 |
Free-tavoitteita lainsäädännön muuttamiseksi
TTRA vai EDW
Suomen laissa ei ole virallista määritelmää freelancerista eikä varsinkaan taloudellisesti toimek-siantajastaan riippuvaisesta ammatinharjoittajasta. Yleensä EDW-ryhmällä tarkoitetaan lain edessä muodollisesti ammatinharjoittajaa, joka kuitenkin työskentelee työsuhteisen kaltaisesti ja on riippuvainen toimeksiantajastaan tai korkeintaan muutamista toimeksiantajista.
Taloudellinen riippuvuus ilmenee huonona mahdollisuutena neuvotella työnteon ehdoista, sopi-muksista ja palkkioista. Journalisteista tähän ryhmään kuuluvat tyypillisesti free-verokorttilaiset lehdistössä. Vaikka juridinen status on itsenäisen ammatinharjoittajan, hoidetaan esimerkiksi verotus ansiotulonverotuksena.
Suhtautuminen EDW-ryhmään on ollut erilaista eri EU-maissa. Saksan työmarkkinoilla tämä ”kolmas ryhmä” on työsuhteisten ja yrittäjien välissä. Ranskassa ryhmä puolestaan luettu työn-tekijöiden ryhmään.
Viime viikonvaihteen Euroopan Journalistiliiton EFJ:n free-seminaarissa Bratislavassa EU:n ko-mission edustaja kertoi, että loppuvuonna 2006 EDW-ryhmän asemaan on tarkoitus ottaa kan-taa. Vaihtoehtona edellä mainitun kahden lisäksi on, että kaikille työtä tekeville turvattaisiin koko EU:n tasolla tietty perusturva.
Suomessakin on nyt korkea aika avata keskustelu asiasta. SJL lähetti keväällä yhdessä STTK:n yrittäjäneuvottelukunnan kanssa aloitteen Suomen EU-puheenjohtajuuskauden sihteeristölle EDW-ryhmän nostamisesta keskusteluun. Suomi on puheenjohtajana vuoden 2006 loppupuo-liskon. Tämä aika sattuu oivallisesti myös komission aikatauluun.
FREELANCEREIDEN AJANKOHTAISET LAINSÄÄDÄNTÖHANKKEET
Kansanedustajat kohtaavat freelancerit –info Pressiklubilla 27.9.2005
Suomen Journalistiliitto ry on 14 000 journalistin edunvalvontajärjestö. Journalistiliitto edustaa journalisteja sekä aikakaus- ja sanomalehdistössä, radiossa, televisiossa, kirjankustannusyrityksissä että uudessa mediassa. Liiton jäsenistä noin 1 700 työskentelee freelancereina, joista noin 1 100 pien-/yksinyrittäjinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina, pääosin lehdistössä.
Freelanceriksi kutsutaan arkikielessä henkilöä, joka tekee erilaisia pätkä- ja keikkatöitä olematta vakituisessa työsuhteessa mihinkään työnteettäjään. Työmäärät ja tulot voivat vaihdella huomattavasti vuodesta ja kuukaudesta toiseen. Lehdistön freelancer myy kirjoituksiaan, valokuviaan ja piirroksiaan ym. eri toimeksiantajille. Työ on verrannollista työsuhteiseen työhön eikä toimintaan yleensä liity varsinaista yrittäjän riskiä. Enemmistöllä freelancereista ei ole omaa yritystä, vaan he työskentelevät ns. freelancer-verokortilla ja ovat lainsäädännöllisesti määrittelemätön ryhmä työntekijöiden ja varsinaisten yritysmuodossa työskentelevien itsenäisten yrittäjien välimaastossa. Kuitenkin tässä välimaastossa olevat henkilöt luetaan useimmiten yrittäjiksi.
Freelancer periaatteessa sopii palkkioistaan työn teettäjän kanssa. Tosiasiassa freelancerin mahdollisuudet neuvotella palkkiosta ovat huonot, ja palkkiotaso jää noin 2/3:aan työsuhteisen ansiotasosta. Freelancerin saama palkkio ei ole palkkaa, vaan hän vastaa työskentelystä aiheutuneiden kulujen lisäksi mm. työeläkkeen järjestämisestä, vuosilomasta ja muista sosiaalikuluista.
Työn tekemisen muoto muistuttaa toimeksiantajien palveluksessa, työsuhteessa olevien journalistien työntekoa. Suurin erottava tekijä on, että freelancer työskentelee omissa tiloissaan, usein kotonaan ja omilla laitteillaan. Tämä puolestaan johtaa yrittäjästatuksen syntymiseen ja työehtosopimuksen turvaamien työnteon vähimmäisehtojen poistumiseen.
Kansainvälisessä keskustelussa puhutaan taloudellisesti toimeksiantajistaan riippuvaisista ammatinharjoittajista (ns. EDW's, Economically Dependant Workers). Freelancertoimittajat on yksi tällainen ammattiryhmä.
Adalberto Perullin EU:n komissiolle tekemä tutkimus Economically dependant / quasi-subordinate (parasubordinate) employment: legal, social and economic aspects löytyy verkko-osoitteesta
europa.eu.int .
Journalistiliiton näkökulmasta keskeisiä kehitettäviä asioita ovat pien- ja yksinyrittäjän (eriteltynä myös määritelmällä taloudellisesti toimeksiantajastaan riippuvaiset ammatinharjoittajat) asema yleensä, sosiaaliturva ja mahdollisuus kuulua ammattialan palkansaajien työttömyyskassaan sekä ammattijärjestön mahdollisuus auttaa tällaisia jäseniään kollektiivisesti.
Listaus lainsäädäntöhankkeista:
1. Kilpailunrajoitusten soveltamisala
2. Sairauspäivärahan omavastuuaika
3. Sairaanhoito osana työterveyshuoltoa
4. Osittainen hoitoraha
5. Työttömyysturva palkansaajakassassa
6. Yrittäjän eläkelain (YEL) soveltamisala
7. Tuloverotuksen matkakuluvähennys
8. Arvonlisäveron (ALV) alarajan huojennus
KILPAILUNRAJOITUSTEN SOVELTAMISALA
Voimassaoleva laki:
Laki kilpailunrajoituksista 1 luku 2 §
Tätä lakia ei sovelleta sopimuksiin tai järjestelyihin, jotka koskevat työmarkkinoita. (10.6.1994/447)
Kilpailuoikeus rajoittaa niitä toimia, joilla yrittäjien asioita voidaan kollektiivisesti hoitaa. Sitovat vähimmäispalkkiosuositukset ovat kiellettyjä. Sen sijaan tilastoihin perustuvia keskimääräisiä hintoja on lupa esittää. Yrittäjien kollektiivista neuvotteluoikeutta toimeksiantajien kanssa on myös rajoitettu.
Toimeksiantaja saattaa määrittää freelancerin työnteon ajan ja paikan hyvinkin tarkkaan sekä faktisesti päättää työnteon ehdoista. Puhutaan taloudellisesti toimeksiantajistaan riippuvaisista ammatinharjoittajista.
Taloudellisesti yhdestä tai pääasiassa yhdestä toimeksiantajasta riippuvaiset ammatinharjoittajat tulisi katsoa kilpailunrajoituslain työmarkkinat-määritelmän piiriin.
Tämä olisi mahdollista suoraan lain nykyisen sanamuodon perusteella. Lisäksi Tanskassa ja Saksassa tämän henkilöryhmän työehdoista sovitaan työehtosopimuksissa.
Taloudellisesti toimeksiantajastaan riippuvaisen ammatinharjoittajan käsite voisi mielestämme olla seuraavanlainen:
juridisesti muodollisesti ammatinharjoittaja, joka työskentelee työsuhteisen kaltaisesti ja on riippuvainen toimeksiantajastaan (tai korkeintaan muutamista toimeksiantajista).
Taloudellinen riippuvaisuus ilmenee huonona mahdollisuutena neuvotella työnteon ehdoista, sopimuksista ja palkkioista. Journalisteista tähän ryhmään kuuluvat freelancer-verokorttilaiset. Vaikka henkilöiden juridinen status onkin useimmiten itsenäisen ammatinharjoittajan status, toimitetaan heidän verotuksensa ansiotuloverotuksena.
Työoikeudellista näkökulmaa puoltavat seikat, ettei henkilöillä ole mahdollisuutta vaikuttaa hintaan, samanlaisissa tehtävissä samalla toimeksiantajalla toimii samanaikaisesti myös työsuhteista henkilöstöä, sidottuus toimeksiantajaan (kilpailunrajoitus) sekä verottajan kanta siitä, ettei henkilö ole kirjanpitovelvollinen.
Kilpailunrajoituslain 2 § kaipaa uudelleenmäärittelyä, koska perinteistä työntekijä-yrittäjä -kahtiajakoa ei työelämän muutosten takia enää ole olemassa. Lain tulisi turvata toimeksiantosuhteen molempien osapuolten tasavertainen neuvotteluasema. Sen sijaan lain ei tulisi sallia tilanteita, joissa työn tekijät ovat de facto kilpailunrajoitusten piirissä, mutta toimeksiantajat voivat käyttää omia hintatariffejaan.
SAIRAUSPÄIVÄRAHAN OMAVASTUUAIKA
Voimassaoleva laki:
Sairausvakuutuslaki 8 luku 7 §
Omavastuuaika
Sairauspäivärahaa maksetaan työkyvyttömyyden ajalta lukuun ottamatta työkyvyttömyyden alkamispäivää ja yhdeksää sitä lähinnä seuraavaa arkipäivää.
Sairauspäivärahan omavastuuaika sairausvakuutuksessa on sairastumispäivä ja sitä seuraavat 9 arkipäivää. Maatalousyrittäjille maksetaan ns. MELA-sairauspäivärahaa neljännestä sairauspäivästä lähtien. Palkansaajilla on työsopimuslain mukaan oikeus saada työnantajan kustantamana palkka omavastuuajalta.
Yksinyrittäjillä sairauden omavastuuajalta aiheutuu yleensä aina ansionmenetystä. Yrittäjällä, jolla on työssä muita henkilöitä, näiden työpanos alentaa ansionmenetystä tai korvaa sen kokonaan.
Yrittäjien sosiaaliturva 2004 -työryhmä esittää, että yrittäjille suoritetaan sairauspäivärahaa työkyvyttömyyden ajalta sen alkamispäivää ja kolmea sitä seuraavaa arkipäivää lukuun ottamatta. Uudistus koskisi YEL-vakuutettuja yrittäjiä.
Työryhmän ehdotus laiksi sairausvakuutuslain muuttamisesta:
Sairauspäiväraha
7 §
Omavastuuaika
-----------------
Sen estämättä, mitä edellä 1 momentissa säädetään, vakuutetulle, jolla on työkyvyttömyyden alkaessa voimassa yrittäjien eläkelaissa tarkoitettua eläketurvaa koskeva vakuutus, maksetaan yrittäjien eläkelaissa tarkoitetun työtulon perusteella sairauspäivärahaa työkyvyttömyyden ajalta lukuun ottamatta työkyvyttömyyden alkamispäivää ja kolmea sitä lähinnä seuraavaa arkipäivää 1 momentin mukaisen omavastuuajan päättymiseen asti.
--------------------
Uudistuksen arvioidut kustannukset ovat 7,5 miljoonaa euroa.
Journalistiliitto on esittänyt eri yhteyksissä vuodesta 2002 lähtien sairauspäivärahan yrittäjien sairauspäivärahan karenssiajan yhtenäistämistä neljään kalenteripäivään.
Työryhmän esitys on linjassa esitystemme kanssa.
SAIRAANHOITO OSANA TYÖTERVEYSHUOLTOA
Voimassaoleva laki:
Työterveyshuoltolaki 3 luku 14 §
Muut terveydenhuollon palvelut
Työnantaja voi 12 §:ssä tarkoitettujen palvelujen lisäksi järjestää työntekijöille sairaanhoito- ja muita terveydenhuoltopalveluja.
Yrittäjillä on mahdollisuus hankkia itselleen ennaltaehkäisevän työterveyshuollon palvelut työterveyshuoltolain nojalla. Kuitenkaan yrittäjällä itsellään ei ole ollut mahdollista sisällyttää työterveyshuoltoon sairaanhoitoa.
Terveydenhuollon yhteydessä järjestetyn sairaanhoidon tulisi olla yleislääkäritasoista avosairaanhoitoa ja siinä tulisi ottaa huomioon työhön liittyvyys vastaavalla tavalla kuin työnantajan järjestämässä sairaanhoidossa.
Yrittäjän sosiaaliturva 2004 -työryhmä esittää yrittäjien työterveyshuoltoa uudistettavaksi siten, että osana työterveyshuoltoa olisi mahdollista sopia myös sairaanhoidon järjestämisestä 1.1.2006 lukien.
Työryhmän ehdotus laiksi työterveyshuoltolain muuttamisesta:
14 §
Muut terveydenhuollon palvelut
2
Yrittäjät ja muut omaa työtään tekevät voivat järjestää itselleen 12 §:ssä tarkoitettujen palvelujen lisäksi 1 momentissa tarkoitettuja sairaanhoito- ja muita terveydenhuoltopalveluja.
Tällöin yrittäjällä olisi oikeus saada ehkäisevän työterveyshuollon lisäksi sairaanhoito samoin periaattein ja rajoituksin kuin työnantaja, joka voimassaolevan lain mukaan voi järjestää pakollisen ehkäisevän työterveyshuollon ohella työntekijöilleen myös sairaanhoidon palveluja.
Journalistiliitto kannattaa työryhmän esitystä.
OSITTAINEN HOITORAHA
Voimassaoleva laki:
Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettu laki 13 § 1 mom.
Virka- tai työsuhteessa olevalla Suomessa tosiasiallisesti asuvalla alle kolmevuotiaan lapsen vanhemmalla tai muulla huoltajalla, jonka keskimääräinen viikoittainen työaika on lapsen hoidon vuoksi enintään 30 tuntia, on oikeus saada osittaista hoitorahaa. Lapsen vanhemmalla tai huoltajalla on oikeus osittaiseen hoitorahaan samoin edellytyksin myös lapsen perusopetuksen ensimmäisen ja toisen lukuvuoden ajalta, sekä oppivelvollisuuskoulun aloittamista edeltävältä lukuvuodelta, jos lapsi osallistuu silloin oppivelvollisena esiopetukseen. Jos lapsi kuuluu perusopetuslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin, osittaista hoitorahaa on kuitenkin mainituin edellytyksin oikeus saada siihen saakka, kunnes lapsen kolmas lukuvuosi perusopetuksessa päättyy. (19.12.2003/1227)
Osittainen hoitoraha koskee vain työ- tai virkasuhteessa olevaa henkilöä. Tuen suuruus on 70 euroa kuukaudessa ja sillä kompensoidaan ansion menetystä.
Yrittäjien jättämistä tuen ulkopuolelle on perusteltu heidän työaikansa määrittelyn vaikeudella.
Yrittäjien sosiaaliturva 2004 -työryhmä esittää, että yrittäjille myönnetyn osittaisen vanhempainrahan käytöstä saatavien kokemusten pohjalta selvitetään mahdollisuus laajentaa oikeus osittaiseen hoitorahaan myös yrittäjiin.
Journalistiliitto tukee työryhmän esitystä, mutta esittää, että osittainen hoitoraha laajennetaan mahdollisuuksien mukaan koskemaan pien- ja yksinyrittäjiä jo vuonna 2006.
TYÖTTÖMYYSTURVA PALKANSAAJAKASSASSA
Voimassaoleva laki:
Työttömyyskassalaki 1 §:
Työttömyyskassan tehtävä ja toimialue
Työttömyyskassa on keskinäisen vastuun perusteella toimiva yhteisö, jonka jäseninä on joko palkkatyöntekijöitä (palkansaajakassa) tai yrittäjiä (yrittäjäkassa).
Työttömyyskassan tarkoituksena on työttömyysturvalaissa (1290/2002) tarkoitetun ansioturvan ja julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaisen ansiotuen ja siihen liittyvien muiden opintososiaalisten etuuksien järjestäminen jäsenilleen. (21.11.2003/946)
Työttömyysturvan saaminen on yrittäjillä vaikeampaa ja moninkertaisesti kalliimpaa kuin palkansaajilla. Lähes kaikki freelancer-journalistit ovat jättäytyneet yrittäjille tarkoitettujen työttömyyskassojen ulkopuolelle johtuen kassojen kalliista jäsenmaksuista ja tiukoista kriteereistä työttömyysturvan saamisessa.
Työttömyysturvassa tulisi edelleen ottaa paremmin huomioon freelance-ammateille tyypillinen työmarkkina-aseman joustava vaihtaminen jopa päivästä ja viikosta toiseen.
Lisäksi tulisi selvittää, millä edellytyksillä ns. palkansaajakassat voisivat vakuuttaa myös taloudellisesti toimeksiantajastaan riippuvaisia ammatinharjoittajia.
YRITTÄJÄN ELÄKELAIN (YEL) SOVELTAMISALA
Voimassaoleva laki:
Yrittäjän eläkelaki 1 § 2 mom.
Yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa taikka virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.
Yrittäjä on määritelty yrittäjien eläkelaissa henkilöksi, joka tekee ansiotyötä olematta tässä työssään työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa. Myös yrittäjän perheenjäsen on yrittäjä, jos hän työskentelee yrityksessä, mutta ei ole tässä työssään työsuhteessa.
Yrittäjän sosiaaliturva 2004 -työryhmä on hahmotellut tarkennettuja yrittäjämääritelmiä. Jos määritelmiä tarkistetaan ehdotusten mukaisesti, laajentavat ne entisestään YEL:n mukaan vakuutettavien joukkoa.
Lisäksi työryhmä ehdottaa, että valmisteltaessa työntekijöiden eläkelaista (TyEL) johtuvista syistä tehtäviä muutoksia YEL:n yrittäjämääritelmiä tarkistettaisiin.
Journalistiliitto esittää, että tässä yhteydessä selvitettäisiin mahdollisuus tulkita taloudellisesti toimeksiantajistaan riippuvaisten ammatinharjoittajien ryhmä työntekijöiden eläkelain (TyEL) piiriin.
TULOVEROTUKSEN MATKAKULUVÄHENNYS
Voimassaoleva laki:
Tuloverolaki 71 §:
Verovapaat matkakustannusten korvaukset
Veronalaista tuloa ei ole työnantajalta työmatkasta saatu matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha, ateriakorvaus ja majoittumiskorvaus. Veronalaista tuloa ei ole myöskään matkustamiskustannusten eikä kohtuullisten majoittumiskustannusten korvaus matkasta, jonka työntekijä työtehtäviensä hoitamiseksi muutoin kuin 72 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee toissijaiseen työpaikkaansa, jona pidetään sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. (30.12.1998/1170)
Vuoden 2001 alusta yrittäjät otettiin palkansaajien korkeampien matkakuluvähennysten piiriin. Tuolloin katsottiin yleisesti, ettei ole perusteita sille, että yrittäjä saisi maksaa itselleen pienempää päivärahaa tai kilometrikorvausta kuin työntekijöilleen. Myös valtiovarainvaliokunta arvosteli hallituksen esityksen rakennetta ja epätasa-arvoa juuri freelancereiden osalta. Ote valiokuntamietinnöstä VaVM 39/2000:
" Vaikka metsätaloudenharjoittajan ja freelancer-työntekijöiden oikeus tulonhankkimiskulujen vähentämiseen ei tässä esityksessä muutu, se ei myöskään nousisi vastaamaan elinkeinon- ja maataloudenharjoittajan vähennysmahdollisuutta. Tässä suhteessa hallituksen esitys on epäneutraali eri yrittäjäryhmien kesken. Se myös monimutkaistaa verohallinnon työtä."
Kuitenkin uudistuksen yhteydessä jätettiin kaksi ei-työsuhteista ryhmää vanhan ns. yrittäjän päivärahan piiriin - metsätalousyrittäjät ja freelancer-verokortilla työskentelevät.
Lakiin elinkeinotulon verottamisesta (EVL 55 §) ja maatilatalouden tuloverolakiin (MVL 10 e §) lisättiin uudet säännökset, joiden perusteella liikkeen- ja ammatinharjoittajille ja maatalouden harjoittajille myönnettiin aiempaa suurempi vähennys
1. tilapäisistä työmatkoista aiheutuneista lisääntyneistä elantokustannuksista sekä
2. elinkeinotoimintaan ja maatalouteen liittyvistä yksityisvarallisuuteen kuuluvalla autolla tehdyistä matkoista.
Näitä säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta tuloverolain mukaan verotettaviin freelancereihin, jotka eivät ole työsuhteessa eikä metsätalouden harjoittajiin. Nämä ryhmät eivät saaneet lisävähennyksiä.
Verohallinto perusteli jälkikäteen jaottelua sillä, että kummankin mainitun ryhmän osalta kyse olisi asunnon ja työpaikan eikä varsinaisen ja tilapäisen työntekopaikan välisistä matkoista.
Freelancer-verokortilla työtä tekevien journalistien kohdalla tällainen perustelu ontuu, sillä freelancer tekee tyypillisesti työtä omissa tiloissa (usein kotona) ja omilla laitteilla, ja juttukeikka on työmatka varsinaiselta työntekopaikalta tilapäiselle työntekopaikalle. Nämä matkat ovat työmatkoja eivätkä asunnon ja työpaikan välisiä matkoja.
Kahtalainen verokohtelu tarkoittaa käytännössä sitä, että kun palkansaaja tai yrittäjä lähtee päivän työmatkalle, hän saa verovapaata päivärahaa 30 euroa (vuonna 2005). Ja jos hän käyttää omaa autoa, saa hän lisäksi kilometrikorvausta 40 senttiä kilometriltä (vuonna 2005). Jos saman matkan tekee toimeksiantosuhteessa oleva freelancer-verokorttilainen, on verovapaa ns. vanha yrittäjän päiväraha 19,50 € ja kilometrikorvaus 0,21 c (vuonna 2004; Verohallitus vahvistaa vuoden 2005 määrät vasta loppuvuonna 2005).
Ns. vanha yrittäjän päiväraha tulisi poistaa kokonaan, ja soveltaa muita yrittäjiä ja palkansaajia koskevia vähennyksiä myös tuloverolain mukaan verotettaviin freelancereihin, jotka eivät ole työsuhteessa toimeksiantajaansa.
ARVONLISÄVERON (ALV) ALARAJAN HUOJENNUS
Voimassaoleva laki:
Verovelvollisuuden alarajaan liittyvä huojennus 149 a §
(21.12.2004/1161)
Verovelvollinen, jonka tilikauden liikevaihto (kaavassa liikevaihto) ylittää 8 500 euroa, saa tilikaudelta tilitettävästä verosta (kaavassa vero) huojennuksen, jonka suuruus määräytyy seuraavasti:
(liikevaihto - 8 500) x vero
vero - ------------------------------------
14 000
Verovelvollinen, jonka tilikauden liikevaihto on enintään 8 500 euroa, saa huojennuksena koko tilikaudelta tilitettävän veron.
Vähäinen toiminta on vapautettu arvonlisäverosta. Arvonlisäverolain 3 §:n mukaan myyjä ei ole verovelvollinen, jos kalenterivuoden liikevaihto on enintään 8 500 euroa, ellei häntä ole oman ilmoituksen perusteella merkitty verovelvolliseksi.
Pienyritysten kasvumahdollisuuksien edistämiseksi vuodesta 2004 lähtien verovelvollisuuden alarajaan on liitetty asteittainen veronhuojennus. Huojennuksen tavoitteena on ollut edistää pienyritysten kasvumahdollisuuksia madaltamalla verovelvollisuusrajan muodostamaa kynnystä laajentaa liiketoimintaa.
Huojennus pienenee ja vero nousee asteittain täyteen määrään liikevaihdon kasvaessa. Malli suosii työvaltaisia yrityksiä, joilla on niukasti vähennyskelpoisia ostoja. Tällaisilla yrityksillä tilitettävä vero ja siten myös huojennus on suurempi kuin saman liikevaihdon omaavilla pääomavaltaisemmilla yrityksillä, joilla on paljon vähennyskelpoisia ostoja.
Huojennus kohdistuisi yrityksiin, joiden liikevaihto on varsin matala ja jotka yleensä työllistävät vain yhden henkilön. Freelancer-journalistit työskentelevät tyypillisesti verokortilla, yhden miehen/naisen yrityksissä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina.
Kansainvälisten mallien mukaisesti huojennuksen ylärajaa tulisi korottaa nykyisestä 22 500 eurosta asteittain 50 000 euroon.
|
|
