisesti 0,38 euroa.
Ammatinharjoittajalle hyväksyttävät verovapaat enimmäismäärät, jotka hän myös voi vähentää omassa verotuksessaan, ovat siis samaa tasoa kuin työsuhteisen palkansaajan. Sen sijaan freeverokorttia käyttävä ja tavallista ykköslomakkeen veroilmoitusta täyttävä on alempien vähennysten eli vanhojen ns. yrittäjäpäivärahojen piirissä.
Toimeksiantaja voi maksaa freelancerille km-korvausten ja päivärahojen enimmäismääriä ilman ennakonpidätystä. Verottajalle näiden korvausten verottomuuteen riittää selvitys ajettujen kilometrien ja päivärahojen liittymisestä työntekoon. Tämä onnistuu parhaiten erittelemällä asiakkaalle kirjoitettavaan laskuun ajetut kilometrit ja matkapäivät sekä pitämällä verottajaa varten matkapäiväkirjaa.
Mikäli freen ajokulut ovat suuremmat kuin verottajan määrittämät kilometrikorvaukset, on hänen varauduttava esittämään verotuksessa, että kuluja on vastaavasti. Omasta autosta täytyisi esittää polttoaine-, huolto-, vakuutus- ja mahdolliset pääomakulut. Ajopäiväkirjan lisäksi kirjanpito autokuluista on siis tarpeen. Mikäli laskelmia näistä korkeammista kuluista ei ole, verottaja hyväksyy ainoastaan lain mukaiset korvaukset. Jos niitä korkeampia päivärahoja tai km-korvauksia on kuitenkin maksettu, ylittävä osa katsotaan verotettavaksi tuloksi.
Tietoa lehdistön freelancerien matka- ja päivärahakulujen verotuksesta löytyy liittojen välisestä Free-sopimuksen ABC-oppaasta.
9.8. Verokorttilaisen tekijänoikeuskorvauksista
Verokorttia käyttävien freelancereiden on oltava hyvin tarkkoina veroilmoituksen ansiotulo- ja ennakonpidätyskohtia täyttäessään. Niihin merkitään vain sellaiset ansiotulot, joista maksaja on antanut varsinaisen ennakonpidätystodistuksen. Sen sijaan älä merkitse veroilmoituslomakkeelle sellaisia lehtitalojen ja muiden asiakkaiden maksamia tekijänoikeus- ja käyttökorvauksia, joista et ole saanut ennakonpidätystodistusta.
Maksaja nimittäin ilmoittaa nämä ennakkoperintälaissa erikseen määritellyt palkkiot ja niistä tehdyt ennakonpidätykset suoraan verottajalle. Voit toki saada maksajalta näistä ansioista palkkakuitin tai muun yhteenvedon, mutta ellei kyseessä tosiaan ole varsinainen ennakonpidätystodistus, jätä nämä todistukset mahdollisia myöhempiä tarkistuksia varten itsellesi – vältyt ainakin kaksinkertaiselta verolta.
10. SÄHKÖISEN JA MEDIAN FREETYÖN ERITYISPIIRTEITÄ
Radiolle ja televisiolle tehtävällä sähköisellä toimittamisella on omat, osittain lehdistön freetyöstä poikkeavat erityispiirteensä. Toisaalta tekniikkojen ja viestin muodon erilaisuudesta huolimatta niillä on myös selviä yhtenevyyksiä.
Hyvän ohjelman syntyyn tarvitaan hyvää ideaa, käsikirjoitusta tai ohjelmasuunnitelmaa ja myös teknistä ammattitaitoa. Freelancereillekin tuttuja ovat digitalisoitumisen myötä lisääntyneet monitekemisen vaatimukset.
10.1. Työsuhteinen vai yrittäjä?
Keskeisin ero lehdistön ja sähköisen median freelancerin välillä on siinä, että sähköfree on yleensä työsuhteessa toimeksiantajaansa. Jaottelu tehdään sen perusteella, kenen laitteilla, tiloissa ja määräämässä aikataulussa työtä tehdään. Jos vastauksena on toimeksiantajan, on työ työsuhteista. Valtaosa sähköisen median ammattilaisten työstä on sellaista, että se on tehtäväkin toimeksiantajan antamalla kalustolla (freellä harvemmin on varaa hankkia esimerkiksi omaa kuvauskalustoa) ja toimeksiantajan tiloissa; työt valmistuvat studiossa etukäteen sovittuja studioaikoja noudattaen.
Tällöin työnantaja maksaa myös eläke- ja sosiaaliturvan. Samaten sähköinen free voi yleensä kuulua Journalistien työttömyyskassaan. Työnantaja maksaa Yhtyneet -sopimuksen mukaisesti myös lomarahan, joka on 10 prosenttia vuoden ansiokertymästä (1.3.2003 alkaen 10,5 ja 1.4.2004 alkaen 11,0 %). Yleisradiossa ja MTV3:ssa freelancer on oikeutettu ravintoetuuteen samoin edellytyksin kuin vakituisessa työsuhteessa työskentelevä. Työpäivän pituuden tulee olla vähintään kuusi tuntia.
Vuonna 2002 jo useat kymmenet sähköisen median freelancerit toimivat kuten lehdistön freekin on perinteisesti työskennellyt: omissa tiloissaan, omilla välineillään ja itse määrittämänsä aikataulun mukaan. Siinä asemassa he ovatkin lain tarkoittamia yrittäjiä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia. Yrittäjäfreetä sähköisellä puolella koskevat samat velvoitteet kuin painetussa mediassakin YEL-vakuuttamisvelvollisuutta myöten.
Näissä rajanvedoissa kannattaa olla aina tarkka: jo aiemmin tässä oppaassa on neuvottu, ettei yrittäjän asemaan pidä esimerkiksi työnantajan yksipuolisen tulkinnan pohjalta suostua, ellei siihen ole todellisia perusteita.
10.2. Palkkiot ja palkka
Jos työnantajana on Yleisradio tai MTV3, määräytyy vähimmäispalkkio niitä koskevasta ns. Yhtyneet -sopimuksesta, joka löytyy RTTL:n verkkosivuilta www.rttl.fi . Jos taas työnantajana on jokin muu alan toimija, on palkkio sovittava itse. Näiden kanssa sovittaessa korostuukin freen taito neuvotella työnsä hinnasta. Muista sähköisten viestimien freesopimuksista kerrotaan 13. luvussa.
Yrittäjäfree laskuttaa työstään myöskin erikseen toimeksiantajan kanssa sovittujen tariffien mukaan. Silloin on tärkeää ottaa laskutuksessa huomioon työn sivukulut kuten lehdistönkin freet tekevät. Usein nämä nimenomaan toiminnasta aiheutuvat kulut ovat vielä tuntuvastikin suuremmat kuin lehdistön yrittäjäkollegalla. Tekninen välineistö on kallista ja monesti sitä käyttämään voidaan tarvita muuta työvoimaa. Sosiaalikulut, kuten eläkevakuutusmaksut ovat huomattavia.
Yritystoiminnasta aiheutuvien kulujen ottaminen huomioon laskutuksesta on äärimmäisen tärkeää, sillä muuten tällainen free maksaa yrittäjyydestään suoraan omasta palkastaan.
Ylessä ja MTV3:ssa Yhtyneet -sopimuksen mukaan freelle maksetaan palkkio suoriteperusteella, tehdystä työstä ohjelman keston mukaan. Sopimuksen 7 §:n mukaan liitteissä luetellut palkkiot ovat vähimmäispalkkioita. Sopimuksen 7 §:n 3. kohdassa luetelluilla perusteilla freellä on oikeus vaatia korkeamman palkkion maksamista eli näin:
Liitteissä mainitut palkkiot tarkoittavat kyseisen tehtävän minimipalkkiota. Palkkion määräytymisessä otetaan huomioon tehtävän tavallisuudesta poikkeava vaativuus tai työhön tarvittava aika ja henkilökohtainen työsuoritus. Henkilökohtaisen työsuorituksen arviointitekijöitä ovat mm.
* journalistinen /taiteellinen osaaminen, työn laatu
* suunnittelu- ja organisointiosaaminen
* esiintymisosaaminen
* työsuorituksen määrä
* monipuolisuus ja joustavuus
* tekninen osaaminen
* kielitaito
* johtaminen ja työyhteisötaidot
* muut kussakin tehtävässä merkitykselliset taidot
Jos työlle ei ole olemassa Yhtyneet -sopimuksen mukaista palkkiota, sovelletaan siihen ”soveltuvin osin tariffisopimuksessa (= Yhtyneet -sopimus) olevia palkkioita“ tai aikapalkkasopimuksen palkkausmuotoja“. Yhtyneet -sopimuksessa on erinäisiä töitä, jotka on sovittu korvattaviksi aikaperusteisesti tuntitöinä, mutta ne ovat selvä poikkeus. Tuntikorvauksen suuruus vuonna 2002 oli 14,13 euroa. Osassa tuntitöitä on sovittu kolmen tunnin minimikorvauksesta. Siten esimerkiksi kääntäjäfreellä on oikeus kolmen tunnin minimikorvaukseen (42,39 euroa v. 2002), vaikka aikaperusteista työtä olisi tehty vain puoli tuntia.
Jos toimittaja tekee säännöllisesti töitä tietyssä toimituksessa ja ensisijaisesti aikaperusteella, pitäisi hänen saada korvaus työstään aikapalkkapohjalta. Samalla ohjelmatyösopimus (Ylessä ns. T 41-sopimus) vaihtuu määräaikaiseksi työsopimukseksi ja työehtosopimus Yhtyneet -sopimuksesta Ylen tai MTV:n ohjelmatyöntekijöiden työehtosopimukseksi. Jos päätoimisen työsuhteen kesto on pitempi kuin kolme kuukautta, freelancer saa samoja sosiaalietuja kuin vakinainenkin. Niihin kuuluvat mm. yhtiön terveydenhoito, opintovapaa sekä ätiys- ja isyysloma. Vuonna 2002 toimittajan vähimmäiskuukausipalkka oli Yleisradiossa palkkaluokka 14:n mukainen 2 130,44 euroa ja MTV:ssä palkkaluokka 4:n mukainen 2 676,30 euroa.
Jos kyse on vaativammista töistä, vaativuusarvio tehdään vastaavan kuukausipalkkaisen tehtävän mukaisesti, jolloin tuntipalkka voidaan laskea korkeamman palkkaluokan perusteella. Korotettua tuntipalkkaa voidaan maksaa myös henkilökohtaisilla perusteilla; arviointi tehdään tällöinkin työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän mukaisesti.
10.3. Määräaikainen vai vakituinen?
Aikapalkkaisessa työsuhteessa olevan freen kannattaa tarkastella työsopimuksiaan aika ajoin. Alallahan on yleistä, että tehdään lyhyitä määräaikaisia sopimuksia ja monesti vielä useita peräkkäin.
Työsopimuslain mukaan määräaikainen työsopimus on aina toissijainen ja vakituinen, toistaiseksi voimassa oleva ensisijainen. Siten määräaikaisuus edellyttää aina erityisiä perusteita. Lain mukaan luvallisia määräaikaisuuden perusteita voivat olla esimerkiksi sijaisuus, harjoittelu tai määräaikainen projekti, jonka tiedetään päättyvän tiettynä aikana.
Aikapalkkaisella freellä on oikeus saada tietää määräaikaisen sopimuksensa määräaikaisuuden peruste. Mikäli sellaista ei löydy, on työsuhde suoraan lain perusteella tulkittavissa toistaiseksi voimassa olevaksi.
Jos perusteeksi tarjotaan budjettiperustetta tai ohjelman vakiintumattomuutta, kannattaa ottaa yhteys luottamusmieheen. Tällainen määräaikaisuuden peruste ei yleensä ole laillinen.
10.4. Erityisesti Ylen ohjelmatyösopimuksen kirjauksista
T 41-sopimusten ehdot saattavat tapauskohtaisesti poiketa toisistaan paljonkin. Olennaista on tarkastaa, että ohjelmatyösopimuksessa viitataan Yhtyneet -sopimukseen.
Free saattaa lisäksi törmätä outoihin sopimusmääräyksiin. Vielä äskettäin osassa sopimuksia oli mainintoja osa-aikaisesta ohjelmatyöstä. Osa-aikaista työtä ei saisi olla mainittuna, sillä T 41-sopimuksella työskentelevän freen työn on perustuttava tehtyyn suoritteeseen eikä työaikaan.
Osassa T 41-sopimuksia on myös ollut määräyksiä siitä, että uusintakorvausta ei makseta. Tällainen sopimuskirjaus on mitätön! Kaikissa sopimuksissa on oltava maininta siitä, että uusintakorvaus määräytyy Yhtyneet -sopimuksen mukaan. Yhtyneet -sopimuksesta voi kuitenkin johtua, ettei uusinnoista makseta. Keskeiset poikkeukset koskevat ns. pikauusintoja, jotka tarkoittavat ohjelman uusimista 48 tunnin sisällä ensiesityksestä, ja kouluille suunnattuja opetusohjelmia.
Ylen kanssa neuvotellussa digisopimuksessa on myös erityisiä määräyksiä uusintakorvauksista.
10.5. Varo könttiä!
Könttäpalkkiot ovat luvallisia ainoastaan silloin, kun niihin on laskettu palkkiot usean suoritteen tekemisestä. Tällöin kukin yksittäinen suorite täytyy pystyä peräyttämään vähintään Yhtyneet-sopimuksen mukaisiin tariffeihin. Vaadi ohjelmatyösopimukseesi erittely eri suoritteista maksettavista palkkioista! Näin pystyt valvomaan sitä, ettet tee jotain työtä ilmaiseksi. Tästä on myös otettu uusi kirjaus 1.2.2003 voimaan tulevaan sopimukseen.
Könttäpalkkio on sopimuksenvastainen, jos se alittaa Yhtyneet -sopimuksessa mainitun ao. ohjelmatyöstä maksettavan tariffin. Sopimuksessa olevien vähimmäispalkkioiden ylittäminen on luonnollisesti aina mahdollista, sallittua ja mitä suuremmassa määrin myös suotavaa. Minimi ei ole maksimi.
Muitakin kiertoteitä harrastetaan, joten sopimusluonnokset kannattaa aina tarkistuttaa kokeneemmalla kollegalla, freelancereiden luottamusmiehellä sekä RTTL:ssa tai SJL:ssa ennen kuin pistää nimensä paperiin.
Soveltamisohje: T 41 –sopimuksesta on annettu Yleisradion soveltamisohje. Soveltamisohje löytyy Yleisradion intranetistä (Yhtyneet -sopimuksen mukainen työsopimus) ja Journalistiliiton Free Onlinesta kohdasta FAO.
11. MITEN MENESTYT JA KEHITYT
Olipa toimintamuotosi, ammattiryhmäsi tai asiakaspiirisi mikä tahansa, ota huomioon se mitä 3. luvussa on kerrottu ammattilaisuudesta ja ammattimaisesta toiminnasta.
Journalistina olet vastuussa työstäsi myös haastateltaville, kuvattaville ja muille näissä tilanteissa eteen tuleville. Toimi heidän kanssaan ja yleensä yleisön parissa kuten lain, Journalistin ohjeiden ja hyvien tapojen mukaista on. Työtilanteissa free on usein toimeksiantajansa ainoa edustaja. Niinpä hänestä välittyvä kuva muokkaa myös käsityksiä kyseisestä tiedotusvälineestä.
Sovi aina työtehtäviin ja toimeksiantoihin liittyvistä asioista riittävän tarkasti. Täytä se mitä olet luvannut ja mitä sinulta on tilattu. Sitoudu vain sellaisiin aikatauluihin ja suorituksiin, joista tiedät selviäväsi varmasti ajoissa laadun kärsimättä. Opettele laskemaan työsi hinta ja siihen sisältyvien kustannusten osuus. Jos taas kyse on sopimusten mukaisista hinnoista ja korvauksista, opettele ne. Opettele perustelemaan hinnat toimeksiantajillesi – toisaalla oppaassa on mm. kerrottu, miten lehtifreen ansiot suhteutetaan työsuhteisten kollegojen palkkaan ja mitä taas sähköisten viestimien Yhtyneet -sopimuksen mukaiseen hinnoitteluun liittyy.
11.1. Avainhenkilöiden merkitys
Tärkeimpiä kontaktipintoja freelle ovat hänen toimeksi- ja työnantajansa. Joskus niitä on yksi tai muutama, monilla useampiakin. Tähän vuorovaikutukseen liittyy muutakin kuin pelkkä toimeksianto ja sen kulku sopimisesta palkkion ilmestymiseen tilille. Kyse on palvelusta ja siitä, että pystyt vakuuttamaan toisen osapuolen kyvystäsi toimia ammattimaisesti.
On hyvä tietää, mihin asiakkaasi ja toimeksiantajasi yhteistyössänne pyrkii. Avainhenkilöitä tässä ovat päätoimittajat, toimituspäälliköt ja –sihteerit, tuottajat ja muut vastuulliset esimiehet. Näitä kontakteja on vaalittava.
Freen työtä ostavat ovat yleensä kiireisiä. Heitä kiinnostaa eniten se, millaista laatua ja palvelua he saavat ja mitä se maksaa – ellei heillä sitten ole jo oma hinnastonsa tai muuten sovitut taulukot käytössään. Monille näistä henkilöistä tulee jatkuvasti puhelimitse, sähköpostitse, kirjeitse ja milloin mitenkin tarjouksia ja yhteydenottoja freelancereilta sekä muiltakin.
Osaamista kysyy nimen ja naaman saaminen heidän tietoisuuteensa. Parasta on kun he muistavat, että sinulta saa laadukasta työtä luotettavasti, täsmällisesti ja viimeisteltynä.
Ensimmäisen yhteyden voi ottaa vaikkapa puhelimitse ja kertoa halukkuudesta tehdä töitä. Oikein hyvä on, jos freellä on jo silloin tarjota valmis juttu tai ainakin idea sellaisesta aiheesta, jonka uskoo kiinnostavan juuri tätä välinettä. Myös toteutustapa, laajuus, kuvitus yms. tekijät on yleensäkin ideoita tarjotessa hyvä hahmotta valmiiksi.
Uutta asiakasta lähestyttäessä kannattaa kertoa omasta taustastaan ja ammattitaidostaan ja sekä tarvittaessa tarjoutua toimittamaan lisävalaistusta antavaa aineistoa. Jos ensimmäinen lähestyminen tapahtuu sähköpostitse, soita aina lisäksi perään. Jo kontaktin alussa tulisi myös keskustella siitä, mitä kumpikin osapuoli toiselta haluaa ja millä ehdoilla kumpikin toimii.
Kontaktin vaalimisessa auttaa, että työt ainakin joskus viedään henkilökohtaisesti – ellei se tekemisen tavasta johtuen – kuten esimerkiksi sähköisissä välineissä monesti tapahtuu - muutenkin hoidu toimitusten sisällä.
Hyväksi havaittu tapa on valmista työtä luovutettaessa esittää jo uusia, hyvin perusteltuja aiheita tai ideoita ja hoitaa näin yhteistyön jatkuvuutta.
Työtä ostavissa portaissa on kaikenlaisia ihmisiä. Heilläkin saattaa olla huonot päivänsä, jolloin etenkin uutena töitään tarjoavasta kohtelu voi tuntua tylyltä. Älä anna tällaisen pehmittää itsetuntoasi. Koeta edelleenkin esiintyä asiallisena ammattilaisena. Turhan päin pompoteltavaksi ei kuitenkaan kannata jättäytyä – silloin voi etsiä parempia kumppaneita.
Kokeneet päälliköt ja kollegat kertovat myös käytöksen ja yleisen asenteen vaikuttavan siihen, halutaanko freen kanssa tehdä yhteistyötä. Jos toimeksiantajansa kanssa kommunikoiva free on aina huonotuulinen tai valittaa joka asiasta, häntä aletaan väistellä. Lipevä ei tarvitse olla, mutta esiintymisellä ja jopa pukeutumisella voi todellakin olla merkitystä. Esimiesten painajaisiin kuuluvat jatkuvasti palkkioennakoita soittelevat avustajat. Heistä syntyy helposti epäammattimainen vaikutelma. Poikkeustilanteet maksujärjestelyissä ovat toki asia erikseen. Niistä voi neuvotella yhtä asiallisesti kuin muustakin.
Ole linjakas ja rehellinen myynnissä ja laskutuksessa. Älä myy salaa samaa työtä keskenään kilpaileville asiakkaille. Avoimesti toteutuva ketjutettu jakelu on eri asia.
Jotkut freet joutuvat itsekin töissään ostajan tai työn tilaajan asemaan. Silloin kannattaa muistaa ne pelisäännöt, joita tavallisesti toiselta osapuolelta vaatii. Käytännön tilanteisiin löytyy tietoa SJL:n julkaisemasta Kun tarvitset freelanceria –nimisestä esitteestä. Sitä saa liiton toimistosta.
11.2. Omat strategiat
Freetyötä voi tehdä erittäin monella tavalla. Strategia väliotsikossa tarkoittaa, että näin avarassa maastossa voit myös itse päättää, miten, kenelle ja mihin työtäsi teet, myyt ja tarjoat.
Yksinkertaisin tapa olisi tehdä työtä ainoastaan yhdelle yksittäiselle taholle. Sellaisessa on riskinsä. Isokin lehti tai kuuluisakin kanava saattaa uudelleenjärjestelyjen, kannattamattomuuden tai muiden syiden takia heittää henkensä tai muuttua yhdessä yössä toisenlaiseksi. Usein niille ei tällaisten muutosten myötä jää erityisiä velvoitteita freelanceria kohtaan.
Tähän pitää varautua silloinkin kun asiakasta ei näytä uhkaavan mikään tai kun toimeksiantajia on mukavasti useampiakin. Eräs riski ”varmoissa” asiakkaissa on se, että uusille vakansseille astuvat päälliköt haluavat ensi töikseen kääntää toimituksensa kurssia ja samalla avustajakuntaakin laitetaan uusiksi. Menettelyn syyt eivät läheskään aina ole henkilökohtaisia, mutta alan arkea tämäkin on.
Koeta hankkia ainakin muutamia keskeisiä toimeksiantajia, jolloin munat ovat useammassa korissa. Niiden oheen sopii sitten harvemmin työllistäviä ja satunnaisesti töitä tarjoavia tahoja sekä mahdollisesti isompia projektejakin.
Pitkät ja lämpimät yhteistyösuhteet ovat freetyön loistavia valopuolia, mutta virkistävää on vaihtelukin. Jos esimerkiksi lehtifree tekee työtä noin 6-10 taholle yhtä aikaa, voisi ammatillisen kehittymisenkin kannalta olla viisasta, että muutaman vuoden jaksoissa ainakin pari niistä vaihtuu. Uusi kohde auttaa opettelemaan uusia tapoja, perehtymään toisiin aihepiireihin ja kenties työtapoihinkin ja voi myös tuottaa lisää ansioita.
Kenttää voi avartaa ja asemaansa parantaa myös tuottamisen ja myymisen tapaan liittyvillä ratkaisuilla. Yhdestä paikallis- tai sanomalehden jutusta ei paljon kostu, mutta mitä jos yksin tai kollegoiden kanssa kehittäisitkin tuotteen, jolla teet kauppaa useampien lehtien tai kokonaisten ketjujen kanssa? Näin löytävät kohteensa monien erikoisalojen jutut, teemasivut ja sähköisissä viestimissä uudet ohjelmatyypit – sillä puolellahan esimerkiksi kaupalliset radiot ovat aika ketjuuntuneita. Televisiossa independent –firmojen vankistunut asema perustuu suurelta osin siihen, että ne ovat kehittäneet sopivia ohjelmaideoita ja –konsepteja. Jotkut maksavat pelkistä ideoistakin.
11.3. Kotoa ei töihin haeta
Freetyö on kilpailtu ala. Hyville tekijöille löytyy paremmin markkinoita, jos he osaavat liikkua aktiivisesti ja löytää oikeat tahot. Tarkastele avoimesti, mitä löytyy asuinpaikan, vanhan asiakaskunnan ja tuttujen työtapojen ulkopuoleltakin. Vaikka uusiutuminen ja vaihtoehtoisten kanavien etsiminen tuntuisikin vaikealta, yrittämättä ei työura freenä etene.
Lue aktiivisesti kaikenlaisia lehtiä ja monipuolista kirjallisuutta. Jos esimerkiksi haluat kirjoittaa enemmän lehtiin etkä tiedä mistä aloittaisit, mene hyvin varustettuun lehtilukusaliin. Huomaat että kenttä on käytännössä lähes rajaton. Seuraa televisiota ja radiota. Tutustu ulkomaisiin tiedotusvälineisiin ja mieti, voisitko ammentaa niistä mitään omaan työhösi.
Näitä ”kotiläksyjä” tekemällä voit saada selville, mitä sinua kiinnostavissa toimituksissa on aikaisemmin tehty ja mikä niiden linja on. Tämä on tärkeää, sillä ostavat päälliköt haukottelevat heti kun heille tarjotaan heillä juuri julkaistun kaltaista tavaraa. Jos tiedät muiden freelancerien työskentelevän sinua kiinnostavalle välineelle, heiltä saattaa saada arvokkaita neuvoja.
Opettele markkinoimaan työtäsi. Kerää ja esittele tarvittaessa näytteitä aikaisemmista saavutuksistasi. Vapaat journalistit -luetteloa kannattaa ehdottomasti käyttää hyväkseen.
Voit myös perustaa itse tai jonkun osaajan avustuksella omat kotisivut verkkoon. Näilläkin foorumeilla kerro etenkin se, mitä työssäsi osaat ja mitä olet siinä tehnyt – kissat ja puutarhat eivät ole tässä yhteydessä ollenkaan niin tärkeitä kuin jotkut tällaisia esittelyjä laatineet freet luulevat.
Muista päivittää kotisivusi ajan tasalle. Vanhentunut aineisto kuten toimimaton linkkikin saa aikaan sen, ettei kiireinen kysyjä toista kertaa sivuillesi yritäkään.
11.4. Verkostoidu!
Vaatimus verkostoistumisesta on freelle paljon enemmän kuin iskulause.
Liiku niissä piireissä jotka sivuavat journalistisia avainalueitasi. Liity tarvittaessa erikoisalojen journalistien yhdistyksiin. Osallistu myös freelancerien organisaatioiden ja muiden alan toimijoiden toimintaan. Käy koulutuksessa, keskustele kollegoiden kanssa ja kysy heiltä rohkeasti neuvoja sekä vihjeitä. Saat arvokasta tietoa ja samalla voit hoitaa sosiaalisiakin tarpeita, joiden tyydyttäminen varsinkin yksin puurtavalle freelle ei aina ole helppoa.
Erilaiset yhteistyön ja –tuotannon mallit sekä väljemmätkin kimpat voivat olla tapa saada tie joutuisammaksi freemarkkinoilla. Yhdessä yrittäminen vaatii pitkälle meneviä valmiuksia ja järjestelyjä. Yksinkertaisimmillaan kimpan ajatusta toteuttaa suositusrenkaan malli: toisiinsa luottavat kollegat sopivat vastavuoroisuuden hengessä, että jos yksi ei ehdi tai muuten pääse, hän suosittelee tilalle toista. Silloin toimeksiantaja tietää, että tätä kautta saa varmemmin ammattilaisen silloin kun tarvitaan. Mikään ei estä renkaaseen kuuluvia laatimasta asiakkaille jaettavaksi yhteistä esitettä, jossa on kerrottu kunkin osaaminen ja yhteystiedot.
Opettele käyttämään tietoverkkoja tehokkaasti hyväksi opiskelussa, ideoinnin tukena ja journalistisessa tiedonhankinnassa. Myös eläke- ja sosiaaliturvan sekä verotuksen kaltaisissa ongelmissa verkko on tulvillaan viranomaisten ja muiden lähteiden tuottamaa tietoa.
Koeta hahmottaa, millaiset arvot, kehityssuunnat, trendit ja ilmiöt ovat yleisesti esillä tai tulossa pinnalle. Kohta ne ovat kuitenkin mediassa ja mikäpä mukavampaa, jos pystyt tuomaan niitä työssäsi esille. Tietenkin voit pohtia ideoinnin kannalta sitäkin, mitkä aivan arkisen elämänmenon kysymykset askarruttavat itseäsi, lähipiiriäsi, elinympäristöäsi ja kansalaisia yleensä.
12. HINNOITTELU JA LASKUTUS
Ellei asioita ole sopimuksilla tai talokohtaisilla hinnastoilla lukkoon lyöty – ota toki niistä selvää - freelancerin palkat, palkkiot ja korvaukset määräytyvät markkinoilla eli teettäjän ja tekijän kesken. Opettele alun alkaen (tai jos jo toimit alalla, viimeistään nyt) määrittelemään mistä työsi hinta muodostuu.
Ehdoksi työtehtävän saamiselle asetetaan usein suostuminen maksajan noudattamaan hintatasoon. Aina siinä ei ole huomauttamista, mutta poikkeuksia on paljon. Pikkulehden tabloidsivun jutusta kuvineen saattaa pahimmillaan saada noin 50 euroa. Se on alle kymmenesosa siitä, minkä vakavarainen aikakaus- tai erikoislehti vastaavasta työpanoksesta maksaa.
Varsinaista vähimmäishintataulukkoa lehdistön freetyöhön ei Journalistiliitolla kilpailulainsäädännön vuoksi ole. Apua työn hinnan määrityksessä saa kuitenkin free-osaston ja liiton laatimasta, palkkatutkimuksiin perustuvasta laskennallisesta hinnoitteluohjeesta, joka perustuu lehdistön journalistisen työn keskimääräiseen hintaan.
Kyseinen malli näyttää, mitä ammattifreen on tietyn työpanoksen vaativista tehtävistä laskutettava, jotta hän pääsisi kaikki työstään aiheutuvat kulut, sosiaali- ja eläketurvansa sekä lomat huomioon ottaen samaan palkaksi luettavaan ansioon kuin vastaavaa työtä palkkasuhteessa tekevä kollega pääsee. Ohje löytyy sekä liiton freeluettelosta että internetin Free Onlinesta, jonne pääsee sivuston www.journalistiliitto.fi kautta.
Sähköisen median suurimpiin taloihin myytävä työ on mm. Yhtyneet -sopimuksessa hinnoiteltu melko yksityiskohtaisesti, mutta tälläkin puolella hinta on yhä useammin neuvottelun eikä ainoastaan taulukonvarainen asia.
Yrittäjätyön yleistyminen ja muut vastaavat työnteon mallit vaativat sähköfreeltä enemmän hintatietoisuutta, kuten tämän oppaan 10. luvusta ilmenee. Ylelle, MTV3:lle ja muillekin tällaisesta lähtökohdasta työskentelevä voi ottaa hinnoittelunsa pohjaksi ao. talon työsuhteisten palkat samalla idealla kuin tässä oppaassa kerrotaan lehtifreen hinnoittelun perusteista.
12.1. Puhu rahasta, tunne arvosi
Suomalaisten freelancereiden ja heitä työllistävien toimitusten keskustelukulttuurissa raha tahtoo olla edelleen tabu. Usein palkkioita ja kuluja koskevien erimielisyyksien alkusyyksi paljastuu, ettei näistä asioista ole haluttu tai uskallettu puhua etukäteen.
Kun ensimmäistä kertaa neuvottelet uuden asiakkaan kanssa, koeta selvittää mitä tällä on tapana maksaa. Jos neuvottelun varaa on, valmistaudu etukäteen suunnittelemalla mitä kannattaa pyytää ja mikä on minimitaso, jolla voit työn tehdä. Itse keskustelussa tee selväksi ainakin haarukka, johon oma hinnoittelu- ja kulukäytäntösi asettuu. Pyydä vastapuolelta samat tiedot. Kun molemmat jo alusta tietävät, mitä työ maksaa ja mitä muuta maksuajasta alkaen noudatetaan, reilun pelin henki on helpompi saavuttaa.
Älä lähde liikkeelle tutustumistarjouksilla. Tason korottaminen ensimmäisten halpojen syöttien perään on vaikeaa ja saatat vain menettää uskottavuutesi. Puhu hintatasosta asiakkaiden kanssa myös yhteistyönne edistyessä. Kysy joskus suoraan, voisiko enemmänkin saada ja miten hinnoittelusi on linjassa muiden samalle ostajalle työskentelevien kanssa.
Jos olet nääntyä työhän ja silti tulosi eivät muutu miksikään, olet ehkä hinnoitellut liian kesysti tai jämähtänyt vuosiksi samaan tasoon. Tee silloin tasokorotus (10 prosenttia tuo lehtifreetoimittajan tilastolliseen vuoden keskiansioon lisää yli 2 000 €/brutto!). Varsinkaan köyhimpien ja vähiten tärkeiden maksajien kanssa ei kannata kärsiä iäisyyksiä. Jos vain voit, lopeta heille työskentely ja koeta hankkia tilalle tuottoisampia asiakkaita.
Ja muista aina, että työsuhteisten palkkojen noustessa sinunkin pitäisi saman alan töitä tekevänä voida nostaa hintojasi vastaavalla prosentilla. Liiton ja osaston hinnoitteluohjetta päivitetään samalta pohjalta.
12.2. Palkkio ei ole palkka
Yrittäjäfree maksaa ilman varsinaista yritysmuotoakin eläke- ja sosiaaliturvansa itse. Näiden ja suoraan työstä aiheutuvien kiinteiden kulujen (työtilat, välineet, kalusto, materiaalit, mahdollinen kirjanpito jne) osuus yrittäjäfreen laskutuksesta vaihtelee ammattiryhmittäin. Joskus se voi nousta hyvinkin korkealle eli reippaasti yli puoleen siitä mitä asiakkailta on saatu.
Niinpä palkkio eli laskuun työstä tai tekijänoikeuksien luovutuksesta kirjoitettu summa on yrittäjäfreellä tuskin koksaan sama asia kuin varsinainen verotettavaksi jäävä palkka. Tämä on jokaisen osattava selvittää ymmärrettävästi itselleen, asiakkaille ja jopa bruttopalkkioita ihmetteleville työsuhteisille kollegoille. Samoin on tehtävä tiettäväksi, että kaikki tekijänoikeudet kertajulkaisun päälle maksavat lisää.
Graafisella alalla työsuhteisen journalistin palkan sivukulut eli eläkemaksut ja muut sosiaali- sekä lomakulut varsinaisen palkan päälle ovat huomattavat. Freepuolelle siirrettynä tämä tarkoittaa nyrkkisääntöä, jonka mukaan kaksi euroa laskutusta merkitsee freelle yhden euron verotettavaa tuloa. Tämä on hyvä muistaa, kun joku alkaa verrata esittämääsi palkkiota työsuhteisen palkkatasoon. Erotus syntyy siitä, että yrittäjän riskillä free maksaa itse sen mikä työsuhteessa menee pääosin palkanmaksajan pussista.
Jotta pystyt hinnoittelemaan työsi oikein ja myös asettamaan toiminnallesi konkreettisia tavoitteita, sinun on osattava seurata kulurakennettasi ja pystyttävä siirtämään kustannukset riittävässä määrin laskutukseesi.
12.3. Millä perusteella laskutat?
Osaava free voi ottaa huomioon palkkioissaan myös koulutuksensa, kokemuksensa, kielitaitonsa ja omat erikoisalansa. Lisäksi palkkion suuruuteen voivat vaikuttaa työn tekeminen ilta-, yö- ja viikonlopputyönä sekä toimeksiannon kiireellisyys. Tekijänoikeuksien luovutuksen laajuus on asia, jonka pitäisi näkyä suoraan hinnassa (ks. sopimuksia koskeva 13. luku).
Lehdistön freelancerien palkkioperusteet ja –taso vaihtelevat välineen mukaan. Tuntilaskutus on vielä käytössä varsinkin joissakin sanomalehdissä. Laske työhön kulunut kokonaisaika eli tehtävän valmistelu, haastattelut ja muu aineiston hankinta, kirjoitus- tai kuvaustyö, tekstin- tai kuvankäsittely, tarkistukset ja matkatunnit yhteen. Minimilaskutusaika on yleensä kaksi tuntia. Aikakauslehtityössä maksuperusteena on usein työhän käytettyjen päivien määrä, mutta samaan tapaan niidenkin töissä täytyy työnsä hinnoitella.
Valokuvaajien hinnoitteluperusteena ovat joko aika tai julkaistut kuvat. Graafikot ja kuvittajat voivat myös laskuttaa joko työhän käyttämänsä ajan, taittamiensa sivujen määrän tai tekemiensä kuvitusten määrän perusteella tai myös toimenpidekohtaisesti.
Älä hyväksy sellaisia lehdistössä liikkuvia talokohtaisia sopimusmalleja, joissa kaikki mahdollinen pitäisi luovuttaa yhdellä perushinnalla. Tarkemmin tästä kerrotaan oppaan 13. luvussa. Sähköisten viestimen freetyön laskutuksesta ja hinnoittelusta puolestaan kerrotaan 10. luvussa.
12.4. Erikoisprojektien hinnoittelu
Monille freelancereille tulee eteen tilanteita, joihin hinnoitteluohjeet eivät suoraan päde. Yleensä nämä koskevat monenlaisten tehtävien yhdistelmiä tai ns. pitkiä keikkoja kuten kirjaprojekteja, kokonaisten julkaisujen toimittamista, laajempia ohjelmasarjoja tai isompaa tuotantovastuuta. Joskus tarjotaan myös mielenkiintoisia omasta ydinalasta etäämpänä olevia töitä kuten tiedotusta, markkinointia ja opetustehtäviä.
Yritä selvittää vastaavia projekteja hoitaneilta kollegoilta, millaista hintaa niistä voi pyytää. Koeta arvioida työhön kuluva aika (tai esim. kuvien/piirrosten määrä) ja kulut mahdollisimman tarkkaan, määrittele yksikköhinta ja tee kertolaskuja. Ison työn yksikköhinta voi joskus olla hieman alhaisempi kuin pienen, mutta toisaalta sellainen sitoo työpanoksen pitemmäksi aikaa ja joskus se myös tietää isompia riskejä. Ole siis varovainen ”paljousalennuksissa”.
Kampanjoita vetäville, toimitussihteeri- tai taittajasopimuksia tekeville, kirjaprojekteihin osallistuville ja ohjelmasarjasta sopiville on kirjallinen sopimus työstä välttämätön. Sovi sisältö, aikataulut, maksuperuste ja mahdollinen loppuhinta, maksuaikataulu (usein on hyvä saada korvausta työn edistymisen mukaan jo matkan varrella) ja kulujen korvaustapa. Määrittele sopimuksessa myös sinun sekä toimeksiantajasi välisen suhteen luonne. Silloin selvitetään kuka maksaakaan esimerkiksi työeläkemaksut ja kenen välineillä sekä tiloissa toimitaan.
Jos kumppani ei suostu kirjalliseen sopimukseen tai yrittää muuten kaataa riskiä niskaasi, unohda koko juttu ja ratsasta kohti uusia seikkailuja.
12.5. Laskun kirjoittaminen
Kirjoita työstäsi lasku aina kun siihen on mahdollisuus. Jätä se asiakkaalle mieluummin jo työtä luovuttaessasi. Numeroi laskut vuosittain ykkösestä lähtien ja jätä niistä itsellesi kopio. Erittele laskussa selvästi käyttämäsi perusteet eli työhön kulunut aika tai myytävien aineistojen määrä sekä hinta ja luovutettavan tekijänoikeuden laajuus. Kirjoita sitten laskuun em. seikkoihin perustuva palkkio eli korvaus työstä.
Edelleen mainitaan laskutettavista töistä aiheutuneet kulut, verotukseen liittyvät seikat (verokorttilaisella veronpidätysprosentti, alv-velvollisilla arvonlisäveron osuus tai päinvastaisessa tapauksessa maininta siitä, ettei työ ole alv:n piirissä, mahdolliset ennakkoperintärekisteriä koskevat tiedot jne), maininta YEL-turvan maksamisesta itse, pankkiyhteys ja eräpäivä.
Matka- ja päivärahakuluista kerrotaan tarkemmin 9. luvussa, joka käsittelee verotusta.
Kirjanpitovelvollisille laskujen tekeminen on itsestään selvää. Muillekin siitä on hyötyä: niistä mm. pystyy pankin tiliotteisiin vertaamalla seuraamaan, miten asiakkaat laskunsa maksavat. Jos sormi menee suuhun uutta laskua kirjoittaessa, voit suoraan mapista tarkistaa, mitä aiemmin on vastaavasta operaatiosta laskuttanut. Velkomusasioissakin kirjallinen lasku on tärkeä dokumentti.
Laskutus ja siitä kertyvän tiedon hyödyntäminen on ikioman taloushallinnon ensimmäisiä askeleita. Opastusta saat osastoilta ja Journalistiliitosta. Joitakin mallilaskuja löytyy tämän oppaan lopusta, Freesopimuksen ABC –oppaasta ja SJL:n verkkosivujen lomakesalkku-osiosta.
12.6. Varo huonoja maksajia
Luottotappioiden riski liittyy freelancerinkin toimintaan. Huono maksaja voi yllättää kokeneenkin ammattilaisen, mutta onneksi sellaisella on yleensä tiettyjä tunnusmerkkejä.
Jos vastapuoli on viestintäalalla uusi tai hänen taustallaan on liian monenlaista yritystä tai toimintaa kovin lyhyessä ajassa, vihellä jo ennen tehtävän vastaanottamista peli poikki ja selvitä taustoja vaikkapa kollegoilta tai liitosta. Ehdotus maksamisesta vasta sitten kun juttu on ilmestynyt eli usein epämääräisessä tulevaisuudessa on ollut monen surullisen tarinan alku. Samoin epäilyttäviä ovat ne, jotka vaativat koejuttujen tekemistä ilman sitoumusta palkkion maksamisesta. Älä suostu kumpaankaan.
Vakiintuneesti ja pitempään alalla toimineet tahot hoitavat yleensä palkkionsa, mutta joskus maksuaikataulu on niilläkin pitkän puoleinen. Ennakkoperintärekisteriin kuuluva saa yleensä rahansa nopeammin kuin tavallisen ennakonpidätyksen piirissä olevat, joiden palkkioiden maksu on usein sidottu talojen harvatahtisempaan palkanmaksun kiertoon.
Jos rahat viivästyvät, aloita periminen ajoissa. Soita ja jos asia ei selviä, lähetä karhu. Viittaa karhussa alkuperäiseen laskuun, lisää viivästyskorko, soittele tarvittaessa uudestaan ja ole koko ajan aktiivinen. Vaadi lupaus oikeasta maksuajasta ja jos sitäkään ei noudateta, paina tosissasi päälle. Älä milloinkaan tee uusia töitä sellaiselle, joka on entisistäkin velkaa. Kysy rohkeasti neuvoa ja apua SJL:n asiamiehiltä.
12.7. Työtä hyväntekeväisyytenä?
Journalistin taidoilla on käyttöä muuallakin kuin varsinaisessa leipätyössä. Sitä onkin tapana kysyä esimerkiksi järjestötyön tueksi, aatteellisiin rientoihin ja suoranaiseen hyväntekeväisyyteen. Halvalla tai ilmaiseksi pyytäviä löytyy myös ystävistä ja muusta lähipiiristä.
Freenä lähtökohtasi näissä tilanteissa on toinen kuin työsuhteisen kollegan. Hän on kerran jo palkkansa hankkinut, mutta etenkin yrittäjänä free alkaa tienata sitä vasta joka kerta toimeen ryhtyessään. Ilkeä ei tarvitse olla, mutta jos työpanostaan alkaa jaella täysin tai puoli-ilmaiseksi, voi ennen pitkää kaventaa omaa leipäänsä.
Ammattilaisena voit hyvin noudattaa periaatetta, jonka mukaan tietty osa omasta panoksesta on oikeaa normaalihintaista työtä, jonka pitää tuottaa niin ja niin paljon. Sen jälkeen pystyy päättämään, miten paljon aikaa ja halua on auttaa hyvillä mielin vaikkapa koti- ja kouluyhdistystä, lähetyspiirin myyjäisiä tai kansalaisjournalismin verkkosivustoa.
|
|
