Free-opas 2002

Pekka Vehviläinen & Petri Savolainen

FREELANCERIN OPAS


Julkaisija:
Suomen Journalistiliitto ry


SISÄLTÖ

1. LUKIJALLE

2. FREETYÖ SUOMESSA
2.1. Muuttuva maisema
2.2. Freet liitossa

3. OLE AMMATTILAINEN, TOIMI AMMATTIMAISESTI
3.1. Kehitä ammattitaitoasi
3.2. Ammattimaisuus peruskivenä

4. ALOITTAVAN FREEN TILANNE
4.1. Hae tietoa
4.2. Älä yritä kaikkea heti
4.3. Välineet ja yhteydet kuntoon
4.4. Firmalla ei ole kiirettä

5. TOIMINTAMUOTO OMAN TARPEEN MUKAAN
5.1. Yrittäjä vai työsuhteinen?
5.2. Freelance-verokortti
5.3. Ennakkoperintärekisteri
5.4. Yksityinen elinkeinonharjoittaja toiminimellä tai ilman
5.5. Avoin- ja kommandiittiyhtiö
5.6. Tulos ja verotus ay:ssä ja ky:ssä
5.7. Osakeyhtiö
5.8. Osuuskunta

6. ELINTÄRKEÄT ELÄKEASIAT
6.1. Perustana työeläketurva
6.2. Entä jos et olekaan yrittäjä
6.3. Milloin YEL-vakuutus on otettava
6.4. YEL-työtulon mitoitus ja sen vaikutus maksuihin sekä turvaan
6.5. Vapaaehtoinen eläkevakuutus

7. SAIRASTAMISEN TURVA JA TYÖTERVEYSHUOLTO
7.1. Sairausajan perusturva kaikille
7.2. Työsuhteisen turva
7.3. Sairaus freetyön riskinä
7.4. Yrittäjän työterveyshuolto

8. FREEN TYÖTTÖMYYSTURVA
8.1. Työttömästä yrittäjäksi?
8.2. Freetyötä työttömänä ja soviteltu päiväraha
8.3. Yrittäjäkassat

9. VEROTUS
9.1. Miksi veroasiat täytyy osata
9.2. Mistä tietoa verotuksesta?
9.3. Toiminta verottajan kanssa
9.4. Vähennysten teko ja perustelut
9.5. Poistojen tekeminen
9.6. Arvonlisävero
9.7. Matkakulut ja päivärahat
9.8. Verokorttilaisen tekijänoikeuskorvauksista

10. SÄHKÖISEN MEDIAN FREETYÖN ERITYISPIIRTEITÄ
10.1. Työsuhteinen vai yrittäjä?
10.2. Palkkiot ja palkka
10.3. Määräaikainen vai vakituinen?
10.4. Erityisesti Ylen ohjelmatyösopimuksen kirjauksista
10.5. Varo könttiä!

11. MITEN MENESTYT JA KEHITYT
11.1. Avainhenkilöiden merkitys
11.2. Omat strategiat
11.3. Kotoa ei töihin haeta
11.4. Verkostoidu!

12. HINNOITTELU JA LASKUTUS
12.1. Puhu rahasta, tunne arvosi
12.2. Palkkio ei ole palkka
12.3. Millä perusteella laskutat
12.4. Erikoisprojektien hinnoittelu
12.5. Laskun kirjoittaminen
12.6. Varo huonoja maksajia
12.7. Työtä hyväntekeväisyytenä?

13. FREETYÖN KOLLEKTIIVISET SOPIMUKSET JA TEKIJÄNOIKEUS
13.1. Lehdistön sopimus VTA:n kanssa
13.2. Tekijänoikeuden perusta lehdistön töissä
13.3. Tekijänoikeuksista muuten sopiminen
13.4. Monenlaisia tekijänoikeuksia
13.5. Kolmannen oikeudet
13.6. Sähköisen median Yhtyneet -sopimus
13.7. Yleisradion digisopimus
13.8. MTV3:n kääntäjien erillissopimus
13.9. Muita sopimuksia

14. KOULUTUS JA APURAHAT
14.1. Mistä tietoa koulutuksesta
14.2. Yrittäjäoppia freelle
14.3. Jokesin apurahat
14.4. Muut apurahat

15. FREELANCERIN VAKUUTUKSET
15.1. SJL:n vapaa-ajan tapaturmavakuutus
15.2. Matkustajavakuutus
15.3. Ammatillinen vastuu- ja oikeusturvavakuutus

16. ULKOMAILLE JA KANSAINVÄLISILLE MARKKINOILLE
16.1. Eläke- ja sosiaaliturva ulkomailla
16.2. Verotus ulkomaan työssä
16.3. Kortit ja akkreditoinnit

17. LIITTO JA OSASTOT
17.1. Mitä Journalistiliitto tarjoaa
17.2. Miten jäseneksi
17.3. Jäsenmaksut
17.4. SJL:n Freelancer-osasto ry
17.5. FAO on sähköfreen osasto
17.6. Opiskelijat liitossa

18. YHTEYSTIETOJA

1. LUKIJALLE


Tämä Freelancerin opas on neljäs Suomen Journalistiliiton viimeisten kymmenen vuoden kuluessa julkaisemista. Edellinen ilmestyi 1998. Lähtökohta on nytkin aloittelevan freelancerin tilanne ja hänen tarpeensa. Liittomme freelancereiden neuvonnassa saatujen kokemusten nojalla tämä ratkaisu on perusteltu. Samalla vuori tulee niidenkin profeettojen luokse, jotka ovat luulleet tietävänsä kaiken, mutta eivät ole koskaan tohtineet mitään kysyä.

Muutamilta kohdiltaan teos on lähes edellisen toistoa. Kuitenkin eräitä teemoja on yhdistetty järkevämmällä tavalla. YEL-eläkejärjestelmän tai yrittäjän työterveyshuollon kaltaisten aiheiden selittämisessä kaikkein yksityiskohtaisin tieto on jätetty muista lähteistä hankittavaksi. Ammattilaisuutta ja ammattimaista toimintaa korostetaan enemmän. Suoria käytännön neuvoja riittää kautta koko kirjan. Yrittäjyyden ja työsuhteen eroa selitetään monessa luvussa, mutta niinhän sitä käytännössäkin ratkovat useat tahot.

Painotuotteena opas jaetaan Suomen Journalistiliittoon kuuluville freelancereille. Lisäksi teksti on luettavissa internetissä, jonka merkitys on edelleen kasvanut. Maailmamme, työmme ja toimemme ovat entistä enemmän verkoista ja verkostoista riippuvaisia. Jos näillä sivuilla pystytään auttamaan lukijaa lähemmäksi hänelle hyödyllisiä verkostoja, hyvin on käynyt.

Komiteaamme ei pyydetty suunnittelemaan kamelin näköistä hevosta, joten lopputuloksen takaamiseksi olemme hakeneet projektiin laajalti muidenkin tietämystä. Heitä ovat SJL:n asiamiesten lisäksi mm. Eläketurvakeskus, verohallinnon edustajat sekä alalla työskentelevät freelancerit ja muut journalistikollegat. Kiitokset kaikille suuresta avusta.

Tieto vanhenee yhä nopeammin. Niinpä on hyvä muistaa, että näiden kansien välissä esitetyt asiat perustuvat loppuvuoden 2002 tilanteeseen.

Helsingissä marraskuussa 2002


Pekka Vehviläinen Petri Savolainen


2. FREETYÖ SUOMESSA

Suomen Journalistiliittoon kuului syksyllä 2002 noin 13 000 jäsentä, joista freelancereita oli runsaat 1400. Heistä pääasiassa lehdistölle työskenteleviä oli 950 sekä erilaisen sähköisen ja uuden median töistä toimeentulonsa ansaitsevia noin 550. Yhä useampi toimii monialaisesti erilaisissa välineissä.

Toimitusalan freelancereiden ammatillinen kirjo on lähes yhtä laaja kuin heidän työsuhteisten kollegoidensakin. Joukkoon mahtuu monenlaista toimittajaa, lehtikuvaajia, television ja muun audiovisuaalisen viestinnän kuvaajia, av-kääntäjiä, kustannustoimittajia, toimitusteknisen työn erikoisosaajia, graafikoita ja taittajia, lehtien kuvittajia, radiojuontajia, kuvausjärjestelijöitä ja niin edelleen.

Freelancereita työllistävät ja heiltä teoksia sekä palveluja ostaviin tahoihin kuuluvat mm. aikakaus- ja erikoislehdet, yritys-, asiakas- ja yhteisöjulkaisut, suuremmat sanomalehdet, viestintätalojen verkkotoimitukset ja verkkoviestintään keskittyvät toimijat, viestintätoimistot, journalistista työtä ostavat yhteisöt järjestöistä viranomaisiin, televisiokanavat, itsenäiset tuotantoyhtiöt, julkisen palvelun radio ja kaupalliset radiot, kirjankustannustalot, uutistoimistot, teleoperaattorit, multimedian tuottajat ja monet muut.

Markkinat ovat pirstoutuneet ja myös freelancerille tarjolla olevat mahdollisuudet vaihtelevat huomattavasti. Mitä pienemmistä sanoma- ja pienlehdistä, radioasemista sekä muista niiden kaltaisista viestintäalan toimijoista on kyse, sitä vaikeampi on täysiaikaisesti työskentelevän alan ammattilaisen saada niistä edes välttäviä ansioita. Usein tällaisten tahojen freetyö jääkin sivutoimisesti tai harrastuksesta operoivien avustajien varaan.


2.1. Muuttuva maisema

Aikaisemmin lähinnä talouden suuret käänteet säätelivät freelancerien työtilanteen muutoksia. Noususuhdanteet nostivat journalistista toimeliaisuutta ja kysyntä kasvoi, mutta esimerkiksi 1990-luvun alun kansalliseksi onnettomuudeksi sanottu lama oli sananmukaisesti sitä myös freelancereille. Työ väheni tuntuvasti eikä tuota käännettä edeltänyttä hintatasoa ole aivan kaikkialla saavutettu vielä kymmenen vuotta myöhemminkään.

Nyt journalistinen maisema muuttuu toisella tavalla. Mediatalouteenkin on vanhojen hitaiden suhdanne- ja rakennemuutosten tilalle tullut pörssimaailman, kvartaalitalouden ja teknologisten mullistusten sekä nopeiden tuottovaatimusten keskeytymätön kierre. Paradoksaalista tässä ilmiössä on, että se itsessään myös synnyttää tarvetta tuottaa lisää viestintää ja journalismia.

Suurten yksiköiden kuten esimerkiksi televisiokanavien toimintoja on järjestelty uudelleen, jolloin niiden vanhoja osia on ulkoistettu. Samalla televisiota palvelevan independent-tuotannon kirjo on entistä laajempi. Yleisradiossa on ollut käynnissä televisio- ja radiotoiminnan suuri organisaatiouudistus, jolla on huomattava vaikutus myös freemarkkinoilla. Digitaalinen televisio tuo ajan mittaan alalle uusia toimijoita ja myös uudenlaisia toimintatapoja.

Median konsernikehitys ja ketjuuntuminen sekä kansainvälistyminen niin Suomesta ulkomaille kuin muualta Suomeenkin ovat kiihtyneet. Edelleen yleistymässä on samojen teosten variointi useampiin välineisiin.

Freelancerin toimintaympäristö on siis jatkuvassa pyörteessä ja sen häneen kohdistamat vaatimuksetkin muuttuvat alati. Mutta tämä tietää myös sitä, että mahdollisuuksia työskennellä journalistina muutenkin kuin vakituisessa palkkatyössä riittää vähintään yhtä paljon kuin nytkin.


2.2. Freet liitossa

Päätoimisesta journalistisesta työstä ansiotulonsa saavien ammattifreelancereiden suuri enemmistö kuuluu Suomen Journalistiliittoon. Tästä seuraa ammattiyhdistysliikkeessä harvinainen asetelma: samassa järjestössä on palkansaajien, eläkeläisten, alan opiskelijoiden sekä alan opettajien ja tutkijoiden ohella myös likipitäen tuhat yrittäjän ja ammatinharjoittajan asemassa olevaa.

Järjestön kannalta kyse on edunvalvontaan liittyvistä järkisyistä: journalistista työtä tekevät kannattaa koota mahdollisimman kattavasti yhteen. Yrittäjinä toimivalle syy on monimuotoisempi. Liitto tarjoaa palvelujen, koulutuksen ja jäsenetujen lisäksi myös tärkeän kiinnekohdan sille, mitä sanotaan journalistien ammatti-identiteetiksi.

Termi freelancer tulee palkkasoturia tarkoittavasta ilmaisusta. Miekkojen. keihäiden ja muiden varusteiden kanssa maailmalla liikkuneet soturit myivät palvelujaan parhaiten maksaville ja muuten sopiville tahoille, jotka usein vaihtuivat toimeksiannosta toiseen. Ideasta on paljon jäljellä siinä tavassa, jolla useimmat vapaista journalisteista nykyään osaamistaan myyvät.

Tämän oppaan sivuilla käy toistuvasti ilmi, ettei toimitusalan freelanceriudella tarkoiteta suinkaan aina yhtä ja samaa asiaa. Varsinaisten yrittäjän riskillä ja velvoitteilla toimivien lisäksi liittoon kuuluu freelancereita, jotka tekevät etenkin suurille sähköisille viestimille määräaikaisissa ja muissa epätyyppisissä suhteissa pätkätöitä, usein palkkiopohjalta.

Oppaan kirjoittajat ovat pyrkineet tarvittaessa kertomaan, millaista freetyötä eri kohdissa tarkoitetaan ja miten asiat kutakin ryhmää koskevat.


3. OLE AMMATTILAINEN, TOIMI AMMATTIMAISESTI

Ainakin periaatteessa free voi vaikuttaa omaan työhönsä sekä työn ja muun elämän väliseen suhteeseen tavalla, josta moni toisen palveluksessa vakituisesti oleva vain haaveilee.

Parhaimmillaan ammatilliseen liikkumavaraan kuuluu mahdollisuus valita aiheensa ja aihepiirinsä sekä asiakkaansa ja toimeksiantajansa. Jotkut pystyvät jopa liikkumaan onnistuneesti viestinnän muodosta toiseen.

Freelancerin työ onnistuu parhaiten silloin kun tekijä voi jaksottaa ja rytmittää työtään, vapaa-aikaansa sekä lomiaan tarpeidensa, elämäntilanteensa ja jaksamisensa mukaan. Arki ei ole läheskään aina näin auvoisaa. Mutta ammattitaitoisella ja ammattimaisesti toimien mahdollisuus valintoihin on helpommin saavutettavissa.

Omat arvot, asenteet ja valinnat ovat tärkeitä työlle ja ammatti-identiteetille. Jos ne kuitenkin tuottavat sovittamattomia ristiriitoja oman toimintaympäristön kanssa ja jos ne kasvattavat toiminnan riskejä, kannattaa pysähtyä miettimään: onko freelancerius sittenkään sopiva työtapa?

Elämäntavan ja –asenteen perustuminen boheemimeininkiin voi tuottaa työn puolella vaikeuksia. Kokemus freelancerien asioiden hoidosta kertoo, että eniten ongelmia on siellä missä ammattimainen asenne on löyhimmillään.

Voit toki olla sielultasi ja mieleltäsi lähes millainen persoonallisuus tahansa, mutta ole työssäsi ammattilainen ja toimi siinä ammattimaisesti. Tämä vaatimus koskee kaikkia toimintamuotoon katsomatta.

Joidenkin freelanceriksi haluavien kuten jo sellaisena toimivienkin on vaikea ajatella ja pitää itseään yrittäjinä - sanakin voi tuntua vastenmieliseltä. Kaikkien ei tästä tarvitse välittääkään, mutta sen ei tarvitse olla ongelma muillekaan. Silloin kun kyse on muodollisesti yrittäjän roolista, ammattinimikkeenäkin voi käyttää vaikkapa toimittajaa, kuvaajaa, kääntäjää tai muuta sopivaa ilmaisua. Yrittäjäfree voi myös kutsua itseään ammatinharjoittajaksi – mikä muuten saattaa olla virallisenakin toimintamuotona mahdollinen valinta monille niille, jotka arvelevat tarvitsevansa firmaa asioiden järjestämiseen.

Nimikkeet eivät siis ole tärkeitä. Sen sijaan monia lainsäädännön ja viranomaisten asettamia reunaehtoja sekä työhön liittyviä riskejä ei pääse karkuun. Ne pitää todellakin ottaa haltuun.


3.1. Kehitä ammattitaitoasi

Ammattilaisuuden ja ammattimaisen toiminnan vaatimus korostuu freemarkkinoillakin yhä enemmän.

Ensimmäisenä kysytään journalistista ammattitaitoa. Siitä osa on henkilökohtaisia ominaisuuksia, jotka saattavat ratkaista journalistin sopivuuden toimitusalalle yleensä. Mutta ammattitaitoaan on myös aivan välttämätöntä kehittää, kartuttaa ja monipuolistaa koko työuran ajan.

Ammatillinen osaaminen tarkoittaa muutakin kuin visuaalisen silmän tai sujuvan kynän kaltaista peruslahjakkuutta. Se on myös taitoa toimia erilaisissa tilanteissa ja uskallusta tehdä ratkaisuja, kykyä uusiutua sekä halua kehittyä, kouluttautua ja oppia uutta. Ammattitaidon kannalta pahitteeksi ei lueta viestinnän ja yhteiskunnan valpasta seuraamista, ei paneutumista alan tekniseen ja taloudelliseen kehitykseen eikä ammattieettisen tason ylläpitoa. Ja liekö ketään vielä liiallisesta ideointikyvystäkään syytetty?

Journalistinen ammattitaito kasvaa ja kehittyy kokemuksen myötä. On kaikenikäisten onni, ettei se ole vain biologiseen ikään sidottu ominaisuus. Jos et ole vielä ehtinyt jotakin omaksua, pystyt tekemään sen myöhemminkin. Jos johonkin kohtaan jää puutteita, voit vastaavasti olla parhaimmillasi muussa. Yritä parantaa niitä puoliasi, joissa on kohentamisen varaa.

Freekään ei voi tehdä työtään loputtomiin kerran oppimallaan kaavalla. Osaamiseen pitäisi kuulua kyky miettiä jatkuvasti eri tapoja toteuttaa erilaisia aiheita. Monipuoliset ja joustavat taidot ovat siis menestymisen avaimia.

Toimeksiantajien ja asiakkaiden näkökulmasta kiinnostavinta on, mitä osaat ja miten osaamisesi sopii heidän tarpeisiinsa. Sinun freenä kuuluu tuoda heidän tietoonsa omat kykysi ja yleensä myös näytöt niistä. Samanaikaisesti freen pitää osata toimia viranomaisten kanssa ja pyörittää omaa elinkeinoaan. Näiden kynnyksien ylittäminen ja kaikki mitä sitten seuraa - eli koko työn ja toiminnan järjestäminen – liittyy siihen mitä jäljempänä kutsutaan ammattimaiseksi toiminnaksi.


3.2. Ammattimaisuus peruskivenä

Vakituisessa työsuhteessa pärjää tiettyyn rajaan asti journalistisella perusammattitaidolla. Mutta paraskin toimittaja, kuvaaja, graafikko, editoija, kääntäjä, uuden median osaaja tai muu toimitusalan ammattilainen voi olla freenä toistaitoinen. Kaikista journalisteista ei ole freelancereiksi, koska heiltä saattaa puuttua tarvittavaa asennetta, riskinottokykyä, sitkeyttä ja freen erityistaitoja.

Toisaalta alalta löytyy paljon jopa vuosikymmenien pituisista työsuhteista irrottautuneita, jotka pärjäävät ensimmäisestä freepäivästään alkaen kuin kala vedessä.

Ammattifreen työtä ja teoksia ostavat yleensä toiset ammattilaiset. Näillä on sekä varaa valita että tapana asettaa yhteistyölle omia ehtojaan. Toimeksiantajat haluavat laatua sekä työn jäljessä että yhteistyön hoidossa. Kun osaltasi hallitset tämän yhteistyön pelisäännöt, pystyt myös pitämään paremmin puolesi ja valvomaan etujasi kaikissa tilanteissa. Paljon käytännön neuvoja ammattimaiselle toimijalle on tämän kirjan muissa luvuissa.

Epäonnea, ajoittaisia kriisejä ja suhdanteiden vaihteluja kohtaa työssään jokainen free. Ammattimaisuus tarkoittaa myös sitä, että osaa varautua tällaisiin tilanteisiin. Se on taitoa selvitä niistä vähemmillä vahingoilla ja kykyä ottaa niistä opikseen.

Mieti ainakin välillä, miksi teet työtäsi. Lisäksi kannattaa pohtia, miksi teet sitä niin kuin teet. Ja oletpa aloittelija tai kokeneempi, koeta hahmottaa näitä asioita avarammalla kuin muutaman viikon tai yhden vuoden perspektiivillä. Sinun täytyisi ajatella, mistä koko toiminnassasi on kysymys.

Ikävimmillään freen työ voi olla juoksemista tai ajelehtimista työkeikasta ja tehtävästä toiseen, taistelua palkkiosta seuraavaan, niukkuutta, epävarmuutta sekä näistä seuraavaa stressiä ja uupumusta.

Jos itse olet tällaisessa murheiden virrassa, pysähdy ja ala selvittää perimmäisiä asioita. Joudut ehkä tekemään itsellesi monenlaisia kysymyksiä, kuten:

Pystynkö vaihtamaan strategiaani eli muuttamaan sitä, mihin olen toimintani freenä perustanut?

Onko ihan varmaa, että kaikki muut kuin minä itse, olosuhteista lähtien, ovat aiheuttaneet kaikki vaikeuteni ja tämän niistä johtuvan tilani?

Onko minun pakko palvella aina samoja toimeksiantajia, joihin olen tyytymätön tai kyllästynyt? Voinko etsiä muita ja kenties paremmin maksavia asiakkaita? Entä jos perehtyisin muihinkin aihepiireihin ja ilmaisutapoihin tai jopa välineisiin ja hankkisin samalla uusia työtilaisuuksia?

Voisinko alkaa tutustua ennen joutavina pitämiini ilmiöihin kuten verkostoihin, keskustelutilaisuuksiin, koulutukseen ja kollegoihin – löytyisikö sieltä uutta suuntaa?

Opettelisinko ennakkoluuloistani huolimatta freen taloudenpidon alkeelliset perussäännöt? Ryhtyisinkö tekemään työtäni koskevia suunnitelmia sekä laskemaan, mitä ne maksavat?

Jos tuollaiset kysymykset askarruttavat, mutta vastaukset puuttuvat, näkemystä voi aina hakea toisilta jotka jo tietävät jotakin. Ammattimaisuus lähtee siitä asenteesta, että itse päättää toimia.



4. ALOITTAVAN FREEN TILANNE

Lähtökohta freeksi ryhtymiselle on parempi, jos tämän työ- ja usein myös elämäntavan valinta perustuu omaan vapaaehtoiseen ratkaisuun, riittävään harkintaan ja motivaatioon.

Freeksi tulo voi tapahtua myös pakosta mm. työsuhteisen työn päätyttyä, työttömyyskausien venyessä tai silloin kun opintojen jälkeen muut väylät eivät vedä. Nämä tilanteet riippuvat suhdanteistakin: esimerkiksi 90-luvulla lamavuosien seurauksena ns. pakkofreelancereiden määrä kasvoi huomattavasti. Osa heistä jäi pysyvästi freelancereiksi, osa solmi myöhemmin uudelleen työsuhteita ja jotkut vaihtoivat alaa.

Alkutilanteeseen katsomatta freelanceriuteen kannattaa valmistautua yhtä huolellisesti kuin suuriin elämänmuutoksiin yleensäkin.


4.1. Hae tietoa

Jo opintojen kuluessa ja ammattiuran alkuvaiheissa kannattaa tutustua freetyön ominaispiirteisiin, alan työprosesseihin freen kannalta sekä toimeksiantajien eli työtä ostavien toimintatapoihin.
Kaikenlaiset harjoittelu-, kesätyö- ja sijaisuusjaksot eli ainakin jonkinlainen kokemus työsuhteisesta työstä on hyödyllistä, sillä aloittaminen freenä olemattomalla tai hyvin vähäisellä toimitusalan taustalla on hankalampaa.

Kuitenkaan suurta askelta ei pidä pelätä liikaa. Useimmat vaikeilta näyttävät kysymykset ovat ratkaistavissa ja toiminnan pyörittämiseen tarvittavat taidot omaksuttavissa. Tekemätöntä työtä, johon nimenomaan freelanceria tarvitaan, riittää kyllä, kunhan kysyntä löytää sopivan tarjoajan.

Ennen kuin aloitat täysillä, ota asioista selvää. Lue ainakin tämä opas ja muita Journalistiliiton sekä muiden alan tahojen tuottamia hyötyjulkaisuja. Kysy aktiivisesti neuvoa kokeneemmilta freelancereilta ja selvitä saamasi tiedon valossa, miltä freelancerius omalta kannaltasi tuntuu.

Hahmota myös itsellesi jonkinlainen järjestys, jolla lähdet etenemään. Voit ehkä hakea yleistäkin yrittäjäoppia ja -koulutusta, jota nykyään on tarjolla hyvin monessa muodossa. Osa tästä opista on ilmaista. Toimitusalalla on kuitenkin omat ympyränsä, jotka hieman poikkeavat muiden alojen uusien yrittäjien ja yritysten murheista. Se tarkoittaa, että meidän töissämme aloittava free voi valita kevyemmän eli vähittäisen etenemisen taktiikan.


4.2. Älä yritä kaikkea heti

Toimintamuotoihin, eläketurvaan, sopimuksiin ja muihin freetyön reunaehtoihin liittyvä tiedontulva voi näyttää painajaismaiselta möhkäleeltä. Lohduttaudu sillä, että kaikkea ei suinkaan tarvitse omaksua ja opetella heti alussa. Kaikkea ei myöskään tarvitse tehdä raskaimman ja vaikeimman kautta.

Sitä paitsi monet teoriassa hankalalta tuntuvat asiat valkenevat sitten kun alat toimintasi vakiintuessa soveltaa niitä käytäntöön. Tärkeintä onkin, että et jätä tätä puolta hunningolle.

Yleisessä yrittäjäneuvonnassa ja –koulutuksessa esitellään usein malleja, joiden mukaan yrittäjän pitää ensi töikseen pystyttää firma, laatia laajat liiketoimintasuunnitelmat sekä järjestää itselleen tuhti rahoituspaketti liikkeelle päästäkseen. Autoverstaan, kukkakaupan tai leipomon perustaja onkin sellaisessa tilanteessa, mutta toimitus- ja ohjelma-alalla voi päästä paljon vähemmällä.

Alussa ja myöhemminkin lähes kaikki riippuu siitä, miten sinulla riittää töitä. Työmahdollisuuksien kartoittaminen ja tekemiseen eli ansioihin kiinni pääseminen onkin freen ensimmäinen askel. Tähän liittyviä neuvoja löydät mm. 11. luvusta.

Jos freeksi siirtyessäsi olet työtön työnhakija, varmista työttömyysturvasi ehdot siirtymävaiheen aikana. Oma työttömyyskassa neuvoo mm. siinä, kuinka työtön voi tietyn jakson mittaan kokeilla freetöitä sovitellun päivärahan periaatteella ja kuinka tarvittaessa siirrytään takaisin työttömyyskorvauksen piiriin.

Jos olet ryhtymässä freeksi suoraan työsuhteesta, käy mahdollisimman varhain läpi nykyisen työnantajasi lisäksi kaikki muutkin kontaktisi alalla ja selvitä, onko tuossa piirissä sinulle töitä freelancerina.


4.3. Välineet ja yhteydet kuntoon

Ensimmäisiä askelia on välttämättömien työvälineiden ja usein myös työtilan järjestäminen. Ammattiryhmästäsi ja kaavailemastasi asiakaspiiristä riippuu, millaisella arsenaalilla joudut aloittamaan. Esimerkiksi yrittäjän statuksella toimivat graafikot ja lehtikuvaajat joutuvat yleensä investoimaan työvälineisiinsä melkoisesti jo aloittaessaan. Samoin sähköisen median yrittäjäfreelancereiden on varauduttava tuntuvampiin työvälinekuluihin kuin tavallisia juttuja lehtiin kirjoittavan toimittajan.

Sähköisen median työsuhteisella freellä on oikeus työnantajan järjestämiin tiloihin ja välineisiin. Tästä on erillinen määräys Yhtyneet –sopimuksessa (sopimus on esitelty 13. luvussa) ja sen soveltamisohjeissa.

Kaikkia aloittavia freelancereita koskee tämä neuvo: hanki aluksi vain sellaista mitä varmasti tarvitset ja minkä turvallisin mielin uskot kykeneväsi maksamaan. Esimerkiksi tietotekniikassa kaikkea ei suinkaan ole pakko ostaa kertasatsauksella omaksi. Vuokraaminen on myös mahdollista. Ole tarkkana siinä, miten paljon sijoitat autoon työvälineenä tai edellyttäkö työsi autonpitoa lainkaan.

Moni yksinään ja yksinkertaisella tavalla työskentelevä järjestää tilatarpeensa pystyttämällä työpisteen kotiinsa. Vähimmäisvaatimuksia ovat silloin puhelinyhteys ja tietokone sekä sähköpostiosoite. Käytännössä jokaisen kannattaa lisätä listalle myös internet-yhteys. Se on suorastaan välttämätön nykyajan verkostoituneessa toimitus- ja ohjelmatyössä sekä niihin liittyvässä tiedonhankinnassa. Muu riippuu työnkuvasta: esimerkiksi kääntäjät tarvitsevat välttämättä television ja kuvanauhurin.

Työtilan voi myös vuokrata kodin ulkopuolelta. Jos löytyy muitakin samassa tilanteessa olevia ja jos tarpeet ja henkilökemiat sopivat yhteen, myös yhteinen tila on käypä ratkaisu. Silloin pääsee jakamaan kuluja ja voi ehkä hyötyä yhteisesti käytettävistä välineistäkin. Sitä paitsi hyvä freekimppa saattaa tuottaa synergiaetuna lisää työtilaisuuksiakin.


4.4. Firmalla ei ole kiirettä

YEL-yrittäjäeläkevakuutus tulee yrittäjän ominaisuudessa työskenteleville ajankohtaiseksi usein jo muutamia kuukausia sen jälkeen kun työllistyminen freenä on onnistunut. Muilla on tässä suhteessa helpompaa. Ota työeläkejärjestelmään perehtyminen kotiläksyiksi heti kun aloitat. Lisätietoa YEL-, TaEL- ja TEL-vakuutuksista on mm. tämän oppaan 6. luvussa.

Aloitusvaiheessa moni kokee raskaaksi sopivan toimintamuodon valinnan. Vaiva saattaa osoittautua yllättävän vähäiseksi. Oppaan 5. luvussa selvitetään, miksi firmoista ei aloittavan tarvitse haaveilla kuin poikkeustapauksissa ja miten kannattaa lähteä liikkeelle.


5. TOIMINTAMUOTO OMAN TARPEEN MUKAAN

Freen toiminnan luonne vaikuttaa olennaisesti yritysmuodon valintaan. Merkitystä on myös pääoman tarpeella sekä toimintaan osallistuvien lukumäärällä.

Jos toiminta käynnistyy aluksi sivutoimisena palkkatyön ohessa tai työttömyyden seurauksena, ei toiminnan järjestäminen yrityksen muotoon ole vielä ajankohtainen. Ja vaikka free sinänsä yrittäjänä toimisikin, vasta myöhemmin toiminnan vakiintuessa ja toimeksiantojen lisääntyessä on aika katsoa, edellyttääkö tilanne varsinaisen yritysmuodon harkitsemista.

Joskus freelancereiden asiakkaat ja toimeksiantajat esittävät koko yhteistyön ehdoksi yritysmuotoa. Vaatimuksia ei pidä nielaista noin vain. Tällaisten valintojen tulee ehdottomasti perustua omiin tarpeisiin ja vapaaehtoiseen ratkaisuun. Sitä paitsi asiakkaiden vaatimusten taustalla voikin olla vain verotukseen liittyvä käytännön seikka: kun verokorttia käyttävän freen verojen ennakonpidätyksestä halutaan eroon, ratkaisuksi tyrkytetään yksioikoisesti toiminimiä, yhtiöitä ja mitä milloinkin.

Joskus yrittäjäfreet itse ajattelevat pelkästään sitä, mikä olisi verotuksellisesti edullisin muoto. Lähtökohta on sikäli harhaanjohtava, että verotus on toiminnan seurannainen, harjoittaapa free sitä verokortilla tai jossakin yritysmuodossa.

Valintatilanteissa täytyisikin miettiä paljon enemmän tarpeiden lisäksi eri muotojen edellyttämiä vastuita, riskiä, kustannuksia ja vaivannäköä kuten viranomaisyhteyksien hoitoa. Hallinnollisesti raskaan muodon pyörittäminen syö monesti varsinaiseen tuottavaan työhön tarvittavaa aikaa.

Kevyemmästä muodosta voi siirtyä ajan mittaan vaativampaan. Päinvastainen tapa on työläämpi ja esimerkiksi yhtiön purkamisesta aiheutuu vaivaa.

Mieti myös tätä nyrkkisääntöä: ellet ymmärrä jokseenkin täydellisesti, mihin miettimäsi toimintamuodon idea perustuu, mitä sen pyörittäminen vaatii ja mitkä ovat sen riskit, unohda se!

Tietoa eri vaihtoehdoista löytyy tämän oppaan lisäksi muista opaskirjoista ja yrittäjä- sekä elinkeinoneuvontaa antavista uusyrityskeskuksista, joihin saa yhteyden mm. monien kaupunkien ja kuntien kautta.


5.1. Yrittäjä vai työsuhteinen?

Työsuhteessa tekijä sitoutuu tekemään työtä työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena Työnantaja voi siten määrätä, missä ja milloin työ tehdään sekä valvoa niin työn tekemistä kuin lopputulostakin. Johdon ja valvonnan ei tarvitse olla konkreettista, valvottua voi olla koti- tai etätyökin, jos oikeudesta johtaa ja valvoa on sovittu.

Työsuhteessa työnantaja maksaa työntekijälle palkan, suorittaa siitä verojen ennakonpidätyksen ja sosiaaliturvamaksun sekä hoitaa muut työsuhteeseen liittyvät sosiaalivakuutusmaksut. Tekijänoikeus- eli käyttökorvauksiin ei kuitenkaan liity sosiaalivakuutusmaksuja, mutta ennakonpidätys niistäkin toimitetaan verokortin kertomalla tasolla.

Työsuhteessa toimitaan tavallisesti yhden, joskus useamman työnantajan palveluksessa kerrallaan. Työsuhteeseen liittyy tavallisesti työsopimus, joskus useampiakin, työntekijän ja työnantajan välillä. Työsopimus voi olla myös määräaikainen tai muuten epätyyppinen (esimerkiksi tarvittaessa töihin tulevat eli ttt).

Työsuhde tarkoittaa usein myös toisen tiloissa ja välineillä toimimista. Palkkauskin on yleensä säännöllistä tai sillä on säännöllinen toistuva peruste. Työsuhteessa monien työajat ja –vuorot ovat samanlaisina toistuvia. Myös epäsäännöllisen työajan työ voi olla työsuhteista, jos edellytykset muutoin täyttyvät. Työsuhteen vähimmäisehdot määräytyvät työehtosopimuksesta ja/tai työlainsäädännöstä.

Toimitus- ja ohjelma-alallakin työehtosopimuksen mukaisen palkan maksuperuste on yleensä aika. Sen sijaan yrittäjäfreelle maksetaan suoritukseen perustuvaa tekijänoikeus-, käyttö- tai vastaavaa korvausta.

Jos työskentelet määräaikaisissa tai muissa työsuhteissa, sinun ei tarvitse miettiä toimintamuotoja sen enempää, koska kyse ei ole yrittäjätoiminnasta. Lue silti freeverokorttia koskeva osuus seuraavan alaotsikon jälkeen.

Sen sijaan jos alaasi kuuluu pätkätyösuhteiden ohella myös sivutoimista yrittäjätoiminnaksi tulkittavaa työtä, tarkista onko siltä osin esimerkiksi YEL-eläkevakuutus (ks. luku 6) tarpeellinen. Sivutoimisessa yrittämisessä toimintamuodolla on freelle yleensä vielä vähemmän merkitystä kuin päätoimisessa.


5.2. Freelance-verokortti


Verokortin käyttäminen on monille yksinkertaisin tapa hoitaa toimintamuotoon liittyvät pulmat. Se turvaa verojen maksun silloinkin, jos toiminnasta ei jää muuten mitään käteen. Se sopii useimmille aloittelijoille, myös ei-yrittäjänä eli työsuhdefreenä toimiville sekä lähes kaikille sellaisille yrittäjäfreelancereille, joiden toiminta ja kulurakenne ovat yksinkertaisia ja laskutuskin pienehköä.

Viime mainittua ryhmää voisi edustaa säännöllisesti lehtitaloille juttuja kirjoittava ja niiden tekijänoikeuskorvauksista ansionsa saava, kotonaan työskentelevä YEL-vakuutettu free, joka vaihtaa tietokonetta 3-4 vuoden välein ja jolla ei muuten ole kovin huomattavia ammattikuluja. Hänhän ei myöskään ole arvonlisäverovelvollinen.

Freeverokortti poikkeaa palkansaajan kortista sikäli, että siinä on vain yksi ennakonpidätysprosentti, jonka mukaan tulovero pidätetään kaikista ansiotuloista. Pidätysprosentti määräytyy verotettavan tulon perusteella. Korttia hakeva free arvioi etukäteen freetoimintansa bruttotulot sekä myös vähennyskelpoiset kustannukset, joita ovat esimerkiksi eläkemaksut, toiminnan kiinteät kulut kuten vuokrat sekä mm. asunto- ja opintolainojensa korot.

Usein verotoimisto on laskenut nämä muuttujat edellisen verotuksen perusteella suoraan uuteen korttiin. Mikäli käytetyt perusteet eivät enää vastaa todellisuutta, muutos järjestyy ottamalla yhteyttä (operaatio onnistuu puhelimitsekin) verotoimistoon ja pyytämällä muutosverokorttia. Muutoksen voi tehdä keskellä vuottakin. Se kannattaa hoitaa heti kun tulot ja/tai kulut näyttävät poikkeavan tuntuvasti siitä mitä olet ennakoinut. Muutosta varten verotoimisto tarvitsee tiedot samana vuonna aiemmin maksetuista palkkioista, palkoista ja niiden ennakonpidätyksistä.

Freen on esitettävä verokortti toimeksiantajilleen. Ilman sitä maksaja on velvollinen tekemään 60 prosentin ennakonpidätyksen. Freelancerin verokorttia voi käyttää silloinkin kun YEL-tulojen lisäksi osa ansioista kertyy TEL- tai TaEL-työsuhteista.

Noin 55-60 prosenttia Journalistiliittoon kuuluvista freelancereista toimii pelkällä verokortilla eli joko freeverokorttia tai tavallista sivutulojen korttia käyttäen.


5.3. Ennakkoperintärekisteri

Ennakkoperintärekisteriin merkitään se, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa tai muuta tulonhankkimistoimintaa ansiotarkoituksessa. Toiminnan ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla jatkuvaa.

Ensimmäinen käytännön ero verokorttiin verrattuna on se, että rekisteriin kuuluva suorittaa itse veronsa ennakkoina suoraan verottajalle. Muista kuitenkin, että varsinaisesta työsuhteessa maksetusta palkasta on työnantajan aina suoritettava ennakonpidätys, mahdollisesta rekisterimerkinnästä huolimatta.

Ilmoittautuminen rekisteriin tapahtuu Patentti- ja rekisterihallituksen sekä verohallituksen Yritys- ja yhteystietojärjestelmän (YTJ) lomakkeella. Yksityinen elinkeinonharjoittaja tai luonnollinen henkilö käyttää perustamislomaketta Y3. Ilmoituksen voi jättää verohallinnon toimipisteisiin, kaupparekisteriin, TE-keskuksiin ja maistraatteihin.

Rekisteriin merkitylle on aiemmin annettu ennakkoperintärekisteriote, mutta se poistuu käytöstä maaliskuussa 2003. Tästä lähtien työn teettäjä voi tarkistaa nämä tiedot viranomaisten sähköisestä rekisteristä. Työstä sovittaessa ja siitä laskutettaessa tällaisen freen kannattaa kuitenkin mainita itsekin rekisteriin kuulumisestaan.

Ennakoiden maksamistahti riippuu maksettavien ennakoiden määrästä. Vähemmän tilittävät voivat suorittaa niitä 2-3 kertaa vuodessa, eniten maksavat jopa kuukausittain.

Freelancerille ennakkoperintärekisteriin kuulumisesta seuraa heti tärkeä vastuunäkökohta – ennakot on tilitettävä määräaikoina ja yhteistyön viranomaisten kanssa on sujuttava muutenkin moitteetta. Ja tässäkin mallissa ennakoiden perusteena olevat tulot ja kulut on osattava arvioida etukäteen mahdollisimman oikein.

Verottaja seuraa aktiivisesti rekisterissä olevia. Siitä voidaan poistaa erilaisten laiminlyöntien kuten maksamattomien verojen, hoitamattoman kirjanpidon ja väärinä annettujen tietojen takia.

Toimeksiantajien ja asiakkaiden kannalta kysymys on ennen kaikkea helpommasta tavasta hoitaa palkkioiden ja korvausten maksaminen rekisteriin merkitylle, koska tällöin ei tarvitse suorittaa ennakonpidätystä. Joiltakin toimeksiantajilta laskujen maksaminenkin rekisterissä oleville sujuu nopeammin kuin pelkän verokortin käyttäjille, koska nämä suoritukset eivät ennakonpidätysvelvollisuuden puuttumisen takia ole sidottu maksajan yleisiin palkanmaksupäiviin.

Jos freelancer ryhtyy itsenäiseksi liikkeen- tai ammatinharjoittajaksi, hänen on ilmoittauduttava ennakkoperintärekisteriin ennen kuin toiminnan voi tällaisessa muodossa aloittaa.

Kyseinen muoto eli itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen on muutenkin yrittämisen tapana verokorttia pitemmälle menevä askel.


5.4. Yksityinen elinkeinonharjoittaja – toiminimellä tai ilman


Elinkeinonharjoittajat jaetaan liikkeenharjoittajiin ja ammatinharjoittajiin. Itsenäisesti ja omaan lukuun toimiminen on molemmille luonteenomaista. Ammatinharjoittaja työskentelee yleensä yksin ilman varsinaista liiketoimipaikkaa ja apulaisia. Liikkeenharjoittajalla toimintaan sijoitettava riskinalainen pääoma ja vieraan työvoiman määrä ovat yleensä suurempia kuin ammatinharjoittajalla.

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen soveltuu hyvin käyttöön silloin kun toiminta perustuu yrittäjän oman ammattitaidon ja työn myymiseen. Se voi tulla kyseeseen silloinkin kun puolisot työskentelevät yhdessä toisen puolison yrityksessä eikä toiminnassa tarvita suuria pääomia. Yritysmuotoa tarvitsevat freet valitsevat usein ammatinharjoittajana toimimisen, koska työn tulokset muodostuvat enimmäkseen vain heidän henkilökohtaisesta osaamisestaan ja tekemästään työstä.

Yritystoiminnan aloitus yksityisenä elinkeinonharjoittajana on yksinkertaista ja nopeaa. Sen jälkeen kun perustamisilmoitus verotoimistolle on tehty, voi toiminnan aloittaa yleensä heti. Yrityksen
toiminnasta yksityinen elinkeinonharjoittaja päättää ja vastaa aivan yksin.

Mikäli elinkeinonharjoittaja haluaa suojata käyttämänsä toiminimen tai hän ottaa palvelukseensa perheen ulkopuolisia työntekijöitä tai toimintaa harjoitetaan kodin ulkopuolisesta toimipaikasta, perustamisilmoituksen tiedot merkitään myös kaupparekisterin alaisiin rekistereihin. Kaupparekisterimerkintä maksoi vuonna 2002 noin 60 euroa.

Voitonjako tässä yritysmuodossa tapahtuu siten, että yrityksen kulujen ja verojen maksamisen jälkeen jäävä rahamäärä on ns. yksityisottoina elinkeinonharjoittajan käytettävissä. Hän ei voi maksaa palkkaa itselleen, ei puolisolleen eikä alle 14-vuotiaalle lapselleen. Elinkeinotoiminnan tulos eli voitto verotetaan osittain pääomatulona ja osittain ansiotulona. Verotoimisto arvioi elinkeinonharjoittajan tulevan voiton suuruuden ja siitä menevän veron määrän sekä määrää vuosittain tälle maksettavaksi ns. ennakkoverot.

Ammatinharjoittajan on pidettävä vähintään yksinkertaista kirjanpitoa, johon merkitään liiketapahtumina maksetut menot, korot ja verot sekä saadut tulot samoin kuin tavaroiden ja palvelusten oma käyttö. Moni freelancer pystyy hoitamaan ja oppimaan tällaisen kirjanpidon itsekin, mutta tässä tapauksessa sen teettäminen ostopalvelunakaan ei tule vielä kalliiksi. Veroilmoitus yksinkertaisen kirjanpidon perusteella annetaan lomaketta 5 käyttäen. Lisäksi erillisillä liitelomakkeilla annetaan tuloslaskelma- ja tasetiedot sekä erittely varauksista ja kuluvan käyttöomaisuuden poistoista.

Liikkeenharjoittajalta vaaditaan jo kahdenkertaista kirjanpitoa ja suoriteperusteista tilinpäätöstä, jonka perusteella mm. verotus toimitetaan. Veroilmoituslomake on nimeltään 5A, liitteet samat.

Kaikkien elinkeinonharjoittajien on säilytettävä kirjanpitonsa tositteineen kuuden vuoden ajan.


5.5. Avoin- ja kommandiittiyhtiö


Näitä yhtiöitä kutsutaan yleiskielessä myös henkilöyhtiöiksi.

Avoin yhtiö (ay) on vähintään kahden yhtiömiehen (luonnollisia tai juridisia henkilöitä) muodostama yhtiö. Sen perustamisessa tehtävä kirjallinen yhtiösopimus vaaditaan liitteeksi kaupparekisteriin tehtävään perustamisilmoitukseen. Sopimuksessa mainittavista seikoista saa lisätietoa mm. erilaisista yritysoppaista.

Avoimessa yhtiössä yhtiömiehet ovat täysin tasavertaisia. Jokainen vastaa koko omaisuudellaan toiminnan mukanaan tuomista riskeistä eli myös sitoumuksista sekä omasta että myös muiden yhtiömiesten puolesta. Asiantuntijat korostavatkin, että avoin yhtiö edellyttää yhtiömiesten täydellistä luottamusta toisiinsa. Niinpä oikean yhtiökumppanin valinta on todella tärkeää.

Kommandiittiyhtiössä (ky) on oltava sekä vastuunalainen että äänetön yhtiömies. Molempia voi olla yksi tai useampia. Äänettömät yhtiömiehet vastaavat yhtiön sitoumuksista vain yhtiöön sijoittamansa pääoman määrällä, mutta vastuunalaiset yhtiömiehet vastaavat firman veloista henkilökohtaisesti samojen periaatteiden mukaisesti kuin avoimen yhtiön yhtiömiehet.

Kommandiittiyhtiön yhtiösopimuksessa sovitaan äänettömien yhtiömiesten panosten suuruus ja se miten heidän voitto-osuutensa lasketaan. Muilta osin sopimus on samantapainen kuin ay-muodossakin. Myös kommandiittiyhtiö on ilmoitettava kaupparekisteriin.


5.6. Tulos ja verotus ay:ssä ja ky:ssä


Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö voivat palkata ulkopuolisia työntekijöitä ja maksaa heille sekä yhtiömiehilleen palkkaa. Yhtiömiehet voivat myös nostaa yhtiöstä varoja omaan käyttöönsä ns. yksityisottoina. Niistä ei tarvitse suorittaa ennakonpidätystä, koska kyse ei ole palkanmaksusta.

Molemmissa yhtiömuodoissa on pidettävä kahdenkertaista kirjanpitoa ja laadittava suoriteperusteinen tilinpäätös.

Verotuksessa sekä ay että ky luetaan ns. elinkeinoyhtymiin. Niille lasketaan erikseen elinkeinotoiminnan tulos ja nettovarallisuus, joka jaetaan yhtiömiehille verotettavaksi näiden tulona. Jako osakkaille tapahtuu niiden osuuksien mukaan, jotka heillä ovat yhtiön tuloon. Voitonjakoperusteethan on yleensä mainittu yhtiösopimuksessa.

Yhtiön tulos lasketaan sen kirjanpidosta ja siksi yhtiön on tehtävä tuloistaan oma veroilmoituksensa. Osuus yhtiön tulosta lisätään yhtiömiesten muihin tuloihin ja yhtiömiehiä verotetaan sitten yhtiöstä koituneen tulo-osuuden sekä muiden heidän saamiensa tulojen yhteismäärästä.

Yhtiömiehen osuus henkilöyhtiöissä elinkeinotoiminnan jaettavasta tulosta katsotaan pääomatuloksi (veroprosentti 29) siihen määrään asti, joka vastaa hänen osuudelleen yhtiön elinkeinotoimintaan kuuluneesta nettovarallisuudesta laskettua vuotuista tuottoa. Loppuosa tulosta on ansiotuloa, josta vero on progressiivinen.

Koska yhtiön tulos jaetaan verotettavaksi yhtiömiesten ansio- ja pääomatulona, ennakkoverot määrätään yhtiön sijasta suoraan yhtiömiehille. Yhtiömiesten kuuluukin seurata henkilöyhtiön tuloksen kehittymistä ja tehdä sen mukaiset ennakkoveroja koskevat muutostoimet verovuoden aikana.


5.7. Osakeyhtiö


Osakeyhtiön voi perustaa yksi tai useampi henkilö tai yhteisö. Nämä yhtiöt jaetaan lain mukaan yksityisiin ja julkisiin osakeyhtiöihin. Kun julkisen osakeyhtiön (oyj) osakepääoman on oltava vähintään 80 000 euroa ja yksityisen vähintään 8 000 euroa, ei freelancereilla noita ensin mainittuja ole.

Osakepääoman on oltava yhtiön käytettävissä, kun se ilmoitetaan rekisteröitäväksi kaupparekisteriin (tältä rekisteriviranomaiselta saa muuten perustamistoimiin tarvittavia asiakirjapohjia), mutta koko osakepääomaa ei kuitenkaan tarvitse maksaa rahana. Yhtiöön voidaan osakkeiden merkitsemiseksi luovuttaa myös omaisuutta, jolla on yhtiölle taloudellista arvoa siten että se voidaan määrittää taseeseen (ns. apporttiomaisuus). Perustamisen yhteydessä tarvitaan riippumattoman hyväksytyn tilintarkastajan lausunto tällaisesta menettelystä.

Osakeyhtiö on itsenäinen verovelvollinen, joka maksaa tuloveroa 29 prosenttia. Toiminnan tuottama tulo luetaan yhtiön tuloksi, joka ei sellaisenaan vaikuta osakkaan verotukseen. Osakeyhtiöissä voidaan lykätä tulon verottamista osakkailta haluttuun ajankohtaan, kun muissa yritysmuodoissa verotus yrityksen tuloksesta tapahtuu omistajayrittäjiltä joka vuosi, olivatpa he nostaneet yrityksestä voittoa tai eivät.

Osakeyhtiöstä ei voi tehdä verottomia yksityisottoja kuten toiminimessä ja henkilöyhtiöissä voi. Sen sijaan osakkaat voivat nostaa siitä varoja palkkana, lainana ja osinkona.

Palkka verotetaan osakkaan ansiotulona. Palkasta firma suorittaa myös työnantajavelvoitteet sekä oma-aloitteiset verot ja maksut. Lainaa nostettaessa siitä on annettava yhtiölle vakuus ja lainalla tulee myös olla todellinen takaisinmaksun tarkoitus. Laina ei saa ylittää yhtiön taseen osoittamaa vapaata pääomaa. Osinkona yhtiö voi jakaa osakkailleen korkeintaan tuoreimman vahvistetun taseen osoittaman vapaan oman pääoman määrän. Osinkojen verotuksessa sovelletaan yhtiöveron hyvitysjärjestelmää – tällöin kohtuullisesta osingosta osakkaat eivät maksa lainkaan veroa.

Osakeyhtiössä osakkaan riski rajoittuu hänen sijoittamaansa pääomaan. Toisaalta pääomapanos on jo alkuun suurempi kuin kevyemmissä muodoissa ja osakeyhtiön pyörittämisessä tarvitaan oma byrokratiansa.

Tällä alalla oy-muotoa voi suositella lähinnä niille, joilla pääoman tarve on iso, toiminta sangen laajaa, kassavirta huomattava ja asema markkinoilla mielellään jo vakiintunut. Avainseikkoja on yrittäjän kyky tarkastella yhtiön tarpeita muista kuin omista lyhytnäköisistä intresseistään. Toisin sanoen yhtiöön pitäisi myös pystyä jättämään jotakin sen tuloksesta. Pikkunäppärät suunnitelmat pumpata ”ylimääräisiä” verohyötyjä osakeyhtiöstä eivät maksa edes kokeilemisen vaivaa.

Osakeyhtiötä perustavan on muistettava merkitä yhtiöjärjestykseen kaikki suunniteltuun toimintaan liittyvät toimialat. Jo toimivassa yhtiössä niitä voi sinne lisätäkin, jos tarvetta ilmenee.


5.7. Osuuskunta


Osuuskunta on jäsentensä omistama yhteisyritys. Tarkoituksena on enemmänkin jäsenten talouden tukeminen eikä niinkään yrityksen voitto. Jäsenet saavat taloudellisen tuloksen osallistumalla osuuskunnan toimintaan.

Osuuskunnan voi perustaa kolme henkilöä tai yhteisöä. Jos jäseniä on vähintään seitsemän eli kunkin omistusosuus on alle 15 prosenttia, he ovat palkansaajan asemassa ja oikeutettuja palkansaajan työttömyysturvaankin sikäli kun kyseisen turvan muut edellytykset täyttyvät. Tällainen osuuskunnan jäsen ei siten ole YEL-velvollinen, mutta heti jos osuuskunnan jäsenmäärä putoaa alle seitsemän, tilanne muuttuu.

Osuuskuntaa pidetään sikäli joustavana yritysmuotona, että sen osuuspääomaa ja jäsenmäärää ei ole pakko määrätä etukäteen. Osuuskunta voi ottaa uusia jäseniä ja siitä eroaminen on yksinkertaista.

Myös ammatinharjoittaja voi kuulua osuuskuntaan ammatinharjoittajana. Perustaminen on sinänsä edullista, mutta yleensä toimintaan tarvitaan kuitenkin alkupääomaa.

Liikeyrityksenä osuuskuntakin on kirjanpitovelvollinen. Elinkeinoverotulon verotuksessa osuuskunta on aika samassa asemassa kuin esimerkiksi osakeyhtiö.

Jäsen voi saada osuuskunnasta taloudellista hyötyä kolmella tavalla eli palkkana, tavaroiden ja palvelujen korvauksena tai osuuspääoman korkona. Korko on yleensä pääomatuloa ja sitä verotetaan sen mukaan (29 %).

Jäsenet eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa osuuskunnan velvoitteista, ellei säännöissä ole toisin sovittu. Osuuskunnan nettovarallisuus ja ylijäämä kuuluvat osuuskunnalle. Päätöksenteon periaate on jäsen ja ääni. Osuuskunnan hallinto vaatii kaikilta osallisilta oman panoksensa ja näihin vaatimuksiin kannattaa ehdottomasti tutustua ennen kuin perustaminen laitetaan vireille.

Osuuskunnan perustajat ja niiden vastuulliset vetäjät tarvitsevat runsaasti tietoa ja taitoa. Yhtä lailla kyse on asenteesta. Esimerkiksi työosuuskunnassa, jollainen freelancereillekin sopisi, yhteisten pelisääntöjen rakentaminen on erittäin tärkeää. Parempi onkin, jos perustajat ja myöhemmin kaikki osuuskunnan jäsenet tuntevat toisensa hyvin.

Osuuskunta on sekä liikeyritys että jäsentensä muodostama yhteisö. Se pystyy menestymään parhaiten silloin kun jäsenet aidosti sitoutuvat yhteisen yrityksensä päämääriin ja ovat aktiivisia toimijoita siinä. Jäseniltä edellytetään yrittäjähenkisyyttä ja hyvää ammattitaitoa.

Parhaimmillaan osuuskunta tarjoaa jäsenilleen hyvää verkottumisen ideaa toteuttavan markkinointi- ja työllistymiskanavan. Osuuskunnassa voi myös jakaa työstä ja toiminnasta aiheutuvia kuluja paremmin kuin jos jokainen hoitaisi ne erikseen sekä suorittaa hankintoja järkevällä tavalla.

Lisätietoja saa mm. Pellervo-Seurasta, internet-osoite www.pellervo.fi sekä kyseisen seuran julkaisemasta OT-nimisestä ammattilehdestä. Seura on myös julkaissut perusteellisen Osuuskunnan perustajan oppaan.

6. ELINTÄRKEÄT ELÄKEASIAT

Oma eläketurva on tärkeimpiä perusasioita, joista freelancerin tulee olla selvillä. Hyvin usein tällöin edellytetään myös omatoimisuutta. Ota nämä asiat vakavasti, vaikka olisit vielä nuori ja vaikka eläkevuodet tuntuisivat olevan kaukana tulevaisuudessa.

Eläkkeelle voi joutua monestakin syystä ja paljon aikaisemmin kuin vasta varsinaisen työeläkeiän koittaessa. Välinpitämättömyydellä tai lyhytnäköisellä maksuista säästämisellä voi olla katkeria seurauksia esimerkiksi työkyvyn katketessa tai viimeistään silloin kun ikääntyneenä alat nauttia eläkettä. Hyvä on miettiä sitäkin, millaista turvaa omaisilleen on maksamassa.

Etenkin YEL- eli yrittäjäeläkevakuutuksen ottava free vaikuttaa päätöksillään ratkaisevasti omaan eläketurvaansa. Tähän vakuutukseen kuuluva työtulon mitoittaminen myös heijastuu yhä enemmän sosiaaliturvan puolella etuisuuksien ja maksujen tasoon.

Pakollisten eläkejärjestelyjen laiminlyönnistä on määrätty omat seuraamuksensa ja kontrolli on nykyään tehokasta.


6.1. Perustana työeläketurva

Eläketurvan perusta on työeläkejärjestelmä, johon toimitusalalla kuulutaan joko TEL-, TaEL- tai YEL-eläkelakien kautta. Tämä järjestelmän uudistaminen oli tätä kirjoitettaessa (syksy 2002) käynnissä, mutta freelancerin eläketurvan perusjärjestelyihin muutoksia ei ollut näköpiirissä. Joka tapauksessa freen tulee aina olla selvillä kulloisistakin pelisäännöistä.

Koko työeläkejärjestelmä on monella tapaa arvokas. Sen turva ei rajoitu pelkästään normaalin työuran päättymistä seuraavaan vanhuuseläkkeeseen. Toisin kuin esimerkiksi vapaaehtoiset eläkevakuutukset, työeläkejärjestelmä antaa vakuutetulle toimeentulon myös työkyvyttömyyden yllättäessä. Ja jos asianomainen kuolee, maksetaan perhe-eläkettä hänen alaikäisille lapsilleen sekä leskeksi jäävälle aviopuolisolle. Avopuoliso ei kuitenkaan voi saada kumppaninsa kuoltua tästä perhe-eläkettä. Työeläkejärjestelmä mahdollistaa tietyin edellytyksin myös osa-aika- ja varhaiseläkkeet.


6.2. Entä jos et olekaan yrittäjä?

Työeläkejärjestelmässä yrittäjiä ovat sellaiset freet, jotka eivät ole työsuhteessa. Yrittäjän ja työsuhteisen rajaa on vedetty mm. työsopimuslaissa. Freelancer on yrittäjä, jos hän tekee sopimuksia toisen osapuolen kanssa aidosti itsenäisenä toimijana sekä myös päättää itse siitä, kenelle, missä ja milloin hän työnsä tekee. Hänellä on vapaus tarjota palveluksiaan rajoituksitta eri toimeksiantajille. Hänellä on valta päättää työ- sekä vapaa-ajoistaan eikä hän myöskään työskentele suoraan työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

Näillä ehdoilla freen toiminta yleensä luetaan YEL-yrittäjäeläkelain alaiseksi ja silloin asianomainen maksaa työeläketurvansa itse pakollisen YEL-vakuutuksen muodossa.

Mutta jos kysymys on työsuhteesta, työnantaja joutuu ottamaan työntekijälleen TEL- tai TaEL- työeläkevakuutuksen. Työsuhteen tunnusmerkkejä voivat ovat esimerkiksi työskentely toimeksiantajan tiloissa, tämän välineillä, suoran työjohto-oikeuden alaisena, työstä maksettava kiinteä korvaus tai palkka, säännölliset työvuorot jne. Nämä edellytykset täyttyvät lähes poikkeuksetta myös lyhyissä ja tarvittaessa töihin tulevien työsuhteissa. Puheena olevista kahdesta muodosta TaEL tulee kyseeseen alle kuukauden työsuhteissa sekä sellaisissa yli 30 päivän työsuhteissa, joissa ensimmäisen 30 päivän ansiot ovat alle 219 euroa (raja vuonna 2002).

Mikäli yhtään epäilet, että Sinun ja toimeksiantajan välillä vallitseekin työsuhde, älä suin päin ryhdy maksamaan eläketurvaasi itse - sellaistakin näissä tilanteissa freelancereille joskus ehdotetaan. SJL:n jäsen voi kysyä neuvoa omasta liitostaan. Tietoa saa helposti Eläketurvakeskuksestakin (ETK), joka myös lopulta ratkaisee minkä työeläkelain piiriin työnteko kuuluu. TEL- ja TaEL-ratkaisuja voi muuten hakea takautuvasti työsuhteen päätyttyäkin.

Jos esimerkiksi teet pätkätöitä Yleisradioon tai jos toimitat toimeksiantajalle julkaisua tämän tiloissa ja välineillä säännöllistä korvausta vastaan, pitäisi työeläketurvasi järjestääkin TEL- tai TaEL-eläkkeen muodossa siltä ajalta kun työsuhde on voimassa.

Silloin osuutesi TaEL- tai TEL-työeläkemaksuista peritään palkanmaksun yhteydessä samalla tavalla kuin työsuhteissa yleensäkin. Nämä järjestelyt tulevat työntekijälle paljon halvemmiksi siihen verrattuna, että hän maksaisi yrittäjän työtuloista itse YELiä. Vuonna 2002 työntekijän osuus TaEL-maksusta on 4,4 prosenttia palkasta, mutta YEL-maksu ilman aloittavan yrittäjän alennuksia peräti 21,1 prosenttia työtulosta.


6.3. Milloin YEL-vakuutus on otettava?

Freelancerin velvollisuus maksaa YEL-eläketurvaansa ei yleensä riipu yritystoiminnan muodosta. Yrittäjäeläkevakuutuksen ottaminen on yhtä hyvin verokorttilaisen, rekisteröityneen ammatin- ja liikkeenharjoittajan, henkilöyhtiön yhtiömiehen kuin osakeyhtiön omistajayrittäjänkin velvollisuus.

Toimintamuodon perusteella ainoa selvä poikkeus on vähintään 7 hengen osuuskuntaan jäsenenä kuuluva ja siten siinä alle 15 prosentin omistusoikeudella mukana oleva. Hänen työeläketurvansa hoidetaan samanlaisella järjestelyllä kuin tavallisen työsuhteisenkin. Osuuskuntamuodon valintaa ei kuitenkaan pitäisi tehdä pelkästään halvempien eläkejärjestelyjen toivossa. Järkevä free tarvitsee aina tällaisten valintojen perusteeksi paljon muutakin faktaa.

YEL-vakuutuksen piiriin kuuluvat Suomessa asuvat 18-64 –vuotiaat yrittäjät eli myös muun kansalaisuuden omaavat, jos ehdot muuten täyttyvät. Vakuutus on otettava kun päätoiminen toiminta ei-työsuhteisena yrittäjänä on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Järjestelyaikaa vakuutuksen hankkimiseen ilman seuraamuksia on kuitenkin kuusi kuukautta tämän rajan täyttymisestä.

Yrittäjän YEL-vakuutuksen perustana olevalle työtulolle, joka ei tarkoita samaa kuin freelancerin koko laskutus (työtulon määrittelystä enemmän seuraavan väliotsikon jälkeen), on myös säädetty vähimmäisraja. Vuonna 2003 se on 5382 euroa vuodessa eli 449 euroa kuukaudessa. Jos työtulo jää vähimmäisrajan alle, toiminta ei kuulu pakollisen YEL:n piiriin.

Jos olet vakuuttamassa itseäsi ensimmäistä kertaa tai jos epäilet nykyistä eläketurvaasi riittämättömäksi, hanki valitsemastasi eläkevakuutusyhtiöstä työeläkeote. Otteeseen on merkitty kaikki aiemmat työeläketurvaa kartuttaneet työjaksot sekä laskelma tulevasta työeläkkeestä. Nämä tiedot auttavat YEL-työtulon oikeassa mitoittamisessa sekä ratkaisujen teossa silloin kun pohdit eläketurvasi täydentämistä.

Mikäli olet ryhtymässä freelanceriksi ansiosidonnaisen tai muun työttömyyskorvauksen piiristä, selvitä työttömyyskassasta tähän tilanteeseen liittyvät erityisehdot ennen YEL-vakuutuksen ottamista. Tämä on tärkeää sen vuoksi, että työttömyysturvasi olisi voimassa täysimääräisenä niin kauan kuin mahdollista.


6.4. YEL-työtulon mitoitus ja sen vaikutus maksuihin sekä turvaan

Tässä tarkoitettu työtulo on yrittäjän eläkkeen perusta. YEL-työtulo ilmoitetaan vakuutusta otettaessa vakuutusyhtiölle, joka vahvistaa sen. Sen pitää vastata vähintään sitä palkkaa, mikä yrittäjän työtä tekemään palkatulle ulkopuoliselle maksettaisiin. Jokainen YEL-vakuutuksen ottaja voi arvioida oikeaa työtulotasoa vakuutusyhtiön edustajan kanssa.

Kun yrittäjän työpanos muuttuu merkittävästi, pitää YEL-vakuutuksenkin työtuloa muuttaa. Muutoksen voi tehdä milloin tahansa, mutta sen vaikutus alkaa vasta ilmoitushetkestä. Työeläkejärjestelmä eli käytännössä eläkevakuutusyhtiö tekee yrittäjän YEL-työtulon indeksitarkistuksen automaattisesti kunkin vuoden alussa yleisen työeläkeindeksin muutosta vastaavasti. Joka vuosi erikseen vahvistetaan myös YEL-maksuprosentti työtulosta. Se kuten muutkin YEL-vakuutusehdot ovat kaikilla yhtiöillä samat. Vuonna 2003 prosentti on 21,4.

Journalistien ja muidenkin alojen YEL-velvollisten suurin ongelma on liian pieneksi mitoitettu työtulo. Kun maksut tuntuvat etenkin vähemmän ansaitsevien ja aloittavien yrittäjien pussissa suurilta, on myös kiusaus mitoittaa työtulo alakanttiin maksukuorman keventämiseksi suuri.

Usein yrittäjät havahtuvat nostamaan YEL-työtuloaan vasta iän karttuessa. Sellaisen ajattelun riski on melkoinen ja myöhäisten toimien vaikutus vähäisempi, koska yrittäjän työeläke ei suinkaan määräydy vain uran loppuvuosien ansioiden perusteella. Tasoon vaikuttavat kaikki vahvistetut työtulot niiden voimassaoloaikaa vastaavasti.


…………………….

ESIMERKKI:

Vertaamme 32 000 euron ja 16 000 euron YEL-työtulojen vaikutusta vakuutusmaksuihin ja aikanaan maksettavaan eläkkeeseen.

Yrittäjän normaali vakuutusmaksu isommalla tulolla on noin 6752 euroa vuodessa eli 562 euroa kuussa brutto. Pienemmällä työtulolla vastaavat bruttomaksut ovat 3376 euroa vuodessa ja 281 euroa kuussa. Nämä eivät ole kuitenkaan todellisia kuluja, sillä verovähennyshyödyn ansiosta nettomaksu putoaakin em. suuremmasta työtulosta 3776 euroon vuodessa eli 314 euroon kuussa. Puolta pienemmällä eli 16 000 euron vuotuisella työtulolla vastaavat nettomaksut ovat 2195 euroa vuodessa eli 183 euroa kuussa.

Tässä tapauksessa yrittäjä maksaa eläkettään tasaisesti samasta työtulosta täydet 40 vuotta ja siirtyy vanhuuseläkkeelle työuransa päätteeksi. Miten käykään eläkkeen?

Jos hänen YEL-työtulonsa on määritelty 32 000 euroksi vuodessa, hänelle on tiedossa 1766 euron kuukausieläke. Mutta jos yrittäjä oli pihtaillut vakuutusmaksuissaan 132 euroa kuukaudessa (eli valinnut vain 16 000 euron vuotuisen työtulon), hänen vanhuuseläkkeensä kuukaudessa olisikin vain noin 920 euroa!

Jos toimeentuloa yhtään ajattelee, ero näiden vaihtoehtojen tuottamassa eläketurvassa on dramaattinen.

……………..

Mikäli toiminta yrittäjänä päättyy työkyvyttömyyden vuoksi, pienestä työtulosta johtuva pienen eläkkeen riski laukeaa heti. Samanlaisen kohtalon kokevat omaiset alemman perhe-eläkkeen muodossa, jos vakuutettu kuolee.

Vuodesta 2004 alkaen Kansaneläkelaitos käyttää yrittäjän sairausvakuutuksen päivärahojen perusteena tämän YEL-työtuloa eikä enää verotuksessa vahvistettua ansiotuloa. Työtulo on tämänkin vuoksi syytä laittaa heti ajan tasalle, sillä 2004 näiden korvausten perusteena on saman vuoden YEL-työtulo.

Lisäksi YEL-työtulo vaikuttaa osa-aikaeläkkeen saamiseen (vuonna 2003 yrittäjän osa-aikaeläke oli mahdollinen vain, jos YEL-työtulo on riittävän pitkään ollut vähintään 10 763 euroa vuodessa) sekä jopa työttömyysturvan piiriin pääsemiseen.

Viidennes työtuloista YEL-kuluihin kuulostaa paljolta, mutta sen nettorasitus ei sentään ole tuota tasoa. YEL-maksut ovat verotuksessa kokonaan vähennyskelpoisia. Niiden alentavan vaikutuksen omaan ennakonpidätysprosenttiin saa heti voimaan hankkimalla verotoimistosta muutosverokortin verovuoden alussa tai myös sen kuluessa.

Yrityskin voi maksaa yrittäjän YEL-vakuutuksen. Silloin firma kirjaa maksut omiksi kuluikseen.

Aloittavan yrittäjän eläketurvan kustannuksia helpottaa 25 prosentin maksualennus. Nyt ensimmäistä kertaa YEL-vakuutuksen ottava saa tämän alennuksen peräti 48 ensimmäiseltä kuukaudelta ikään katsomatta.

YEL-työtulo määritellään aina kokonaiseksi vuodeksi, mutta maksun suorittamisessa on valinnan varaa: yksi, kaksi, kolme, neljä tai kuusi erää vuodessa tai näiden vaihtoehtona suoritus kuukausittain. Vähintään puolet eräkuukausista pitää kuitenkin olla ennen elokuuta.

YEL-vakuutuksia myöntäviä yhtiöitä on Suomessa useita. Ne kuten Eläketurvakeskuskin ovat tuottaneet aiheesta runsaasti yksityiskohtaista ja enimmäkseen selkokielistä informaatiota sekä verkkoon että painettujen esitteiden muodossa. Perustietoa YEL-asioista on myös SJL:n ja VTA:n tuottamassa Free-sopimuksen ABC -nimisessä julkaisussa.


6.5. Vapaaehtoinen eläkevakuutus?

Vapaaehtoiset eli yksilölliset eläkevakuutukset eivät ole Suomessa niin suosittuja kuin esimerkiksi muissa pohjoismaissa.

Kyseinen vakuutus on monella tavalla kaksiteräinen miekka. Se ei anna turvaa työkyvyttömyyden varalle eikä tuota perhe-eläkettä, kuten YEL ja muut työeläkevakuutukset tekevät. Niiden korvikkeeksi siitä ei siis suoraan ole.

Vapaaehtoisella eläkevakuutuksella saa ainoastaan vanhuuseläketurvaa. Käytännössä sillä voi nostaa vanhuuseläkkeensä tasoa haluamakseen ajaksi. Järjestelyn yksityiskohdista sovitaan jo vakuutusta otettaessa. Eläkkeen taso, sen kesto sekä aika jolloin eläkettä maksetaan sisään, vaikuttavat suoraan myös vakuutusmaksuihin. Miten kauemmin pottia kartuttaa, sitä pienempi on vakuutusmaksu kuukautta kohti.

Vapaaehtoisella eläkevakuutuksella voi myös aikaistaa vanhuuseläkkeelle siirtymistä. Jos vakuutettu haluaa saada vakuutusmaksuistaan verovähennykset, työstä voi lähteä aikaisintaan 60 vuoden iässä. Edelleen tällaiseen vakuutukseen voi yhdistää henkivakuutusturvan. Jollei henkivakuutusosa kuulu vakuutukseen automaattisesti, se kannattaa liittää siihen. Näin turvataan vakuutussäästöjen oikea osoite kuolemantapauksen sattuessa.

Moni freeyrittäjä on maksanut YEL-maksuja liian pieneksi määritellyn työtulon perusteella jopa vuosikymmeniä. Sikäli kun työvuosia on vielä kohtuullisesti jäljellä, ehdottomasti viisain keino on YEL-työtulon nostaminen äkkiä. Mutta jos ura on loppupäässä ja työeläketurva jäämässä huonoksi, voi vapaaehtoinen vakuutus olla freellekin äärimmäinen keino hankkia rahalla hieman parempaa vanhuuseläketurvaa.

Näissä vakuutusyhtiöiden tarjoamissa tuotteissa on eroja. Jos tällainen vakuutus on pakko ottaa, kannattaa vakuutuksia verrata ja samalla myös selvittää, minkä yhtiön eläkesijoittaminen on viime vuosina tuottanut asiakkaalle parhaat hyödyt. Myös vakuutusmaksun yhteydessä perittäviä kuluja kannattaa vertailla – ne saattavat olla aika suuria.

Näitä vakuutuksia markkinoidaan joskus myös sijoituskohteina. Sikäli määritelmä pitääkin paikkansa, että asiakas jakaa vakuutusmaksujensa sijoittamisen riskiä vakuutusyhtiön kanssa. Riskitasoon voi vaikuttaa jonkin verran itse. Suurin se on täysin sijoitussidonnaisissa vakuutuksissa, pienempi sellaisissa joissa luvataan alempaa eli takuutuottoa. Pelkkänä sijoitusmuotona vakuutus on aika arveluttava, sillä säästöt ovat irrotettavissa vain poikkeustapauksissa eli työttömyyden, työkyvyttömyyden ja avioeron kaltaisissa tilanteissa. Tällä vakuutussäästämisen muodolla ei myöskään ole valtion takausta.

Yksilöllisen eläkevakuutuksen säästöjen tuotto säästöaikana on verotonta ja maksuistakin voi vähentää verotuksessa 50 prosenttia (tilanne 2002). Varsinaisesta eläkkeestä maksetaan aikanaan ansiotulojen veroa. Vakuutusmaksujen verovapaudesta saa tietoa mm. veroilmoituksen täyttöoppaasta ja verohallinnon www.vero.fi -verkkosivuilta.

Kaikki linkit